En käsitä, miten ihmiset voivat olla liikkumatta 0_0

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Onko sulle jotenki outo asia sellaanen ku vakava sairastuminen? Silloon ei yksinkertaasesti riitä fyysiset voimat liikkua ja kunto romahtaa. Mutta ku ei oo voimia liikkua ja jo suihkus käyminen on sellaanen, että pitää istua huilaamaan että jaksaa pukia vaatteet päälle. Siinä muka pitääs viä sitte harrastaa liikuntaa????

No kai ymmärrät että sohvaperuna ei ole sama asia kuin vakavasti sairas ;)
 
[QUOTE="...";27869452]Niin.. en tiedä, mutta tuntuu vaan niin ihmeelliseltä miksi tehdään valintoja jotka TIEDETÄÄN olevan huonoja. Varmasti jokainen peruskoulun käynyt tietää mikä tekee itselle hyvää ja mikä huonoa.

Liikkuminen ei todellakaan ole pakollista, mutta mitä jos sitä yrittäisi tehdä ihan oman itsensä parhaaksi? Se on valitettava tosiasia, että liikkuvan ihmisen ja sohvaperunan erottaa jo kaukaa. Kuka oikeasti haluaa olla huonoryhtinen ja huonokuntoinen kun pienillä muutoksilla voisi olla terve. Muutama tunti viikossa poissa sohvalta ei voi olla kenellekään ylitsepääsemätöntä, ellei ole laiska/masentunut tai muuten sairas.[/QUOTE]

Tämä on juuri se asenne, jota olen kritisoinut: kyllä, kaikilla on aikaa muutama tunti viikossa. Kyse onkin siitä, että jotkut haluavat käyttää nekin muutamat tunnit johonkin omasta mielestään tärkeämpään tai mukavampaan tekemiseen.
 
  • Tykkää
Reactions: Millenia
Millä nopeudella sä yleensä kävelet (lenkillä/arjessa)?

Itsekin olen aika vikkelä kävelijä, mutta en ole noita aikoja koskaan niin miettinyt. :)

En ole oikeastaan aikoja tai välimatkoja koskaan mitannut. Mutta "aina" on tästä asiasta valitettu, että kävelen muka liian nopeasti, jaksan siis kävellä pitkiäkin matkoja tätä muiden mielestä nopeaa kävelyvauhtia.
 
[QUOTE="vieras";27869443]Onhan se liikkuminen ihmiselle sillä tavalla "pakollista", että ilman sitä ihmisen koneisto menee epäkuntoon tavalla tai toisella, ennemmin tai myöhemmin. Sitä tässä ihmettelenkin, että miten ihmiset arjestaan suoriutuvat tai pystyvät "olemaan" kropassaan kun se on huonossa kunnossa. Sen nyt ymmärrän, että liikunta ei kaikkia kiinnosta ja ihmiset harrastavat erilaisia asioita. Se nyt kuitenkin on fakta, että liikuntaa ihminen tarvitsee. Se taas on yhdentekevää, tykkääkö joku lukea dekkareita tai pelata tietokonepelejä. Joillakin se liikkumattomuus vaikuttaa hirveästi myös henkiseen hyvinvointiin.Sääli että monikaan ei sitä ymmärrä...Ja sekin on fakta se, että minäkin verovaroistani maksan liikkumattomien plösöjen elintasosairauksien hoidon...[/QUOTE]

Lukeminen ei ole yhdentekevää. Miksi vertaat kaikkea liikuntaa dekkareiden lukemiseen? Voin minäkin sanoa, ettei vuorikiipeily ole mitenkään välttämätöntä kenellekään. Ihmisen todellakin kannattaa pitää myös aivonsa kunnossa, kyllähän tutkimukset puoltavat juuri lukemisen, ristikoiden, sudokujen ym. ajattelua vaativirn aktiviteettien ehkäisevän muistisairauksia. Minusta tämä ei todellakaan ole yhdentekevä asia. En pidä myöskään mielenterveyttä tai yleissivistystä merkityksettömänä, ja yksi erittäin merkityksellinen asia on sellainen syvällisempi asioiden ymmärtäminen - niinkuin vaikka se, kuinka eri asiat on eri ihmisille tärkeitä ja/tai välttämättömiä.

