¤¤¤ELOMASSUT KESÄKUUSSA¤¤¤

Joopa joo. Ja kuinkas sitten kävikään....

Aiemmin mainostin tuossa, että mennään katsastamaan miehen kanssa vaunuvaihtoehdot. Käytiinkin, mutta homma ei mennyt täysin putkeen. Kaikki jalot periaatteeni ja ajatukseni ovat taas vaihteeksi roskakorissa. Paljon olen puhunut, että tälle viimeiselle hankitaan halvat vaunut, että enää meille ei tule kalliita, että tilaan halvemmalla Saksasta...

No, nyt olemme jälleen Gessleinien omistajat. Musta-vihreät Gesslein Futuret lähtivät sitten matkaan Kyllä on halpa yhtä kaukana kuin Saksasta tilaaminenkin. No, hienot ovat.

Ja vielä kun olen täälläkin mainostanut, ettei mitään hankita etukäteen. Kyllä on vanhakin näköjään helposti vietävissä silloin kun kunnolla kolahtaa :ashamed:

Säihke (odottaa palkkapäivää, jotta saa perheelle ruokaa)

 

melluli ja pieniananas
Tänään just neuvolan täti sanoi, että vko 33 on nykyään rajana (ennen vko 34), että jos vauva on tullakseen, niin eivät sitä enää yritä pidätellä pidempään sisällä, vaan saa syntyä.
Pidätteleminen kuulemma niin kallis operaatio ja kun katsovat vauvan olevan riittävän "kypsä", niin eivät siihen lähde.
Toki varmaan keskoshoitoon joutuisi, koska ilman muuta keskosena syntyisi.

 

Joo toivotaan ,että meidän kaikkien vauvat pysyy matkassa ainakin sinne 37 viikolle ja siitäkin etenpäin. Meillä esikoinen syntyi keskosena rv 35+1. Oli onneksi jo hyvänkokoinen 45.5 cm ja 2620g. Mutta kyllä se huoli oli valtava ,kun vauva vietiin heti synnytyksen jälkeen kiireesti pois. Keskolassa hän vietti kaksi päivää ja osastolla olimme viikon. Tuli keltaisuutta ja vauva oli todella väsynyt. Kotonakin kävimme verikokeissa ja neuvolassa tiuhaan. Ensimmäiset kolme viikkoa vauvaa piti herättää syömään kahden tunnin välein ,jollei itse herännyt. Onneksi meidän kohdalla kaikki meni kuitenkin loistasti ja tyttö on kehittynyt normaaliin tahtiin. Mutta siitä huolimatta huoli pienen voinnista oli ihan hirveä.

Mun ei hirveästi synnytys jännitä. Lähinnä se mietityttää ,että keritäänkö sairaalaa, jos ekasta vielä nopeutuu niin kuin yleensä. Esikoisen synntys kesti 2h15min. Silloin ei keritty kipulääkettä antaa ,mutta tuo ajan pärjäsi ilmankin. Onhan se kipu ihan älytöntä, mutta sen kestää ,kun tietää mitä kohden se kuljettaa. Mulla supparit tuli heti 3 min välein ,eikä silloin kun sairaalaan päästiin ollut välejä juuri ollenkaan. Mutta kas vaan ,kun piti alkaa ponnistaa niin supparit lakkasivat. Tipalla saatiin jotain pientä aikaiseksi ,mutta koska vauva oli ennenaikainen niin odottaa ei voinnut vaan ponnistaa piti. Mutta luonto hoitaa , sekä kätilöt ja mieheni ,jotka vaan käskivän ponnistaa. Ponnistin niin ,että silmissä pimeni ja verisuonet katkeili silmistä, mutta reilussa 20 minuutissa tyttö syntyi. Ponnistuksen kipua en muista yhtään ,kun siinä on niin tekemisen meininki. Eniten toivon voivani synnytttää taas ilman kivunlievitystä.

Ensikertalaisille vinkiksi ,vaikka sanotaan että synnytykseen ei voi valmistautua, niin oman kehon hallintaa voi harjoittaa. Minä olen pestannut mieheni myös huolehtimaan siitä ,että muistan kipujen keskellä hengittää ja pitää leuan rentoja ,koska nämä auttaa.

No tulipas taas turinoitua. Jospa lähtis laittaa tyttöä uni kuntoon ja sohvalle kattoon jalkapalloa!!
-Poni ja Manteli 29+6

 

Heipparallaa!

Neuvolakuulumisia...
Paino +350g/viikko, kaikkiaan tullut hieman reilu 10 kg.
Pissa puhdas
Hb 125 eli noussut hippasen. Viimeeksi oli 120.
Paineet 106/52 ja kätilö ihmetteli miksi minua ei pyörrytä
Sf- mitta 29 cm.
Tyllerön syke oli ok, ei tarkemmin sanonut. Raivotarjonnassa mitä luultavimmin.

Kaikki siis hyvin. Meinasi kätilö antaa minulle ajan vasta kuukauden päähän lääkärineuvolaan mutta sanoin että haluan aikaisemmin. Vaikka en ensisynnyttäjä olekaan niin haluaisin silti tässä vaiheessa käydä neuvolassa sen kahden viikon välein... Ja sainkin ajan juhannuksen jälkeen

Miehen minäkin haluan ehdottomasti mukaan synnytykseen. Hän oli viimeeksikin ja olikin suurena tukena. En voi kuvitella meneväni nytkään sinne yksin... Pojan kummitäti on lupautunut hoitamaan poikaa että mies pääsee mukaan synnytykseen, hän lupasi tulla tänne vaikka keskellä yötä Sellainen mutta siinä on että hänellä on elokuun puoliväliin asti lomaa, joten sen jälkeen hoito ei enää luonnistukaan tosta vaan. Toivon todella että tämä tyttö tulee ajoissa pois masusta ja isi pääsee synnytykseen mukaan. Tai toivottavasti pojan hoito järjestyy muulla tavalla, onhan tässä hoitajia lähistöllä. Jos jollakin osuisi työvuoro niin että saisi pojan otettua hoitoon

Arvatkaas kenellä on taas suklaalevy odottamassa... :ashamed:

Lilli ja Tiitti 31+6

 

Iltaa!

