miksi tuntuu että kaikilla muilla menee esikoisen kanssa niin hienosti, ja ite oon ihan väsy
piitu10 en ymmärrä miten saat onnistumaan kaiken vanhempien lapsien kanssa. meillä on pojalla niin kauhea uhma, että olen ihan puhki. päiväunille laitossa menee semmoinen puolisen tuntia, samoin yöunille. poika vetkuilee loppuun saakka, ja yrittää vaikka ja mitkä konstit. poika siis nukkuu meidän huoneessa, koska omassa huoneessa nukkuminen oli tahtojen taistelua, kun yöllä heräsi. kömpi aina viereen ja aina kun nosti takasi omaan huoneeseen, niin kohta sama ruljanssi.
nyt meillä siis vauvan sänky, parisänky, sekä pojan sänky vierekkäin, ja aina kun yrittää poikaa nukkumaan, niin pomppii meidän ja oman sänkynsä väliä, kunnes väsähtää jompaan kumpaan. olen vaan miettinyt, että kuinka saan pojan nukkumaan päiväunille, kun mies lähtee isyysloman jälkeen töihin, eikä ole apuna enään kuin iltaisin
omasta navasta sen verran, että rv nyt 39+1. aamupäivällä jomotti todella menkkamaisesti alamahaa ja selkää, mutta sekin loppui ( tietysti ). viime yön valvoin, nukuin ehkä 1,5tuntia, oli niin hiostavaa ja ajatukset laukkaili pään sisällä :/
enään ei jaksa olla positiivisella mielellä, koska olo on niin nuutunut ja väsy!
alapää on aivan tajuttoman kipeä, jomottaa kauheasti. vessassa käytni on tuskaa, kun pitäisi pyyhkiä
. tosin jomotusta ei tunnu kävellessä lainkaan.
esikoinen synty rv 39+1, joten saapa nähä tämän kanssa mihin asti mennään.
voe voe tätä valitusta, noh elämä on..