En haluaisi lapseni tapaavan isäänsä.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja aapee
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

aapee

Vieras
Niin, siinäpä se tuli. Erottiin miehen kanssa ja nyt sitten pitäs päästä sopuun siitä, miten lapsemme tapaa isäänsä. Tiedän, että minussa on nyt vikaa ja paljon, kun en haluaisi, että lapsi tapaa isäänsä. Miten tästä tunteesta pääsee eroon?
 
Jos ei sinulla ole hyvää syytä estää isää lastaan tapaamasta niin et voi sitä millään tavoin estää, myös lapsella on oikeus tavata isäänsä vaikka äiti olisi mitä mieltä. Onko isä tehnyt jotakin jonka takia et halua hänen lasta tapaavan?

 
Alkuperäinen kirjoittaja tt:
Miksi et halua hänen tapaavan? Se syy kannattaa varmaan selvittää, ja sitä kautta lähteä asiaa prosessoimaan.

Onko isä jotenkin väkivaltainen? Käyttääkö seksuaalisesti hyväkseen? Eikö osaisi huolehtia lapsen päivittäisestä hyvinvoinnista? Alkoholisti, narkkari? Jos ei, niin miksi ihmeessä lapsen ei tulisi tavata isäänsä? Siksi, kun se ei sulle sovi? Itsekäs.
 
Alkuperäinen kirjoittaja imperial:
Ärsyttää tollaset akat....

ärsyttää rehellisyys?

mut ehkä sulle joskus selviää sielä se tosiseikka, että ihmisen tunteet ja teot ei ole sidoksissa toisiinsa.

"Tiedän, että minussa on nyt vikaa ja paljon, kun en haluaisi, että lapsi tapaa isäänsä. Miten tästä tunteesta pääsee eroon?"
 
Alkuperäinen kirjoittaja imperial:
Ärsyttää tollaset akat....

Ärsyttää minua itseänikin. Tänne kirjoitin lähinnä siksi, että kaipailisin neuvoja, miten päästä tästä tunteesta eroon. Siis siitä, että hyväksyisin itsekin, että on ok, että lapsi ja isä tapaavat.
 
Miksi et halua?

Mä taas olen koittanut tehdä eron jälkeen kaikkeni, että lasten välit isäänsä pysyy hyvinä ja että näkevät paljon. Esikoinen onkin melkein puolet kuusta (n. 10-12 yötä ) isällään. Tottakai mun on ikävä lasta silloin ja se välillä kirpaisee kun poika sinne lähtee, mutta ihan yhtä lailla varmasti myös isä ikävöi poikaa silloin kun poika on mun luona. Ei se lapsi sinua unohda ja hylkää, vaikka isänsä luona käykin...
 
Alkuperäinen kirjoittaja hmm:
Alkuperäinen kirjoittaja imperial:
Ärsyttää tollaset akat....

ärsyttää rehellisyys?

mut ehkä sulle joskus selviää sielä se tosiseikka, että ihmisen tunteet ja teot ei ole sidoksissa toisiinsa.

"Tiedän, että minussa on nyt vikaa ja paljon, kun en haluaisi, että lapsi tapaa isäänsä. Miten tästä tunteesta pääsee eroon?"

Ärsyttää tollaiset ajatukset ylipäätänsä
 
Niin ja miten siitä tunteesta pääsee eroon... suosittelen, että hakeutuisit juttelemaan jonkun ihan ammatti-ihmisen kanssa. Ero on jo itsessään tosi suuri ja mielen myllertävä asia. Sitten kun siihen vielä liittyy lapset ja teillä parisuhdeväkivalta jos oikein ymmärsin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja imperial:
Ärsyttää tollaiset ajatukset ylipäätänsä

joo, sen onkin harmittavaa, ettei toisten ihmisten tunteita ja ajatuksia voi säädellä oman mielensä mukaan. sinäkin ajattelet varmasti pelkkiä ruusunpunaisia ajatuksia kaikenaikaa.

negatiivisten ajatusten kieltäminen on oikea tie hyvään mielenterveyteen :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja pieras:
Jos isä on väkivaltainen, se ei todellakaan silloin ole lapsen parasta että hän on elämässä mukana!!!

