Me jännättiin vähän, kun esikoinen oli tulossa, että kuinka koira suhtautuu häneen. Se on ollut jonkin verran lasten kanssa tekemisissä ennen esikoista, että ei ihan outona pitänyt. Osaa mennä toiseen huoneeseen nukkumaan, kun haluaa rauhaa ja ihmeen pitkä pinnainen on ollut, vaikka esikoinen on repinyt sitä karvoista. Pari kertaa on vähän äkäisemmin kääntänyt päätä, kun on käynyt kipeää, mutta purru ei ole. Olemme kyllä itsekin pyrkineet olemaan samassa tilassa missä esikoinen ja koira, jotta pystyimme pitämään niitä silmällä. Esikoinen on onneksi vähentänyt sitä karvoista repimistä ja sen tilalle on tullut silittely, taputtelu ja yritys saada koira siirtymään. Hauskan näköistä, kun hyvä jos esikoisen pää on samalla korkeudella kuin koiran selkä ja hän yrittää työntää koiraa edestä pois.
En tiedä mitä koira tykkää, kun toinen lapsi tulee, mutta varmaan tottuu taas pian uuteen tilanteeseen. Varsinkin kun uusi tulokas ei ole heti karvoissa kiinni.
Eilen sain taas muistutuksen siitä, että pitäisi aina muistaa ottaa evästä mukaan, jos lähtee jonnekin jossa voi mennä jokunen tunti. Käytiin eilen esikoisen kanssa kiertämässä pari automarkettia ja pari tuntiahan siellä reissussa meni. Tuli sitten bussissa yhtäkkiä todella heikko olo, alkoi hikeä pukkamaan ja tuntui, että jalat eivät kauaa kanna. Ikävintä oli se, että siinä bussissa ei ollut vaunupaikalla istuimia, joten jouduin seisomaan koko matkan. Kyllä tuli laskettua pysäkkejä ennen omaa ja sattui minulla olemaan käsilaukussa vanhoja suunraikastus-pastilleja, jonka sitten heitinkin suuhun toivoen, että se vähän huijaa nälän kanssa. Onneksi olin ostanut kaupasta banaaneja ja laittanut ne vaunujen korissa olevan pussin reunaan, että heti kun pääsin bussista pois, sain kaivettua sieltä yhden ja pääsin syömään edes jotain. En varmaan ilman niitä ois jaksanut kotiin kävellä, kun silmissä jo heitti ja bussissakin jaksoin vain nojailla vaunujen aisaan. Minulle kävi samalla tavalla pari kertaa esikoista odottaessani ja silloin neuvolan terveydenhoitaja antoi luvan syödä tarvittaessa salmiakkiakin. Nyt aattelin, että pitää ostaa käsilaukkuun varalta sokeritonta salmiakkia ja lisää noita myslipatukoita, ettei toiste pääse samanlaista tapahtumaan.
Onneksi huomenna on neuvola ja epävarmuus toivottavasti vähän hellittää, kun pääsee kuuntelemaan sykettä. Olen tosiaan pari kertaa ehkä tuntenut liikettä, mutta niistä on aikaa ja koska oireitakaan ei pahemmin ole, niin aina se epävarmuus hiipii mieleen. Paino minua kyllä hirvittää, koska edellisestä neuvolasta ei ole kuukauttakaan ja painoa varmaan tullut ainakin se kilo. Tänään kävin siskon kanssa tunnin lenkin ja koitan illan katsoa mitä suuhuni pistän, jos se vähän vaikuttaisi. Onneksi huomennakin voi kävellä sinne neuvolaan, niin voi vähän ehkä vielä keventyä.
Peppi1981 16+2