Täydellisen liikkumattomia ihmisiä on myös hyvin vähän, suurin osa saa kyllä normaaliarjessaan jonkinlaista hyötyliikuntaa ja ovat ihan siedettävässä kunnossa ilman mitään jokapäiväisiä hikilenkkejä. Ja monet liikkuvat taas enemmän kunhan löytävät lisää vapaa-aikaa, ei ole kenenkään muun asia tulla kertomaan mitä kaikkea toisen pitäisi ehtiä tekemään kiireisinä pikkulapsivuosina.
 
[QUOTE="vieras";27869443]Onhan se liikkuminen ihmiselle sillä tavalla "pakollista", että ilman sitä ihmisen koneisto menee epäkuntoon tavalla tai toisella, ennemmin tai myöhemmin. Sitä tässä ihmettelenkin, että miten ihmiset arjestaan suoriutuvat tai pystyvät "olemaan" kropassaan kun se on huonossa kunnossa. Sen nyt ymmärrän, että liikunta ei kaikkia kiinnosta ja ihmiset harrastavat erilaisia asioita. Se nyt kuitenkin on fakta, että liikuntaa ihminen tarvitsee. Se taas on yhdentekevää, tykkääkö joku lukea dekkareita tai pelata tietokonepelejä. Joillakin se liikkumattomuus vaikuttaa hirveästi myös henkiseen hyvinvointiin.Sääli että monikaan ei sitä ymmärrä...Ja sekin on fakta se, että minäkin verovaroistani maksan liikkumattomien plösöjen elintasosairauksien hoidon...[/QUOTE]

En ole huomannut, että ihmisillä olisi hirveästi ongelmia selviytyä omasta elämästään ja arjestaan. Tai jos on, enpä usko, että ongelmat johtuisivat liian vähästä liikunnasta.

Ja se, miten ihmiset pystyvät "olemaan" omassa kropassaan, niin sehän on täysin subjektiivista. Jotkut ihmiset eivät ole kovin fyysisiä, minä esim. en kiinnitä lainkaan huomiota omaan kroppaani ellen ole sairas, jotenkin ruumis ei vaan ole minulle "olemassa" vaan aivot ovat tärkeämmät.
 
[QUOTE="...";27869460]No kai ymmärrät että sohvaperuna ei ole sama asia kuin vakavasti sairas ;)[/QUOTE]

Kuinkas se menikää erään mielestä, kaikki syyt on keksittyjä...
 
En ole huomannut, että ihmisillä olisi hirveästi ongelmia selviytyä omasta elämästään ja arjestaan. Tai jos on, enpä usko, että ongelmat johtuisivat liian vähästä liikunnasta.

Ja se, miten ihmiset pystyvät "olemaan" omassa kropassaan, niin sehän on täysin subjektiivista. Jotkut ihmiset eivät ole kovin fyysisiä, minä esim. en kiinnitä lainkaan huomiota omaan kroppaani ellen ole sairas, jotenkin ruumis ei vaan ole minulle "olemassa" vaan aivot ovat tärkeämmät.

Ymmärtääkö ne sun aivot, että se sun kroppa ennen pitkää sairastuu, jos ei saa liikuntaa? Tulee esim. osteoporoosi, tai lihakset/tasapaino on niin huonot että kun kaadut liukkailla, kaadut hallitsemattomasti ja murrat vaikka lonkkasi?

Tämähän ei ole mikään mielipidekysymys, ihminen tarvitsee tietynlaista ravintoa ja liikuntaa pysyäkseen terveenä.
 
Tämä on juuri se asenne, jota olen kritisoinut: kyllä, kaikilla on aikaa muutama tunti viikossa. Kyse onkin siitä, että jotkut haluavat käyttää nekin muutamat tunnit johonkin omasta mielestään tärkeämpään tai mukavampaan tekemiseen.

No tuskin kenelläkään yksityishenkilöllä on oikeasti väliä mitä tuntematon tekee vapaa-ajallaan. (Ja miksi ihmeessä sinua häiritsee jos joku tuntematon ihmettelee sinun liikkumattomuuttasi?)

Itse työskentelen työsuojelun parissa ja voin kertoa että ainakin työnantajia kiinnostaa työntekijöidensä työkyky. Tai ainakin pitäisi kiinnostaa. Ylipainoisten, masentuneiden ja huonokuntoisten sairaspoissaolot tuovat käsittämättömiä menoeriä firmoille ja koko yhteiskunnalle vuosittain. Puhumattakaan työkyvyttömyys- ja sairaseläkkeet. Ja kun niihin olisi yksi hyvin tepsivä lääke, liikunta.

