Synnytyskertomusta
Perjantaina 19.8. olin ystävättäreni kanssa liikenteessä. Tarjosi ihanan aterian ja katseltiin vauvanvaatteita ja etsittiin samalla kummipojalleni pyjamaa. Kotiin tultaessa kello oli jo aika paljon ja totesinkin, että vau, jopa muutama suppa, kun tosiaan monen päivän tauon jälkeen tuli muutamakin oikein muikea suppa. Sitten ne taukosivat puoleksi tunniksi ja ajattelin, että se siitä.
Joskun 23 aikoihin mä bongasin hieman veristä limaa ja supatkin olivat jonkin verran napakoituneet. Väli oli siinä 5-10 minuuttia ja kesto noin minuutissa joten passitin varmuuden vuoksi miehen nukkumaan jos se lähtö sattuu tulemaan. Itse olin taas kerran varma, että ne lopahtaa kohta
. niin ei käynyt kuitenkaan!
Puolen yön aikaan kipu voimistui kunnolla ja väli lyheni. Yritin mennä sänkyyn ja ehkä vartin siinä olin, kun totesin etten voi maata. Nousin siis ylös taas ja välillä istuin koneella, välillä pyörittelin voimakkaasti lantiota ja yritin hengitellä. Jossakin vaiheessa menin kuumaan suihkuun ja se toi helpotusta joksikin aikaa. Sitten sekin apu loppui ja valuin ulos kylppäristä puhisten jo urakalla. En ottanut mitään särkylääkettä vaan jatkoin lantion isoliikkeistä pyörittämistä ihana apu!! Ei se kipua vienyt, mutta tunsin miten vauva laskeutui entisestään.
Neljän maissa aloin soittelemaan mun porukoille ja systerille, että olis tooooosi kiva jos jaksaisivat pikkuhiljaa tulla, että pääsen synnyttämään. No nehän sekosivat! Systeri oli pitänyt kavereidensa kanssa leffaillan ka ehtinyt nukkua jopa tunnin, mutta oli heti valmiina
Sitten napsautin kahvia tulemaan miehelle ja herättelin varovaisesti. Sanoin ettei ole vielä niin kovin kiirus, olen soittanut porukoille ja systerille jo ja tulevat siinä puolen tunnin päästä. Mies nousi ja päätti viedä roskat ja kas, mun porukat ja sys olivatkin valmiina alhaalla, vartti mun soitosta
ja mä sanoin ettei ole kiire
Sitten alkoi tuska olemaan jo aikamoinen ja mä aloin kiroilemaan joka supalla kuin rantajätkä konsanaan, noloa. Äidillä alkoi olla hätä, mulla ei, mutta päätin siinä, että nyt vois alkaa hipsimään laitoksen suuntaan. Oltiin kymmentä vaille viisi sisällä ja mut passitettiin käyrälle. En todellakaan suostunut makuulle tai edes istumaan, muuta kuin sen verran, että sai tutkittua. Olin 4,5cm auki. Käyrältä päästi pois jo 10 min päästä about, kun mä en enää kestänyt olla vaan halusin ilokaasun lähelle
Mentiin siis saliin ja ilokaasu toi mulle taivaan! Tällä kertaa systerikin testas ja jestas sitä kikatusta! