En halua imettää (uusi raskaus)!!

Tässä ketjussa oli kyse yhdestä. Muiden ketjujen asioita ei tarvitse täällä kommentoida, ne voi tehdä siellä ketjussa jossa niistä puhutaan.

asiaa kommentoitiin tässä ketjussa, siihen vastasin. opettele siis itse lukemaan, niin voit päteäkin paremmalla mielellä.

 

Tässä on kyse toisesta äidistä, toisessa ketjussa ja hänkin on vain yksi yksittäinen tapaus. Mikä saa kenetkään kuvittelemaan että tämän ketjun alkuperäinen kirjoittaja toimisi samoin? Hänen tavastaan syöttää lasta me emme tiedä muuta kuin, että hän kokee imetyksen jostain syystä mahdottomana vaihtoehtona.

ninaTT kommentoi tätä toisen ketjun toista äitiä, sinä itse tartuit tähän kommenttiin. ja minä vastasin sinun kommenttiisi, mikä on ongelma?

 

Tässä ketjussa oli kyse yhdestä. Muiden ketjujen asioita ei tarvitse täällä kommentoida, ne voi tehdä siellä ketjussa jossa niistä puhutaan.

asiaa kommentoitiin tässä ketjussa, siihen vastasin. opettele siis itse lukemaan, niin voit päteäkin paremmalla mielellä.

 

MIKSI se imetys on niin hirveetä? Mä yritän nyt ihan oikeasti ymmärtää. Mikä siinä ahdistaa? Oletteko te, joille se on ollut ahdistavaa jostain epämääräisestä syystä, yrittäny tehdä asialle jotain? Pelkäättekö sitä ajatusta, että lapsi on teistä riippuvainen? Onko lapsi ollut jotenkin "hankala"? Onko ollut synnytyksen jälkeistä masennusta? Onko se ollut kivuliasta?

Mitenniin "ei ollut mun juttu"?? Miten lapselle niin tärkeästä asiasta voi sanoa noin?

 

"Kyllä minä näen edelleen isoimpana ongelmana sen, että äidit eivät saa apua imetykseen tai osaa toimia oikein jos imetysongelmia tulee kuin sen että äidit eivät haluaisi omasta mukavuudenhalustaan imettää."

-->>> Mukavuudenhalustako??? Kyllä pulloruokinta paljon hankalampaa ja työläämpää on kuin imettäminen!!!!

Mutta silloin ei ole niin kiinni vauvassa. Isä voi syöttää välillä, eikä äidin tarvitse pitää aina vauvaa mukana kun lähtee jonnekin. Sillälailla se on "helpompaa".

Minun mielestäni pulloruokkiminen on monin tavoin paljon, paljon työläämpää kuin imettäminen. Mietipä sitä pullojen pesun määrää, maidon lämmittämistä, mukana raahaamista jne.

 

MIKSI se imetys on niin hirveetä? Mä yritän nyt ihan oikeasti ymmärtää. Mikä siinä ahdistaa? Oletteko te, joille se on ollut ahdistavaa jostain epämääräisestä syystä, yrittäny tehdä asialle jotain? Pelkäättekö sitä ajatusta, että lapsi on teistä riippuvainen? Onko lapsi ollut jotenkin "hankala"? Onko ollut synnytyksen jälkeistä masennusta? Onko se ollut kivuliasta?

Mitenniin "ei ollut mun juttu"?? Miten lapselle niin tärkeästä asiasta voi sanoa noin?

Peesi!

 

"Kyllä minä näen edelleen isoimpana ongelmana sen, että äidit eivät saa apua imetykseen tai osaa toimia oikein jos imetysongelmia tulee kuin sen että äidit eivät haluaisi omasta mukavuudenhalustaan imettää."

-->>> Mukavuudenhalustako??? Kyllä pulloruokinta paljon hankalampaa ja työläämpää on kuin imettäminen!!!!

Mutta silloin ei ole niin kiinni vauvassa. Isä voi syöttää välillä, eikä äidin tarvitse pitää aina vauvaa mukana kun lähtee jonnekin. Sillälailla se on "helpompaa".

Minun mielestäni pulloruokkiminen on monin tavoin paljon, paljon työläämpää kuin imettäminen. Mietipä sitä pullojen pesun määrää, maidon lämmittämistä, mukana raahaamista jne.

Niinpä, tiedän kyllä. On imettäminen minunkin mielestäni paljon helpompaa. Mutta ehkä jotkut vaan ei halua olla niin sidoksissa vauvaan?

 

Tämä ketju meni nyt sitten tietystikin juuri sille raiteelle, mitä ap ei toivonut (anteeksi ap, minäkin olin sitä tässä ohjastamassa tavallaan).

Mutta asia ehkä tuli selväksi, reilusti ja rohkeasti vaan kissa pöydälle ajoissa.

 

"Kyllä minä näen edelleen isoimpana ongelmana sen, että äidit eivät saa apua imetykseen tai osaa toimia oikein jos imetysongelmia tulee kuin sen että äidit eivät haluaisi omasta mukavuudenhalustaan imettää."

-->>> Mukavuudenhalustako??? Kyllä pulloruokinta paljon hankalampaa ja työläämpää on kuin imettäminen!!!!

Mutta silloin ei ole niin kiinni vauvassa. Isä voi syöttää välillä, eikä äidin tarvitse pitää aina vauvaa mukana kun lähtee jonnekin. Sillälailla se on "helpompaa".

Minun mielestäni pulloruokkiminen on monin tavoin paljon, paljon työläämpää kuin imettäminen. Mietipä sitä pullojen pesun määrää, maidon lämmittämistä, mukana raahaamista jne.

Mutta silloin se ei ole niin äidistä riippuvaista; joku muukin voi tehdä sitä. Imetystä taas on hankalampi ulkoistaa. Äidin on vaa pakko jaksaa.

 

"Kyllä minä näen edelleen isoimpana ongelmana sen, että äidit eivät saa apua imetykseen tai osaa toimia oikein jos imetysongelmia tulee kuin sen että äidit eivät haluaisi omasta mukavuudenhalustaan imettää."

-->>> Mukavuudenhalustako??? Kyllä pulloruokinta paljon hankalampaa ja työläämpää on kuin imettäminen!!!!

Mutta silloin ei ole niin kiinni vauvassa. Isä voi syöttää välillä, eikä äidin tarvitse pitää aina vauvaa mukana kun lähtee jonnekin. Sillälailla se on "helpompaa".

Minun mielestäni pulloruokkiminen on monin tavoin paljon, paljon työläämpää kuin imettäminen. Mietipä sitä pullojen pesun määrää, maidon lämmittämistä, mukana raahaamista jne.

Niinpä, tiedän kyllä. On imettäminen minunkin mielestäni paljon helpompaa. Mutta ehkä jotkut vaan ei halua olla niin sidoksissa vauvaan?

No siihen en osaa sanoa mitään. En tiedä. Onhan meitä äitejä tietysti monen sorttisia.

 

Mitenniin "ei ollut mun juttu"?? Miten lapselle niin tärkeästä asiasta voi sanoa noin?

Ei vaan ollut. Inhosin olla pelkkä lehmä, kaksi kävelevää tissiä. Rinnat koski vaikka kumeja käytin/rasvasin, syöttäminen oli uskomattoman hidasta, pahimmillaan jopa kaksi tuntia heruttelin. Sama souvi parin tunnin välein. Lapsi itkee nälkää, kun maidontuotto vähäistä (siksi kestikin niin kauan ja neiti nukahteli aina imiessä). Koko prosessi vain yökötti.