Mutta hei, eihän ketään saa syyllistää sillä kyse on omista valinnoista ;)
 
[QUOTE="...";27869525]No tuskin kenelläkään yksityishenkilöllä on oikeasti väliä mitä tuntematon tekee vapaa-ajallaan. (Ja miksi ihmeessä sinua häiritsee jos joku tuntematon ihmettelee sinun liikkumattomuuttasi?)

Itse työskentelen työsuojelun parissa ja voin kertoa että ainakin työnantajia kiinnostaa työntekijöidensä työkyky. Tai ainakin pitäisi kiinnostaa. Ylipainoisten, masentuneiden ja huonokuntoisten sairaspoissaolot tuovat käsittämättömiä menoeriä firmoille ja koko yhteiskunnalle vuosittain. Puhumattakaan työkyvyttömyys- ja sairaseläkkeet. Ja kun niihin olisi yksi hyvin tepsivä lääke, liikunta.

Mutta hei, eihän ketään saa syyllistää sillä kyse on omista valinnoista ;)[/QUOTE]

Aika monille tuntuu olevan väliä jos näitä ketjuja seuraa.

Ihmiset tekevät hemmetisti kaikennäköisiä valintoja, joista tulee kuluja heille itselleen ja yhteikunnalle. Pulskat voivat olla hyväkuntoisia, urheilijat saattavat ryypätä ja olla krapuloissa pois/puolikuntoisia. Mielenterveys ei korjaudu juoksulenkillä. Himoliikkujien urheiluvammat ovat myös menoerä.

Minä toivoisinkin, ettei ihmisen arvoa mitattaisi hänen kuluttamallaan tai tuottamallaan euromäärällä, vaan oikeasti pyrittäisiin hyväksymään ihmisiä sellaisina kuin he ovat ja tukemaan heitä erityisesti ennaltaehkäisevässä muodossa. Eli ei siis vittuilemalla ja natisemalla sen jälkeen kun toinen on ollut masentunut ja ylipainoinen jo 10 vuotta. Syyllistäminen on mielestäni hyvin heikko keino. Kannustaminen taas voisi toimia paremmin, mutta ilmeisesti kuitenkin tuo syyllistäminen on se, joka tuo suurimmalle osalle porukasta enemmän sitä omaa hyvänolon tunnetta, kun sitä tunnutaan niin kovasti suosivan.
 
En ole huomannut, että ihmisillä olisi hirveästi ongelmia selviytyä omasta elämästään ja arjestaan. Tai jos on, enpä usko, että ongelmat johtuisivat liian vähästä liikunnasta.

Ja se, miten ihmiset pystyvät "olemaan" omassa kropassaan, niin sehän on täysin subjektiivista. Jotkut ihmiset eivät ole kovin fyysisiä, minä esim. en kiinnitä lainkaan huomiota omaan kroppaani ellen ole sairas, jotenkin ruumis ei vaan ole minulle "olemassa" vaan aivot ovat tärkeämmät.

Missä tynnyrissä elät jos et ole huomannut ihmisillä olevan liikkumattomuudesta syntyviä ongelmia? Minä itse nään jatkuvasti tilanteita, jossa tuskin keski-ikäiset ihmiset hengästyvät ylämäessä, eivät saa kenkiä jalkaansa ilman penkkiä tai muuten vaan valittavat olevansa väsyneitä/lihavia/masentuneita.

Puhumattakaan niistä pienistä krempoista, joita jatkuvasti esim. kahvipöydässä valitetaan. On niska jumissa, selkä kipeä, lonkat kipeänä, yms.
 
[QUOTE="Jenis";27869509]Ymmärtääkö ne sun aivot, että se sun kroppa ennen pitkää sairastuu, jos ei saa liikuntaa? Tulee esim. osteoporoosi, tai lihakset/tasapaino on niin huonot että kun kaadut liukkailla, kaadut hallitsemattomasti ja murrat vaikka lonkkasi?

