Elokuussa 2010 synnyttävät

Voihan apua! Tänään se ultra! Heräsin jo vähän ennen kuutta ja yritin vaan saada unta,mutta ei niin ei! :/ Pelottaa niin syötävästi! 9.45 meillä olis aika, vielä pitäis kuluttaa jotenkin reilu puol tuntia ennen kun viitsin edes koiran kanssa lenkille lähteä.. Eilen vielä illalla ajattelin,että ompa outoa kun en jännitä yhtään, mutta olinkin väärässä :/

Voi kiitos Piltti tosta äp tiedosta! Millois ne lapsimessut on? Tässä kuussa joskus eiks niin? Meillä neuvola vasta parin viikon päästä,jolloin saadaan ne laput ja liput ja jos hiukkasen sitten viivyttelis niiden kanssa vielä

Ompa sulle Rinsessapa tullut vähän painoa lisää! Muakin vähän pelottaa, että oonko jo nyt ainakin sata kiloa painavampi kun viimeksi Mies kyllä sanoi,että en oo lihonu niinku muualta kun mahasta,jos sitä edes lihomiseksi voi sanoa.. Voihan se olla,että tuo yrittää vaan piristää
Meinataan kavereiden kanssa tehdä ikea reissu tossa toukokuunpuolella, jos vaikka jotan pienelle löytäis En edes haaveile lähteväni ikeaan mieheni kanssa, kerran kävin ja toista kertaa en mene! Se istui varmaan jokaisen sohvan, ettei tarvi kävellä ja valitti kuinka inhoaa tälläisiä kauppoja Onneksi mulla siis on kavereita, joihin voi aina luottaa kun shoppailusta on kyse, vaikkei kellään rahaa oliskaan
Toivottavasti löydätte paljonpaljon tavaraa pienelle

Onko Sartsa sulla kaikki hyvin? Tai vaikutti vaan niin surulliuselta toi sun 'jep' kun yleensä kirjotat niin pitkät litaniat Toivottavasti tulkitsin vaan väärin

Mä en ainakaan tiedä tosta sukupuolijakaumasta maanlaajuisesti mitään Luulis, että suunnilleen samoilla mennään,mutta kyllä mustakin on alkanut vaan lähipiiriä aatellenkin tuntumaan, että poikia on tullut enemmin, mutta tuskin kai sitten.....

Parane pian Lumiponi! :flower:

Minni ja Mini 20+5 :heart:

 

minni Kiitos kun kysyit. Et tulkinnut väärin. :'( Sain kuulla eilen lisää huonoja uutisia.. tällä kertaa siskoltani. Hän on näytellyt jo pitkään meille kaikille että hänen olisi hyvä olla ja että hänellä olisi alkanut asiat sujumaan paremmin. Toinen on kuitenkin totuus.. eilen hän sitten viimein avautui mulle ja kertoi miten oli pitkäperjantaina saanut pahan kohtauksen.. epäilemme skitsofrenia tai psykoosi kohtausta. Joka tapauksessa kohtaus oli vakava ja sisko kertoi kuukaus takaperin viilleelleenkin itseään keittiönveitsillä, jotka onneks olivat tylsiä. Kun hän pyysi poikaystäväänsä teroittaan ne, poikaystävä kieltäytyi ja tajusi että nyt on tosi kyseessä. Inhottavinta on se ettei sisko ole saanut oikeanlaista hoitoa paikassa jossa on ollut jo 2 vuotta hoidossa. Hoito ei ole missään nimessä ollut riittävää ja hänet on tulkittu väärin, koska häntä ei alunperinkään ole osattu ohjata oikeaan hoitoon. Nyt se kostautuu ja nyt vihdoin siskokin itse näkee missä tilassa hän on ja pelkää, koska haluaisi parantua ja elää taas normaalia elämää. Jos huonosti käy, normaalista elämästä ei tule edes kyse enää hänen kohdallaan mutta toivoa saa, tilanteen muuttuvan paremmaks.

Nyt ei siis riitä että itellä tuli henkisesti seinä vastaan, äiti ilmoittaa syövän leviämisestä, kun siskollakin on vielä henkisesti niin paha olla että keittiöveitsi pyörii mielessä. Tajusin samalla myös sen, että meillä on geeniperimänä masennus. Isältä. Sillä isoveljeni ja psyykkisesti sairas, itse kävin 2004-2005 mielenterveyshoidossa, joista kuitenkin selvisin ja tiedän milloin pysähtyä kun iskee ahdistus. Osaan siis käsitellä omia ajatuksiani ja tunteitani toisin kuin veljeni ja siskoni. He ovat henkisesti paljon heikompia, eivätkä pysty taistelemaan.

Tässä voimme vaan taas todeta, miten nuoria, alle 30:siä käsitellään tässä suomen maassa kun kyseessä on mielenterveys. Sitä vähätellään, sitä ei uskota, ennen kuin toinen on niin pahassa jamassa että hän tarvitsee laitoshoitoa, jolloin kustannukset tulevat olemaan kalliimmat valtiolle kuin se että autettaisiin ja ennaltaehkäistäisiin tätä tilannetta aiemmin. Pitäs varmaan kirjottaa omalle paikkakunnalle lehteen pieni artikkeli aiheesta. Jokseenkin pistää nimittäin suututtaan tämmönen toiminta.

Ilmoitahan murunen miten sulla siellä ultrassa meni. Mä jaksan kuitenkin uskoa että kaikki on hyvin, mutta ilmoita kuitenkin. :hug: :heart:

Niin ja muru, ne lapsimessut on siis nyt viikon päästä: 23.4.-25.4. .. aikuisilta 13e sisälle.

Paranemisia LumiPonille. :flower:

Piltti Oltiin justii myöskin siinä 4D:ssä. Tosin 4D on joidenkin mielestä sitä videoo pelkästään, mutta ystäväni eilen sano kun näki pojan kuvan mun puhelimessa että se on juuri 4D kuva, joka siis on otettu videosta. 3D on se jossa päästään tutkimaan sydäntä lähemmin, kuva näyttää vähän 2D:ltä mutta on kuitenkin kolmiulotteinen kun sydäntä pystyy kääntelemään ja vauvan ympärillä pystytään pyörimään.

Sartsa ja peanut-boetsu 23+3 :heart: :heart: :heart:

 

pitää varmaan venyttää kelan papereita sitte sinne toukokuun puolelle, jos sen -10 pakkauksen sais
Maanantaina on neuvola, et varmaan saan paperit sitte täytettäväksi, kun maanantaina poksuu 22 viikko

 

Hei,

Sartsa, melkein tuli kyynel silmään, kun tota sun tekstiä lukee. Ei ole munkaan tie tässä elämässä ollut helppo. Lapsuuden traumat omalla kohalla varjostaa tätä päivää ja joka päivä on kamppailua sen suhteen. Välillä on parempi olo, välillä taas maailma romahtaa.

Niin ja äiti-suhde ei ole normaali tai sellainen, kuin voisi toivoa. Äiti juo illalla melkein joka päivä. Enää ei tavata kuin selvinpäin, olen sen rajan vetänyt. Pakko opettaa siihen, että tulevan lapsen elämään alkoholi ei kuulu. Aina meijän äiti mut haukkuu ilman syytä jne. Sillä on omat ongelmat mikä vaikuttaa sen todellisuuden tajuun. Vaikea tilanne.

5 vuoden suhte mulla oli pelkkää väkivaltaa, josta on sitten toinen trauma, joka hallitsee.

Nää on niin vaikeita asioita.

Onneksi sentää löydettiin se asunto ja onneksi mulla on maailman ihanin ihminen rinnalla nyt. En selviäisi ilman rakasta. <3

Eli Sartsa ymmärrän ja voin osittain samaistua sun tarinaan. Elämä on täynnä iloa ja surua. Ei se muuten olisi elämään. Sulle tulee ihana, oma perhe. Siitä saat varmasti voimaa jatkaa huomiseen. Murheet on voitettavissa. Pienet asiat ja unelmat ja tavoitteet auttaa jaksamaan. Ite ainakin yritän elää tässä hetkessä, vaikka se on erittäin vaikeeta ongelmien vuoksi. Aina suree mennyttä ja tulevaa. Niin hienoja asioita on kuitenkin nyt läsnä.

Odotan maanantaita, rakenneultra sitten on. Meillä on se matka keskiviikkona, mutta en tiiä miten se menee, kun on lentokielto.

