~~~~ELOMASSUT HEINÄKUUSSA~~~~

Neuvolassa on käyty tänään täälläkin ja kaikki oikein hienosti. Oma terkkari oli palannut lomalta Painoa on tullut nyt yhteensä tasan 8kg.

Sf-mitta oli vielä 34 eli ei ole kasvanut pariin viikkoon enää, terkka sanoikin että alkaa vauvan kasvu nyt jo olla lopussa, ei tässä vaiheessa enää kasva juurikaan. Verenpaine, pissa ja sydänäänet kaikki ok, ei turvotustakaan.

Scala, mikä ihana pikkuinen teillä! :heart:

Onnea myös Katham ja Siukko, vauveleista! Vauvoja todellakin satelee tähän pinoon

Ei tainnut meidän pikku syntyä heinäkuussa sittenkään, vaikka minä niin ounastelin. Tulisi jo pian. Kipeitä supistuksia on kyl tullut joka päivä jonkin verran, mutta ei kauaa.

Noista kivunlievityksistä; kun mulla ei viimeksi auttanut epiduraali eikä kohdunkaulan puudutus, niin en ainakaan kovin helposti haluisi niitä laitettavan. Parhaiten mulla auttoi liikkuminen, kaurapussi, suihku ja ilokaasu, paitsi sitten lopussa ei auttanut mikään kun vaavi oli jumissa.

Tänään oli vähän rankka päivä, kun poitsun päikyt viivästyivät eikä suostunut nukahtamaan vaan sai kamalan raivarin... annoin sitten leikkiä niin kauan kun jaksoi, ja nukahti leikkimopon selkään neljä tuntia normaalia myöhemmin! Sitten tietty yöunetkin viivästyi, mutta toivottavasti nukkuisi sitten huomenna pidempään. Hassua kuinka pienestä meilläkin tuo pojun rytmi on kiinni; jos puolella tunnilla unet viivästyy niin menee koko päivä plörinäksi

:| :headwall:

Au, vauva repäisee kohta mun vatsanahan repaleiksi! Kiristää kauheasti. Välillä toivoisin että se potkaisisi kalvot rikki niinkuinpojukin teki, että saisi lähteä synnärille Mä en varmaan osaisi supistuksista lähteä oikeaan aikaan...

 

Tänne on tullut heinäkuussa nyt jo niin monta sivua juttua, että olenkin ihan ulkona siitä mistä tällä hetkellä puhutaan. Joten taidan vaan kirjoitella omat kuulumiset.

Meidänkin terkkari oli palannut kesälomalta, käytiin häntä tänään moikkaamassa. Oli hieman hämmentävä käynti... Nimittäin:
Raskausviikkoja on tänään takana 36+5. Edellisellä lääkärikerralla noin 2 vkoa sitten sf-mitta oli 30 cm, nyt terkkarin mittaamana vaan 28 cm. Ja olin laihtunu 2 kg. Mulla on kuulemma niin hassun muotoinen maha, että vauva aina uppoaa masun sisään kun menen terkkarin pöydälle selälleen. Mittaustulokset ei siksi aina pidä paikkaansa. Mutta sekään ei selitä tuota 2 kilon painonpudotusta... Terkkari arvioi nyytin painoksi vajaa 3 kg, mutta ei siitäkään saatu mitään tarkkaa arviota. Ja synnytystapa-arvioita ei kuulemma enää edes tehdä, kun siitä kysyin. No, mulla on jo teinistä asti ollu sellainen leveä "synnyttäjän lantio", joten vauvan mahtumisen suhteen ei kai pitäis olla hätää.

Jyväskylässä on tiedossa elokuulle muutes ennätysmäärä synnyttäjiä. Saas nähdä päästäänkö edes synnytyssaliin kun h-hetki koittaa.

 

Aukku ja joku muukin tais aikasemmin puhua luomuna synnyttämisestä. Miks te haluatte itseänne kiduttaa niissä kivuissa/tuskissa?
Mä aion nytkin pyytää kaikki maholliset kivunlievitykset mitä vaan voin saada.
Sen oon jostain lukenu, että vahvat puudutteet vaikuttaa myös vauvaa, eli voivat olla pöhnässä synnyttyään, mutta ei se synnytys muutenkaan oo vauvallekkaan mukava kokemus.