Tämähän ei ole mikään mielipidekysymys, ihminen tarvitsee tietynlaista ravintoa ja liikuntaa pysyäkseen terveenä.[/QUOTE]

Mä olin nuorempana oikea himoliikkuja, 6 kertaa viikossa liikuntaa ja joka paikkaan menin kävellen tai pyörällä. Sitten tulin raskaaksi ja selkä meni. Kuntouttamiseen meni aikaa 3 vuotta, juuri kun aloin olla kunnossa olinkin uudestaan raskaana. Ja taas meni selkä. Tällä kertaa kuntouttaminen kesti kauemmin, mutta kuntouduin kyllä lopulta. Sitten hajosi polvesta kierukka.

9 kk onnuin ja odotin, että pääsisin leikkaukseen. No eihän selkä kestänyt vinossa kävelyä, joten taas meni jalat alta. Polvi leikattiin, sitten aloin pikkuhiljaa polven kuntouttamisen jälkeen kuntouttaa selkää. Leikkauksesta on nyt 2 vuotta, selkä ei ole edelleenkään kunnossa. Liikunta ei auta, päinvastoin lenkin tms jälkeen selkä jumahtaa ihan täysin. Välilevynpullistuma on parantunut, mutta selkää saa varoa koko ajan. Hieronta ei auta, venyttely ei auta.

Että se siitä liikunnan tervehdyttävästä vaikutuksesta.
 
Huomattavasti mielenkiintoisempaa olisi listata asioita jotka erittäin pahasti hankaloittavat mahdollisuuksia kuntoilla:

omalla kohdalla nämä:
- Epäsäännöllinen työaika
- Töissä 8-9h jalkojen päällä, hyvätkään työkengät eivät pelasta vaan jalat tuntuu välillä olevan ihan loppu
- lapsen hoitopaikan järjestäminen ko. ajaksi
 
Aika monille tuntuu olevan väliä jos näitä ketjuja seuraa.

Ihmiset tekevät hemmetisti kaikennäköisiä valintoja, joista tulee kuluja heille itselleen ja yhteikunnalle. Pulskat voivat olla hyväkuntoisia, urheilijat saattavat ryypätä ja olla krapuloissa pois/puolikuntoisia. Mielenterveys ei korjaudu juoksulenkillä. Himoliikkujien urheiluvammat ovat myös menoerä.

Minä toivoisinkin, ettei ihmisen arvoa mitattaisi hänen kuluttamallaan tai tuottamallaan euromäärällä, vaan oikeasti pyrittäisiin hyväksymään ihmisiä sellaisina kuin he ovat ja tukemaan heitä erityisesti ennaltaehkäisevässä muodossa. Eli ei siis vittuilemalla ja natisemalla sen jälkeen kun toinen on ollut masentunut ja ylipainoinen jo 10 vuotta. Syyllistäminen on mielestäni hyvin heikko keino. Kannustaminen taas voisi toimia paremmin, mutta ilmeisesti kuitenkin tuo syyllistäminen on se, joka tuo suurimmalle osalle porukasta enemmän sitä omaa hyvänolon tunnetta, kun sitä tunnutaan niin kovasti suosivan.

Hyvin harva ylipainoinen/huonokuntoinen osaa ottaa kannustamisen kannustamisena. Väitän kokemukseni perusteella että suurin osa ottaa sen syyllistämisenä.
 
[QUOTE="selkävaivainen";27869589]Mä olin nuorempana oikea himoliikkuja, 6 kertaa viikossa liikuntaa ja joka paikkaan menin kävellen tai pyörällä. Sitten tulin raskaaksi ja selkä meni. Kuntouttamiseen meni aikaa 3 vuotta, juuri kun aloin olla kunnossa olinkin uudestaan raskaana. Ja taas meni selkä. Tällä kertaa kuntouttaminen kesti kauemmin, mutta kuntouduin kyllä lopulta. Sitten hajosi polvesta kierukka.

9 kk onnuin ja odotin, että pääsisin leikkaukseen. No eihän selkä kestänyt vinossa kävelyä, joten taas meni jalat alta. Polvi leikattiin, sitten aloin pikkuhiljaa polven kuntouttamisen jälkeen kuntouttaa selkää. Leikkauksesta on nyt 2 vuotta, selkä ei ole edelleenkään kunnossa. Liikunta ei auta, päinvastoin lenkin tms jälkeen selkä jumahtaa ihan täysin. Välilevynpullistuma on parantunut, mutta selkää saa varoa koko ajan. Hieronta ei auta, venyttely ei auta.