Nauttikaa jokaisesta hetkestä, keväästä ja kaikesta,
Tuikku ja Masulainen 20 + 3 <3

 

Ihan ensiksi on pakko kertoa tosta ultrasta! Kaikki oli hyvin! Kätilö oli tosi ihana ja kertoi kokoajan mitä mittaili ym. Sanoi Minin sydämestä ja aivoista, että on ihan kun oppikirjoissa :heart: Sitten se näytti meille vielä 4D-kuvaa ja yritti kasvoja saada näkyviin, mutta Minipä päätti toisin ja aina kun oltiin saamassa hyvää kuvaa niin länttäsi kädet naamalle, ihan kun olis ajatellut että hähää, odottakaas nyt vielä elokuulle Nähtiin me sen verran kasvoista, että mun nenä ja mun miehen huulet näyttäis olevan Voi että kun oon onnellinen! :heart: Ultran jälkeen käytiin vielä katselemassa vaunuja, ja taisipa mielipidekin vaunuista vaihtua, eli luultavasti päädytäänkin emmaljungan nitroihin city kopalla, oli ihanat ne pienet pyörät, vaikka mulla oli kyllä aikamoiset ennakkoluulot niitä kohtaan etenkin kun täällä vähän 'maalla' asutaan, mutta myyjä vakuutti, että kyllä kulkee, hänellä on itselläänkin sellaiset ja ei ole ikinä vielä tullt paikkaa missä ne kääntyvät pyörät olis ollu huonojuttu! Oon niin innostunu tostaki, että ihan tärisen! Sitten kävin ostamassa itselle uudet mammahousut ja Minille yökkärin
..Ja ainiin, Mini oli nyt 358g painava ja 25 cm pitkä, menee muutaman päivän viivellä, eli laskettu vissiin oikeesti olis 31.8, mutta eivät ne noin pienestä sitä lähde muuttamaan

Voi Sartsa ihan kamalia uutisia oot nyt joutunu kestämään! En oikein osaa edes sanoa mitään, toi vetää ihan sanattomaksi Toivottavasti sun siskos sais nyt ihan oikeeta ja kunnollista apua. Ja onneksi ei ehtinyt sattua mitään peruuttamatonta! Sun on nyt vaan koitettava pystyä keskittymään omaan itseeskin ja olla vähän itsekäs, et voi kantaa kaikkien muiden taakkaa etenkään nyt kun oot raskaana. Vaikka tiedän, että saattaa kuulostaa ilkeeltä, mutta sinä ja Pähkinä ootte nyt etusijalla! :hug: Mutta koita oikeesti jaksaa! :hug:

Minni ja Mini 20+5 :heart:

 

tuikku Ootko itse ajatellu käydä juttelemassa jossain jonkun kanssa? Se olis hyvä, sillä vuosien patoutumat voi aiheuttaa vaikka millaisen oireilun. Siskoni kohdalla mm. sen näkee. Itse onneksi pääsin ajoissa hoitoon ja vieläpä oikeaan paikkaan, oikealle ihmiselle, joten nyt pystyy käsittelemään asioita aivan eri tavalla. Itsellä todella tuskainen lapsuus verrattuna esimerkiksi siskooni, mutta hänellä on sitten taas paljon kaikkea muuta mikä on ajanut hänet tuohon tilanteeseen.

minni Voi teitä ja miniä!!! :hug: :heart: :heart: :heart: Hirmuisesti onnea ihanista ultrakuulumisista ja kiva että vaunutki löyty. :heart: Hih, meillä pähkis oli noilla samoilla viikoilla (20+3) 360g ja 25,5cm pitkä. Meillä ois tyylii päivän viive lasketun ajan kanssa, mutta sitäkään ei tommosessa tapauksessa lähetä muuttaan.

Kiitos muru. :hug: Tiiän tuon itekin. Ja täytyy nyt ollakin itsekäs ittensä ja pähkinän takia. Kaveri nauro mulle eilen että taitaa poika syntyä psykologin paperit kädessä kun äiti on tämmönen filosofi/psykologi kaikkine ajatuksineen.

Mutta juu, toivotaan parasta nyt siskon kohdalla ja kyllä mä seuraan tilannetta ja pidän huolen että sisko saa tarvittavaa hoitoa, edes jostain. Mutta muuten keskityn vain itteeni ja meijän pikku pähkinään.