No mutta ninaTT, kaikentietävä osaa varmasti linkittää heti ne luotettavat tutkimukset, joita jo äsken pyysin. MIKSI imetys on niin tärkeä verrattuna korvikkeisiin? (jos puhumme pitkästä juoksusta)

 

"Kyllä minä näen edelleen isoimpana ongelmana sen, että äidit eivät saa apua imetykseen tai osaa toimia oikein jos imetysongelmia tulee kuin sen että äidit eivät haluaisi omasta mukavuudenhalustaan imettää."

-->>> Mukavuudenhalustako??? Kyllä pulloruokinta paljon hankalampaa ja työläämpää on kuin imettäminen!!!!

Mutta silloin ei ole niin kiinni vauvassa. Isä voi syöttää välillä, eikä äidin tarvitse pitää aina vauvaa mukana kun lähtee jonnekin. Sillälailla se on "helpompaa".

Minun mielestäni pulloruokkiminen on monin tavoin paljon, paljon työläämpää kuin imettäminen. Mietipä sitä pullojen pesun määrää, maidon lämmittämistä, mukana raahaamista jne.

Mutta silloin se ei ole niin äidistä riippuvaista; joku muukin voi tehdä sitä. Imetystä taas on hankalampi ulkoistaa. Äidin on vaa pakko jaksaa.

Niii-in... miksipä väkisin kituuttaa, jos menee liian rankaksi? jos äidillä on asiat hyvin niin on vauvallakin. vauva aistii äidin mielentilat.

 

Nyt haluan tietoa teiltä. Pitääkö mun ilmoittaa synnärille/neuvolaan etukäteen, etten halua imettää ollenkaan? Täytyykö siis synnärillä olla paperilla, ennenkuin menen synnyttämään, että tarvin pilleriä, jottei maito nouse?

Onko teillä kokemusta asiasta? Ovatko kätilöt olleet suvaitsevaisia asian kanssa?
Tämä ei ole provo, enkä tarvi moralisointia,kiitos.

Mä juuri luin tänään jostain vanhasta juorulehdestä, jostain julkisuuden henkilöstä, joka siis raskaana. Hänellä silikonirinnat, eikä sen tähden halua imettää tulevaa lastaan. Söi jotain pillereitä jo raskausaikana, estäen näin maidon tuotannon.

 

Ja hirvittävää ettei kukaan uskalla mammoja kyseenalaistaa! Toisaalta mitä muutakaan voi olettaa äitiyspalstalla

 

"Kyllä minä näen edelleen isoimpana ongelmana sen, että äidit eivät saa apua imetykseen tai osaa toimia oikein jos imetysongelmia tulee kuin sen että äidit eivät haluaisi omasta mukavuudenhalustaan imettää."

-->>> Mukavuudenhalustako??? Kyllä pulloruokinta paljon hankalampaa ja työläämpää on kuin imettäminen!!!!

Nimenomaan, työläämpää se on, mutta viittasin ensisijaisesti tähän kohtaan NinaTT:n kirjoituksessa:

"Silloin tulee pakosti mieleen sellainen äiti, jonka mielestä imetys on liian sitovaa ja on niin kätevää tukea vauvalle harsolla pullo hyvään asentoon ja itse jatkaa omia puuhiansa"

Josta sain sen kuvan, että hänestä äiti joka ei halua imettää tekee sen mukavuudenhausta tai helppoudesta. Tämä mielikuva on aika yleinen "imetysfanaattisten" keskuudessa. taitaa suurimpana olla kateus ja pelko siitä, että joku toinen pääsee helpommalla vaikka asia on ihan päinvastoin...

 

MIKSI se imetys on niin hirveetä? Mä yritän nyt ihan oikeasti ymmärtää. Mikä siinä ahdistaa? Oletteko te, joille se on ollut ahdistavaa jostain epämääräisestä syystä, yrittäny tehdä asialle jotain? Pelkäättekö sitä ajatusta, että lapsi on teistä riippuvainen? Onko lapsi ollut jotenkin "hankala"? Onko ollut synnytyksen jälkeistä masennusta? Onko se ollut kivuliasta?

Mitenniin "ei ollut mun juttu"?? Miten lapselle niin tärkeästä asiasta voi sanoa noin?

