En halua imettää (uusi raskaus)!!

Nimenomaan vaikuttaa helpolta, asiat ei aina ole siltä miltä ne näyt

Mä olen myös syöttänyt lapsia pulloilla, tosin en omaani, joten tiedän myös, että se voi olla helppoa =) Tuttelipurkki auki ja pulloon, pullo lapselle syliin ja itse voi jatkaa muita puuhia. Oman lapseni kanssa en vois kuvitelakaan tekeväni noin, mutta en sitä silloin ajatellut, tein vain niinku oli neuvottu. Nyt kirjottelen yhdelläkädellä ku 10kg "vauva" sätkii tissillä Sillä on vuorokausirytmi ihan sekasin, kaikki on yhtä tappelua...

 

Älkää lytätkö muita äitejä, heillä on taustalla vaikka minkälaista kokemusta. Ja hyväksikäyttö on niin traumatisoiva asia, ettei sitä kukaan meistä, joka ei sitä ole kokenut, voi koskaan ymmärtää - ehkä ninaTTn ei pitäisi hankkia lapsia, jos ei tätä ymmärrä. Kuinka voit ikinä opettaa empatiakykyä omille lapsillesi, jos et sitä itse omaa.

Joo, nostan hattua kaikille täysimettäneille naisille, ihanaa jos jaksoitte. Minä en jaksanut, enkä suostu kummajaisena tuntemaan siitä syyllisyyttä. Olen sitoutunut lääkärin työssäni hyvin erilaisiin ihmisiin koko heidän sairausprosessinsa ajan, joten enköhän minä kykene keskivertoa ihmistä paremmin tähän asiaan. Imetys vain oli sellainen asia, jossa tuli seinä vastaan, osin ehkä väsymyksenkin vuoksi.

Ja Nina, minä en hyväksy mitään imetystuki ry.n juttuja. Puolueeton taho on päivän sana.

Nyt menen nukkumaan, että jaksan olla aamulla hyvä ja energinen äiti lapsilleni

Kiitos sinulle ja hyvää yötä

 

Älkää lytätkö muita äitejä, heillä on taustalla vaikka minkälaista kokemusta. Ja hyväksikäyttö on niin traumatisoiva asia, ettei sitä kukaan meistä, joka ei sitä ole kokenut, voi koskaan ymmärtää - ehkä ninaTTn ei pitäisi hankkia lapsia, jos ei tätä ymmärrä. Kuinka voit ikinä opettaa empatiakykyä omille lapsillesi, jos et sitä itse omaa.

Luitko sä nyt kunnolla mitä kirjotin? Mä olen itse hyväksikäytön uhri. Mun mielestä olis ollu loukkaavampaa väittää, että minä ymmärrän miltä jostakin toisesta tuntuu kun en oikeasti ymmärrä. Siihen loppuun sitten laitoin, että hyväksikäytön aiheuttamissa jäljissä ei yleensä ole päätä eikä häntää - eli mun ei tarvitse ymmärtää toista. Se on luultavasti ihan mahdotonta. Samoin kun kukaan ei voi ymmärtää mun kokemusta ja miten se on muhun vaikuttanu.

Toivottavasti ehdit lukea uuteen aloitukseeni laitetut linkit.

 

Hui! Ompa tosiaan tullut vastauksia.. En siis halunnut tästä mitään tappelu/väittely/moralisointi-ketjua, joka tästä kuitenkin aika lailla tuli :/

Olen saanut kuitenkin myös ymmärrystä ja hyviä vinkkejä, kiitos niistä. Lisääkin saa toki tulla, ihan kokemuksia siitä, miten käytännössä asiat ovat sujuneet synnärillä imettämättömyyden kanssa.

 

Luitko sä nyt kunnolla mitä kirjotin? Mä olen itse hyväksikäytön uhri.