Kiitos paljon kaikille tuesta ja haleista. Ootte ihania. :hug:

 

Uih! Oikein pahaa tekee ajatella edes mitä sä tuikku oletkaan joutunu sietämään. Mä vihaan yli kaiken väkivaltasia miehiä! Ketään ei saa alistaa pelolla saati kivulla missään tilanteessa. :hug:

Sartsa minullakaan ei oikeilta tuntuvia sanoja millä voisin lohduttaa. Mutta :hug:
Minulla on kanssa taustalla masennusta. Oon ollu todella huonossa jamassa kerran opiskeluaikana. Sillon sitä istu jo vessan lattialla koura täynnä pillereitä. Apua ei nykypäivänä saa mistään jos ei sitä osaa itse hakemalla hakea. Ja kaiken lisäks lääkärit on vaan tunkemassa pillereitä kouraan ja takasin oman onnen nojaan vaan. Minä kävin tästä vääntöä työterv.lääkärin kanssa viimeksi, kun olin jälleen masennuskierteessä ja sain diagnoosin lievästä masennuksesta psykologilta. En suostunu syömään pillereitä vaan hakeuduin itse vaan mielenterveystoimiston kautta dep.hoitajan pakeille. Minulla solmut lähti aukeamaan sillä. Oikean hoidon saaminen on taistelun takana valitettavan usein. :| Mutta sun asenteella ja tahdonvoimalla saatte varmasti siskolle oikeaa hoitoa ja hän nauttii taas elämästä.

 

TiiaRiitta Mulla itellä oli vastaavanlainen tilanne sillon 2004-2005 mutta sain onneksi oikeanlaista apua aika nopeastikin ja selvisin ilman lääkitystä. Mutta siskoni itse sanoi että hän ei pärjää enää ilman lääkkeitä että hän tarvitsee niitä. Pelkään siis että siskoni tulee joutumaan lääkekierteeseen, koska nehän turruttaa vain tunteita ja hän ei pääse käsitteleen niitä sellaisinaan. Mutta ennen kaikkea on tärkeintä että hän ei kuitenkaan alkaisi tekemään itselleen mitään vaan se akuuttihoito alkaisi nyt.

 

pitää tulla pitkästä aikaa kirjottelemaan tänne kun ei ole kerennyt kun koulussa pitänyt käydä viimeiset näytöt tekemässä..

Onnittelut kaikille ultrauutisista :hug:

Ja vielä nopea kysymys.. onko kellään napa jo "pullahtanut?" mulla on hieman ylhäältä ja se on jotenkin tosi kipeä. mistähän se oikein johtuu?

Marakatti ja poikanen 23+4

 

Sartsa, tiedän jotain sun olostas... Mulla serkku jonka kanssa oon ollu paljon tekemisissä masentui kovasti ja ei halunnut puhua asiasta kenellekään.. Minä sitten "jouduin" toimia kuuntelijana ja miettiä mitä tekisin kun itekin kärsin serkun tilasta. Tahdoin sille pelkkää hyvää. Sit kun asiat rupes olemaan niin pahas jamas että luottotiedot oli menossa ym, päätin että minä kerron asiasta sedälleni, serkkuni isälle, ettei vastuu hänestä ole minulla vaan sillä jolle se kuuluu.... Otin sen riskin silloin ja kyllä se kannatti. Serkku pääsi pahimman yli, mutta ei hänestäkään varmaan ikinä "täysin normaalia" tule, eli masennusjaksoja on, käy hoidoissa, ei osaa pitää itsestään eikä rahoistaan kovin hyvin huolta ym....

Rinsessapa ja Piltti
Sitten mulle kerrottiin ettei iuksia kande värjätä ennen permistä, kiitos tiedosta, mutta liian myöhään :ashamed: ..juuri hiukset värjättynä tässä kirjoittelen tänne ..mutta ei se mitään, näistä tulikin vähä tummemmat mitä meinasin... ja parturi vasta 6pvä, että aikaa siihen vielä on
Kysyin myös parturiltani että onko haittaa sikiölle, mutta hän totesi ettei ole, ovathan parturitkin töissä jokapvä kosketuksissa väriaineisiin ja näihin permisaineisiin, vaikka raskaana olisivatkin! ..joillakin on vain periaate ettei raskausaikana värjätä tai permanentata..
Ja sanottiin myös, että joillakin aine vaikuttaa niin, että tulee loivemmat kiharat kun oli tarkoitus ja toisilla taasen kiharemmat ...joten jännä nähdä tulenko parturista sähköiskun saaneena..

 

vooi Sartsa :hug: Kaikki varmasti järjestyy.
Marakatti Minulla napa on jonkun aikaan ollu semmonen hemon pyöree ja välillä on kipeekin, en tiiä mistä johtuu.

Terveenä täällä nyt ollaan, selvitty onneksi kaikki maailman kuumeet ja vatsataudit

 

marakatti Navassahan on napanuora kiinni, siksi napa kipeä. Ja toisilla napa voi pullahtaa aikasinkin. Itellä on hilkulla tuleeko napa pullahtamaan.

lelluriina Ikävää että serkullasi on tuommoinen tilanne. :/ Siskoni on kyllä tarkka kaikesta ja osaa pitää itsestään ja elämästään huolen, mutta hänen henkinen tasapainonsa on nyt ihan ulalla. Jos tää tilanne jatkuu, kaikki saattaa kääntyä vielä enemmän päälaelleen ja ties mihin laitokseen joutuu, mutta se että hän saisi asianmukaista hoitoa, sais hänet normaaliin elämään takasin.. niin että hän selviytysi.

LumiPoni Kiitos. :heart:

ON: Tänään ollu koko päivän hirveitä harjotussuppareita. Ei oo riittäny että maha on menny kivikovaks, vaan ylävatsaa on niin kun kiristäny ja tuntuu kuin ois tehny miljoona vatsalihasta. Todella ilkeän tuntuista. Oon siis yrittäny ottaa rennosti, mut silti tuntuu ettei se oo auttanu. Nyt vähän omalla kotisoffalla ollu parempi ja jätkäkin on jutellu isänsä kanssa. Potku isille, isi tökkää takas, potku taas isille, isi tökkää takas.. tämmöstä meillä.

23+4 :heart: :heart: :heart:

 

marakatti mulla napa ei oo vielä pullahtanu ulos, mutta vähän kyllä näyttää jo siltä, että on vaan ajankysymys! On silleen 'leventyny' Yhtään kipee se ei kyllä oo! Mutta voihan se olla, että kuuluu asiaan
Mä oon niin ylpee mun mahasta! Kattelen sitä jokapäivä pelistä ja nyt kun ei enää eilisen jälkeen salatakaan tätä, niin on vielä ihanampi tunne!

Kerroppas sitte lelluriina minkälaisen pehkon kanssa ulos parturista tulet Toivottavasti se permis onnistuis hyvin

Sartsa, oi miten ihana pähkinä on kun potkii isille! :heart: Harva pieni varmaan potkii tolleen tavllaan tarkoituksella Tai oon ainaki kuullu, että voi olla aikamoisen työn ja tuskan takana, että tuleva isi potkuja vielä noillakaan viikoilla tuntee, kun vauva lopettaa aina potkimisen kun joku laittaa käden päälle! Mäkin toivoisin niin,että Minikin alkais isille potkimaan

Minni ja Mini 20+6 :heart:

 

Sartsa Ei se napanuora sun navassa ole kiinni

 

Sartsa Ei se napanuora sun navassa ole kiinni

istukassahan se on =) Kohtu painaa napaa, nii saattaa pullahtaa ulos. mulla alkanu nousemaan pintaan

 

:ashamed: lallallaaa.. missähän mä oon biologian tunneilla menny? Joo.. kato, ei voi kaikkee muistaa.. olin jotenki.. äh, en ees tiiä mitä ajattelin kun tota kirjotin. Kiitos Piltti ja vauvahaaveita valaisusta.

minni Juu, mäkin oikeastaan ihmettelin kun tuossa viikko takaperin mies tunti ekan potkun. Eilen sitten kahteenkin otteeseen oli isä-poika keskutelua päällä. Ja hienointa tosiaan oli se, kun mies tökkäs mahaa, poika potkas takas samaan kohtaan mihin oltii tökätty. :heart: Eiköhän se minikin sieltä ala juttelemaan isille kun on sen aika. :heart:

Mä oon kanssa nii ylpee mahastani. On ihanaa kävellä maha pystyssä tuolla ihmisten ilmoilla. Jotenkin kun KERRANKIN minäkin saan niin tehä. :heart:

Sartsa ja peanut-boetsu 23+5 :heart: :heart: :heart:

 

Huomisaamuna ois rakenneultra, kiva nähdä taas vauva Uskon että siellä on kaikki kunnossa, kun käytiin jo pari viikkoa sitten ylimääräsessä ultrassa yksityisellä, siellä katottiin nuo aivo- ja sydänrakenteet aika tarkkaan, kaikki oli kunnossa.

Meillä mies tunsi ekat potkut käteensä 20+3, vaikka minullakin on istukka tossa etuseinämässä, eli vaimentaa potkuja. Nyt on hauskaa kun ne näkyy mahan päältä, näkyny jo parisen viikkoa, huikeen näköstä kun joku tökkää sisäpuolelta. Illalla ja saunan jälkeen hirveet rallit aina käynnissä mahassa.
Eilen oltiin 50v juhlissa, siellä vanhemmanpuoleiset rouvat laulo karaokea, poika alko potkia ihan kamalasti, en kyllä yhtään ihmettele kun ei se kauheen korviahivelevää musisointia ollu

titityy ja taisto 21+6, huomenna siis poksumista tiedossa

 

minni234 Ois varmasti löytyny ikeasta paljon paljon ihania juttuja mutta budjetti ei nyt ollu kauheen iso. Kesällä sitte äitin kans uudestaan ni se saa vaihteeks maksaa x) Tuo on kyllä miehille paha paikka ku siihen helposti menee pari tuntia et sen kiertää läpi x) Onneks on ystäviä!! Mun mies vaan haluaa kertoa oman mielipiteensä ni siks sen on pakko tulla kauppoihin mukaan

Sartsa Tuo napanuora juttu oli kyllä päivän paras ellei koko vuoden Ihana :heart: Hassu oot..

lelluriina Kerrohan sitten millanen tukka tuli x)

Rakkauspakkaus 22+2 :heart: (äidin rakas, pyörii niin että toivottavasti ei oo kovin solmussa napanuoran kans)

 

titityy Hehehee.. ihana poitsu. :heart:

Rinsessapa Tää ei oo uutta meikälle. Joskus menee vähä senat sakasi ja kun vaan kirjottaa ja/tai puhuu hirveesti, ei aina ees huomaa mitä kirjottaa ja jostain syystä (en todellakaa tiiä mistä) mulla oli muistikuva että napanuora on kiinni navassa. Hölmööhän se nyt ois... Putkiaivot kato niinku miehillä. *nauraa itellee*

Täällä on kyllä kans taas semmonen temuaminen päällä tuolla uumenissa, että on kumma jos ei tuu pihalle sieltä ihan solmussa. :heart: Äidin rakkaalla on niin paljon virtaa näin iltasin. :heart:

Tänää ollu aivan ihana päivä. Näin kuinka kummipoika otti melkein itse ensimmäiset omat askeleensa nahkarotki päällä ja lenkkarit jalassa. :heart: :heart: Ja mies teki meille ihania omatekemisä hampurilaisia ja muutenkin ollu ihana ja hmm.. ollu vaan niin ihana päivä. :heart:

 

Moikka,

On hieman menny aikaa, kun viimeksi kirjoitin.

Niin saan jo apua ongelmaani, traumaani. Hyvin menee se osalta. <3

Perjantaina meni kaikki päin persettä. Eka tuli tuhkatiedote, että ei lennetä suomessa. Meillä ois se matka keskiviikkona! Sitten se ei vielä riittänyt, vaan tuli ultrasta soitto, että hoitaja on loukannu jalkansa. Nyt ei ole uutta aikaa ja en tiiä kuinka pitkälle se menee. Kyllä masentaa!! miten ei voi olla sijaisia tuolla?

Onneksi viikonloppu oli ihanista ihanin muuten, mies oli täälläkin erityisen ihana ja jakso kiehnätä mun vieressä <3

Millaisen vauvakirjan ostatte? Ite ostan: http://www.suomalainen.com/sk/servlets/ProductServlet;jsessionid=7f00000130d54af1ec6eba4942098962d76173d8ea80.e38NchyPa3uQai0Rc3aSah0Rc3v0n6jAmljGr5XDqQLvpAe?action=productInfo&productID=4404992 Mulla oli tollanen myös vauvana ja vieläkin.

No aina sitä elämässä kaikkee sattuu. Aurinko paistaa ja otetaan sitten muut keinot käyttöön.

ps: tilasin vauvalehen.

Tuikku ja Masulainen 20 + 6 <3

 

Heipsan!
Taas tauko ollut kirjotuksissa mullakin ja hurjasti tullut taas tekstiä tänne =)
Soittelin tänään neuvolaan sokerirasituksen tuloksista ja tulokset oli loistavia, paitsi mun paastoarvo oli 4,2 mikä oli terkkarin mukaan liian alhainen, et mun pitäis kuulemma pitää hyvin huolta mun syömisistä ettei tulis sitä sokerisokkia... pääasia oli ettei nyt ole raskausajan diabetestä ollenkaan niin kuin edellisessä raskaudessa =)

Kyllä oli ihmeelliset vatsakipristelyt eilen aamulla et ihan hätäännyin, mut ilmeisesti olivat vaan jonkinlaisia kasvukipuja, koska loppuivat sen jälkeen kun olin syönyt ja masussakin alkoi mieletön melske. En kyllä tykännyt yhtään tuollaisista tuntemuksista...

Mut mukavaa alkavaa viikkoa kaikille =) Ens viikon maanantaina olis sit kontrolliultra ja pääsee samalla katteleen taas pikkuista... :heart: samaan syssyyn olis sit kans lääkärintarkastus, jossa tarkastellaan paikkoja, en kyllä yhtään innolla sitä odota, mut näillä mennään =)

Patience ja tytteli 24+3 :heart:

 

tuikku
mullekkin tullu vauvalehti nyt ensimmäisen odotuksen alusta asti, eli pian jo 3v, ja en kyllä lopettaisi, luen sen aina kannesta kanteen!! ...teen vain lehden kanssa niin, että tilaan määräaikaisia, saa puolet halvemmalla ja ne kuitenkin aina soittaa uudelleen että tilaisitko jotain näistä

 

No niin, laitoin jo valitusviestin terveystalolle. Nyt ne soitti sieltä vihdoin.
Sain huomiselle ajan!!! klo 16.50 ois huomenna. Onneksi ees joku asia selviää. <3 Vielä saa jännätä sitä matkaa. Ois se hienoa, että huomenna saa tietää Kaverin sukupuolen ja pääsis vielä matkalle sitä juhlimaan ja oleilemaan. <3

MUA JÄNNITTÄÄ JA OLEN NIIN ONNELLINEN <3

 

tuikku Hyvä homma! No voi pylly! Onpa surkeeta kun teijän ultra siirty. :/

Hihii, tuo on sama vauvakirja mikä mulla on omasta lapsuudesta!!!! :heart: Mä saan ilmatteeks vau.fi:sta vauvakirjan. Kannattaa kato liittyä kaikenlaisille sivustoille niin saa kaikkea.

Patience Juu, mullakin oli sokeriarvot hyvät ja mun paastoarvo oli 4,8 ja neuvolatäti sano siitä, että se on oikein hyvä kun se sais olla maximissaan jotain 5,? .. muutkin arvot oli tosi hyviä.

Juu nuo kasvukivut säikäyttää, mutta onneks niissä ei oo mitään pahaa. Mut ei ne kyllä kivoiltakaan tunnu.

ON: Takana 3h yöunet mutta kummasti sitä jaksaa. Kävin moikkaamassa äitiä ja äiti oli onnesta soikeana ja liikuttu kun näki mun kasvaneen masuni. :heart: Vietin siellä 3h jutustellen äidin kanssa. :heart:

Sartsa ja boeka 23+6 :heart: :heart: :heart:

 

Neuvola kuulumisia: rv 22+0

paino: +574g/vko :ashamed:
RR : 136/75
pissa: puhdas
Hb : 121
sf : 21cm
syke : +
liikkeet : ++

Seuraavaksi onki sitte lääkäri-neuvola Ja sain kelan paperitkin täytettäväksi :wave: