Meillä taas jatkuu kitinät. Ja kovat itkut iltaisin. Luulen että saattaa johtua antibioottikuuristani (joka onneksi loppui eilen) ja aloitetuista Devitoleista. Myös päiväitkut yleistyneet :/ Koettelee kieltämättä hermoja välillä, varsinkin lähempänä kolmea yöllä kun tytteli parahtaa lohduttomaan itkuun väännellen ja käännellen. Eipä siinä mitkään heiluttelut sun muut poppakonstit auta. Yrittää koskettaa, paijata ja puhua rauhallisesti, kunnes tekisi mieli huutaa kilpaa pienen kanssa. Noh, jos on kolmen kuukauden maagiseen rajaan uskominen, ei meillä enää ole kuin päälle kaksi kuukautta ja viikko kestettävää... :kieh:
Sänkyhommista sen verran että haluja kyllä olisi, tikit edelleen haittaavat hiukan, ovat kyllä paremmat mutta ei todellakaan tulisi mieleen (okei, on tullut mieleen kerran jos toisenkin) alkaa "hommiin". Ja sitä paitsi on hiukan hankalaa tehdä yhtään mitään, edes siivota tämän lapsen kanssa, koko ajan tahtoo olla sylissä, itsekseen "nukkuu" päivisin n. 15 min pätkiä, juuri kun hengähtää ja ottaa kirjan eteen tjsp., alkaa huuto. Ei muuta kun kakara kainaloon ja heiluttelua. Onneksi ensi viikolla saapuu kantoliina, jos siitä olisi jotain hyötyä. Olisi suurimman osan ajasta kädet vapaina. Menipäs taas valitteluksi. Huhhuh. Niin joo, mulle ainakin riittää tällä hetkellä parin minuutin höpsöttelyhetket ja pusutuokiot miehen kanssa, hän tahtoisi muutakin (niinhän ne miehet yleensä
) mutta kyllä me odotellaan. Hyvää kannattaa odottaa... Olisi syytä olla sitten kanssa hyvää.
Meidän tyttö syö tajuttomasti. Eilen illalla huitaisi 200 ml rintamaitoa ja nannia. Muutenkin söi eilen joka toinen tunti, aina päälle 100 ml. Yleensä menee n. 150 ml. Tuntuu uskomattomalle määrälle, kyse on kuitenkin alle kolmiviikkoisesta lapsesta. Mutta ei se sitä pulautakaan, eli ilmeisesti vaan tahtoo syödä meidät vararikkoon
Tänään on tullut kunnon hymyjä, ei enää näytä niin tahattomilta, vaan näissä alkaa olla jo enemmän tarkoitusta. Huvittavan näköistä sinäänsä, neiti venkuroi ja itkee, naama punainen ja huuto suuri, yht'äkkiä huuto loppuu ku seinään ja tulee kaunis hymy, vähän jopa naurattaa, ja sitten naama valahtaa ja huuto jatkuu.
Rytmistä sen verran että meillä päästään nukkumaan n. klo 01-04 ja siitä riippumatta napero herää syömään kuudelta ja yhdeksältä. Tai no, viime yöt ollaan syöty kuudesta kymmeneen. Oon vaan niin laiska että muutaman hiljaisen tunnin unen jälkeen en jaksa nousta antamaan pullosta sitä kahta desiä vaan imetän ja nuokun. Siksi kestää tunteja meidän imetyssessiot. Kun tytsyllä on ollut vaikeuksia imemisen kanssa, mielenkiinto ei pysy kauaa hommassa, imetään muutama kerta ja sylkäistään suusta. Huudetaan lisää. Hamuillaan eikä osata sulkea suuta vaikka nänni suussa sisällä... Raivostuttavaa hommaa. Mamma ja muksu turhautuu hetkessä. Oon joutunut turvautumaan rintakumiin, sillä tyttö saa hyvin, paljon kerralla, niinkuin on tottunut saamaan pullostakin "suurella suuttimella". On se imetys silti niin sähläämistä... Siksi ostin toissapäivänä Ainun sähköisen rintapumpun, sillä pumppailen useita kertoja päivässä, on pikkuisella aina maitoa kaapissa. Ja jos ei ole, niin sitten nannia. Meni sitäkin viikonloppuna puolitoista litraa omien rintamaitojeni lisäksi. Kamala syöppö
Nyt taas täytyy mennä *huokaus*. Jaksamista teille kaikille :hug:
Kirvash ja Pikku-"Pekka" 2vk 5 vrk