Jos näin on, niin olen pahoillani sinun ja muiden hyväksikäytettyjen puolesta

 

Älkää lytätkö muita äitejä, heillä on taustalla vaikka minkälaista kokemusta. Ja hyväksikäyttö on niin traumatisoiva asia, ettei sitä kukaan meistä, joka ei sitä ole kokenut, voi koskaan ymmärtää - ehkä ninaTTn ei pitäisi hankkia lapsia, jos ei tätä ymmärrä. Kuinka voit ikinä opettaa empatiakykyä omille lapsillesi, jos et sitä itse omaa.

Luitko sä nyt kunnolla mitä kirjotin? Mä olen itse hyväksikäytön uhri. Mun mielestä olis ollu loukkaavampaa väittää, että minä ymmärrän miltä jostakin toisesta tuntuu kun en oikeasti ymmärrä. Siihen loppuun sitten laitoin, että hyväksikäytön aiheuttamissa jäljissä ei yleensä ole päätä eikä häntää - eli mun ei tarvitse ymmärtää toista. Se on luultavasti ihan mahdotonta. Samoin kun kukaan ei voi ymmärtää mun kokemusta ja miten se on muhun vaikuttanu.

Toivottavasti ehdit lukea uuteen aloitukseeni laitetut linkit.

ninaTT, minusta on perin kummallista, että itse olet hyväksikäytön uhri, mutta et siitä huolimatta ymmärrä että se vaikuttaa ihmisiin hyvin eri tavalla. Hyväksikäyttöäkin on niin monenlaista ja hyvin eri vakavuusasteista. Toisilla se vaikuttaa imetykseen, toisilla ei millään tavalla.

 

Älkää lytätkö muita äitejä, heillä on taustalla vaikka minkälaista kokemusta. Ja hyväksikäyttö on niin traumatisoiva asia, ettei sitä kukaan meistä, joka ei sitä ole kokenut, voi koskaan ymmärtää - ehkä ninaTTn ei pitäisi hankkia lapsia, jos ei tätä ymmärrä. Kuinka voit ikinä opettaa empatiakykyä omille lapsillesi, jos et sitä itse omaa.

Luitko sä nyt kunnolla mitä kirjotin? Mä olen itse hyväksikäytön uhri. Mun mielestä olis ollu loukkaavampaa väittää, että minä ymmärrän miltä jostakin toisesta tuntuu kun en oikeasti ymmärrä. Siihen loppuun sitten laitoin, että hyväksikäytön aiheuttamissa jäljissä ei yleensä ole päätä eikä häntää - eli mun ei tarvitse ymmärtää toista. Se on luultavasti ihan mahdotonta. Samoin kun kukaan ei voi ymmärtää mun kokemusta ja miten se on muhun vaikuttanu.

Toivottavasti ehdit lukea uuteen aloitukseeni laitetut linkit.

ninaTT, minusta on perin kummallista, että itse olet hyväksikäytön uhri, mutta et siitä huolimatta ymmärrä että se vaikuttaa ihmisiin hyvin eri tavalla. Hyväksikäyttöäkin on niin monenlaista ja hyvin eri vakavuusasteista. Toisilla se vaikuttaa imetykseen, toisilla ei millään tavalla.

Niinpä. Ja kuten niin monessa muussakin asiassa, ihmiset kokevat asiat eri tavalla. Ei ole olemassa mitään tiettyä kaavaa, miten menee esim juuri hyväksikäytön uhriksi joutuneen tulevaisuus.

 

Ja kohta aletaan pyytää sektiota ku ei huvita synnyttää vai :| Ei tollasia juttuja ihan noin vaa päätetä mun mielestä.

Johan ne pyytävät sektiota kun eivät uskalla/halua synnyttää. Etkö muka ole tietoinen? Miksi yleensä haluta koko lasta?

Pelkosektioista olen tietonen, mutta pitäisin sitä eri asiana kun että ei vaa huvita.

PEESI!