Mullakin oli viimein neuvola tänään, kahden kk:n tauon jälkeen. Paino oli noussut tällä kertaa jo ihan reippaasti,kuten vähän arvelinkin alun muutaman hullun kilon jälkeen. Viikko nousua oli huimat 800g! No enpäs jaksa stressata painosta, koska se kuuluu asiaan että painoa tulee lisää raskausaikana. Hemppa oli myös noussut 114:sta 125:n, ilman rautakuuria. Aloin tossa muutama viikko sitten syödä niitä Lady Vita Plussia, niissäkinhän on hieman rautaa. Liekö siinä syy hempan nousuun vaiko ihan muuten vaan noussut..? Sydänäänet 142 ja sf-mitta 27. Nyt mullakin alkaa kahden viikon välein käynnit neuvolassa, johan tuo on aikakin alkaa tiuhenemaan tahti kun tosiaan tähän mennessä vasta 4 kertaa käynyt neuvolassa koko raskausaikana.

SYNNYTYKSESTÄ: mies tulee mukaan, oli viimeksikin. Suurin apu hänestä on siellä henkisenä tukena. Kätilöt kun ei siellä synnytyssalissa jouda koko aikaa olemaan, joten aika kurjaa ois yksikseen kärvistellä avautumisvaiheen kivuissa siellä. Myös tuossa ponnistusvaiheessa mies oli hurjana tsemppaus apuna sekä ihan konkreettisestikin tuki mua selän takana parempaan ponnistus asentoon. Mistään hinnasta en jättäis eikä hän jäis pois synnytyksestä!

PELOISTA: mulla oli kans ekaa odottaessa näillä viikoilla hirveen paljon synnytys mielessä. Muistan kuinka jossain vaiheessa ihan iski pakokauhu, ajattelin että hitto mähän haluakin peruuttaa koko homman. Siinä muutaman viikon synnytystä miettiessäni ja panikoidessani alkoikin se tuntua vähemmän pelottavalta ja sitä alkoi jopa ihan odottamaan. Ja voin kertoa että loppu viikoilla olin jo täysin kypsä helteisiin mahani kanssa, eikä aiemmista panikoimisistani ollut tietoakaan! Uskokaa pois, luonto hoitaa hommat silleen ettei synnytys pian enää tunnukkaan kovin pelottavalta.
Noloja tilanteita ei todellakaan itse synnytyksen aikana ehdi miettimään. Siinä on jotenkin niin omassa maailmassaan ja tietynlaisessa horroksessa, ettei siinä mieleen tule lainkaan noi nolot kakka yms jutut. Silloin kun synnytys on todenteolla käynnissä niin mikään muu ei ole mielessä kuin se että miten mä vaan saan sen lapsen mahdollisimman pian ulos. Kaikki muut asiat on sivuseikkoja.

Minua ei tällä hetkellä jännitä synnytyksessä muu kuin se että kuinkahan nopeasti koko homma etenee. Esikoisen synnytys kesti 5 h ja nyt mietityttää kuinka paljon joutuisammin kakkonen mahtaa syntyä. Mulla synnytys käynnistyi vesien menolla ja mietityttää sekin kuinka mahtaa olla tällä kertaa. Onneksi mun vanhemmat asuu tossa ihan lähellä,joten mitään paniikkia ei tytön hoidon suhteen pitäisi olla. Sairaalaankin muutama hullu sata metriä matkaa. Mutta lähinnä se mietityttää kuin voimakkaana kivut tuntuu jos synnytys etenee esim puoletkin nopeemmin kuin viimeksi. Entä jos ei ehditä laittaa mitään puudutteita..? Epiduraali oli viimeksi aivan taivaan lahja ja toivoisin niin saavani sen tälläki kertaa, tai edes jonkin muun puudutteen. No näitä asioita kun ei voi tosiaan etukäteen suunnitella, mutta mielessä ne pyörii silti silloin tällöin.

Nyt pitänee lähteä iltapalan syöntiin ja sänkyyn lukemaan kirjaa. Olen nukkunut hurjan huonosti viime aikoina. Yöt on yhtä pyörimistä ja hikoilua, yksin kertaisesti en vain saa unta.. :headwall: Eipä auta kun taas vaan lähteä nukkumattia odottelemaan..

Öitä ja hyviä vointeja kaikille!

:heart: haaveilija ja poju 30+1

 

Olikos se melluli joka kyseli siitä avautumisvaiheesta, et onko se samanlaista kun on oikea synnytys käynnissä vai lääkkeellinen keskeytys, niin ainakin minä olen kuullut tuttavaltani joka synnytti rv 16 kuolleen vauvan, ettei kohdunsuun tarvinnut avautua kuin 4-5 senttiin kun täysaikaista synnyttäessähän sen täytyy avautua sinne kymmeneen senttiin, niin onhan siinäkin jo huima ero...
Ja itse olen synnyttänyt vauvoja 2200g - 4140 g painon väliltä ja voin sanoa että on siinä huima ero, onko vauva pieni vai iso, toki tuosta isoimmasta en kerinny puudutteita saamaan, mut eipä ne ole kaikkien kohdalla muutenkaan oikein nappii osunu...

Senkin sanon vielä, että mitä useampi synnytys on takana, niin enempi sitä vaan jotenkin pelkää, et mitä kaikkee voi tapahtua.. mut toivotaan et me kaikki taas selvitään tästä koettelemuksesta ja onhan se palkinto siitä sitten sanoin kuuvaamattoman arvokas :heart: Ei kait tähän touhuun muuten kukaan ryhtyiskään B)

hemppa laskenu, ihan poikki, obsidania vaan nassuun yöllä vessareissun yhteydessä....

 

heippa!
Eilen käytiin neuvolassa, kaikki ok. Vauva ihme kyllä raivotarjonnassa (ja on edelleen!), vaikka vielä toissailtana/eilen aamunakin oli perätilassa ainakin hikasta päätellen; tuntui ylhäällä. Nyt tuntuu siis alhaalla..
Eli rv 31+0
Pissa puhdas
Paino 59,5kg (ennen raskautta 49kg, ekassa neuvolassa 47,9kg pahoinvoinnin takia)
Rr 126/66
Hb 122 (jee, oli noussu taas vähän )
Sf 27cm
Vauvan syke +144 (kävi myös alimmillaan 134, korkeimmillaan pienen masun tökkimisen jälkeen jopa 160-170!)