En millään pahalla siis kysele tai halua mitää riitaisaa keskustelua aiheuttaa, mutta kun nykyään niin moni äiti haluaa ainakin yrittää luomuna, ni haluaisin tietää että miks. =)


Moikka!

Mulle ainakin tuo on sellainen juttu, että en ole henkeen ja vereen menossa luomuna synnyttämään ja itseäni kiduttamaan henkihieväriin, vaan koska olen muutenkin tyyppi, joka en käytä mitään lääkkeitä, olen kasvis-syöjä jne., niin tuntuisi luontevalta koittaa olla ilman puudutuksia, ainakin ilman ilokaasua for sure.

Kivunsietokykyni on todella korkea ja olen harrastusteni vuoksi tottunut rentouttamaan kehoani ja mieltäni myös ääritilanteissa, joten uskon jo sen auttavan kovasti myös synnytyskivuissa.

Lisäksi, niinkuin sanoit, kaikki puudutteet vaikuttavat myös vauvaan ja usein myös huomattavasti hidastavat itse synnytystä mm. lamaannuttamalla jo alkaneen prosessin. Tosin neuvolantäti juuri kertoi, että epiduuralin voi myös pyytää lievempänä, jolloin se ei vie jalkoja alta, että jos kipu on 100% sietämätöntä, sellainen sitten tänne, kiitos

P.S. Ehkäpä minuun luo myös uskoa tätini, joka on pykäissyt kaikki kolme isoa poikavauvaa maailmaa täysin luomuna. Jotain ihailtavaa siinä vain on, ainakin minusta!

Minski 39+2
Ideaali olisi ollut käyttää apuna akupunktiota, tai vyöhyketerapiaa, joista on ollut minulle aiemminkin kovasti hyötyä, mutta koska menen naistenklinikalle Helsinkiin, ei siellä ole tarjolla moista kivunlievitysvaihtoehtoa.

 

Olen uusi täällä ja en näköjään oikein osaa käyttää näitä toimintoja ihan oikein :ashamed:

 

Supistaa siihen malliin ettei saa oikein nukutuks. Kukun sitten koneella....

Kattelen samalla kellosta suppareiden väliä. Vaikka enpä usko että nää mitään niitä semmoisia synnytyssuppareita on... Nehän vissii pitäis tuntua enemmän ikäviltä...?

Hei, viikot paukkuu! Nyt 38+0 =)

 

huomenta

Mies lähti neljän aikaan töihin ja ei sitten väsytä mua enää tippaakaan. Olis ollu kuudelta kello soimassa joten ajattelin sitten nousta jo aamupalalle. Päästäänpä ainakin aikasin lähteen sinne vaunulle ajeleen. Nyt vaan odottelen lehtiä, en osaa syödä aamupalaa ilman aamun lehtiä.

Mä oikeesti olen alkanut valumaan kanssa jotain välillä keltaista ja välillä kirkasta vuotoa. Ja vähän jäi häiritsemään kun ne ei siellä äippäpolilla ollenkaan tarkastanut kohdunsuun tilannetta :/ . Olis ollu kiva tietää mitä siellä on tapahtunu, vai onko tapahtunu yhtään mitään.

Onnea muuten tuhannesti kaikille vauvautuneille :flower: :heart: . En ole varmaan muistanut vielä onnitella

Kohta pitäis mennä pistämään taas sitä insuliinia. Eilen kun ekaa kertaa pistin, ni piti se noi aamuarvot kondiksessa, mutta sitten päivällisen jälkeen oli taas kohollaan . Kun nyt masa ei vaan kauheesti enää kasvais ja kunpa sen keuhkot olis kehittyny sen verran että se päätettäis käynnistää tai leikata.

Ne muuten lupas soitella jos mulla on se MRSA bakteeri. Eli tänään pitäis tulla puhelu siitä asiasta. Epäilenpä suuresti. Olen viimeksi ollut sairaala hoidossa vuonna 2005.

No niin, missä mahtaa meidän aamun lehdet oikein viipyä. Yleensä tähän aikaan ne on tullu. Taidan mennä vähän kytsiin ikkunasta näkyykö ketään :wave:

Palailenpa taas huomenna, voikaa niin hyvin kun nyt tässä vaiheessa voidaan voida

salah ja masa 36+3

 

Huomenta!!

Eilen illalla kirjotin pitkät tarinat ja sit mein netti meni pois päältä.. plah.. yritän siis uudestaan nyt!

