En jaksa, taas itkettää

[:(]

Mulla ei ole ikinä ollut onnea rakkaudessa. Eka parisuhde päättyi siihen, kun seitsemän vuoden yhdessäolon jälkeen mies lähti mun parhaan kaverini mukaan ja mä jäin lasten kanssa yksin. Toinen parisuhde olikin sitten ihan yhtä helvettiä, elin alistettuna nyrkkeilysäkkinä melkein neljä vuotta. Ja siitä saakka olen ollut yksin. Kuudes vuosi menossa. Eikä tähän ole tulossa koskaan muutosta.

Tuntuu niin pahalta. Kaikki muut on rakastuneita ja parisuhteessa, taas yks pari ilmoitti menneensä kihloihin ja mä en rehellisesti voi olla onnellinen niitten puolesta. Tai siis olen, mutta tuntuu omasta puolesta niin pahalta. Kaikki muut.. mä en ikinä.

Ja se tuntuu niin helvetin epäreilulta. Mä en koskaan pettäis enkä mitään muutakaan, osaisin olla täydellinen kumppani. Mutta ei, ei mulle.

Mä voin kuvitella, että katkeroituneista lapsettomista tuntuu just samalta. Miten tämän kanssa voi elää, kun tuntuu että sielu tukahtuu ja tekis mieli vaan huutaa ääneen kun sattuu niin kovin.

 

[Mettiäinen]

:hug:

 

[vieras]

Ja mä taas uskon etä sulle on jossain se juuri sinulle tarkoitettu ja paras mies.
Odottavan aika on pitkä myös tässä mutta ennenpitkää se odottaminen palkitaan. Jaksamista siihen asti

 

[Sangria]

toivon, että onni ja oikea rakkaus kolahtaa vielä sullekin :hug:

 

[vieras]

Mulla on vähän sama tunne. Kaipaisin vaan ihan tavallista parisuhdetta, jossa tehdään tavallisia asioita. Lupauksen toiselta siitä, että heti kun menee vähän huonommin ei toinen livistä vaan yrittää loppuun saakka.