Seuraava käynti 24.6., ultra 2.7. ja lääkärineuvola 14.7.. Ois äkkiä tuo ultra!!!=)

Synnytyksestä ootte jutelleet. Mä haluan miehen mukaani, ja onneksi hän onkin innoissaan lähdössä mukaan, ollut alusta asti. Pelottaa vauvan terveyden lisäksi kipu.. Ja ponnistusvaiheessa se että ponnistanko oikeaan aikaan, vai puskenko myös silloin kun ei saa.. :ashamed: Repeämisen pelko elää myös, ja synnytyksestä palautuminen. Hyh sitä jälkivuotoa. :x Erityisesti pelottaa se, että onko vauva edes hengissä eli onko napanuora kuristanut vauvaa. :'( Kamalia ajatuksia mutta ihan todellisia pelkoja.. Sattuuko epiduraali vai ehdinkö ees saada sitä! Synnärille matkaa 100km.. Synnytyksen jälkeinen elämä kauhistuttaa.. Osaanko olla riittävän hyvä äiti, jaksanko olla äiti.. Tuleeko raskauden jälkeinen masennus (taipumusta alakuloon etenkin syksyllä ).. Meneekö kaikki hyvät aikeet uusiksi, eli jaksanko sittenkään kestovaipattaa ja kantoliinailla! Miten imetys sujuu vai sujuuko ollenkaan.. Pelkoja siis löytyy, ja kai ihan normaaleja ajatuksia.. Onneks mies on näillä näkymin kotona ehkä jopa lokakuun loppuun saakka niin se helpottaa jo suuresti kun on toinenkin hoitamassa (paitsi jos ärsyynnyn häneen ja hänen mielestään parempiin hoitosysteemeihin ja sit vaan tapellaan).. Saa nähä kuinka mies viihtyy kotona kun on aina ollut meneväinen, eli ei jaksa pysyä kotona tekemättä mitään kun "se on tylsää".. Itseä väsyttää tuollainen kylässä ramppaaminen heti kun vähänkin alkaa tylsistyttää.. Kotona ollessaan mies hommaa kokoajan jotain; tiskaa, imuroi, siivoaa marsujen häkkiä tai muuta oikeasti hyödyllistä.. Sit kun hommat on tehty, pitää olla menossa. :snotty: Mut mies on niin lapsirakas että varmasti pärjää vauvan kanssa ja osaa hoitaa pikkuista, vaikka häntä itseään se luonnollisestikin pelottaa etukäteen.

Huoh. *valivalivali* Ärsyttää tämmönen valitus ja kun ei pysty tekee hommia samanlai kuin ennen raskautta kun on masu eessä tai alkaa kovottelee ja puuskututtaa. Mulla muuten myös nuita hengenahdistuskohtaksia, istuessa yleensä. Etenki saunassa tulee sellanen puuskuttamisen tarve kun ei saa henkeä.. Vauvan liikkeet/potkut on tosi ikävän tuntoisia tuossa kylkiluiden alla, samoin tuolla alhaalla "nivusissa" mistä kutian tosi helposti..

Täytyypäs alkaa odottelee siskontyttöä (2v) hoitoon kun sisko vie vanhemman tytön viisivuotisneuvolaan.

Upp3 ja Mötky 31+1

 

heipsan mammat! oli eilen tosiaan se LKS:ssä käynti, kyllä se vaan jotenkin teki asian paljon todellisemmaksi kun näki missä sitä sitten tulee ponnistelemaan ja toipumaan. siitä asti kun ne kaksi viivaa pärähti testiin en ole kummemmin pelännyt synnytystä, se tuntuu jotenkin luonnolliselta ajatukselta mutta kyllä nyt kun elokuu lähenee niin täytyy tunnustaa että mietityttäähän se, juurikin niiden repeytymisien takia ja tottakai pelko vauvan hyvinvoinnista. mua askarruttaa sellainen asia että onkohan nämä kaksi mitenkään yhteydessä toisiinsa kun en ole koskaan ollut järin laaja tuolta alakerrasta, menkkojenkin jälkeen kun on ollut pidempi tauko sänkypuuhista niin tuntui aina että on kuroutunut umpeen. nyt alkaa tuo seksin harrastaminen tuntua aika tukalalta ja mieskin näkee tähtiä kun tuntuu että mie vaan pienenen ja pienenen, nyt sitten hirvittää että miten se vauva oikein sieltä mahtuu vai venyykö ne paikat sitten kun on sen aika riippumatta siitä mikä se lähtötilanne on? onko kellään mitään lohduttavia sanoja? valehdelkaa vaikka mies tulee meillä ehdottomasti mukaan synnytykseen, kumpikaan ei voisi kuvitellakkaan ettei olisi mukana. oli helpottavaa kuulla että LKS:ssä on kuulemma osa kätilöistä englanninkielen taitoisia ja lääkärit tietysti puhuvat engelskaa. mies on sanonut että vaikka kuinka ymmärtää suomea jo niin siinä tilanteessa on ihan turha kenenkään sanoa mitään muuksi kuin englanniksi

toinenkin kysymys mulla on teille kokeneemmille, olen tuolla nyt tutkinut tuttihyllyä ja huomasin että siellä on sekä silikonisia että luonnonkumisia ja sitten on niitä perhosen mallisia ja sitten niitä vanhemman mallisia missä on se rinkula, onkos niillä nyt sitten minkälaisia eroja vai onko se vaan niin että jotkut vauvat tykkää yhdenlaisista ja toiset toisista?

täällä on ihan kamalan kylmä, alle 10 astetta ja näkyy tuulevanki. no jospa se loppuviikoksi lämpeäis taas, toivotaan!

jaksuja kaikille!

salamanteri&steve 31+5 :heart:

 

synnytyksestä vielä..
toi ponin vinkki oli hyvä, siitä leuan rentoutuksesta, se tosiaan auttaa, kannattaa kokeilla =)
mulle on tehty lääkkeellinen tyhjennys keskenmenon takia ja se sattu enemmän kun kuukautiset, avautuuhan se kohdunsuu niissäkin vähän, mutta kyllä synnytys sattuu enemmän, mutta se on kuitenkin erilaista se kipu kun tietää mistä se johtuu ja tietää että asia etenee kokoajan ja sen pelon unohtaa kyl siinä vaiheessa kun tositoimet alkaa, on se niin vaistonvaranen juttu =)
sekin on totta että eka kerralla ei oikeen osannu pelätä mitään, nyt jännittää enemmän mut ei niin paljon kun toinen synnytys

miehen mielestä muuten on ollu tärkee olla mukana synnytyksessä senkin takia että näkee heti vauvan ja munkin mielestä melkeinpä ihanin hetki koko synnytyksessä on ollu nähdä se kun isä saa pienen ekaa kertaa syliinsä ja näkee kuinka yhteys syntyy niitten välille, kun ittellä se muodostuu jo odotusaikana paremmin

no mutta toivotaan että kaikilla menee hyvin ja yritetään olla hirveästi pelkäämättä ja nauttia loppuodotuksesta =)

 

Tervehdys taas pitkästä pitkästä aikaa. Kirjottelin viimeksi joku viikko sitten parvorokko-huolineni, jotka osoittautuivat turhiksi - vasta-aineet löytyi verestä.