Että se siitä liikunnan tervehdyttävästä vaikutuksesta.[/QUOTE]

Voi herranen aika sentään. Sulle suosittelen kans oppituntia tilastotieteessä... varmaan kaikilla ylipainoisillakin on kilpirauhasongelmia, kun naapurin Liisa-Pentilläkin oli, ja se siksi lihoi ihan kamalasti, eikä sillä päivittäisellä sipsipussilla ja suklalevyllä ollut MITÄÄN vaikutusta? ;)
 
Hyvin harva ylipainoinen/huonokuntoinen osaa ottaa kannustamisen kannustamisena. Väitän kokemukseni perusteella että suurin osa ottaa sen syyllistämisenä.

Tää on ihan totta. Tän palstan mukaan syyllistämistä on mm. sanoa, että merkittävä ylipaino johtaa ennen pitkää terveysongelmiin. Ei saa sanoa "ylipaino" ja "terveysongelmat", kun siitä voi tulla paha mieli. Ja jos taas sanotaan että "liikunta ehkäisee ylipainoa ja terveysongelmia", niin se on syyllistämistä kun siitä tulee sellainen olo että se on oma vika jos ei huvita liikkua... ja mikään ei saa olla oma vika ;)
 
[QUOTE="vieras";27869604]Huomattavasti mielenkiintoisempaa olisi listata asioita jotka erittäin pahasti hankaloittavat mahdollisuuksia kuntoilla:

omalla kohdalla nämä:
- Epäsäännöllinen työaika
- Töissä 8-9h jalkojen päällä, hyvätkään työkengät eivät pelasta vaan jalat tuntuu välillä olevan ihan loppu
- lapsen hoitopaikan järjestäminen ko. ajaksi[/QUOTE]

Perusarki se mullakin yleensä on kuntoilun esteenä. Työmatkat olen "pahimpina" aikoina mennyt pyörällä, lasten kanssa yrittänyt tehdä mahd. liikunnallisia juttuja jne, mutta eihän se sama asia ole.
 
[QUOTE="...";27869525]No tuskin kenelläkään yksityishenkilöllä on oikeasti väliä mitä tuntematon tekee vapaa-ajallaan. (Ja miksi ihmeessä sinua häiritsee jos joku tuntematon ihmettelee sinun liikkumattomuuttasi?)

Itse työskentelen työsuojelun parissa ja voin kertoa että ainakin työnantajia kiinnostaa työntekijöidensä työkyky. Tai ainakin pitäisi kiinnostaa. Ylipainoisten, masentuneiden ja huonokuntoisten sairaspoissaolot tuovat käsittämättömiä menoeriä firmoille ja koko yhteiskunnalle vuosittain. Puhumattakaan työkyvyttömyys- ja sairaseläkkeet. Ja kun niihin olisi yksi hyvin tepsivä lääke, liikunta.

Mutta hei, eihän ketään saa syyllistää sillä kyse on omista valinnoista ;)[/QUOTE]

Siis tässä sä luennoit kuinka paljon tietyt ihmiset tulevat maksamaan yrityksille ja yhteiskunnalle, ja sitten ihmettelet, miksi minua häiritsee se, että tuntemattomat ihmiset syyllistävät minua.

Tuo masentuneiden syyllistäminen omasta masennuksestaan on muuten kaiken huippu. Koska jos masentunut ihminen olisi niin terve, että hän pystyisi lähtemään jollekin ryhmäliikuntatunnille tai edes ulos lenkille, hän ei olisi masentunut! Masennukseen sairautena kun kuuluu se että jo sängystä nouseminen tuottaa vaikeuksia.

Ja sitä paitsi, minua ei kiinnosta "liikunta" siinä mielessä kuin palstan himoliikkujat sen käsittävät. Kävelen joka päivä koska meillä on vain yksi auto ja sitä käyttää mies työmatkoihinsa. Kävely tarkoittaa minulle sitä että työnnän rattaissa kahta lasta, kirjastokassiani ja ostoskassia ja lopuksi kannan kaikki kassit ja lapset kotiin kolmanteen kerrokseen (talossamme ei oel hissiä) mutta sitähän ei lasketa liikunnaksi kun en tee sitä verkkarit päällä ja lenkkarit jalassa.
 