Kivunlievitys, esikon synnytyksessä ei tää blondi tajunnu pyytää mitään roppeja, eikä niitä kukaan miulle tarjonnukaan, ku vasta ihan loppusuoralla, eli kaikki supistukset kestin ihan luomuna klo n.7-15(poitsu synty 17.08), sit olin ammeessa(ei hyötyä), yritettiin epiduraalia(liian myöhästä, ei haitannu miuta), ilokaasua sain (ei hyötyä) ja kohdunkaula puudutuksen sain ja se oli ihan jees.

Nytkin menen sinne ihan avoimena, että tulee mitä tullakseen on ja tilanteen mukaan mennään,eli jos siltä näyttää ni toki otan kivunlievitystä.. mutta en tykkää että miuta tökittäs neuloilla selkää ym.ym.. kestin kuitenkin supistukset kohtalaisen hyvin sillon 4v. sitten et saa nähä kui nyt käy!! kipukynnys on korkee miula.

Tatjanalle tsemppiä käynnistykseen, toiv. lähtee nopeesti käyntiin!!!

Ae:lle :hug: , toiv. olet jo päässy tositoimiin!!

HARRASTUS RASKAUDESTA,tai raskaudesta tulleista jutuista .. Miulla on alkanu kasvaa tissien välissä sellanen pitkä vaalee karva, mitä yritin nyppii irti aikani, mutta ei se irronnu.. no mie sit aattelin et alan kasvattaa sitä, katotaa kui pitkäks se tulee ja millo irtoo!!! nyt se on jo 1.5cm pitkä

Onko muut keksiny vastaavaa huvitusta ??

viime yönä oon taas tunnin välein heräilly ja alamaha oli tosi kipee.. ei supistellu, mut kipee.. no nyt aamusta ku kävin vessassa, ni tais olla syynä eiliset viinirypäleet ..helpotti kummasti vessassa käynti!!

Ja miulle on tullu raskauden aikana noita pieniä roikku luomia aika paljon.. kaulaan ja tisseihin ja kainaloihin.. ihme juttuja..

nyt taidan hävitä vähäx aikaa..

äiti lpr 39+2 ja uusi ystävämme 1,5cm

 

Kivunlievitysasiaa olen pohdiskellut minäkin. Nostan hattua niille joilla synnytys on sellainen (tai kipukynnys) että tuntevat pystyvänsä "luomuna" synnyttämään. Itse menin esikoisesta sairaalaan sillä asenteella, että ilokaasua vahvempaa en ota. mutta n 15h kovien supistusten jälkeen menin kipusokin takia tajuttomaksi kokoajan, siis sillai häilyin tajunnan rajamailla. Mies itki sängyn vieressä kun tilanne näytti kuulemma siltä että kuolen siihen paikkaan... siinä tilanteessa kätilö puuttui peliin ja ilmoitti kauniisti että olisi aika harkita epiduraalia. Viittilöin vaan tokkurassa että antaa mennä ja vaivuin taas tajuttomaksi. Heräsin tajuihini hetkeksi, kun lääkäri laittoi sitä epiduraalia, muistan sen tilanteen hämärästi (muistan myös mieheni kasvot kun kyyneleet valuivat pelosta pitkin pokia). Kun olin saanut epiduraalin ja se alkoi vaikuttaa, aloin päästä tolpilleni ja pian olinkin taas kiikkutuolissa istumassa. Mies oli huomattavan helpottunut.

Toisessakin synnytyksessä sain epiduraalin, mutta se epäonnistui joten tavallaan luomuna meni se ponnistus. Mutta synnytys kesti vain 4,5h ja ponnistus 7min, joten olin huomattavasti paremmassa jamassa kuin ekasta. Saa nyt sitten nähdä miten tässä käy, toivon että voisin pärjätä ilman mitään, jos synnytys ei kestä liian kauan. Allasta haluaisin kokeilla avautumisvaiheessa, se multa puuttuu kokeilulistalta ja se vähän harmittaa.

Huomenna menen sinne äitiyspolille ja toivon hartaasti että saan tietää sen sairaalaanmenopäivän, etteivät taas anna vaan uutta tarkistusaikaa. Jännittää ihan kamalasti, toivon niiiiiin hartaasti että tällä kertaa vauva voisi olla jopa alle 4kg. En oikein edes tiedä miksi minusta se olisi hienoa, ehkä siksi kun nuo edelliset ovat vastasyntyneenä olleet jo 2kk kokoisia, tunnen jääneeni paitsi sellaisesta pikkuvauvelista :/ No, murheensa kullakin.