Kovasti alkaa jutut pyörimään synnytyksen ympärillä. Ihan hurjaa ajatella että oikeesti ei mene enää kuin jotain viikkoja niin ensimmäiset vaavit alkavat tulemaan päivänvaloon.
Toivottavasti kaikilla mahdollisimman loppuvaiheessa.

Mun esikko-kokemukset ovat hyvin pitkälti samaa kaavaa kuin Poni06:lla. Syntyi täysin ennalta ilmoittamatta vkolla 35+2. Kaikki oli hänellä kunnossa ja kokoakin 2800g / 50cm (mitä olisikaan ollut täysiaikaisena ;-) ) Mutta vaikka oli kooltaan isompi kuin Ponilla, niin meillä meni sairaalassa lähes kaksi ensimmäistä viikkoa väsymyksen vuoksi - nenämahaletkulla ruokittiin kun ei pieni herännyt nälkään itse. Samoin keltaisuus vaivasi niin että käytiin vielä kotiutumisenkin jälkeen kontrollissa lähes kaksi viikkoa muutaman päivän välein.

Synnytys kesti vain 1.55min ja todellakin täysin ilman mitään ennakkovaroituksia!!! Mutta toisin kuin Ponilla, minä sain Naistenklinikalla spinaalin (voidaan antaa myöhemmin kuin epiduraali), jonka vaikutus alkoi 5 minuutissa. Sen jälkeen en sitten tuntenut YHTÄÄN mitään. Kätikön 'käskystä' ponnistin - 9 min ja vauva oli siinä.

Nyt sitten pelottaa kaksi asiaa: 1) ehdinkö sairaalaan (asutaan Jorvin lähellä jonne matkaa vain 5 min mutta silti. Äidin ja siskon kakkoset syntyneet 55 min synnytyksen käynnistymisestä..), 2) kipu: saanko / ehdinkö Jorvissa saamaan tuota taivaallista spinaalia. Tosin jos tulee alle tunnissa niin ei kai siinä ehdi juuri kipua tajuamaankaan... Ekalla kerralla muistan että matkalla Finlandia-talolta naikkarille (olin harkoissa) kivut yltyivät minuuteissa, enkä enää tajunnut mitä tapahtui / mut raahattiin autosta sairaalaan. Spinaali annettiin ehkä vartin sisällä, joten kovaa kipuaikaa oli ehkä max puolituntia ja unohtui samantien.

Tulen sitten kertomaan miten kävi. Voihan se olla että tällä kertaa teen totaalisen poikkeuksen ja synntän yliaikasta vauvaa tunteja ;-)


Tälläisia kokemuksia mulla, mutta ensikertalaisille heti tiedoksi että varmaan kuitenkin harvinaisemmasta päästä ja tällaiseen paniikkiin tarvitsee tuskin kenenkään varautua..

Hyviä vointeja ja pidetäänpä kaikki jalkoja ristissä sinne 37+viikoille saakka.

SK 31+2

 

upp ihan rauhallisesti vaa, kyl ne asiat järjestyy kaikki sit kun vauva on oikeesti siinä, turha on liian paljon suunnitella, vaikka kyllä itekkin niin teen =) se kannattaa esikoista odottavien muistaa että mikään vaihe vauvan kanssa ei kestä kauan vaikka se sillä hetkellä tuntuis loputtomalta, siis unettomuus ym.

salamanteri lohdutuksen sanoja, mulla oli kans tosi tosi tiukat paikat ennen ekaa synnytystä ( enää ei jostain kumman syystä =) ) mutta kaikki meni silti oikein hyvin että ei välttämättä vaikuta millään lailla, väliliha jouduttiin ekassa leikkaan ja se oli tosi kipee,en tiä oisko mahtunu ulos ilman sitä...
ja noista tuteista, mun mielestä luonnonkumiset on ollu parempia koska ne on pehmeempiä, mutta niillehän voi olla joku allerginen et silikoninen on sit parempi, nuk merkkisissä ne vastasyntyneen tutit on kaikista pienimpiä et sellaset aattelin taas ekoiks tuteiks ostaa

 

Heissan!

Salamanteri eikai niillä tuteilla juuri oo käytännössä mitään väliä minkälaisia käyttää, kai se on vähän vauvasta kiinni. Täällä SeKS-issä on niitä vanhantyylisiä rengastutteja ja niillä on lähdetty ja sitten oon ite ostanut niitä perhosenmallisia ja silikonisia tutteja. Meillä on vauvat alusta asti syöny tuttia ja hyvin mutta vierotuskin on onnistunut tosi hyvin ja melkein itestään vuoden tienoilla ja tuttipullo sitten noin puolitoistavuotiaana. Vaipat on sitten olleet pitempään, kuopuksella vieläkin. Mutta kun eivät potalle suostu niin sama se on opetella suoraan pöntölle. Esikoiselta jäi yövaipatkin aika nopeaa kun alkoi pöntöllä käymään ja ei juuri oo vahinkoja tullut.

Upp3 Kyllä se lähtee hyvin sujumaan! Elä päivä kerrallaan ja opettele ne omat tavat hoitaa vauvaa. Ei kannata kauhean varmoja suunnitelmia tehdä vauvan kanssa eloa varten vaan jokainen vauva on omanlaisensa ja sisaruksillakaan ei välttämättä onnistu se mikä onnistui toisella. Ei tuu niin kovia pettymyksiä jos ei meekkään niinkuin ajatteli. Hyvähän se on jotain miettiä mutta pitää olla valmis luopumaankin jostain ajatuksesta jos se ei sujukkaan ja koittaa vaikka hetken päästä uudestaan! Esim meillä esikoinen oli älyttömän helppo vauva, elettiin silloin miehen intin ja sen jälkeisen työn (400km päässä) takia reissu ja reppuelämää ja onnistui hyvin. Esikoinen nukkui päikkärit vaikka ikean ostoskärryjen pohjalla! Kuopuksen kanssa ei olisi onnistunut moinen ollenkaan! Kuopus oli itkuinen 4 ekaa kuukautta ja kotona ainoastaan oli jotenkin hyvä olla. Mummolassakaan ei tykännyt alkuun olla vaikka siellä käydään melekin viikottain. Sama oli rytmin kanssa. Kuopus tarvi sen että sillä on tiettyyn aikaan päikkärit ja syömiset. Nyt tosin jo tasoittuneet että samassa tahissa mennään kaikki.

Imetyksessä sama, esikoista en imettänyt kuin kolme kuukautta ja sekin lisämaidon kera kun tyttö oli syntyessään niin iso ja isoruokainen. Ja olisi kokoajan ollut tissillä. Mies intissä ja tyttö ei viihtynyt kuin sylissä joten mä en ehtinyt syödä ja juoda tarpeeksi ja maidontulokin viimein ehtyi. Kuopusta imetin sitten vuoden ja lisämaitoa annoin vasta lähempänä yksivuotissynttäreitä. Kiinteitä söi tientenkin.

Mä lähen tälle tulevalle vauvalle siitä että koitan kestoja ja jos tuntuu omilta niin käytän mutta en ota stressiä siitä. Ja mun kaveri sanoi että ihan pienellä se ei oo niitä käyttänyt kun ihan pienellä vauvalla melkein joka pieraisulla tulee kakkaa ja kakka on monesti niin vettä vaan että sitä on kainaloihin asti. Sitten ne on helpompia kun vauva alkaa syömään kiinteitä ja kakkakin kiinteytyy. Ja yöksi aion ainakin alkuun laittaa ihan tavallisen vaipan. Mutta se oma käytäntö löytyy sitten kokeilemalla!

Varmasti jokaisen ensimmäistä odottava äiti tekee suunnitelmia millainen äiti sitten on ja kuinka hoitaa vauvaansa yms mutta aika monella äidillä silti moni asia meneekin just toisinpäin. Harva on sellainen että tietää ja pystyy menemään niinkuin on ajatellut. On joku vanha sanonta että "Ennenkuin minulla oli lapsia minulla oli kymmenen hyvää kasvatustapaa ja nyt kun minulla on kymmenen lasta, minulla ei ole yhtäkään hyvää kasvatustapaa" tai jotenkin näin.. Mun kohalla ainakin pitänyt paikkaansa vaikka ei olekkaan kymmentä lasta! =) Mutta että moni asia on mennytkin toisin kuin joskus ajatteli.

Ite miettii etukäteen vähän että mitähän siitä tulee kun näitä on kolme ja jos vauva on samanlainen kuin tuo kuopus että itki sen 4 ekaa kuukautta ja nukkui ihan miten sattuu niin kuinka jaksan!? Kuopuksella ei ollu mitää "säännöllistä" koliikkia siis että olis itkenyt vaikka kahteen asti yöllä ja sitten nukahtanut vaan joka yö meni oman kaavansa mukaan, joskus heijasin vauvaa vielä aamulla kun mies heräs töihin.... onneksi aika kultaa muistot ja kun saa alkaa nukkumaan paremmin niin ne unohtuu mutta rankkaa oli! Kapalointi oli muuten hyvä konsti rauhoittaa vauvaa iltaisin! Kannattaa koittaa jos tuntuu että vauva on levoton.

Mutta nyt lähen syömään. Kittaan aina kahvia ensin ja sitten ehtii iskeä huono olo jos ei syökkään. Jospa postikin olis jo tullut. Täällä tulee tosi myöhään ja nyt huonolla ilmalla kaipaankin sitä postiluukkua tuohon ulko-oveen mikä oli joskus yhessä kerrostaloasunnossa! Olis niin helppoa! =)

 

Isukki tulee myös synnytykseen mukaan, kuten oli viimeksikin. Napanuoraa hän ei halunnut leikata, mutta saas nähdä josko nyt uskaltaisi! Mies pelkää, että leikkaa väärästä paikasta Kyllähän se kätilö näyttää mistä kohtaa saa katkaista, mutta eipä voi ukkoa pakottaakaan.

Mulla oli alkuraskaudessa hengenahdistusta, kun olin suihkussa tai tein jotain kotihommia. Silmissä sumeni, ei meinannu saada happea ja tuli tuskan hiki päälle. Nyt mulla ei tuota vaivaa onneksi ole ollut (ainakaan toistaiseksi), mutta iltaisin sohvalla maatessani puoli-istuvassa asennossa alkaa henkeen ottamaan ja on pakko nousta istumaan kunnolla, että henki kulkee. Joskus nukkumaan mennessä tekee myös samaa.

Ensimmäisessä ja toisessa synnytyksessä en pelännyt sitten yhtään mitään. En tajunnut pelätä enkä kyllä ehtinytkään! Kolmannessakaan synnytyksessä en oikeestaan pelännyt mitään, mutta nyt neljättä odottaessa kaikki alkaa pelottamaan. Se kauhea synnytyskipu, onko jälleen napanuora kaulan ympäri, itkeekö nytkään vauva synnyttyään (kolmas lapsi vain haukkoi henkeä, kun kaikki paikat oli tukossa). Spinaalipuudutuksen oon aina saanut ja se on ollut erittäin hyvä vaihtoehto!!! Siinä vain on se huono puoli, että spinaalin voi laittaa suurinpiirtein 2 tuntia ennen ponnistusvaihetta ja sitä ennen on vain kärsittävä kivuista :'( Mutta eikö se siitä sitten taas....

Tuteista: Ite oon vauvoilla käyttäny silikonitutteja, jotka on perhosen mallisia. Ensimmäinen lapsi söi tuttia 5,5 kuukautta, toinen ja kolmas ei syönyt ollenkaan ja toivon ettei tämä neljäskään tuttia ala syömään. Sellaiset tutit on mun mielestä hankalia joissa on se rinkula keskellä. Se kääntyy aina vauvan naaman päälle ja on joka paikassa tiellä.

Täällä edelleen vauvan pyykit pyörii koneessa. On hidasta, kun pitää se päivä pari odottaa, että edelliset kuivaa kunnolla. Eilen tossa vähän silmäilin vauvalle kotiintulovaatteitakin, mutta vielä en kuitenkaan laukkua ala pakkaamaan. Ehkä enskuulla sitten.

Vointi on ollut nyt suht hyvä eikä supistuksia ole näkynyt, huh. Pitää vain yritttää ottaa rauhallisesti. Soittelin tossa kotipalvelutoimistoon, että olisko saatavana kotiin jotain apua, kun on kolme lasta jaloissa, neljäs tulossa ja on niitä supistuksia ollut jo vähän. Lupasivat soittaa uudestaan paremmalla ajalla, kun justiin sillä oli asiakas paikalla. Saa nähdä saanko tuolta kotiin jotain apua (edes kerta/viikko) ja mitä se sitten tulee maksamaan, huh.

