heipat täältäkin!
ikägalluppiin ekaksi. täytin juuri 33v, synntärit oli 10. päivä ja lahjakkaasti unohtui sekä minulta että iskältä, tuttavat kyllä muisti kortein ja puhelimella.
imetyksestä imetän milloin vain ja missä vain tarve on.
hoitoon jättäminen lauri on ollut iskän hoivissa kun olen ollut jumpalla, lenkillä, kaunistautumassa tai kaupassa. pisin jakso on ollut n. 3h, jonka poika oli pääosin nukkunut. ruoka ei yrityksistä huolimatta kelpaa kuin tissistä, joten pitkää poissaoloa ei voi vielä olla, eikä kyllä ole tarvettakaan. jumpalla käynti muutaman kerran viikossa riittää mainiosti.
oleskelupaikkana on pääosin syli. nyt viihtyy hetken jo lattialla vatsallaan ja sitterissä pätkiä. syli onkuitenkin vielä paras. hoitopöydän yläpuolen on neuvolasta saatu hymynaama ja sen kanssa laurilla synkkaa hyvin yhteen. soittorasia on kanssa käytössä ja sävel syöpynyt ikiajoiksi mieleen.
2kk nla kuulumiset pituus 58,5, painoa 6130g, pipon kokoa en muista, mutta normaalia oli kaikki. jäntvä kaveri, joka kierähtelee vatsalta selälleen ja pitää päätä jo korkealla kyynärnojassa.
käytiin sunnuntaina ikeassa ja lauri viihtyi pitkään ostoskärryjen pohjalla vatsallaa iskän takin päällä, oli hyvän näköinen kun tähysti tarkasti eteenpäin ja seurasi mielenkiintoisena ympäristöä. shoppailija-ainesta =)
mulla oli lauantaina sellainen romahduspäivä. oin jumalattoman väsynyt, kärttyinen ja itkuinen. meillä on 4,5v tytön kanssa taas taisteltu vähän vaikka mistä. mikään ei onnistu ilman tappelua ja se tosiaan rassaa. sitten jäin sohvan pohjalle murehtimaan itseäni ja sitä miten en osaa tyttöä käsitellä oikein ja kuinka pahasti olen sen itsetuntoa taas lyönyt lyttyyn huutamalla ja sättimällä. kun sitten sain itseni siitä ylös (lauri heräsi syömään) otin sauvat käteen (syönnin jälkeen) ja lähin reilun tunnin reippaalle lenkille, niin oli olo taas ihan toisenlainen.
näitä matalalentopäiviä tulee, sen osaan oottaa. olenkin jo etukäteen pyytänyt iskää varutumaan joulukuulla pitämään lomaa. aiemmistakin raskauksista n. 4kk synnytyksen jälkeen mulla on jonkin sortin masennuskausi. molemmilla kerroille se on mennyt ohi viikossa-parissa, mutta ei se kivaa ole. koko maailma kertakaikkisesti tuntuu romahtavan ja itse on koko maailmankaikkeuden huonoin ihminen. en osaa sanoa mikä mut on palauttanut takaisin omaksi itsekseni, mutta onneksi olen selvinnyt pahemmalta masennukselta. lääkkeitä en ole tarvinnut.
nyt on kuitenkin pakko päästä syömään ja sitten maate. iskä on vielä huomiseen iltapäivään reissussa, joten ei paranis hirveen kauan keikkua pystyssä, väsymys tahtoo sitten kostaantua, eikä ole toista auttamassa.
mirjamic ja lauri 2kk3pv
ps yritin myös eilen ja tänään liittää kuvaa, muttei onnistunut. käykö kukaan kerhon puolella? sinnekkin voisi ajatella kuvien laittamista, näkisi useamman palleron samalla kertaa. aika hiljaista siellä on kyllä ollut.