Täällä on kärsitty päänsärystä koko päivä... :/ Lisäks poika on pienessä kuumeessa ja nenä ja silmät vuotaa. Kun ei vaan tulis silmätulehdusta, niitä on ollut jo ihan riitävästi yhdelle lapselle, vaikka edellisestä onkin jo aikaa.
No, oon sit käyttänyt päivän mm. haaveiluun
![Hymy :) :)]()
! Tossa miehen kanssa jo tutkittiin hintoja, eikä tuu oikeestaan sen kalliimmaks tulla junalla ja laivalla, mitä lentäen kotiin. Sit ei tarvii stressata viikkoja ja lentolupaa, etukäteen ostettuja lippuja yms. ja olis kyllä niin kivaa päästä pitkästä aikaa laivalle! Täältä menis Tukholmaan junalla n.6tuntia ja siitä sit laivalla yli. Tai toinen vaihtoehto ois koukata Tanskan kautta, käytäis Legolandiassa ja sit sieltä kotiin... kiva haaveilla, ihan jo se oman kodin ajattelu saa hyvälle mielelle
![Hymy :) :)]()
.
Paljon oli tullut iloisia uutisia, onneksi näin päin!
Mä tässä huomasin, et kun pitää pipoa sisälläkin, se helpottaa päänsärkyyn...
Ja tosta mahan koskettelusta, niin mä en muutenkaan tykkää koskettelusta, etenkään vieraiden. Oma mies ja perhe nyt on eri asia, mut en mä tykkää edes kavereita halata tms. Enkä kosketella muiden mahoja ja kokeilla vauvaa... jotenkin se on niin henkilökohtainen juttu/alue... Kyllä raskausajasta, synnytyksestä tai imetyksestä voi jutella oikeestaan kenen kanssa vain, mut tuo koskettelu ei vain ole se mun juttu, olin sitten raskaana tai en. Töissä oon jo tottunut, et nuoret koskettelee paljon (paljon mamuja, joille se on luonnollista) eikä se siellä oikeestaan haittaa, meillä on aika pieni tila, missä toimitaan ja tosi lämmin tunnelma, mut muuten kyllä haittaa!
Tuolla jossain toisessa ketjussa vaahdottiin, miten kamala anoppi pilaa koko odotusajan ja on "varastamassa lasta heti syntymän jälkeen". Mulla kyllä oma äiti vaahtoo paljon enemmän... välillä saa toppuutella enemmänkin... anopilla oli aikanaan sen verran huonot välit omaan anoppiinsa, et haluu, et meillä toimis, ja antaa meille hyvin tilaa, auttaa kyllä tarvittaessa ja olen kiitollinen avusta, mut ei tuputa mitään omia juttujaan jne. Kyllähän tuo omakin äiti asuu sen verran kaukana, ettei pääse riesaks asti hössöttää...
![Hymy :) :)]()
ja onhan tää ihana syy hössöttää :heart:
Niin, ja se piti vielä sanoa, et esikoisen syntymän aikaan asuttiin luhtitalon yläkerrassa, 53m2 kaksiossa. Hissiä ei ollut ja olihan se melkoinen show lähtee ulos vaunujen, vauvan ja kahden koiran kanssa... Aika paljon tulikin sit liinailtua, etenkin kun vauva kasvoi, tykkäsi kovasti, kun näki liinassa ihan eri lailla kuin vaunuista, päästiin metsään jne. Kyllä sitä vain oli silti kiva päästä muuttaa isompaan asuntoon, ostettiin oma rivarikolmio. Pääs pihalle miljoona kertaa helpommin ja pystyi taas nukuttaa lasta ulkona, kun ei kukaan polttanut tupakkaa viereisellä partsilla. Ja kivahan se oli saada lisää neliöitäkin. Vaikkei muka ostettu mitään ylimääräistä vauvalle, niin kyllähän sitä rompetta silti kertyi...