Tatjana80 ja tyttö 31+5

 

Tuo "äidinvaisto" on ihmeellinen asia ,jonka johdosta se oma vauva on niin tuttu heti syntyessään ,että usein hänen hoito luonnistuu noin vain. Minä sain esikoisen ollessani 31 v ja siitä pari vuotta takaperin en olisi voinnut kuvitellakaan saavani edes koskaan omia lapsia. Olin täysin omistautunut eläimilleni. Siksipä minulla ei juuri vauvanhoito kokemusta ollut. Mutta kun se oma ihana vauva syntyi tiesi mitä hän tarvitsee. Olihan sitä toki jotkut asiat hukassa ,mutta pääosin kaikki oli hyvin luonnollista. Osastollakin hoitajat tuumasivat meistä ,että teillä on varmasti paljon lastenhoito kokemusta ,kun noin hyvin menee. Tuumasin vaan ,että varsoista ja koiranpennuista lähinnä .

Synnytyksessä tulevia repeämiä minä en ainakaan sillä hetkellä tuntenut. Epparikin tehtiin. Toki silloin puudutettiin. Repesin aika tavalla ,kun synnytys oli niin nopea. Lääkäri tikkaili lähes tunnin, mutta nuo alapään haavat paranevat yllättävän hyvin. Ei sitä kuukauteen kunnolla istuttu ,mutta reilun vuolen vuoden kuluttua oli peffa ihan kunnossa.

Voisi mennä taas päikyille. Oli aamulla aikainen herätys ,kun kävimme tamman kanssa ultrassa. Siellä oli varsa saannut alkunsa tai oikeastaa kolmekin. Kaksi alkiota puristettiin pois ja nyt toivotaan ettei jäljelle jäännyt alkio häiriintynyt moisista toimenpiteistä ja jatkaisi kasvuaan. Hevosilla kaksoisvarsatkaan eivät ole usein elinkelpoisia.
-Poni ja Manteli 30 tasan , ihanaa taas uusi viikko !!

 

moi :wave: :wave:

ihanaa täällä paistaa aurinko pitkästä aikaa, oltiinkin nuorimmaisen kans koko aamu pihalla käytiin rattaileen ja sit kahtottiin kun miehen veljet+ pappa valoi autotallin lattiaa.

Meillä mies kans tullee synnytykseen mukaan jos ehtii kun sattuu tuo laskettu aika oleen just metsästyskauden alkuun, saa nähä menneekö sorsat vaimokullan eelle
meillä mies on aina ollut mukana ja katkassut sen napanuorankin, ite en oo ilenny edes kahtoa koko leikkuu hommaan kun tuntuu et se käy vaaville kipeetä ja muutenkin eikös se ole aika karseen näköinen.

tuteista meillä ei oo tutti kelvannu kun esikoiselle nämä kaks nuorempaa ei oo huolinut, ja toisaalta oon kyllä säästynyt niiltä yö heräämisiltä milloin vauva on vaan kaivannut tuttia. aattelin nytkin että en tuttia hanakasti tarjoais, ku muistan esikoiselta sen että vaikka tutteja ois miljoona ne oli aina hukassa. saa nähä kuis käy.

synnytyksestä: joku tossa aiemmin mainitsikin että mitä usiampi synnytys takana sen enemmän pelottaa, pitää myös mun kohdalla paikkansa!!! vaikka helppoja synnytyksiä mulla on nuo aiemmatkin kyllä ollut. sekin vielä että mulla on se streptokokkibakteeri
niin lisää jotain jännitystä siihen loppukoitokseen.

mut nyt täytyy lähtä lapsenvahti tuli, keskimmäisellä on taas fysioterapia ulkona niin pitää olla ite kans mukana!!

moido ja jaksuja masuille

 

Mulle on alkanut tulla noita sukkapuikkokipuja aikalailla tai mitä ne lienevätkin ja ilmenevät aina silloin kun tyyppi mönkii, on nimittäin aloittanut varsinaiset hulabaloot tuolla mahassa ja vähän väliä möyrii. Mulla noi liikkeet tuntuvat pääasiassa tuolla alhaalla, korkeimmillaan navan kohdalla tai sitten sitä alempana elikkä ei hutki minua kylkiluihin.
Supistelut mulla on loppuneet kokonaan, kun olen kotosalla ollut ja ottanut ihan rauhallisesti.

Isännänkin pitäisi tän viikon aikana tulla takaisin kotia, on nimittäin ollut parin kaverin kanssa ajelemassa moottoripyörillä Puolassa ja Tsekeissä ainakin. Me kun ei paljoa viestitellä kun ollaan erossa, kumpikaan ei ole mikään puhelimessa puhuja tai viestittelijä. Muutama viesti et missä menevät, et tiedän kaiken olevan kunnossa.

Olen noita vaunuja ajatellut hankkia ja mietin, että kannattaako ne ihan oikeasti hankkia Saksasta netin kautta, tulee ilmeisesti aikalailla halvemmaksi, nimittäin Gessleineja ajattelin. Minun äitini on luvannut ne kustantaa, mutta ajattelin ei sekään mitään hirmukalliita suostu kustantamaan ja noi Gessleinit maksavat Suomessa aika paljon.

shihtzu + pikku apina 31+2

 

Tajusin tänään vertailla esikon odotusajan ja tämän raskauden masun kokoa sieltä neuvolakortin käyrästä, kun ennen olin vaan niitä senttejä miettinyt ja ajatellut että ei siinä nyt niin hirveästi eroa ole. Mutta kun noita käyriä katsoi niin pojan ajalta sf-mitta meni jatkuvasti ihan yläkäyrällä, välillä jopa yli. Nyt sf- mitta on ihan keskikäyrällä, ihan himpun verran yli. Salaa toivon että se tarkoittaisi pienempää vaavia

Kyllä se vaan niin oli minunkin kohdallani että en esikoisen ajalta synnytystä osannut ollenkaan pelätä, varsinkaan kun vauvan todellinen kokokaan ei ollut tiedossa Nyt sitä ikävä kyllä tietää vähän paremmin mikä voi mennä vikaan ym.
Toivon vaan että nyt ei mentäisi niin paljon yliaikaiseksi, ja synnytys saisi kestää vähemmän kuin viime kerran 12 tuntia. Ja mielellään ponnistaisin vauvan ulos kymmenessä minuutissa tunnin sijaan
Parempi ettei liikaa mieti näitä juttuja, ettei pää sekoa Mutta kyllä synnytys jännittää ja pelottaa paljon enemmän mitä viimeeksi, mitä sitä kiertelemään!