Isä voi olla ihan hyvä isä, vaikka olisi väkivaltainen äitiä kohtaan. Ei se tietenkään ole mitenkään hyväksyttävää, että kohtelee äitiä noin, mutta ei se poissulje sitä, ettekö kohtelisi lastaan hyvin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Boycot:
Sun pitää nousta omien tunteidesi yläpuolelle ja ajatella lapsesi parasta. Lapsen paras on että isä elämässä mukana.

Lapsen isä ei tahdo tapaamissopimusta. Ei tahdo säännöllisiä tapaamisia. Miten lapselle on parasta, että hän tapaa isäänsä lähinnä silloin kun isälle sattuu sopimaan ja isän mieli olemaan sellainen, että huvittaa? En tahdo, että lapseni pettyy isäänsä. Eikö silloin olisi parempi, ettei mitään isää olisikaan? Minulla on todella ristiriitaisia ajatuksia asiasta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja aapee:
Alkuperäinen kirjoittaja Boycot:
Sun pitää nousta omien tunteidesi yläpuolelle ja ajatella lapsesi parasta. Lapsen paras on että isä elämässä mukana.

Lapsen isä ei tahdo tapaamissopimusta. Ei tahdo säännöllisiä tapaamisia. Miten lapselle on parasta, että hän tapaa isäänsä lähinnä silloin kun isälle sattuu sopimaan ja isän mieli olemaan sellainen, että huvittaa? En tahdo, että lapseni pettyy isäänsä. Eikö silloin olisi parempi, ettei mitään isää olisikaan? Minulla on todella ristiriitaisia ajatuksia asiasta.

Voi helkatti, et sitten voinut aloituksessa tätä sanoa!! Halusitko että tahallaan ymmärretään väärin jotta ryöpyttämään pääset.. :headwall: Olisit voinut laittaa aloitukseen että ei isäkään sen puoleen halua lastaan nähdä. No, eipä siinä sitten mitään, jatkakaa tyytyväisinä elämäänne!! :kieh:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Boycot:
Alkuperäinen kirjoittaja aapee:
Alkuperäinen kirjoittaja Boycot:
Sun pitää nousta omien tunteidesi yläpuolelle ja ajatella lapsesi parasta. Lapsen paras on että isä elämässä mukana.

Lapsen isä ei tahdo tapaamissopimusta. Ei tahdo säännöllisiä tapaamisia. Miten lapselle on parasta, että hän tapaa isäänsä lähinnä silloin kun isälle sattuu sopimaan ja isän mieli olemaan sellainen, että huvittaa? En tahdo, että lapseni pettyy isäänsä. Eikö silloin olisi parempi, ettei mitään isää olisikaan? Minulla on todella ristiriitaisia ajatuksia asiasta.

Voi helkatti, et sitten voinut aloituksessa tätä sanoa!! Halusitko että tahallaan ymmärretään väärin jotta ryöpyttämään pääset.. :headwall: Olisit voinut laittaa aloitukseen että ei isäkään sen puoleen halua lastaan nähdä. No, eipä siinä sitten mitään, jatkakaa tyytyväisinä elämäänne!! :kieh:

Ja sen verran vielä.. Voit sanoa isälle että jos sopimusta ei halua tehdä niin sitten on turha kinuta tapaamisia.
 
No jos isä ei tahdo säännöllisiä tapaamisia, niin en ihmettele, mikset halua lapsesi tapaavan lainkaan :/ . Luulin, että isä olisi tosiaan kiinnostunut lapsestaan. Lastensuojeluviranomaiset kyllä puuttuu varmaan tuohon eli ehdottavat säännöllisiä tapaamisia. Ja kun se ei isälle käy, niin... en tiedä, mitä sitten. Ei äitiäkään voi velvoittaa siihen, että pitäisi aina olla valmis antamaan lapsen tuosta vaan isälle, josta lapsi vieraantuu koko ajan enemmän ja enemmän.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Boycot:
Alkuperäinen kirjoittaja aapee:
Alkuperäinen kirjoittaja Boycot:
Sun pitää nousta omien tunteidesi yläpuolelle ja ajatella lapsesi parasta. Lapsen paras on että isä elämässä mukana.