Peesi!

Kuten jo kirjoitin, minun kaltaisiani on hirveästi! Suurin osa lapsuudessa hyväksikäytetyistä ei halua kuuluttaa asiaa maailmalle (onpa kumma), joten te ette voi mitenkään tietää, jos vaikka joka ikinen näistä teidän tuttavapiirinne imettämättä jättävistä olisi tällaisella taustalla varustettuja!

Muitakin syitä varmasti on, ja mielestäni syylle on ihan sama, mikä se on, jos äiti on päätöksensä tehnyt.

 

Mitenniin "ei ollut mun juttu"?? Miten lapselle niin tärkeästä asiasta voi sanoa noin?

Ei vaan ollut. Inhosin olla pelkkä lehmä, kaksi kävelevää tissiä. Rinnat koski vaikka kumeja käytin/rasvasin, syöttäminen oli uskomattoman hidasta, pahimmillaan jopa kaksi tuntia heruttelin. Sama souvi parin tunnin välein. Lapsi itkee nälkää, kun maidontuotto vähäistä (siksi kestikin niin kauan ja neiti nukahteli aina imiessä). Koko prosessi vain yökötti.

No mutta ninaTT, kaikentietävä osaa varmasti linkittää heti ne luotettavat tutkimukset, joita jo äsken pyysin. MIKSI imetys on niin tärkeä verrattuna korvikkeisiin? (jos puhumme pitkästä juoksusta)

Eli siis ihan normaali imetys oli liian ahdistavaa? Onkohan se sitten se sitovuus? Kun kaksi tuntia imetystä ensimmäisten kuukausien aikana ei ole mitenkään pitkä aika. Eikä pari tuntia mikään erityisen lyhyt imetysväli. Imuote ilmeisesti on ollut huono jos rintoja on koskenut kovasti.

Eli onko tämä joku seuraus luonnosta vieraantuneesta pikakertakäyttökulttuurista? Mulla on omat vaikeuteni kulttuurimme takia, kait mä olen onnekas, ettei ne ole näkynyt imetyksen kohdalla.

Miksi imetys on tärkeätä? Jaa. Juurihan tuossa sanottiin, että mukamas kaikki suomalaiset äidit tietävät imetyksen eduista. Ilmeisesti joku on onnistunut välttymään tältä tiedolta. Hetki pieni, kaivan muutaman linkin esiin.

 

"Kyllä minä näen edelleen isoimpana ongelmana sen, että äidit eivät saa apua imetykseen tai osaa toimia oikein jos imetysongelmia tulee kuin sen että äidit eivät haluaisi omasta mukavuudenhalustaan imettää."

-->>> Mukavuudenhalustako??? Kyllä pulloruokinta paljon hankalampaa ja työläämpää on kuin imettäminen!!!!

Nimenomaan, työläämpää se on, mutta viittasin ensisijaisesti tähän kohtaan NinaTT:n kirjoituksessa:

"Silloin tulee pakosti mieleen sellainen äiti, jonka mielestä imetys on liian sitovaa ja on niin kätevää tukea vauvalle harsolla pullo hyvään asentoon ja itse jatkaa omia puuhiansa"

Josta sain sen kuvan, että hänestä äiti joka ei halua imettää tekee sen mukavuudenhausta tai helppoudesta. Tämä mielikuva on aika yleinen "imetysfanaattisten" keskuudessa. taitaa suurimpana olla kateus ja pelko siitä, että joku toinen pääsee helpommalla vaikka asia on ihan päinvastoin...

Jos pullot pesee koneessa ja opettaa lapsen aikaisin siihen, että juo kylmähköä maitoa, niin kyllähän se vaikuttaa aika helpolta verrattuna imetykseen.

Jos taas haluaa syöttää pullosta "imettäen", englanniksi käytetään usein termiä "bottlenursing", niin sittenhän pulloruokinta on huomattavasti vaativampaa.

