¤¤¤ELOMASSUT KESÄKUUSSA¤¤¤

Tatjana: mullakin ollut kohdunkaula pehmeä jokusen viikkoa nyt, ja normaalia kuulemma on:) oli kuitenkin suljettu, en tiedä tämänhetkistä tilannetta kylläkään olisiko jo lähtenyt aukeamaan pikkuhiljaa. Alkaahan näitä viikkojakin jo olla meilläkin!

Mulla on 50-56-kokoisia vaatteita aika paljon, eniten bodyja ja kokopotkupukuja, koska ne on kätevimpiä käyttää mun mielestä... meidän poju pulautteli vauvana tosi paljon. Samoin 62-68-kokoisia on vielä hurjia määriä...Puolipotkarit on meillä jääneet miltei käyttämättä, en jotenkin osannut käyttää kun vauvalla oli aina villahousut.

Mulla on jälleen kerran lähtenyt mopo käsistä vauvan hankintojen suhteen(poikakin on saanut osansa kyllä)... tuntuu että koko ajan on joku ihanuus hakusessa/pakko saada! Me hankitaan lähes kaikki kirppiksiltä, siinä on myös oma viehätyksensä kun löytää jotain kivaa. Kamalaa. Olevinaan ei oltaisi vaippoja tarvittukaan yhtään uusia, mutta täytyy päästä ostelemaan silti, kun vauva kerta on tulossa. Olen myöskin jo kolmet uudet villikset kutonut nb-kokoa. Ja viel olis lankoja...Voi ei, jos me saadaan tyttö; joudun vararikkoon kun täytyy ostella tyttövärisiä vaatteita! Mutta toisaalta ennen lapsia ostelin itselleni vähän kaikkea ja käytiin myös miehen kanssa ulkona syömässä jne... nyt ei tule itseen laitettua juuri ollenkaan rahaa; hyvä jos raaskii tukan käydä leikkauttamassa!:)

Vitsit, kun tuo poika ei meinaa nukahtaa nyt ollenkaan, makkarista kuuluu yhä hiljaista höpinää, kun rupattelee nallelleen. Pian saisi nukahtaa, kun yleensä tässä vaiheessa on jo herännyt päikyiltä!
 
Päivää mammat!

Kaneliomena: No onhan sulla vaatetta jo vaikka kuinka! :) Meillä on eniten 60cm ja 68cm vaatetta. Tarvii varmaan ostaa vielä niitä pikkusia vaatteita ja vähän isompiakin. Ja mullakaan ei todellakaan oo mitään hajua minkä verran vaatetta sellanen pikkunen tarvii. Kaikki vaan sanoo että ei se paljon tarvi vaatetta. Mutta kyllä mä ainakin tykkään että on sitten vaatetta mitä vaihtaa, jos vaikka vauva innostuu sotkemaan niitä :LOL:

Synnytyksestä oli puhetta. Meillä mies tulee mukaan synnytykseen. En vois kuvitella ottavani ketään muuta mukaan. Mies on mun tuki ja turva :heart:

Tunnusteletteko ite paljon mahan päältä vaavin liikkeitä? Meillä kun neuvolassa sanottiin että voi ihan rohkeesti painaa ja kokeilla miten päin vauva siellä on jne. Meillä mies toteaa aina kun iltasin painelen masua, ja varsinkin jos pikkunen potkii takasin, että "älä nyt kiusaa sitä" Mies ei selvästikään tykkää kun painelen masua niin että tunnen miten pikkuinen siellä on :LOL:

Mä en oo vielä pessy yhtäkään vaatetta. Meillä ei ole edes vaunuja vielä. Ollaan vähän hitaita hämäläisiä... :LOL: Mä en vaan jotenkin osaa vielä ajatella et mitäs jos se vauva syntyykin jo elokuun alkupuolella. Koko ajan ajattelen vaan et se syntyy sit siel 22pv:n jälkeen... Ajattelin kyllä tossa heinäkuun alussa kun jään kotiin, alkaa oikein urakalla valmistella kotia vauvan tuloa varten...