Lilli ja Tiitti 32+0

 

Moikka! :wave:

Täällä vaan vettä sataa ja tuulee... tuntuu ettei jaksa tehä itekkää mitään, ku on niin harmaata.. nukuinki tuossa parin tunnin päikkärit yhtä aikaa pojan kanssa...

Aamulla kävin verikokeissa... otettiin nuo maksa-ja sappiarvot ja verenkuva, ku epäilevät sitä maksahepatoosia.. ja verenkuva otettiin siksi, ku hemppa oli laskenu yhtäkkiä 101... Oli kyllä tukalaa ku piti olla 12 h syömättä ja juomatta, kyllä meinas olla jano ja nälkä... No, tk:sta ku tulin ni heti vaan syömään... :kieh: Saas nähä mitä tulokset sitten näyttää, ku parin päivän päästä ne saan...

Synnytyksestä on ollu puhetta: Meillä mies lähtee synnytykseen mukaan, niinkuin edelliselläkin kerralla!! Ite on kyllä ollu koko ajan lähössä, eikä kertaakaa sanonu mitään ettei tulis.. on siitä vaan niin iso henkinen tuki siinä kipujen keskellä, etten yksin ees uskaltais lähteä.. :heart: Onneksi viime synnytys oli niin helppo, ettei siitä jäänyt isompia kammoja kummallekkaan.. saa nähä miten menee tällä kertaa, jokainen synnytys kun on niin erilainen!!

Upp3lla oli monenlaisia pelkoja... ne on kyllä itellekki tuttuja, kun esikoista ootti. Hyvähän niitä on pohtia etukäteen, eikä luottaa siihen että kaikki menee täydellisesti, mutta niinkuin joku jo kirjoitti, niin kannattaa luottaa siihen äidinvaistoon. Sen avulla kyllä pärjää pienen vastasyntyneenkin kanssa... :heart: Ja jos imetys ei luonnistu tai kestovaippoja ei jaksa käyttää, niin ei siitä kannata ressata.. korvikkeita ja kertakäyttövaippoja on nykyään saatavilla, eivätkä ne tee kenestäkään huonompaa äitiä!!! Eli kaikki kyllä menee varmasti parhain päin, mutta aivan ymmärrettäviä nuo huolet on. Varmasti jokainen niitä miettii varsinkin ensimmäistä lasta odottaessaan!!

Mä en oo vielä laittanu vauvalle oikein mitään valmiiksi... :ashamed: Oon vissiin vähän hidas, mut en osannu ekaa oottaessakaa kovin aikasi laittaa mitään! Tosin onhan meillä nyt kaikki isommat valmiina, kuten vaunut, kaukalo ja pinnasänky, mut vaatteet pitäs laittaa johonki kaappiin ja ostella kaikkea pientä.. mut jospa tässä ehtis...

Mut nyt syömään, ku ruoka on valmista!! :wave:

Annilia + Nuppu 31+1

 

Hei kaikki!

Lantiossa tuntuu oudolta, kuin vanne kiristäisi sitä kasaan... :| Oltiin tänään pojan kanssa pitkällä lenkillä kun oli niin hyvä lenkkeilysää. Käytiin myös kampaajalla..niin minäkin siis värjäilen kyllä ihan surutta näin raskausaikana, kerran parissa kuukaudessa ehkä.

Mua ei oikeastaan enää synnytys pelota, alkuraskaudesta enemmän. Tietysti vähän mietityttää vauvan kunto... lähinnä se jos verensokereihin tulee sit jotain häikkää... pojalla ei onneksi ollut. Ja sitten vähän mietityttää kun yksin menen, että voi tulla yksinäistä. Miehestä oli kyllä mullekin paljon tukea viimeksi, ja olisi ihanaa saada hänet mukaan nytkin. Mulle on kuitenkin tärkeämpää että poika saa olla isänsä kanssa kotona eikä jossain vieraalla hoidossa peloissaan!(Eri asia olisi jos olisi joku henkilö johon voisin 100%luottaa mutta tällä hetkellä mies on ainoa sellainen) Sitten mun ei tarvitse kantaa huolta hänestä, niin voin keskittyä toisen lapseni syntymään :heart: Pääseväthän he sitten heti mun luo kun vauva on syntynyt(jos ei ole yö).

Mua ihmetytti pojan synnyttyä, kuinka hän voi olla niin "oma itsensä", kun jotenkin sitä odotusaikana kuvitteli hänet joko miehen tai mun "kuvaksi". Sitten hän olikin ihan vaan hän ja kuitenkin ihan tuttu

 

Kirjoittelenpa minäkin pitkästä aikaa, lukemassa olen kyllä käynyt vkoittain juttujanne, mutta omien kuulumisten kertominen on vain jäänyt.

Meisän vauveli majailee pää alaspäin ja on sillä tavalla taipuneena selkä ja peppu ylävatsani kohdalla, niin että jalat tuntuvat vasemmalla alavatsassani, hankalasti selitetty, mutta toivottavasti ymmärsitte On ollut ilmeisesti koko ajan noin, koska en ole kertaakaan tuntenut potkuja ylävatsassani, vaan yleensä aina tuolla vasemmalla alhaalla.

Jäin töistä pois pari vkoa sitten. Ekax saikulle ja ens vkolla alkaakin virallisesti kesäloma, joka vaihtuu sitten heinäkuun puolenvälin jälkeen äippälomaksi Työni sosiaalialalla on henkisesti melko kuormittavaa, joten pitkittyneen stressin vuoksi lääkäri totesi minun kaipaavan nyt kunnon hengähdystä, kun oma ja vauvan hyvinvointi ovat jääneet valitettavasti toissijaisex viime aikoina, sen vuoksi vauvan kasvu myös normaalin alarajoilla Mut nyt nää pari viimeistä vkoa oon sitten keskittynyt pelkästään olemiseen, nukkumiseen ja syömiseen Kyllä on tehnyt todella hyvää! Nyt pikkuhiljaa voisi alkaa tekemään rästiinjääneitä kotihommia ja järjesteleen vaavin vaatteita. Turvakaukalo on ostettu jo, muut ostokset tehdään ensi kuussa, vaatteita toki oon innoissani haalinut jo pitkin kevättä.

Siivoaminen alkaa olla jo hiukan tuskaa, jos kyykylleen pitää mennä ja siivoamisen jälkeen tietää kyllä tehneensä jotain hieman rankempaa. Portaita noustessa hengästyy tosi helposti, ja ajoittaisia alaselkäkipuja on, jos on jalkojen päällä paljon. Mut onnex ei kovin pahoja vaivoja kuitenkaan.