 

Tässä on kyse toisesta äidistä, toisessa ketjussa ja hänkin on vain yksi yksittäinen tapaus. Mikä saa kenetkään kuvittelemaan että tämän ketjun alkuperäinen kirjoittaja toimisi samoin? Hänen tavastaan syöttää lasta me emme tiedä muuta kuin, että hän kokee imetyksen jostain syystä mahdottomana vaihtoehtona.

ninaTT kommentoi tätä toisen ketjun toista äitiä, sinä itse tartuit tähän kommenttiin. ja minä vastasin sinun kommenttiisi, mikä on ongelma?

Se Ninan kommentti, johon tartuin oli:

"On eri asia jos ei voi imettää vaikkapa lapsen halkion tai keskosuuden aiheuttaman imuoteongelman takia kun että ei halua imettää, koska se ei vaan ole "mun juttu" tai siinä on aiemmin ollut jotain hankaluuksia. <b>Silloin tulee pakosti mieleen sellainen äiti, jonka mielestä imetys on liian sitovaa ja on niin kätevää tukea vauvalle harsolla pullo hyvään asentoon ja itse jatkaa omia puuhiansa</b>"

Kyllä tämä oli yleistys, ei yksi yksittäinen erillisen keskusteluketjun äiti, kuten sinä myöhemmin totesit.

 

Minua kiinnostaisi tietää, mikä on järkevä syy olla imettämättä.

Mäkään en keksi yhtäkään sellasta kunnollista syytä päättää olla imettämättä ennen kun lapsi on edes syntynyt. Paitsi sairaus, vaikkapa HIV. Se on hyvä syy. Mutta luulis silloin hoitohenkilökunnan jo tietävän.

Meitä lapsuudessä seksuaalisesti hyväksikäytettyjä on suomessakin hirveä määrä. Omalla kohdallani syy imettämättä jättämiseen on tuo traumaattinen taustani. Koen imettämisen erittäin ahdistavana johtuen lapsuudestani. Ylipäätään rintoihini koskeminen on mielestäni kamalaa.


Ymmärrättekö nyt?

Ymmärrän ja en ymmärrä. Mä itse koen äitiyden niin eheyttävänä, että tunnustan, mun on vaikea yrittää nähdä miten joku voi yhdistää rinnat ja imetyksen seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Varsinkin, kun lapsellahan ei rintoja ole, joten miten ne on liittyny siihen hyväksikäyttöön?

Mutta toisaalta ei hyväksikäytön jättämissä traumoissa aina ole päätä eikä häntää, tiedän omasta kokemuksestani. Joten sillä tavalla taas ymmärrän.

Itse en raskausaikana ollut varautunut siihen, että lapsuudessa kokemani seksuaalinen hyväksikäyttö vaikuttaisi niin paljon imetykseen. Vakaana aikomuksenani oli siis imettää. Mutta toisin kävi. Imettäminen aiheutti niin suurta ahdistusta, että siitä oli kyllä ihana läheisyys kaukana. Vasta, kun vauvan ollessa parikuukautinen päätin lopettaa imetyksen (psykiatrin ja neuvolan terveydenhoitajan kehoituksella), tunsin olevani oikeasti hyvä äiti vauvalleni. Eli ymmärrän vierasta (sori, en nyt muista nimimerkkiä) täysin!Ja nämä tosiaan ovat sellaisia asioita, joissa ei ole päätä eikä häntää. Ja ninatt: ihmiset kokevat asioita niin eri tavalla, kukaan ei toiselle voi sanoa, miten saa ja miten ei saa tuntea/tehdä.

 

Eli siis ihan normaali imetys oli liian ahdistavaa? Onkohan se sitten se sitovuus? Kun kaksi tuntia imetystä ensimmäisten kuukausien aikana ei ole mitenkään pitkä aika. Eikä pari tuntia mikään erityisen lyhyt imetysväli. Imuote ilmeisesti on ollut huono jos rintoja on koskenut kovasti.