  • Tykkää
Reactions: Millenia
[QUOTE="selkävaivainen";27869589]Mä olin nuorempana oikea himoliikkuja, 6 kertaa viikossa liikuntaa ja joka paikkaan menin kävellen tai pyörällä. Sitten tulin raskaaksi ja selkä meni. Kuntouttamiseen meni aikaa 3 vuotta, juuri kun aloin olla kunnossa olinkin uudestaan raskaana. Ja taas meni selkä. Tällä kertaa kuntouttaminen kesti kauemmin, mutta kuntouduin kyllä lopulta. Sitten hajosi polvesta kierukka.

9 kk onnuin ja odotin, että pääsisin leikkaukseen. No eihän selkä kestänyt vinossa kävelyä, joten taas meni jalat alta. Polvi leikattiin, sitten aloin pikkuhiljaa polven kuntouttamisen jälkeen kuntouttaa selkää. Leikkauksesta on nyt 2 vuotta, selkä ei ole edelleenkään kunnossa. Liikunta ei auta, päinvastoin lenkin tms jälkeen selkä jumahtaa ihan täysin. Välilevynpullistuma on parantunut, mutta selkää saa varoa koko ajan. Hieronta ei auta, venyttely ei auta.

Että se siitä liikunnan tervehdyttävästä vaikutuksesta.[/QUOTE]

Jos sinä olet saanut raskausaikana selkävaivan, joka pahenee liikkuessa, niin täytyyhän sen koskea jokaikistä sohvaperunaa :)

Oikeasti hyvin ohjattu ja suunniteltu liikunta sopii ihan kaikille. Kaikki voivat liikkua oman kuntonsa mukaan. Jos on jotain vaivaa niin kannattaa kysellä ammattilaisilta kunto-ohjeita, mutta liikkumista ei tarvitse lopettaa.

Itse vedän esim. venyttelutuntia, jossa on kaikentasoisia osallistujia balettitanssijoista tekonivelpotilaisiin. Ja kaikki saava tarvitsemansa hyödyn irti, koska annan liikeille vaihtoehtoja oman kunnon mukaan.
 
Ei liikunnallisuus tee natsia, vaan se, että tosissaan väittää muiden elämäntapojen olevan huonoja ja ihmisten keksivän jotain ihme syitä sille, mikseivät elä niinkuin sinä. Minäkin olen liikunnallinen ihminen nykyään, vai enkö kelpaakaan tuohon kategoriaan kun olen joskus ollut myös sohvaperuna?

Kaikki me tiedämme, että tupakointi on pahasta, samoin huumeet ja ylipaino ja viina. Kaikki me myös tiedämme, että liikkumattomuus on pahasta - pidemmällä aikatähtäimellä. Ei se tee meistä natseja, että asiasta mainitsemme. Ehkä tämä sysää jonkun sohvaperunan liikkeelle.
 
Siis tässä sä luennoit kuinka paljon tietyt ihmiset tulevat maksamaan yrityksille ja yhteiskunnalle, ja sitten ihmettelet, miksi minua häiritsee se, että tuntemattomat ihmiset syyllistävät minua.

Tuo masentuneiden syyllistäminen omasta masennuksestaan on muuten kaiken huippu. Koska jos masentunut ihminen olisi niin terve, että hän pystyisi lähtemään jollekin ryhmäliikuntatunnille tai edes ulos lenkille, hän ei olisi masentunut! Masennukseen sairautena kun kuuluu se että jo sängystä nouseminen tuottaa vaikeuksia.

Ja sitä paitsi, minua ei kiinnosta "liikunta" siinä mielessä kuin palstan himoliikkujat sen käsittävät. Kävelen joka päivä koska meillä on vain yksi auto ja sitä käyttää mies työmatkoihinsa. Kävely tarkoittaa minulle sitä että työnnän rattaissa kahta lasta, kirjastokassiani ja ostoskassia ja lopuksi kannan kaikki kassit ja lapset kotiin kolmanteen kerrokseen (talossamme ei oel hissiä) mutta sitähän ei lasketa liikunnaksi kun en tee sitä verkkarit päällä ja lenkkarit jalassa.

Kuka täällä on hyötyliikuntaa dissannut, tai väittänyt että vain verkkareissa tapahtuva liikkuminen lasketaan? Ja siitä on kyllä ihan tutkittua tietoa, että masennusta lieventää liikunta - tässäkään kohtaa kukaan ei sano, että masennus on masentuneen oma vika. Onko se parempi sanoa, että masennuksen lääke löytyy vain ja ainoastaan purkista? Eikö se syyllistä masentunutta?
 

Similar threads

Yhteistyössä