Kai sitä pitäis mennä syömään ja vähän siivoileen...

Päivänjatkoja kaikille mammoille!
-Heitsu&Papu-
 
Mulla ei kyllä satu vauvan liikket. Peppu on vähän navan yläpuolella ja jalat ei yllä mihinkään ikäviin paikkoihin. Sama oli esikoisella ,kun oli niin alhaalla ettei yllännyt kylkiin. Tämä vauveli ei onneksi tunnu olevan vielä niin alhaalla kuin esikko joskus vähän ennen syntymää, kun silloin tuntui ,kun vähän kyykisty ,että koko vauva tippuu. Sen suhteen olen melko luottavainen ,että tämä vauveli ei ihan pian syntyisi, vaikka suppreita päivittäin. On se vaan vauvalle niin paljon parempi paikka tuo kohtu ihan täysiaikaiseksi saakka. Keskosvauvan kanssa on niin monta huolta ,vaikka meilläkin kaikki meni loppujen lopuksi niin hyvin.

vib Mulla vähän sama ongelma ,että tulee koko ajan osteltua vauvalle jotain. Toisaalta pieni vauva sotkii vaateita uskomattoman paljon, että kyllä niitä tarviikin. Tänään juuri muistin ,että vauvalle ei ole täkkiä ollenkaan ,kun emme ottaneet pakkausta. Se pitää vielä hankkia.

Kävin tänään hierojalla. Kyllä olikin paikat jumissa. Eipä ihme ,kun mitää ei voi tehdä. On se taas ihanaa synnytyksen jälkeen ,kun saa liikkua normaalisti ja jatkaa lenkkeilyä sekä ratsastusta. Ja pikku hiljaa pääsee taas omiin mittoihin.
Menispä taas pötköttään ,kun tyttökin unilla.
-Poni ja Manteli 29+6
 
Moiks kaikille!

Tänne tullut tosi paljon tekstiä jo tähänkin kesäkuu-ketjuun :eek:
En jaksanut lukea kuin sieltä täältä.
Olen ollut pitkään pimennossa, kun oli muuttohommat ja sitten netti toimimatta yli viikon, kun eivät saaneet liittymää toimintaan ajoissa.
Muutto alkaa olla voiton puolella ja uudessa paikassa alkaa näyttää kodilta, kun on saatu tavarakasoja laitettua kaappeihin ja verhot ja osa matoista paikoilleen.
Pikkuhiljaa pitäisi kai pestä vauvan vaatteita ja laittaa kaappiin.

Odotus mennyt hyvin, välillä touhutessa tosin pientä särkyä ollut alavatsassa, mutta menee ohi yön aikana.
Nyt muutaman kerran käynyt ilkeästi häpyluuhun kävellessä tai sängyssä kun kääntää kylkeä.
Närästystä on joka päivä, mutta aika lievänä, harvoin tarvitsee Rennietä ottaa.

Mitenkäs teillä muilla, tuleeko ns. hengenahdistusta?
Mulla aina välillä sellainen olo, että joutuu "haukkomaan" henkeä ja suoristamaan selkää, kun vauva liikuttaa ilmeisesti jalkoja tms niin, että painaa palleaan tai keuhkoihin. Tuntuu kylkiluiden alla ikävältä.

Neuvolassa kävin tänään ja kaikki hyvin, hemppakin noussut 121:stä 126:een.
Niin ja sairasloma jatkuu äippäloman alkuun, eli jää kesälomat sitten vanhempainvapaan jälkeen pidettäväksi =)
Painoa oli tullut 50g/vko, koko aikana yhteensä 5,3 kg. Sf-mitta 30 vkot 31+6.

Enää viikko, niin eivät enää pidättelisi jos vauva alkaisi syntyä. Rajana 33 vkoa, silloin katsovat vauvan olevan tarpeeksi "kypsä" syntymään.

Laitan profiiliin masukuvan jos onnistun :)

Mukavia päiviä mammat!

Mikkka + pikku-Raksu 31+6 :heart:
 
Moi taas tälläkin viikolla!