Lapsen isä ei tahdo tapaamissopimusta. Ei tahdo säännöllisiä tapaamisia. Miten lapselle on parasta, että hän tapaa isäänsä lähinnä silloin kun isälle sattuu sopimaan ja isän mieli olemaan sellainen, että huvittaa? En tahdo, että lapseni pettyy isäänsä. Eikö silloin olisi parempi, ettei mitään isää olisikaan? Minulla on todella ristiriitaisia ajatuksia asiasta.

Voi helkatti, et sitten voinut aloituksessa tätä sanoa!! Halusitko että tahallaan ymmärretään väärin jotta ryöpyttämään pääset.. :headwall: Olisit voinut laittaa aloitukseen että ei isäkään sen puoleen halua lastaan nähdä. No, eipä siinä sitten mitään, jatkakaa tyytyväisinä elämäänne!! :kieh:

Anteeksi nyt aivan kauheasti! Laitoin alotukseen, että en pysty hyväksymään tapaamisia. En tiennyt, että minun pitää sinne jokainen syykin laittaa. Aivan samaa ajatusta olen päässäni pyörittänyt, minkä sinä kirjoitit. Halusin vain kertoa, että senkin ajatuksen olen "kumonnut" omassa päässäni. En todellakaan tahdo ryöpyttää. Ehkä olisi vain pitänyt olla hiljaa eikä jatkaa keskustelua. Kiitos silti neuvostasi.

 
Alkuperäinen kirjoittaja aapee:
Alkuperäinen kirjoittaja Boycot:
Alkuperäinen kirjoittaja aapee:
Alkuperäinen kirjoittaja Boycot:
Sun pitää nousta omien tunteidesi yläpuolelle ja ajatella lapsesi parasta. Lapsen paras on että isä elämässä mukana.

Lapsen isä ei tahdo tapaamissopimusta. Ei tahdo säännöllisiä tapaamisia. Miten lapselle on parasta, että hän tapaa isäänsä lähinnä silloin kun isälle sattuu sopimaan ja isän mieli olemaan sellainen, että huvittaa? En tahdo, että lapseni pettyy isäänsä. Eikö silloin olisi parempi, ettei mitään isää olisikaan? Minulla on todella ristiriitaisia ajatuksia asiasta.

Voi helkatti, et sitten voinut aloituksessa tätä sanoa!! Halusitko että tahallaan ymmärretään väärin jotta ryöpyttämään pääset.. :headwall: Olisit voinut laittaa aloitukseen että ei isäkään sen puoleen halua lastaan nähdä. No, eipä siinä sitten mitään, jatkakaa tyytyväisinä elämäänne!! :kieh:

Anteeksi nyt aivan kauheasti! Laitoin alotukseen, että en pysty hyväksymään tapaamisia. En tiennyt, että minun pitää sinne jokainen syykin laittaa. Aivan samaa ajatusta olen päässäni pyörittänyt, minkä sinä kirjoitit. Halusin vain kertoa, että senkin ajatuksen olen "kumonnut" omassa päässäni. En todellakaan tahdo ryöpyttää. Ehkä olisi vain pitänyt olla hiljaa eikä jatkaa keskustelua. Kiitos silti neuvostasi.

Tarkoitin että jos aloituksessa olisi ollut heti syy siihen miksi et halua että isä näkee lastaan niin ei kukaan olisi sinua syytellyt. Tuo on ihan luonnollinen reaktio sinulta tommoseen vaatimukseen. Ja tuo minun viimeinen kommenttini; tarkoitin että kun isä ei halua tapaamisia paperille niin silloin jatkatte tyytyväisinä elämäänne ilman sen kummempia mietintöjä siitä että pitäisikö isän saada lasta nähdä. Vähän kärkkäästi ehkä sanottu multa, pahoittelen, mutta sitä tarkoitin. :flower:
 

Yhteistyössä