tarinaa Pikkumummelin syntymästä
Onnittelut kaikille vauvan saaneille ja mahottoman paljo jaksuja mahan kans hikoileville!
Aattelin lyhkäsesti kertoilla synnytyksestä, vaikka eka ajattelin jättää sen väliin. ei muuta kaunista jääny mieleen ku vauva, vaikka oli helppo synnytys ja loppuperin kaikki hyvin.
Kirjoitin täällä siitä päivystysreissusta kun luvattiin käynnistää mut ajettiinki oikeen näppärillä sanakäänteillä kotiin.
soittelin sit neuvolaan ja sain äitipolille lähetteen käynnistys asian takia.
menin sinne sitten aikalailla sillä asenteella että nyt se tapahtuu vaikka pelkäsin ettei kuitenkaan.
mennessäni tilanne oli aikamoisen hyvä, 5 senttiä auki eikä kanavaa ollenkaan jäljellä. ja syynä käynnistystoiveille oli se reilun neljän viikon unettomuus joka oli viimiset kaks viikkoa sitä etten oikeasti nukkunut ollenkaan.
lääkäri oli kuitenkin vakaasti sitä mieltä ettei voida käynnistää koska synnytys voi pitkittyä, vauvalla voi olla hengitysvaikeuksia, vauva ei ole valmis.. viikkoja oli kuitenkin melk 39.
pitkällisen neuvottelun jälkeen lekuri sitte käski mun mennä käytävään ja kohta huikkasi ovelta et kätilö vie sut kohta saliin ja synnytä kans nopiaa, siel voi olla ruuhkaa!
huh, että olin onnellinen vaikkei niin kovin kauniisti matkaan lähetettykään, soitin miehelle et tulla sairaalalle et aletaa käynnistään.
n. klo 11 mentiin saliin ja lääkäri tuli puhkaseen kalvot, siitä voin puol tuntia oli säännölliset supistukset ja klo 12 laitettii spinaali. Sen jälkeen seurailin voimistuvia supistuksia monitorista koska en tuntenut kipua ollenkaan, ois voinu vaikka nukkua mutta jännitti vähäsen.
yhden aikaan olin n. 8cm auki ja kätilö huomasi papruista et mulla on streptokokkibakteeri (itse en tod. tiennyt) ja alettiin tiputtaa kiiiireellä antibioottia.
kello lähestyi kahta ja me jännättiin ehdinkö ponnistusvaiheeseen ennen kuin spinaalin vaikutus hiipuu eli kahteen mennessä.
aikalailla tasan kahdelta sain alkaa ponnistaa ja sei aluksi onnistunu ollenkaan, lähinnä pakokauhua ettei se voi syntyä. syykin selvisi pian, 14.14 pikkunainen tuli maailmaan kasvot edellä. eli yht. 3h 14min
vaavi oli hetken aikaa rinnalla kun isä katkas lyhyen napanuoran niin että ylsi rinnalle asti
sitten vauveli meni pesuille ja mittauksille ja saliin porhalsi joku kätilö kysymään pääsettekö pois täältä kun tarvis tilaa. Mulle laitettiin yks tikki pienenpieneen repeämään ja kysyttii kantaako jalat ja meenkö pesulle ja pian kahtapuolta oli kätilö ja haalausin suihkutteleen kun vauva ja mies jo meni käytävälle ootteleen. siinä sitte kiskoin rättejä päälle ja kävin paareille pitkäksee ja mut lykittii kans käytävään.
siellä sitten ihmeteltiin uutta ihmistä käytävän peränurkassa, yhen toisen salin ovella, pienen sermin antaessa minimaalista yksityisyyttä :kieh:
saatiin siihen hiukka eväitä ja söinkin kun oli kerran nälkä. koitin istuskella siinä sängyllä ja alkoiki heikottaa ja piti huuella oksennuspussia turvaksi.
kohta kaikki tuliki ulos ja minä kattelin tähtitaivasta keskellä kirkasta päivää. sitten tultiin paineleen kohtua ja tarkasteleen pöksyistä tuloksia, ja tulihan sitä holisemalla.
sitten siinä kävi varmaan kolme tyyppiä ja jokainen paino kohtua ja sano et liikaa tulee, sit tultii laittaa kiiruusti tippa. ja pian mut haalattiin sitten vastaanoton vessaan valumaan tai siis siistiytymään ja taas takaisin sinne käytävä parkkiin.
seuraavat neljä tuntia oli sitä painelua ja holahtelua sielä käytällä ja aina uutta rohtoa nassuun kun ei alkanu hellittään. viimesen tunnin ajaksi päästiin yhteen vapautuneeseen saliin ettei tarvinnu mekko korvissa ihan koko iltaa siel käytällä rötköttää.
illalla viimein meidät siirrettii osastolle jossa valuttelut vielä jatkui yöhön enkä saanu syödä "kaiken varalta", yöllä pääsin sitte vessaan ja sain syödäkin kun vuoto alkoi asettua.
vauvalle ei tullut mitään mutta itelle nousi kuume ja cerppi alko kipuaan ylöspäin ja tippaletkun jatkeená olin sitte seuraavaán päivään.
itelle iski seur yönä raju hermokipu päälle ja kaikenkarvasten suunkautta annettavien rohtojen jälkeen piikki lihakseen joka hiukkasen helpotti elämää. Kohdunpainelujen jälkeen alettiin puhua kohdunlaskeumasta ja aiemmin oli äitipolilla jo puhuttu et kohtu täytyy synnytyksen jälkeen tutkia mahd rakennevian takia.
Minä tietenki siellä vähän jännityksellä odotin et kuinka käy ja mitä loppuperin löytyy. vauvalle tehtiin lähtötarkastus ja mulle kans ja sit ilmotettii et mun pitää käydä viel gynellä.
Kohta tuliki lekuri kyselee et joutasinko juttelee ja se oli se sama nainen jolta olin synnytykseen lähtenyt. Tämä olikin hyvin "pätevä" tapaus, yhdellä mahan painalluksella ja naurahduksella oli selvitetty niin kohdunlaskeumat kuin rakenneviatkin! -terve ja normaali! -hyvä niin, mutta jokseenki jäi vaivaamaan että mikä on totuus, ensin kätilö sanoo et kaikista erinäisistä syistä pitää jälkitarkastukseenki mennä äitipolille mutta tämä lekuri sano senki olevan turhaa!
Siinä koko tarina, olen oikein onnellinen terveestä vauvasta joka on ihan unelma, nukkuu ja syöpöttelee, oikein ihana palkinto vaikkei raskaus aivan ongelmitta mennyt.. mutta mutta, kaikki ei menny ihan nappiin tuolla sairaalassa, ei aina voi mennäkkään mutta turhan monta asiaa meni sähellykseksi ja siihen päälle vielä lekurin oikein mahtava käytös.
jospa sitä taas turhat unohtaa ja keskittyy olennaiseen, eli ihanaan vauvaan!
Uni maistuu itellekkin koko ajan ja kaksi viikkoa mies on isyyslomalla ja voin nukkua velkaa pois vauvan kanssa, jos ei ois väsymystä niin olo ois ihan erinomainen