Sain jonkunlaisen henkisen ahdistuskohtauksen eilen illalla, kun tajusin kuinka nopeasti aika on tässä mennyt :D Aloin laskea, että 2,5 viikkoa aikaa saada hommat töissä pakettiin, sitten kaksi viikkoa yhdessä sijaiseni kanssa - ja sitten älomailemaan lasten kanssa. Enää reilu kuukausi töitä, tosi hassua B)

Tänään mennään miehen kanssa kiertämään paikalliset lastentarvikeliikkeet. Mitään ei ole edelleenkään hankittuna, eikä kyllä hankita tänäänkään. Mutta tarkoituksena on kartoittaa vaunuvaihtoehtoja. Meinaan tilata vaunut Saksasta, ja joissakin nettikaupoissa toimitusaika on jopa 8 viikkoa. Eli kohtapuoliin täytyy tilaus tehdä.

Minäkin olen miettinyt tuota synnytystä, ja luulenpa että jos lähtö tulee yöllä, niin jätän miehen nukkumaan lasten kanssa. Katsotaan sitten aamusella, mihin vaiheeseen ehtii mukaan. Vanhempani kyllä asuvat lähellä, mutta en viitsisi alkaa heitä yöllä herättelemään. Ja jos lähtö taas tulee päivällä - niin lähden varmaan lasten kanssa :LOL: Ollaan nimittäin kolmistaan synnytykseen asti ja mies aloittaa lomansa vasta, kun on synnytyksen aika. Näin saadaan toinenkin käsipari vähän pidemmäksi aikaa käyttöön, kun meillä tulee tämä uusi tulokas ja esikoisen koulunaloitus ihan samaan hetkeen.

Säihke + pikkupossu
 
Moi!

Kyllä on väsyttänyt armottomasti tänään. Varmaan tuo Hb:n lasku osasyynä. Yhtään en ole saanut aikaiseksi pakata astioita, plääh. Tekis mieli vaan nukahtaa.

Onko kellään ollut niin, että napa on pullahtamassa ulos ja sitten se onkin mennyt takaisin "sisään" :eek: Eilen huomasin vaan, että oma napa on tehnyt sellaisen tempun :LOL: Vaikeesti selitetty....

Nyt vähän lämmittämään eilistä pyttäriä ja Salkkareiden uusintoja tuijottamaan...josko sitä olisi huomenna hiukan energisempi...

Bella-Lumia 30+5
 
heipsan! täällä on ollut vähän kipuiluja viimeiset pari päivää. tuntuu niitä sukkapuikkotuikahduksia ja oikee lonkka on tuntunut välillä siltä että poksahtaa kuopastaan. nukkuminen alkaa olla hankalaa, heräilen paljon ja tuntuu että lonkat puutuu hirveästi. ja ihan ihme unia näen koko ajan, tuntuu että tosi levotonta on tuo yöelämä. saa nähdä sitten kun on viimeisen lääkärineuvolan aika että onko mahtanut paikat pehmentyä, on nimittäin niin paljon kaikenlaisia tuntemuksia ollut siellä suunnalla... mies meinasi että mun maha ois tipahtanu alemmas, ite en oikeen muusta tiedä kun että se on ainaki kasvanu nyt vauhdilla. ei pysy nahka perässä ja tunnen kun raskausarvet repeytyy masunahkaan, auts!

täällä potkut tekee välillä tosi kipeää. meidän veijari tuntuu olevan oikein tarkka sihtaaja, nasauttelee semmosia iskuja oikeeseen kylkeen ja välillä navan kohdalle että välillä pitää henkeä haukkoa. mutta on se silti ihana kun tuntee että siellä ollaan hyvissä voimissa.

meillä on tänään käynti synnytysosastolla perhevalmennusryhmän kanssa, mielenkiinnolla odotan. meidän pitäis kartoittaa onko siellä englanninkielentaitajia, tarvitaan nimittäin semmonen spesiaalimpi syntymätodistus sitten sairaalasta kun on sen aika että poitsun olemassaolo saadaan virallistettua tuolla rapakonkin takana.

mulla on koko ajan semmonen kutina että tämä ei pysy elokuulle asti masussa... en tiiä, sit varmaan kuitenki menee 2 vkoa yli :LOL: jotenki vaan on semmonen fiilis että tulee ainaki jonki verran etuajassa. mut sehän tulee sitten kun on sen aika:)

salamanteri&steve 31+4 :heart:
 
Moikka vain täältä sateiselta Pohjanmaalta! :wave:

Hehe, sainpas hyvät naurut Upp3:n "kinkunpaistopussi-unesta" :LOL: itsekin nähnyt muutamana yönä ihan merkillisiä unia, taitaapa niidenkin syy johtua tästä maha-asukkaasta.

Mansikka85 mullakin välillä sattuu vauvan liikkeet ja on sellainen tukala olo kun puskee ilmeisesti takapuoltaan kylkiluihin ja potkii palleaan. Mikkka kyseli hengenahdistuksesta. Välillä tuntuu siltä ettei pysty itseään yhtään rasittaa fyysisesti kun joutuu jo puuskuttamaan kun niin herkästi hengästyy. Töissäkin joudun paljon kumartelemaan ja oleman kyykyssä niin joutuu senkin vuoksi välillä haukkomaan kunnolla henkeä.

Minunkin mies on tulossa synnytykseen mukaan, epäilen ettei hänestä mitään apua siellä ole varsinaisen toimituksen aikana, mutta ihan vaan sen takia haluan hänen olevan mukana että saa vauvan kanssa olla ihan ensihetkistä asti, saa leikata napanuoran jne :) niin ja sitähän ei tiedä miten huonossa kunnossa olen synnytyksen jälkeen ja jos sattuu tulemaan jotain ongelmia niin on sitten isä ainakin heti hoivaamassa vastasyntynyttä.

Alkaa jo pikkuhiljaa tuo tuleva koitos jännittämään. Mitä eniten jännitätte/pelkäätte synnytyksessä? Tietenkin sitä että onko vauva kunnossa ja terve, mutta mitä muita asioita? Itse ehkä eniten jännitän sitä miten pystyn hallitsemaan oman kehoni, osaanko rentoutua vai menenkö aivan shokkiin kivusta, niin ja sitä pelkään myös että mitäs jos omat voimat loppuu keskenkaiken ja joudutaan sitten turvautumaan esimerkiksi imukuppiin tai muuhun vastaavaan ja repeän sitten pahasti. Toisaalta myös se verenvuoto huolestuttaa, koska omalla äidilläni jäi minun synnytyksen jälkeen istukan palasia kohtuun ja tämän takia alkoi vuotamaan todella paljon. Kyllähän ne tuolla synnärillä varmasti asiansa osaavat ja ovat varmasti yhtä sun toista nähneet ja kokeneet. Tiedän olevani luotettavissa käsissä, mutta eiköhän se ole ihan luonnollista miettiä tämmösiäkin asioita? :eek:

Pitänee lähteä hakemaan mies töistä..puoli kuudeksi pitäisi mennä perhevalmennukseen kun viimeksi lintsattiin sieltä :D

Triinu ja beebis 29+6
 


Onnistuinkohan nyt saamaan kuvan:) Tänä aamuna otettu siis. Mulla tuntuu vauvan potkut melko alhaalla, ihan navan yläpuolella, ja pää on jämäkästi tuolla pikkareitten alla:) poikaa kun odotin niin hän ei ikinä ollut näin alhaalla, vaan tosi ylhäällä ja hangittäminen oli vaikeaa. Nyt tosin tuntuu pissahätä olevan koko ajan:)

Selvisi muuten, miksei poitsu halunnut nukkua päikkäreitään; halusi lähteä kävelemään! :heart: Aikaisemmin päässyt muutamia askeleita ja kaatunut, nyt kävelee ihan "kunnolla" tai oikeastaan juoksee... Suloinen!
 
Tulenpas vastaamaan heti ettei unohdu...
Triinu Mua pelottaa synnytyksessä tietysti just toi että onhan lapsi varmasti terve jne. Mutta se ponnistusvaihe! jaksanko ponnistaa? loppuuko voimat? entä repeänkö pahasti?
Mä jotenkin ajattelen että sitten kun se vauva on mahan ulkopuolella, ihan sama mitä ympärillä tapahtuu, kuinka paljon sattuu jne. Sit mulla on se oma nyytti :heart:
Mun hyvä ystävä tosiaan synnytti eilen aamulla pojan. Mulle tuli siitä ihan ihme fiilis, tuli sellanen olo et en jännitä enää ollenkaan synnytystä. Odotan vaan et koska pääsen tositoimiin :LOL: Mutta eiköhän se jännitys taas jossain vaiheessa iske... Mut suurin pelko tais kaikota tän kaverin synnytyksen myötä. Ja vielä en oo ees kuullu kaikkea mitä siellä on tapahtunu! Voi olla että sitten pelkään kahta kauheemmin! :LOL:

Mutta menenpäs takasin tuijottamaan telkkaria...
 
Moi!

Ei nää päivät vaan tästä tunnu kuluvan... Vaikka tekemistä olisi. Ei vaan saa mistään kiinni. Turhauttaa jotenkin :/

Ostotarjoukseni siitä omakotitalosta kotipaikkakunnaltani hyväksyttiin!!! Odotellaan vielä kuntotarkastusta ennen kun pistetään mitään nimiä papereihin. Menee varmaan lähemmäs juhannusta tai ehkä jopa sen jälkeen vasta... Ihan hyvä jos vaikka nuo @#¤&:n korot vähän laskisi. Tää on ihan mun tuuria :kieh: Mut anyway... Haluaisi jo päästä pakkaamaan, sitten nää päivät kuluis varmaan paljon paremmin ja mielekkäämmin kun ajattelis et joka laatikko olis askel lähemmäs kotia =) Mä siis todella vihaan tätä nykyistä asuinpaikkakuntaamme... :kieh:

Masuun ei uutta, kasvaa hyvin ja vaavi liikkuu, henkeä ahistaa ja selkä joskus jomottelee, kömpelö olen ja mielialat heittelee häränpyllyä jne. jne. Ihan siis normaalia... :D

Taitaa alkaa ukkostaa, ihanaa! Mä oon varmaan jotenkin vajaa mutta mä rakastan ukkosta :LOL: Meenkin heti tonne partsille kattomaan!

terv. Jennika1983


 
Mikkka, miten niin rajana 33 viikkoa, että vauva tarpeeksi kypsä syntymään? Keskonenhan se silloin vielä on ja tarvitsee keskoshoitoa ja tarkkailua.

Virallisesti rajana pidetään 37 täyttä raskausviikkoa (tai vauvan väh. 2500g painoa), että vauva on täysiaikainen ja valmis syntymään. Silloin vauva ei enää ole keskonen ja pärjää tavallisella lapsivuodeosastolla.
 
Heippa! Päivitetty masukuva profiiliin. Kyllä tuo vatsa on vaan kasvanu parissa viikossa mahdottomasti!

Meidän vaavi on tainnu viimein pyörähtää pää alaspäin! Potkut tuntuu nyt tosi ylhäällä, navasta ainakin kymmenen senttiä korkeammalla! Alhaalla tuntuukin sitten ne rytmikkäät nikotukset, ku vaavilla on joskus hikka. :D Ja voimaakin on tainnut kertyä enemmän, ku välillä potkut tosiaan tekevät jopa kipeää, ku kaveri mosauttaa kylkiluille! :x

Meillä on taas kasvukotrolliultra juhannuksen aatonaattona. Toivottavasti poika on silloinkin vielä raivotarjonnassa, ku aina on saanu ultralääkäriltä kuulla asiasta... saa kuulemma huonommin otettua mitat perätilasta.

Synnytys pyörii jo mielessä mullakin. Triinu kyseli peloista. Mulla taitaa pelottaa ainakin repeämät, toivon hartaasti, että niitä ei tulis. Ajatuskin puistattaa. :/ Minua pelottaa myös itseni nolaaminen (typerää, tiedän). Jos sänkyyn ei synnykään ponnisteluista huolimatta lasta vaan se p.ska... :ashamed:
Sitten toivoisin tietäväni, koska on oikea hetki lähteä synnärille. Olen aika sinnikko ja kipukynnyskin aika korkea, joten toivon pystyväni olemaan kotona mahdollisimman pitkään. En millään haluaisi mennä synnärille ja vaavi syntyiski vasta vuorokauden päästä... Sitten haaveilen, että pärjäisin ilman kipulääkkeitä ja joogaa harrastaneena osaisin poistaa kipua oikealla hengittelyllä, mutta epäilen, että haaveeksi jää... :LOL:

Totta kai pelottaa myös, onko lapsi terve. Minun siskolla on terve tyttö, mutta eka poika synty kuolleena ku istukka irtos ennen aikojaan ja poika ois ollu kehitysvammainen. Toinen poika on kehitysvammainen. Tätä ei oltu nähty ultrassa vaan huomattiin vasta synnytyksen jälkeen. Tämä kehitysvamma ei tuu ku pojille ja meille on lupailtu poikaa... Eli jännittää ja pelottaa, vaikka ultran mukaan mitään poikkeavuuksia ei siis ole meidänkään pojalta löydetty.

Tulipas pitkä sepostus ja ois varmaan jatkunutkin, mutta alkoi ukkostaan niin kamalasti, että taidan peloissani sulkea koneen ja painua sohvalle makaamaan!

Kiia 32+0
 
Mua pelottaa eniten synnytyksessä kivut ja kuten Kiia08totesi, että jospa sänkyyn ei ponnisteluista huolimatta synnykään lapsi vaan se p.ska :ashamed: Ja kolmantena asiana pelottaa viellä se, että ehtiikö sairaalaan, kun matkaa Tyksiin kuitenkin se 60km. Mies yksi päivä vitsailikin, että sitten nähdään kuinka monessa kameratolpassa tosiaan on kamera.... :LOL:

Että näin....
 
Heips kaikille!
Taas vaihteeksi kerkeää tännekin kirjoittamaan :)
Kovin on ollut kiireistä elo, vaikka nimenomaan ei saisi olla... Tänään oli taas kontrolli meillä äitiyspoliklinikalla ja tilanne oli hieman huonontunut, eli kohdunkaula ultralla mitattuna muutaman millin lyhentynyt ja kypsäkin lääkärin mukaan. On sentään kiinni koko pituudeltaan. Olen nyt äitiyslomaan asti sairaslomalla :| Toisaalta hyvä, mutta toisaalta vähän haikeakin tunne...

Vauvan painoarvio oli nyt 31+0 1600g, ja vauva voi hyvin. Liikkuvainen on ja muljuaa ja potkii :D Oma vointi arveluttaa, varsinkin iltaisin tulee menkkamaista kipua ja supistaa kovasti. Vähän epäili lääkäri, että ei laskettuun aikaan taida sisällä pysyä, mutta kunhan pysyisi viikkoja vielä!

Melluli: noi sun tuntemukset on kuin minun kuvaamia, toivottavasti sulla on kohdunsuulla kaikki ok! Mulla näköjään ovat tehneet tuhojaan taas hieman..

Vauva ei kyllä ole 33 viikolla valmis syntymään, vaikka täällä sellaistakin taisi lukea.. 34 viikon jälkeen synnytystä ei enää lääkkeellisesti estellä ja 35 viikon jälkeen vauva on "periaatteessa" valmis, mutta kuitenkin mahassa olisi hyvä pysyä vielä. Mutta että selviää 35 viikon jälkeen yleensä ilman esim. hengitysapuja jne. 37 viikollahan vauva on vasta täysiaikainen.

Onneksi meillä on suurinpiirtein kaikki hommattuna vauvaa varten - en olisi jaksanut enää mitenkään käydä kaupoissa katselemassa vauvan tarvikkeita ja vaatteita!

Jaksamisia kaikille mammoille ja toivottavasti tuo sadekin taas loppuu
=)
 
Mä koitan saada masukuvaa päivitettyä kohta.

Mä pelkään sitä että jos joudun sektioon. Mä niin haluan paljon mielummin alakautta synnyttää kun ainakin ite toivuin siitä paljon nopeampaa kuin sektiosta ja pääsee nauttimaan siitä vauvasta ja osallistumaan heti sen hoitoon. Sektion jälkeen en päässy ite kuin vasta joskus neljäntenä päivänä ite sängystä ylös.

Pitäis lähteä kauppaan vielä kun jaksais! Sais vaan ittensä rehattua autoon. Piti eka mennä kaverin kanssa kahville mutta lähtivätkin sitten sen miehen peliä kattoon kun niille oli tullut kummipoika käymään. Torstaina ehkä sitten meen parin kaverin kanssa.

Mutta nyt meen kun alkaa ahistaan tää sisäilma jo!
 
neitiperho
Huh ja puh täältä.
Koko päivän taas tuntunut kaikki niiiiiiiin ahdistavalta. Puhkun ja ähkyn vaan koko ajan. Tuntuu ettei sisuskaluilla ole enää mitään tilaa, hengittäminenkin on työn ja tuskan takana, kaikki asennot tuntuu että painaa ja *valitusta, valitusta, valitusta* Närästys vaan nostelee päätään jatkuvasti, mutta lääke onneksi edelleen siihen tehoaa. Vaavi ollut ultrassa aina rt, joten jalat koko ajan potkii kylkiluihin, mahalaukkuun ja painaa keuhkoja.

Mua myös synnytys pelottaa. Ja siinä lähinnä juuri kivut ja repeämisen pelko. Toisinaan fiilis, että kyllä se siinä menee, muutkin siihen pystyneet, mutta sitten iskee paniikki että ei hitto, en halua synnyttää. Ja just miettii myös tuota itsensä nolaamista ja kaikkea :/

Vähän tylsää, kun vielä joutuu ensi yön olemaan itekseen kotona. Mies joutuikin eilen yllättäen töihin ja tulee vasta huomenna. Piti sitten ottaa koirat viime yönä viereen nukkumaan, että edes joku uni kaveri :D Jotenkin hirveen väsyny ollu koko päivän, kai sade ja synkkä ilma vaikuttaa. Aamulla kävin kampaajalla vähän taas värjäämässä tukkaa. Hirvee juuri kasvu ilmestyny pienessä ajassa. Tukka vissii kiitettävästi kasvaa raskauden aikana. Siis normisti olen hiuksia värjänny tämän raskauden aikana. Ainoa ilkeä oli, että sain pelästytettyä kampaajan kun vähän väliä iski istuallaan huono olo ja olin pyörtyä sinne ties kuinka monta kertaa. Ei varmaan hemppa vieläkään ole oikein noussut.

Mutta joo..mulla ei siis mitään erikoista, joten nyt yritän taas löytää siedettävän asennon itelle olla. Jaksakaa mammat

 
Synnytyksestä oli keskustelua... Mua ei oikeastaan pelota synnytyksessä pahemmin mikään (siis sen lisäks, että onko lapsella kaikki varmasti kunnossa). Meen sinne avoimin mielin. Tietysti se synnytys jänskättää, mutta se on semmoista normaalia jänskätystä. En oikein osaa selittää.. Lohduttaudun sillä, että naiset ovat sitä kautta aikojen tehneet ja pystyneet siihen, niin miksen minä pystyis? Tavoitteenani on synnyttää ilman minkäänlaista lääkitystä, siis luonnollisesti, mutta tietysti tilanteen mukaan mennään. Vesisynnytys kiinnostais, mutta tietääkö kukaan onko se KOKSilla mahdollista? Ois ihanaa synnyttää altaassa...

En oo aikaisemmin synnyttänyt. Ellei nyt lääkkeellistä raskauden keskeytystä voi verrata. Ystäväni, joka on synnyttänyt ja joka on lääkkeellisen raskauden keskeytyksenkin kokenut sanoi, että ne on verrattavissa. Avautumisvaiheet on kuulemma ihan samanlaiset molemmissa. Ainoo ero niissä on, ettei rv 8-9:n sikiötä tarvitse pahemmin ponnistella... Pitääkö tämä paikkansa, että avautumisvaiheet on ihan samanlaiset, te jotka ootte molemmat kokeneet? Tuo tieto nimittäin antoi mulle itseluottamusta, sillä olen lääkkeellisen raskauden keskeytyksen potenut kotona ilman mitään lääkkeitä, eikä se musta ollut mitään kamalaa (siis fyysisesti...). Useita tunteja se avautumisvaihe kesti..ehkä 10 (?), mutta kestin sen hyvin. Jos se on synnytyksessä samanlainen, niin kiva juttu.
 
Melluli, KOKS:issa on yksi vesiallas, jossa voi avautumisvaiheessa olla, muttei synnyttää. Siellä synnytellään pedillä tai jakkaralla lähinnä. Olitteko perhevalmennuksessa tutustumassa sairaalaan? Meille ne esiteltiin silloin..
 
Kiia08 ja Bella-Lumia mietti tota, että mitäs jos lapsen sijaan ponnistaakin pöydälle p.skan.
Mä muistan esikkoa odottaessa pelänneeni tota ihan kauheesti, eniten koko synnytyksessä. Mutta sit ku se itse tilanne on päällä, ni mua ei ainakaan kiinnostanu pätkän vertaa mitä sieltä alapäästä tulee ulos, kunhan lapsi tulis ainakin jossain välissä. :LOL: Ja samoten mä en ois voinu kuvitellakaan, että siinä olis esim. joitain opiskelijoita mukana kattomassa. Mutta sillon ku on tositoimissa, ni ei ois haitannu vaikka koko kaupunki ois siinä vieressä kyttäämässä. Siinä on jotenki vaan niin omissa maailmoissa ja keskittynyt siihen vauvan ulos saamiseen, että ei siinä muut asiat hetkauta.

Mulla kanssa näyttää toi masu laskeutuneen. Laitan tähän vertailun tueks kaks kuvaa, missä näkee ihan selvästi, että tossa tän päiväsessä, masu ei nouse enää niin ylös.

Rv 29+2


Rv 31+4



Jee, poju tulee reilun tunnin päästä kotiin! Ihan kaamee ikävä ollu eilisestä sen lähdöstä saakka. Pakko ottaa se meijän viekkuu nukkuu ja halia koko yö. :heart:

Nyt järjestelee eteisenkaappia, pommi räjähtäny siellä... :whistle:
 
terve kaikille =)

synnytyksestä ollu keskustelua, meillä tahdon miehen ehdottomasti mukaan, pidän vaikka jalat ristissä niin kauan että ehtii :D no juu mutta tosissaan en millään olis aiemmissa pärjänny ilman vaikkei mitään ihmeellistä tehnytkään, on vaan seurana ja apuna kun ei ne kätilöt kokoaikaa paikalla oo, ponnistusvaiheessa puhku tehokkaasti vieressä =) ja pojan synnytksessä anto mulle lisähappea että poika sai tarpeeksi kun syke laski aina ponnistuksen aikana, mutta jokainen tietysti päättää omalla kohdallaan
onneks miehen vanhemmat asuu lähellä että pääsee tarvittaessa nopeesti paikalle ja munkin äiti tunnin matkan päässä, joku toivonmukaan ehtii paikalle
ja tosiaan ei sitä itsensä nolaamista kannata murehtia, ei siinä itse tilanteessa ehdi miettiä mitään muutakun vauvan ulossaamista ja ne kätilöt on varmasti nähny ihan kaikkee mahdollista..
itse pelkään tulevassa synnytyksessä just sitä et mitä jos joku menee vauvalla pieleen ja toisaalta taas sitä että onko kätilö mukava, toivottavasti on, mutta ne jutut näkee sit kun hetki koittaa..

nyt on pakko lähteä syömään, vointeja kaikille :wave:

eliisa ja pikkuruinen 31+5
 

Yhteistyössä