Tiesitkös, että tissejä on kamalasti erilaisia? Toisilla tisseillä on helpompi imettää kuin toisilla. Olipa imuote kuinka hyvä tahansa.

 

ninaTT:lle tiedoksi että ap EI TARVINNUT MORALISOINITA, joten kipaseppas koko ketjusta linkkeinesi mihin tykkäät

 

ninaTT:lle tiedoksi että ap EI TARVINNUT MORALISOINITA, joten kipaseppas koko ketjusta linkkeinesi mihin tykkäät

Pitääkö nyt tehä uus ketju huomaalle? Fine. Hetki, poistan tuon viestin ja pistän uuden alotuksen.

 

Jos pullot pesee koneessa ja opettaa lapsen aikaisin siihen, että juo kylmähköä maitoa, niin kyllähän se vaikuttaa aika helpolta verrattuna imetykseen.

Jos taas haluaa syöttää pullosta "imettäen", englanniksi käytetään usein termiä "bottlenursing", niin sittenhän pulloruokinta on huomattavasti vaativampaa.

Nimenomaan vaikuttaa helpolta, asiat ei aina ole siltä miltä ne näyttää.

Minä puhun vain omasta kokemuksestani ja tosiaan kun olen kahta pitkään imettänyt ja yhtä pulloruokkinut, niin kyllä koen imetyksen helpommaksi. Minulla tietenkin osansa aiheutti se, että tosiaan pumppasin maitoa 3h välein päivin-öin eli pesin ja keittelin niitä pumpun osia sen lisäksi että pesin ja keitin pulloja (vasta vauvan ollessa 3kk-> pesin pulloja tiskikoneessa). Aika rumba siitä tuli. Ja itse pumppaaminen vei aikaa plus vauvan syöttö verrattuna että olisin vain syöttänyt valmiin korvikkeen.

Kylmää maitoa en myöskään antanut ja kun äm oli aina jääkaappikylmää jos en juuri hetkeä ennen ollut pumpannut niin se piti lämmittää, myös yöllä piti nousta vuoteesta ja hakea se pullo kun imetysaikana saattoi vain vetää vauvan lähemmäksi rintaa kiinni ja levätä samalla kun lapsi söi.

Helpotusta toki toi se, että mies kotona ollessaan auttoi hakemalla maitopullon, syöttämällä vauvan ja pesemällä pulloja, mutta pääasiassa minun vastuulla se kuitenkin oli.

Ja jos oltiin liikenteessä niin aina piti huolehtia että on tarpeeksi mukana maitoa, pulloja ja niin kauan kun oli äidinmaitoa pullossa niin sen pysyvyys kylmässä tai pumppu mukana, on se imetys reissatessa vaan niin paljon kätevämpää, maito on aina valmiina ja tuoreena

 

Älkää lytätkö muita äitejä, heillä on taustalla vaikka minkälaista kokemusta. Ja hyväksikäyttö on niin traumatisoiva asia, ettei sitä kukaan meistä, joka ei sitä ole kokenut, voi koskaan ymmärtää - ehkä ninaTTn ei pitäisi hankkia lapsia, jos ei tätä ymmärrä. Kuinka voit ikinä opettaa empatiakykyä omille lapsillesi, jos et sitä itse omaa.

Joo, nostan hattua kaikille täysimettäneille naisille, ihanaa jos jaksoitte. Minä en jaksanut, enkä suostu kummajaisena tuntemaan siitä syyllisyyttä. Olen sitoutunut lääkärin työssäni hyvin erilaisiin ihmisiin koko heidän sairausprosessinsa ajan, joten enköhän minä kykene keskivertoa ihmistä paremmin tähän asiaan. Imetys vain oli sellainen asia, jossa tuli seinä vastaan, osin ehkä väsymyksenkin vuoksi.

Ja Nina, minä en hyväksy mitään imetystuki ry.n juttuja. Puolueeton taho on päivän sana.

Nyt menen nukkumaan, että jaksan olla aamulla hyvä ja energinen äiti lapsilleni