Hellou!
Parin päivän ajan oon yrittänyt käydä tänne juttuja kertomassa, mutta aina joku on keskeyttänyt mun kirjoittelut, ja on pitänyt jättää seuraavaan kertaan. Nyt asiaa on ehtinyt tulla niin paljon, että saas nähdä kuinka pitkä juttu tästä sitten tuleekan.
Aloitetaanpas viikonlopusta: Kiertelimme viikonloppuna miehen kanssa vauvakaupppoja. Nyt on sitten hankittu
pinnasänky ja
turvakaukalo. Autossamme ei ole isofix -kiinnitysjärjestelmää, joten päädyimme malliin jossa tuli mukana turvavöillä kiinnitettävä isofix -alusta, johon saa sitten kaukalon kiinnitettyä kätevästi napsauttamalla. Samalla ostosreissulla käytiin sitten kummitätini luona, joka on kätilö/terv.hoitaja ammatiltaan. Kokeili vauvaa ja epäili että olisi kääntynyt perätilaan
. Ensi viikolla kuulee sitten omalta neuvolatätiltä että miten päin hänen mielestään on. Nyt on kyllä taas liikkeet tuntunut niin kuin olisi oikein päin, mutta saas nähdä. Voihan se vielä siellä kääntyilläkin näillä viikoilla.
Nyt on täälläkin sitten kaikki vauvanvaatteet pesty, silitetty ja viikattu paikoilleen :heart:. Paljonhan noita on jo tullut haalittuakin, mutta en siltikään osaa yhtään arvioida että onkohan niitä nyt tarpeeksi. Ajattelin että tässä vaiheessa en hanki enää lisää, sitten pikkuhiljaa vauvan synnytyä voi ostella jos näyttää että jotain puuttuu. Ja mistä tuon tietää että kuin iso veijari sieltä on tulossa, tiedä vaikka 50/56cm vaatteet eivät mahdukaan päälle! ?
Valkovuodosta: Runsasta on ollut täälläkin. En tykkää käyttää pikkuhousunsuojia, ja yleensä vaihdankin sitten alkkareita pari kertaa päivässä.
Kummeista: joku oli jo kertonutkin, mutta kertokaapas muutkin että missä viheessa kysytte kummeja? Minä olen kuvitellut että kummit on tapana kysyä vasta vauvan syntymän jälkeen, mutta nyt olenkin huomannut että monet kysyvät jo raskausaikana. Niin että miten päin teillä muilla? Itse nyt sitten pähkäilen kahden vaiheilla että joko nyt kysyisin vaiko vasta sitten kun vauva on syntynyt.
Uusia oli taas tullu joukkoomme useampia, tervetuloa vaan paisuvaan joukkoomme
nauravamamma ja
Tea84!
OmituinenOtus: Kovasti tsemppiä makoiluun :hug: Muistahan tulla ilmoittelemaan voinnistasi. Kovasti pidän peukkuja että vauva pysyisi visusti vielä massussa!
Pauzia, Edietä, bebesiä, Ricaa oli ainakin jo supistellut ihan oikeasti. Toivottavasti ei vauva olisi tulossa liian aikaisin ulos!
zamppa: Miten selvisit ampiaisen pistosta?
Lillielli: Minä haen äp-rahaa nimenomaan 6kk palkkatulojen perusteella. Tämä kesäkuun palkka lasketaan vielä siihen kuuteen kuukauteen, ja työnantajalta menee palkkatiedot suoraan sinne Kelaan.
NuuNuu80: Millaista siellä KYS:in synnytysvalmennuksessa oli? Meidän th perhevalmennuksessa mainitsi vaan ajat jolloin siellä voi käydä, eikä sen kummemmin "mainostanut" koko juttua. Jotenkin sain sellaisen käsityksen että ilman sitäkin valmennusta selviää hyvin. Meiltä kun Kuopioon on toistasataa kilsaa matkaa, niin ei huvittaisi ihan varta vasten sinne valmennukseen lähteä.
kassu: No voi sun *#&%# sitä sun miehesi työnantajaa! :kieh: Voisi kyllä pikkusen miettiä näitä asioita työntekijöiden perheidenkin kannalta! Oliko miehesi yrittänyt neuvotella asiasta? Luulisi että tällaiset jutut on järjestelykysymyksiä.
Pauzi: Meillä ei ole neuvolassa puhuttu turvotuksesta halaistua sanaa. Kortissa ei näy minkäänlaista merkintää, ei plussaa eikä miinusta :/.
Pellava: Täällä vähän samanlaisia vaivoja kuin sinullakin: selkä vaivaa. Yleensä aamulla sa päivällä selkä on ihan ok, mutta iltaa kohden sitten pistävänoloinen kipu yleensä ilmestyy. Tietysti kun on koko päivän touhuillut ja könöttänyt vaikka vähän minkälaisessa asennossa. No mies sitten aina illalla hieroo ja lämpimällä kauratyynyllä helpottaa oloa.
Vielä on purkauduttava hieman ahdistavasta aiheesta. Viimeksi perhevalmennuksessa puhuttiin synnytyksestä. Mieheni, joka on aikas herkkä kaikille pistämisille jne, tuumi jo ennen valmennukseen lähtöä, että jännittää tuonne valmennukseen menemistä, jos vaikka hyvinkin ronskisti siellä asiasta puhutaan. No niinhän siinä sitten kävi että ei ehditty kuunnella kätilön juttuja kuin n. 10 minuutin ajan kun miestäni rupesi huimaamaan ja pyörryttämään kesken kaiken. Niinpä joutui lähtemään valmennuksesta pois ja minä jäin sinne yksin istumaan sekavin tuntein :'( ?. Vesi kiersi silmissä kun toisaalta ajattelin että selvisiköhän mieheni sairaalasta ulos pyörtymättä ja toisaalta sitten sitä että todennäköisesti joudun synnyttämään ilman mieheni tukea :'( . Aika epätoivoiselta tuo miehen osallistuminen synnytykseen nyt kyllä näyttää. Kovasti haluaisi olla mukana, mutta mitäs mahdat kun pelkkä aiheesta puhuminenkin saa pyörrytysreaktion käyntiin. Ja minua kieltämättä ahdistaa ajatus että joutuisin yksin synnyttämään. Toisaalta en kyllä halua ketään muutakaan lähimmäistäni enkä ketään ulkopuolista tukihenkilökseni sairaalan henkilökunnan lisäksi. No, nyt vaan katsellaan ja mietitään että mihin ratkaisuun päädytään.
Tällaisia kuulumisia tällä erää. Jaksamisia teille kaikille masujenne kanssa! :heart:
inom 32+3