Kun lapsettomuuden syy on miehessä...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja arka aihe
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

arka aihe

Vieras
Meillä siis näin. Välillä katson miestäni ja ajattelen, että tuo mies ei pysty minulle lasta antamaan. Ilkeää, tiedän.

Olen varmaan kamala bitch, mutta tuntuu kuin suurin unelmani olisi ryöstetty. Jättää en aio miestä, en todellakaan, mutta miten päästä tästä syyttelyn ja katkeruuden tunteesta eroon??

Vai auttaako siihen vain aika? Mies kärsii tilanteesta niin, että mun katkeruus puskee esiin niin, että naljailen sitten miehille pienistä asioista, itseasiassa en haluaisi että mieheni edes koskettaa minua tällä hetkellä. Joten , mitä tehdä ?
 
Oletteko hoidoissa? Ei se miehestä johtuva lapsettomuus ole este saada lasta. Meillä myös miehessä "vika", mutta en ole tuntenut kertaakaan katkeurutta taikka vihaa miestäni kohtaan. Olen ajatellut alusta asti, että ei se ole hänen vika, eikä oikeastaan kenenkään vika. Näin vain on käynyt meille, mutta yhdessä tästä selvitään ja niin ollaan selvitty. Nyt odotetaan ensimmäistä lasta rankkojen hoitojen tuloksena :)
 
Mitä jos miettisit asiaa miehen kannalta! Tuskin se hällekään häävi juttu ole! Ymmärrän toki sunki surun siitä, mutta tuo syyttely pitää lopettaa! Eihän se sille ite mitään voi!
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Oletteko hoidoissa? Ei se miehestä johtuva lapsettomuus ole este saada lasta. Meillä myös miehessä "vika", mutta en ole tuntenut kertaakaan katkeurutta taikka vihaa miestäni kohtaan. Olen ajatellut alusta asti, että ei se ole hänen vika, eikä oikeastaan kenenkään vika. Näin vain on käynyt meille, mutta yhdessä tästä selvitään ja niin ollaan selvitty. Nyt odotetaan ensimmäistä lasta rankkojen hoitojen tuloksena :)

Ai niin ja mun mies sano, että ymmärtää jos haluan jättää hänet, mutta en ikinä! Ajatteleppa ap siltä kantilta, jos vika oiski sussa ja miehes vittuilis sulle koko ajan, ei varmaan tuntus kivalta?
 
Anteeksi että sanon, mutta teillä on varmasti muita ongelmia jotka aiheuttavat tuon vihan.
Meillä ratkaiseva syy löytyi miehestä ja jotenkin kahta kauheemmin tarrauduin kiinni kun sympatia heräsi räjähtävästi. Rakastan aivan mielettömästi ja tämä on(oli) MEIDÄN ongelma ja pidän siitä kiinni ja ärähdän jos kehtaakin vihjata itsesyyttelyllä viakseen tms.

Joten ehdottaisin että menette puhumaan jollekkin ammattilaiselle :(
Älä nöyryytä miestä enempää, se voi tuhota suhteenne lopullisesti! Toivottavasti kaikki järjestyy! :hug:
 
Joo,taidan olla todella kamala. En vain voi tunteilleni mitään. Kertakaikkiaan, sehän tässä se ongelma onkin! Kyllä minä tiedän, että jos tilanne olis päinvastoin, olisi se myös hirveää, eikä tuntuis kivalta! En minä HALUAISI tuntea näin.

En keksi mitä ongelmia meillä muita sitten olisi, kaikki oli ok ja olimme onnemme kukkuloilla ennenkuin tämä lapsettomuuspilvi tuli varjostamaan suhdettamme... Ja olemme olleet yhdessä jo monen monta vuotta, että siinä mielessä alamäkiä ja ylämäkiä on koettu.

Nyt ongelmana ovat vain nämä ärsyyntymisen ja katkeruuden tunteet MINUSSA, miehelläni ei tällaista ongelmaa ole, hän ottaa tilanteen melko rennosti. Ehkä mun sit pitäis itse hakeutua ammattiauttajalle.
 
Suosittelen hakeutumaan ja vieläpä lapsettomuuteen erikoistuneelle psykologille. Kyllähän nuo katkeruuden tunteet varmasti ihan luonnollisia ja normaaleja on, mutta et kyllä saisi purkaa niitä mieheesi. Kyllä minäkin olen yleisesti ollut välillä katkera ja vitt**ntunut tähän lapsettomuuteen ja siihen, että jos halutaan lapsi niin se täytyy aina suunnitella tarkasti ja rampata klinikalla "tekemässä" se. Mutta on tässäkin pilvessä se hopea reunus, eipä tarvi käyttää koskaan ehkäisyä enää :)

Niin oletteko hoidoissa tai hakeutumassa niihin?
 
En tiedä syytä, mutta oletteko selvittäneet lapsettomuusklinikalta pystytäänkö teitä kuitenkin hoitamaan? Miehestä johtuvia lapsettomuuden syitä voidaan pystyä hoitamaan.
 
Meillä sama tilanne eli miehestä johtuva lapsettomuus. Mulla kans aika kamalia fiiliksiä välillä. On hirveää tuntea olevansa pettynyt puolisoonsa tälläisen biologisen asia takia. Miehelle päin naamaa olen kyllä vakuutellut, että ei se mitään ja yhdessä selvitään jne... mutta ei voi olla ajattelematta, että jonkun muun miehen kans voisin vaan paneskella ja saada lapsia. Pahoittelen rumaa kärjistystä.

Tsemppiä teille! Ammattiauttajalle oon itse käynyt puhumassa ja suosittelen sitä. Ei sit tarvi mieheen purkaa.
 
Haluan siis sanoa, että älä pode huonoa omaatuntoa tunteistasi. Lapsettomuus aiheuttaa kauheita tunteita... vihaa, kateutta ja katkeruutta. Ja lapsettomuushoidot ei hoida tätä psyykkistä puolta. Tunteiden käsittelyä toki varmasti helpottaa, jos hoidoilla saakin lapsen, mutta niitä pitää silti työstää erikseen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
joo siis olemme julkisella hoitojonossa. Hoitoja siis aloitetaan tekemään mutta itse pessimistinä ajattelen, että näinköhän vain onnistuu...

Mikä oli diagnoosi?
Meillä tuli tosi huonot tulokset ja hoidot alotettiin, kun tulinkin yllättäen raskaaksi.
Tiedän, että vaikea uskoa että juuri omalle kohdalle voisi käydä niin, mutta niin minäkin ajattelin... että meillä nyt ei ainakaan onnistu ja maailma v***lee suorastaan ja nauraa päin naamaa... ihmeellisiä ajatuksia kyllä, mutta onhan se tunnekuohua muutenkin.

Ehkä nuo tunteen mieheäsi kohtaan ovat sinun tapasi purkaa katkeruutta ja minun on vaikea ymmärtää koska ei itselleni tullut samanlaista vaikka vihasin varmaan kaikkia muita ajoittain. Eli näin päin ajatellen kyllä ymmärränkin...

MUOKS. ja jos mahdollista, menkää ihmeessä yksityiselle! Säästää voimia vaikkakaan ei lompakkoa. Helpottaa hurjasti kun etenee niin nopsasti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja lapseton:
Meillä sama tilanne eli miehestä johtuva lapsettomuus. Mulla kans aika kamalia fiiliksiä välillä. On hirveää tuntea olevansa pettynyt puolisoonsa tälläisen biologisen asia takia. Miehelle päin naamaa olen kyllä vakuutellut, että ei se mitään ja yhdessä selvitään jne... mutta ei voi olla ajattelematta, että jonkun muun miehen kans voisin vaan paneskella ja saada lapsia. Pahoittelen rumaa kärjistystä.

Tsemppiä teille! Ammattiauttajalle oon itse käynyt puhumassa ja suosittelen sitä. Ei sit tarvi mieheen purkaa.

Voi voi, näitä ajatuksia minunkin päässä liikkuu. Varsinkin viimeisimmän keskenmenon jälkeen. Olen ajatellut, että otan ovisaikaan jonkun kännipanon baarista. Joo, nämä ovat vain ajatusleikkiä, en ole toteuttamassa niitä, mutta en voi kytkeä niitä ajatuksia pois päästäkään.
 

Yhteistyössä