Tänään mun vanhemmat tulee muutamaksi tunniksi vahtimaan lapsia, ajateltiin käydä siellä uudessa merikeskus Vellamossa ja syömässä jotain kahdestaan. Ihanaa luksusta. ei olla yötä vietetty kahden ilman lapsia 1,5 vuoteen, se vähän harmittaa, mutta eipä paljoa. Tämä elämänvaihe on nyt tätä lastentäyttämää, eläkeiässä sitten istutaan kahden kyllästymiseen asti

Mukavaa torjantaita kaverit,

Jabba ja Alma 36+1

 

ONNEA kaikille jotka ovat vauvansa kainaloon saaneet :flower: :flower:
Kiialla ja scalalla aivan ihanat pikkuiset poitsut :heart:

Meidän lääkäri kuulumiset tiistailta:
viikkoja 35+2
paino +1100, nyt yht. 15,8kg tullu lisää
turvotus ++++++
rr 110/54
pissan puhtaudesta ei tietoa, unohti terkka sen merkata
sf 33
RT
syke 140 ja liikkeet ++
hB:tä ei otettu vaikka viimeksi 101, mut maanantaina sitte

Mun oma lääkäri oli lomalla joten ei painoarviota saanut( sijainen ei osannut tai halunnut sitä arvioida) :'( !! Sanoi ettei sitä kai arvioidakkaan täällä kun en ole pieni ja vauva kasvaa tasaisesti keskikäyrän yläpuolella... höh
Paikat vielä kiinni ja kiinteät eli ei vieä ole vauva tulossa
Yritän lukea teidän tekstejä läpi ja kommentoida myöhemmin, tekstiä on vaan niin paljon
Antsu ja ippe 35+4

 

Se piti vielä lisätä, et Mellulille tsemppiä, jos on lähteny yöllä hakee nyyttiä =)

ja Scalallakin on niin sulonen nyytti kotona =)

Miekiii tahon jo oman nyytin!!!!! :heart: :heart:

 

Plääh, eilisen neuvolakäynnissä täti totesi ettei sf-mitta ollut kasvanut kuukauteen, kuten ei myöskään oma painoni.... Tänään tarkastusultraan että kaikki on ok ja sit äippäpolille suoraan jos pahimmat arvailut pitää paikkansa.... plääh.... arvatkaa tuliko nukuttua viime yönä....

Pepppi ja Ö 38+1

 

Huomenta!

Mulle on tullut ihme vatsavaivoja. Maha on vähän väliä kipeä ja tässä koneella istuessakin tulee yht'äkkiä sellainen tunne, että pitää kiireesti mennä vessaan, ettei tule housuun, kun mahaa kipristelee, mutta kun pääsen pöntölle asti, niin se on mennyt ohi ja mitään ei tule. Tämä on nyt joka päiväistä ja usean kerran päivässä. Tuntuu siis että maha on ihan kuralla, mutta se ei kuitenkaan ole.

Etenkin kun jotain raskaampaa tekee, niin silloin alkaa mahaa kipristelemään, mutta ei supistele ei sitten vaikka mitä tekisi. Eilen illalla imuroin ja päällisin puolin moppasin lattiat, niin ainoa mikä siitä tuli, niin huonohko olo, mutta supisteluista ei tietoakaan, sama juttu kun ruohoa leikkasin, meillä kun on vielä sellainen leikkuri, jota pitää itse työntää eteenpäin, eli hieman raskaampaa hommaa.

 

Onnittelut kaikille vauvan saaneille! :flower:

Nyt alkais olla kaikki täälläkin suht valmiina vauvaa varten. Taapero ei ole katsonut kovin hyvällä vauvalle tehtyjä hankintoja (esim. vauvalle ostettu värikäs hiusharja on minustakin kivempi kuin hänen tylsänvalkoinen äp-harja) ja on mm. sitä mieltä että vaunukopassa tulee sitten nukkumaan hän eikä vauva, mutta uskon että taaperon sydän sulaa kun vauva tuo hänelle tuliaiseksi ison leikkikaivurin.