Mun mies tulee ehdottomasti mukaan synnytykseen, se on meille itsestään selvä asia. Hänestä on varmasti suuri tuki, ja pitäähän se ainutlaatuinen hetki olla yhdessä kokemassa
Sf-mitastani oon hiukan huolissani, kun se menee normaalin alarajoilla. Viimeksi neuvolassa mitattaessa rv 27+5 se oli vain 20,5 cm, mutta ultralla katsottaessa kaikki kuitenkin hyvin. Lääkäri sanoi, että tuo mitta on yksilöllistä, mutta silti hiukan huolestuttaa. Ens maanantaina neuvola ja jänkättää onko kohdun mitta kasvanu niin kuin pitäis...

sipe81 rv 29+4

 

Mä soitin neuvolaan tuosta mun aina vaan jatkuneesta pääkivusta ja meen huomenna kolmelta maanantain sijaan. Toivottavasti ei meinaa raskausmyrkytystä! Hirvittää vähän mitä tässä on edessä...

Mies onneksi innostui siivoamaan kun just ehin mielessäni ajatella että saas nähä kuka täällä hommat tekee jos joudun sairaalaan ja samantien kuin ajatuksenlukijana mies tarttui imuriin! =) Kyllä ne miehetkin pärjää ja tekee kun vaan sille päälle sattuvat ja hoksaavat että hei ompas täällä likaista, saispa itekkin sellaset "silmälasit" että ei ihan joka roska häirittis. Miehet ei niin viimesen päälle tiptop järjestystä tarvi mitä naiset yleensä. Vaikka en itekkään mikään himosiivooja oo mutta nyt varsinkin kun ei oo oikein kunnossa niin pistää silmään kaikki levälläänolevat asiat.

Nyt taas maaten! (tää mun olo menee ihme vuoristorataa, välillä hyviä hetkiä ja taas ollaan kohta ihan tillintallin. )

 

Pikaheipat!

Meillä netti pimeenä ja oon lukenu puhelimella tein viestejä, mut en oo löytäny kohtaa, et voisin ite kirjotella kuulumisia..

Synnytys alkanu pelottaa täälläkin enemmän ja vähemmän.. esikolta en pelänny, ei oltu valmennuksissa eikä missään, ja aattelin et meen ihan vaan sinne ja se tulee mitä tulee. ja tosi hyvin meni, osasin olla tosi reipas, vaikka kipuun en saanukaan mitään, ponnistukseen sain kohdunkaula puudukkeen, mikä autto. synnytyksen olessa käynnissä ei todellakaan hävetä mikään!! miulla tuli sängylle sitä ja tätä ja ei kiinnostanu pätkääkään ja sitä vaan on nioin siinä tilanteessa mie en ees tajunnu ajan kulua, ponnistus kesti n. 50min, eikä ollu siinä hetkessä mitään hajua kauan on ponnisteltu. Ja joku mietti sitä osaako ponnistaa oikein, ni kyllä sen tuntee sitten ku pitää ponnistaa!! alkaa vaan ponnistuttaa ihan oikeesti!!

ja mie repesin sekä leikattii eppari, ni ei sattunu kummatkaan yhtään!! ja ne repeämät tulee jos niitä on tullakseen, sekin on vaan vauvan hyväksi, että mahtuu tulee kunnolla ulos!!

Luonto hoitaa kyllä että äitio tietää miträ tehä, ja jos ei tiiä, ni ainakin varmasti osaa huolestua ja kysyä!!

Mut nyt pitää taas mennä, toiv. saahaa koti netti kuntoon, ni kerkee kirjotella kunnolla

Neuvolassa eilen kaikki ok.

Äiti lpr 32+1

 

salamanteri kyseli tuteista. Mul meni hermot niitten rinkula tuttien kanssa esikon aikana,kun aina ku neiti vähän heilutti käsiä,ni sohas samalla sitä tutin rinkulaa,ni tutti lens kaaressa :kieh:
Mies sit saksi ne rinkulat pois ja niitä ei myöhemmin enää ostettu!

Kävin tänään neuvolassa ja sykkeet on yleensä ollu 150,mut nyt oli joku 136 Onks se normaalia? en ees miettiny sitä siel neuvolassa,mut kotona kun katoin neuvolakorttia ni huomasin sen.

 

Upp3:n ajatukset kuulosti ihan samanlaisilta mitä itse oon pohtinut - etenkin liittyen tuohon äitinä olemiseen. Sitä vaan jotenkin pelkää, että tekee jotain ihan järkyttävän väärin :headwall: Onneks miehellä on kesäloma heti elokuussa, niin saadaan arpoa täällä kahdestaan mitä pitää seuraavaks tehdä Sillä on sentään kokemusta sisarustensa hoitamisesta...

Synnytystä en oo vielä hirveesti ajatellut. Ehkä asia konkretisoituu enemmän ens viikkoisessa synnytysvalmennuksessa. Tuota napanuoran kiertymistä kaulan ympäri oon pelännyt jo monta viikkoa - etenkin nyt, kun kaveri on jo niin suuri, ettei mahassa oo kauheesti tilaa muutenkaan enää liikuskella. Enpä usko, että tuosta pelosta pääsen ennen kuin on vauva turvallisesti maailmassa.

Iltaisin on alkanut olla tosi ahdistava olo. Tuntuu, että maha on täynnä rintakehään saakka eikä ilma kulje oikein kunnolla ulos eikä sisään. Sellaista hengen haukkomista... Lisäksi suppareita on alkanut tulla jatkuvasti, kun jotain yrittää tehdä. Oonkin alkanut tekeen pieniä siivouksia ja leipomisia osissa ja jättänyt jo suosiolla miehelle loput. Pitäis osata ottaa nyt vaan iisisti ja viettää kesälomaa edes hetkinen suunnittelematta / tekemättä mitään. Pari kuukautta kun eteenpäin menee, niin onkin kädet jo täynnä toisenlaista puuhaa

kaneliomena ja Elmeri 32+1

 

Hei kuulkaas, oon täällä hieman ihmeissäni, kun eilen katsottiin imettämisestä video perhevalmennuksessa ja huvin vuoksi sitten kokeilin josko tulisi maitoa kun rinnat olleet niin arat ja turvonneet viime päivinä. Tulee sellaista kirkasta nestettä muutama pisara nänniä puristettaessa.. Onko tämä neste sitten maitoa vai merkki rintatulehduksesta tai muusta vastaavasta?