 

Nyt haluan tietoa teiltä. Pitääkö mun ilmoittaa synnärille/neuvolaan etukäteen, etten halua imettää ollenkaan? Täytyykö siis synnärillä olla paperilla, ennenkuin menen synnyttämään, että tarvin pilleriä, jottei maito nouse?

Onko teillä kokemusta asiasta? Ovatko kätilöt olleet suvaitsevaisia asian kanssa?
Tämä ei ole provo, enkä tarvi moralisointia,kiitos.

voit laittaa siihe esitietokaavakkeeseen maininnan,niin tein mäki jokaisen seuraavan kohalla,ja kukaan ei ihmetelly eikä kauhistellu,ainaka niin että olisin huomannu

 

Minäkin aina nuorempana ajattelin, että synnyttäminen on ihan älyvapaata puuhaa, että tahdon takuulla sektion. Ja etten ainakaan imetä, jos lapsen saan. Olin ajatellut aina, että se on jotenkin pervoa (naurattaa jälikäteen...), sillä minulle tissit oli aina olleet seksiä varten, ja seksiähän piisas... Noh, sitten törmäsin 35 vuotiaana mieheen, jonka kanssa tiesin haluavani elämän ja lapsia. Ihan oikean parisuhteen. Ja kas vain, tämän miehen kanssa en pelännyt enää synnyttämistä, kaikki tuntui luontevalta.

Synnytyssalissa imetin lastani ensimmäisen kerran, ja se sujui hienosti sekä äidiltä että pikkuiselta. Maitoa piisasi myöhemminkin niin paljon kuin vain iso pojan pötkylä jaksoi syödä, ja yllätys yllätys, imetys tuntui maailman luonnollisimmalta, ja nautin siitä kovasti. En seksuaalisesti, vaan siksi, että vauvan onnellisuus sai minutkin onnelliseksi. Kun näkee, miten pieni ihminen tyyntyy ja lopulta nukahtaa vatsa täynnä tissille. Ja nähdä, miten oma maito kasvattaa pientä ihmistainta viikko viikolta!! Toivon, että saan vielä muitakin lapsia, joita imettää Ja muuten, rinnat eivät vauva-aikana tuntuneet ollenkaan miehelle tarkoitetuilta, päin vastoin, tuntui pervolta, että mies koskettelisi maitotissejä Niin sitä ajatusmaailma keikahtelee...

Joten älä tyrmää imetysasiaa samoin tein. Harkitse muutama päivä, katso, onko sinulla oikeasti sydäntä kääntää selkäsi pienelle, avuttomalle käärölle, joka haistaa äidin rinnan ja osaa heti hapuilla tissille päin, aukoen pientä suutaan odottavasti. Minulla ei sydäntä sellaiseen ollut, enkä tosin raskausaikana enää edes harkinnut vaihtoehtoa, etten imettäisi. Oma pienokainen tuntui niin tärkeältä, etten ihan heti keksisi, mitä en lapsen hyvinvoinnnin puolesta tekisi.

Ja vielä yksi pointti... jos vaan on mahdollista imettää, ja tykkää nukkumisestakin, niin kannattaa imettää. Aika homma nousta sängystä lämmittämään korviketta joka kerta kun vauva herää, voi olla vaikkapa tunninkin välein. Pullot on keitettävä jokaisen käyttökerran jälkeen, ja maitoa ei saa lämmittää kuin sen yhden kerran. Sillä välin, kun maitoa lämmittelee, vauva herää jo huutamaan ihan tosissaan ja sitten onkin hommansa saada taas unille. Imetettäessä on helppoa tuupata tissi suuhun jo pikku kitinöistä ja unet jatkuvat. Ainakin meillä jatkui.

Itse tietysti ratkaiset, mitä haluat tehdä, ja miten. Mutta mieti kuitenkin todella tarkkaan, ja laita vaikka paperille imetyksen miinus ja plussa puolet. Ja harkitse vielä kerran.