Ite koen synnytyskivun sellasena positiivisena kipuna ja luulen että sillä on vaikutusta kivunlievitysjuttuihin, että en koe tarvitsevani mitään kauhean vahvaa, toisin kuin esim. kammoamassani hammaslääkärissä tahdon pikkujuttuihinkin kaikki vahvimmat puudutteet mitä vaan olemassa on. Mutta mitään tarkkaa suunnitelmaa mulla ei ole, näin etukäteen ajattelen että amme ja suihku kiinnostaa sekä lämpöpussilla selän painaminen, samaten synnytysjakkaralla ponnistaminen sängyn sijaan, mutta sitten tilanteen mukaan katson jos vaikka ottais jonkun kohdunkaulanpuudutteen tai mitä kätilö nyt sitten suosittelisikaan..

Ponnistusvaihe tuntui mun mielestä tosi epätoivoiselta ja meinasi usko loppua kesken kaiken että en minä osaa kun mitään ei tapahdu, kun liikaa amerikkalaisia elokuvia (joissa nainen istuu kaikessa rauhassa ravintolassa, sitten laittaa kätensä vatsalle että hei nyt synnytys taisi käynnistyä, kiidetään sairaalaan jossa syliin saadaan joko vaaleanpunaiseen tai -siniseen kiedottu puhdas nyytti) katsoneena ajattelin että vauva putkahtaisi ulos paljon nopeammin, mutta nyt tiedän ajatella positiivisemmin että jokainen ponnistus kuljettaa vauvaa pikku hiljaa, milli milliltä alaspäin, eikä mikään ponnistus siis ole turha.

Mulla ei ole ollut kipeitä supistuksia nyt loppuraskauden aikana, viimeksi oli jo ennen äippälomalle jäämistä, ois kiva että olisi edes muutama ennen synnytyksen alkamista niin vähän muistaisi millaisia ne on.

rv 38+4

 

Bibabbaloola millos sulla olikaan la? ( tiedä waik yhtäaikaa ollaan siel pungertamas..)

 

Huomenta!

äiti lpr, mulla oli kanssa yhessä vaiheessa harrastuksena tutkia kuinka pitkäks tossa navan olla oleva tumma yksinäinen karva kasvaa. Se olikin jo jonkun reilun 1cm pitkä, kunnes vahingossa sen nyppäris sormilla pois. :'( Se oli mun lemmikki. Nyt siihen ei oo enää kasvanu uutta,vaikka oon kuinka yrittäny kurkkia näkyykö mitään.

Ei tää masukki taida sittenkään ikuisuuksia tuolla olla. Heräsin viime yönä kaks kertaa supistuksiin. Oli aika pehmo supparit, mutta kyllä siellä on jotain tekeillä. *tuulettaa*

Nyt olis sairaalakassiki valmis lähtöön. Ainoostaan kamera ja kännylaturi puuttuu, mutta ne voin vasta h-hetkellä pakata matkaan.

Nyt mä painun aamupalalle.
Palailen taas pitkin päivää useemman kerran... :wave:

HooÄs ja Pimatsu 38+6

 

meikäläisen sairaalakassi on vähän turhan painava... en tahtois synnytyksen jälkeen kovin kauaa käyttää niitä sairaalan vermeitä ku mulla tulee niissä semmonen olo et olisin jotenki kuolemansairas, tuntuu että toipusin paljon nopeemmin siitä maratoonista kun olisin ihan omissa vaatteissa vaikka niille nyt vuotaiski veret ja maidot. käytiin eilen ostaan myös muutama pillimehu, myslipatukka ja keksiä, uskon syömisen parantamiseen voimaan

mie kans oon ollu monta viikkoa ihan varma että tää syntyy heinäkuun puolella mut eipä tainnu. viimeviikolla kylläkin yhtenä päivänä tuli semmonen olo et ei tuukkaan. on kiva arvuutella vaikka eipä asialle oikein mitään voi tehä, beibi tulee sit ku on kypsä.

eilen illalla olin jo varma et nyt alko tapahtua mutta taisi tuo masukki vaan kiusata mammaa. kivisteli tuonne alavatsaan ja oli vähän semmonen öklö olo mut samaan aikaan oli beibillä kyllä semmoset meiningit päällä että tais vaan pungertaa päätään tuolla alhaalla ja samalla potki mahalaukkua tai jotain.

tuttu sai eilen vauvan, niillä oliki jo 2 vkoa yli lasketun ajan menny odotus mun kauhuskenaario...