 

nosto

 

Ja kohta aletaan pyytää sektiota ku ei huvita synnyttää vai :| Ei tollasia juttuja ihan noin vaa päätetä mun mielestä.

Niitähän pyydetään jo. Elämälle allergista touhua. pistää miettimään, että oisko osalle naisista enemmän se heidän juttu vaik joku tällänen:
http://www.rebornnuket.com/nukke.html

 

Synnytyssalissa imetin lastani ensimmäisen kerran, ja se sujui hienosti sekä äidiltä että pikkuiselta. Maitoa piisasi myöhemminkin niin paljon kuin vain iso pojan pötkylä jaksoi syödä, ja yllätys yllätys, imetys tuntui maailman luonnollisimmalta, ja nautin siitä kovasti.

Harkitse muutama päivä, katso, onko sinulla oikeasti sydäntä kääntää selkäsi pienelle, avuttomalle käärölle, joka haistaa äidin rinnan ja osaa heti hapuilla tissille päin, aukoen pientä suutaan odottavasti.

Ja vielä yksi pointti... jos vaan on mahdollista imettää, ja tykkää nukkumisestakin, niin kannattaa imettää.

Mä en saanut kumpaakaan lastani imettää salissa, ensimmäiset maidot mitä tuli meni yöpuvun rinnuksille. Eikä sen jälkeen tullutkaan. Kätilöt "tukivat" ihanasti: "kyllä olisi pitänyt tajuta alkaa heti pumppaamaan maitoa" , "miten luulet vauvan kanssa kotona pärjääväsi kun sulta ei tule maitoa" jne. Kätilöt saivat koko imetyksen tuntumaan kamalalta, olinhan huono äiti jolla ei maitoa pursunnut rinnoista valumalla ja lisäksi oli vielä matalat rinnanpäät! "Miten tuosta vauva muka otteen saa?" kysyi yksi kätilö. No ei sitten saanutkaan mitenkään.

Silti en kääntänyt selkääni vauvalleni, annoin hänelle pullosta korviketta. Ja yllätys yllätys, sain nukkuakin! Ei se kauaa vienyt kun korvikkeen lämmitti vauvalle, syömisen jälkeen hän nukahti taas tyytyväisenä. Enkä kyllä ymmärrä kuka syöttäisi vauvaansa sitterissä, mä syötin aina sylissä.

Että kokemuksia on monenlaisia, mun kokemusten mukaan pulloruokinta oli paras vaihtoehto mulle ja lapsilleni. Eikä ollut ollenkaan hankalaa.

 

Älkää lytätkö muita äitejä, heillä on taustalla vaikka minkälaista kokemusta. Ja hyväksikäyttö on niin traumatisoiva asia, ettei sitä kukaan meistä, joka ei sitä ole kokenut, voi koskaan ymmärtää - ehkä ninaTTn ei pitäisi hankkia lapsia, jos ei tätä ymmärrä. Kuinka voit ikinä opettaa empatiakykyä omille lapsillesi, jos et sitä itse omaa.

Luitko sä nyt kunnolla mitä kirjotin? Mä olen itse hyväksikäytön uhri. Mun mielestä olis ollu loukkaavampaa väittää, että minä ymmärrän miltä jostakin toisesta tuntuu kun en oikeasti ymmärrä. Siihen loppuun sitten laitoin, että hyväksikäytön aiheuttamissa jäljissä ei yleensä ole päätä eikä häntää - eli mun ei tarvitse ymmärtää toista. Se on luultavasti ihan mahdotonta. Samoin kun kukaan ei voi ymmärtää mun kokemusta ja miten se on muhun vaikuttanu.

Toivottavasti ehdit lukea uuteen aloitukseeni laitetut linkit.

ninaTT, minusta on perin kummallista, että itse olet hyväksikäytön uhri, mutta et siitä huolimatta ymmärrä että se vaikuttaa ihmisiin hyvin eri tavalla. Hyväksikäyttöäkin on niin monenlaista ja hyvin eri vakavuusasteista. Toisilla se vaikuttaa imetykseen, toisilla ei millään tavalla.

YMMÄRRÄNHÄN... ARGH... Lukisit nyt tarkemmin mitä mä siihen kirjotukseen kirjotin.

 

Ap: minä tein jo raskausaikana päätöksen, etten aio imettää. Kerroin siitä neuvolassa, ja terkka onneksi suhtautui päätökseeni asiallisesti ja suvaitsevaisesti. Ilmoitin sairaalaan menevässä esitietolomakkeessa, etten aio imettää, mutta tällä tiedotuksella ei ollut käytännössä merkitystä, koska kätilöt eivät olleet tutustuneet esitietolomakkeeseeni ollenkaan. Jännitin etukäteen aika paljon, miten minuun sairaalassa suhtauduttaisiin. Mies lupasi olla tukena, jos hoitajien kanssa tulisi asiasta jotain vääntöä.. Kerroin päätöksestäni kätilölle heti synnytyksen jälkeen. Kätilö ei ruvennut utelemaan syitä päätökselleni tms., vaan sanoi vain, että selvä juttu, hän ilmoittaa asian osastolle. Vauva sai luovuttajan rintamaitoa synnytyssalissa. Hoitaja, joka otti meidät vastaan osastolla, varmisti vielä minulta, etten aio imettää, mutta sen koommin kukaan ei minulta asiasta kysellyt. Aamulla sain sitten maidonnousun estävän pillerin (vauva syntyi puoliltaöin). Etukäteen tosiaan jännitin, miten minuun suhtauduttaisiin, mutta sairaalassa kohtelu oli täysin asiallista, eikä kukaan painostanut minua mitenkään tai ruvennut tenttaamaan syitä imettämättömyyteeni. Aluksi vauva sai luovuttajan rintamaitoa, sitten vähitellen korviketta. Kaikki on meillä sujunut hyvin, niin sairaalassa kuin sen jälkeen kotonakin. Vauva on kasvanut hyvin, eikä mitään ongelmia ole ollut.
Minun mielestäni on tärkeää, että teet niin kuin sinusta parhaalta ja oikealta tuntuu. Naisella on oikeus itse päättää, imettääkö vai ei, eikä siinä asiassa pitäisi muilla olla nokan koputtamista. Itse koin myös tärkeäksi sen, että mies oli sinut päätökseni kanssa ja oli tukenani sairaalassa. Kaikkea hyvää sinulle, ap!

 

Kaikki vauvatkaan ei tykkää olla tissillä...

 

"Kyllä minä näen edelleen isoimpana ongelmana sen, että äidit eivät saa apua imetykseen tai osaa toimia oikein jos imetysongelmia tulee kuin sen että äidit eivät haluaisi omasta mukavuudenhalustaan imettää."

-->>> Mukavuudenhalustako??? Kyllä pulloruokinta paljon hankalampaa ja työläämpää on kuin imettäminen!!!!

Mutta silloin ei ole niin kiinni vauvassa. Isä voi syöttää välillä, eikä äidin tarvitse pitää aina vauvaa mukana kun lähtee jonnekin. Sillälailla se on "helpompaa".

Minun mielestäni pulloruokkiminen on monin tavoin paljon, paljon työläämpää kuin imettäminen. Mietipä sitä pullojen pesun määrää, maidon lämmittämistä, mukana raahaamista jne.

Mutta silloin se ei ole niin äidistä riippuvaista; joku muukin voi tehdä sitä. Imetystä taas on hankalampi ulkoistaa. Äidin on vaa pakko jaksaa.

mä olen pullorukkinut lapseni kyllä TÄYSIN yksin.että pakko on ollu jaksaa vaikka en imettänytkään..

 

Ap: minä tein jo raskausaikana päätöksen, etten aio imettää. Kerroin siitä neuvolassa, ja terkka onneksi suhtautui päätökseeni asiallisesti ja suvaitsevaisesti. Ilmoitin sairaalaan menevässä esitietolomakkeessa, etten aio imettää, mutta tällä tiedotuksella ei ollut käytännössä merkitystä, koska kätilöt eivät olleet tutustuneet esitietolomakkeeseeni ollenkaan. Jännitin etukäteen aika paljon, miten minuun sairaalassa suhtauduttaisiin. Mies lupasi olla tukena, jos hoitajien kanssa tulisi asiasta jotain vääntöä.. Kerroin päätöksestäni kätilölle heti synnytyksen jälkeen. Kätilö ei ruvennut utelemaan syitä päätökselleni tms., vaan sanoi vain, että selvä juttu, hän ilmoittaa asian osastolle. Vauva sai luovuttajan rintamaitoa synnytyssalissa. Hoitaja, joka otti meidät vastaan osastolla, varmisti vielä minulta, etten aio imettää, mutta sen koommin kukaan ei minulta asiasta kysellyt. Aamulla sain sitten maidonnousun estävän pillerin (vauva syntyi puoliltaöin). Etukäteen tosiaan jännitin, miten minuun suhtauduttaisiin, mutta sairaalassa kohtelu oli täysin asiallista, eikä kukaan painostanut minua mitenkään tai ruvennut tenttaamaan syitä imettämättömyyteeni. Aluksi vauva sai luovuttajan rintamaitoa, sitten vähitellen korviketta. Kaikki on meillä sujunut hyvin, niin sairaalassa kuin sen jälkeen kotonakin. Vauva on kasvanut hyvin, eikä mitään ongelmia ole ollut.
Minun mielestäni on tärkeää, että teet niin kuin sinusta parhaalta ja oikealta tuntuu. Naisella on oikeus itse päättää, imettääkö vai ei, eikä siinä asiassa pitäisi muilla olla nokan koputtamista. Itse koin myös tärkeäksi sen, että mies oli sinut päätökseni kanssa ja oli tukenani sairaalassa. Kaikkea hyvää sinulle, ap!

Tässäpä hyvä kommentti ja tarina oikein menneestä tapauksesta! Olen itse töissä synnyttäjien/synnyttäneiden kanssa ja toivon, että kollegani osaavat toimia kussakin tilanteessa vastaavalla tavalla. Jokainen äiti saa itse päättää, mitä haluaa. Kamalaa, jos kokee syyllistämistä osastolla tästä asiasta.

Imetyksen faktat tuskin ovat täysin epäselviä nykypäivänä kenellekään, joten ne voi puolestani unohtaa sikäli mikäli äiti on jostain syystä vakaasti ja todella tahtoen päättänyt olla imettämättä.

Kunkin henkilökohtaiset tarinat imettämisestä on asia erikseen eikä niitä pidä mielestäni verrata toisiin. Imettäminen on aihe, jolla syyllistetään ja syyllistytään aivan liian helposti. Lapsen saaminen sekä itse vanhemmuus lienee kuitenki oleellisimmat asiat koko touhussa. Jos joku ei halua imettää niin sitten ei, sormella osoittamalla meistä kukaan tuskin saa asiaa edistettyä ainakaan imettämisen suuntaan.

AP:lle rohkeutta ja voimaa päättää asiasta. Suurin haaste mun mielestä koko jutussa on, että olet sisäistänyt päätöksesi syyt ja pysyt päätöksessäsi. Ei kukaan voi horjuttaa sitä, mikäli se on itsellesi selvää. Ei tarvitse pelätä synnärin henkilökuntaa tms. he ovat ammattilaisia, joiden ei missään nimessä kuulu tuomita päätöstäsi. Valinta on sinun.

 

Kiitos "viilaaja" asiallisesta ja mieltä lämmittävästä vastauksestasi. Kertakaikkisen fiksusti ajattelet ja kirjoitat. Tuli hyvä mieli loppuillaksi