salamanteri&steve 38+6 :heart:

 

Hei, tuli vaan semmonen juttu mieleen että sitten kun kaikki on vauvaantunu, niin siirrytäänkö me sit jonnekin "muualle" keskustelemaan vai miten se menee, vai loppuuko tää sit tähän? kun ois kiva musta ainakin vaihella kuuluumisia jossain. =)

Ja ihanan ihana pikku ukko scalalla! :heart:

Noista kivunlievityksistä ollu puhetta, mä nyt oon huono sanomaan mitään mihinkään, koska ensisynnyttäjä olen, mutta avoimin mielin menen ja tilanteiden mukaan elän, mutta itestäni tiedän sen, että en ole kovin hyvä kipua kestämään..
Ja niinkö moni on varmaa jo kirjottanutkin, että sekun on niin yksilöllistä, joillakin synnytys menee helpommin kuin toisilla.

ja noista karvoista mulla on raskausaikana tullu koko maha täyteen semmosta haituva karvaa, varsinkin navan ympärillä on pitempää ja muutama ihan pikimusta karva, vaikka täysin vaalea muuten olen. =)

ja noista tuntemuksista, niin kyllä mullakin alakerrassa jotain tuntuu tapahtuvan, tapahtus vaan äkkiä.. =)

Muuten olo on ihan hyvä, iltasin alkaa vaan tulla tuskastunu olo, jotenkin kun tietää että millon vaan voi periaatteessa lähtee käyntiin niin sitä alitajuntasesti kokoajan sit odottaa.. ja kirjottelin eilen vai toissa päivänä noista kyselyistä, että huumorilla yritän ottaa, mut tänään tullu jo kolme puhelua, ennen kun silmäni auki sain niin oli meidän mamma kerenny soittamalla kysyä jo että "eikö supista", ja mä kun luulin että joku hätänä kun soittaa... mut hyvähän on että huolehtivat..

pepille kans voimia lääkärille! toivottavasti kaikki on hyvin! :hug:

Päivänjatkoja!

t. Hosso ja Iida 39+2

 

Onnea jälleen nyyttinsä kotiin saaneille!

salamanteri85: Mullakin tuli eilen melkein paniikki, kun rupes kivistelemään ja vähän suppailemaankin, että apua, nytkö tulee ensi yönä lähtö! Just, kun sovittu lastenhoitaja on pari päivää matkoilla

Tuli myös jotenkin "hassu" olo, enkä osaa sanoa, mistä se johtuu.
Vieläkin jännittää koko ajan, enkä ole oikein oma itseni. Ehkä jotenkin vaan tajus, että lätö voi tosiaan tulla koska tahansa - tai sitten vasta joulukuussa.

Kivunlievityksistä olette kovasti keskustelleet. Yritän mennä avoimin mielin eli katsotaan, mitä tuleman pitää. Epiduraali oli taivas esikoisen synnytyksessä ja minulle tarjottiin sitä aika pian sairaalaan mennessämme, koska verenpaineet olivat silloinkin aivan taivaissa. Voi siis olla, että oman turvallisuuteni tähden se on taas se oikein vaihtoehto. Toisaalta se voi hidastaa avautumista. Esikoisen synnytyksessä sain hieman jopa nukuttua epiduraalin kanssa, joten ei se kamalan huono vaihtoehto ollut hidastumisen kannalta. Ilokaasua mulle ei edes tarjottu, ehkei ehditty ennen epiduraalia. Asennot ja mm. keinutuoli olivat ihmeellisiä apukeinoja alkuun!

Jatketaan jännäilyä, mitä tämä outo olo tuo tullessaan. ( hieman huimausta, pahoja vihlaisuja, tosi lieviä selkäkipuja, ruokahaluttomuutta, levottomuutta jne, mutta ei esim. lisääntynyttä limavuotoa tms.) Vauva on tiistaisen neuvolareissun perusteella kiinnittynyt ja laskeutunut, mutta voiskos vielä vihlonnat olla yhä alaspäin porautumista...?

Story 38+2

 

Mie oon niin väsynyt, etten jaksas edes kättä nostaa. Pitää vissii lähtee ostaa rautaa. Soitin terkarille niin sano et tulla käymään pikaseen hempparit mittauttaa. 111 miul on ollu melkeen koko ajan eikä oo väsyttäny mitenkään hirveesti.

Kivunlievityksestä: Suihku, kauratyyny ja akupisteet/vyöhyketerapia. Tarpeen vaatiessa sitten jotain puudutusta jos homma pitkittyy ihan tolkuttomaksi. Piirrän kynällä pisteet jalkoihin joita mies saa sitten painella supistusten aikana, koska en ehkä kuitenkana ahlua ketään tunetmatonta vyöhyketerapeuttia tilata synnytykseeni...

 

hosso, varmaan tonne vauva puolelle siirrytään jatkamaan. Ja eilen just kirjotin tuonne meijän msn yhteisöö, että sielläkin olis kiva jatkossa kirjotella, laittaa kuvia yms. ku niitä ei pääse sit koko maailma urkkimaa. =)

 

Neuvolakuulumiset tältä päivältä.

Viikkoja siis 37+1.
Painoa +1 kg :ashamed: ,siis viikossa (nyt olen siinä lähtöpainossa)
Mutta turvotusta on alkanut tulemaan;sormiin nyt aluksi,joten voi johtua siitäkin.
RR 123/74
Pissa puhdasta(kerrankin )
SF-mitta 37 cm. Viikossa sekin noussu 3 cm..
RT tarjonta.
Vauvan syke 140.
Ettei mitään hätää,mutta katsotaan nyt sitten käynnistetäänkö ensi viikolla kun käyn painokontrollissa keskussairaalassa...saattaapi olla kun yläkäyrillä mennään niin käynnistetään.

Itse aion ottaa kivunlievitystä tarpeen mukaan,en ole sen enempää miettinyt asiaa enkä mieti. Kysyn sitten siellä mikä on parasta ja otan tilanteen mukaan. En aio luomuna synnyttää,jos kipua on ja lievitystä pystyy antamaan.

No ei kait täällä muuta ihmeellistä....mies lähti aamulla testipätkälle Laajavuoreen ja on nyt sitten koko viikonlopun menossa tuolla ralleissa. Täytyy kehitellä jotain mielenkiintoista touhua itselle ettei tympäänny ihan kokonaan.:kieh:

T.Hansu27

 

ajaako vehnätyyny saman asian kun kauratyyny?

 

Täällä käyty neuvolassa..
eli 37+1
rr 130/70
paio +1100 g , kääk!!!!
turvotus +
pissa, sokrut +
hb 138 , hienosti noussut
sf 32.5 cm , laskenut
painoarvio ultralla 3000g
syke 150
Kaikki hyvästi. Vauva voi hyvin masussa. Istukka on kalkkeutunut. Vettä on edelleen hyvät lammikot. Meidän th on myös kätilö ja tutki kohdunsuun. No 3 cm on jo paikat auki sisäsuulle asti. Kanavaa oli ihan vähän jäljellä. Lähtö voi tulla ihan milloin vaan ja tod.näk. taas vauhdilla. Rupesi ihan oikeasti jännittämään. Th sanoin myös ,että hb:n nousu usein viittaa lähestyvään synnytykseen. Vauva on myös ihan alhaalla ja kiinnittynyt tiiviisti. Laitettiin vielä ensi viikolle aika ,vaikka th epäili ettei enää tarvisi tulla.

Nyt ruuan laittoon...Olen niin jännityksessä ettei muista mitään kommentoitavaa. Sori tällainen omanapaisuus.
-Poni ja Manteli 37+1

 

Jennika: Meillä on myös kaksi kissapoikaa (8v ja 6v) ja etenkin vanhempi kissaherra on erityisen mustasukkainen miehestäni. "pelättiin" etukäteen, että miten mahtaa suhtautua vauvaan, mutta hyvin on suhtautunut. Mutta siis, mekin ensin ajattelimme hankkia kissaverkon pinnikseen, mutta päädyimmekin siihen, että kissat nukkuvat muualla kuin meidän makuuhuoneessa. Ennen siis nukkuivat aina meidän sängyssä jalkopäässä. Ihmeen hyvin ovat suhtautuneet siihen, että eivät saa enää nukkua makkarissa. Yölläkään eivät pahemmin ole ropeltaneet ja maukuneet oven takana
Nooh, vähän sekavasti selitetty, mutta koittakaa saada selvää

 

Aivan ihana pikku-mies Scalalla!!!
Mä en osaa ollenkaan kuvitella meidän vauvan ulkonäköä, nyt haluaisi kiireen vilkkaan jo päästä jännityksestä ja saada hänet käsivarsilleen...

Mairo rv 38+5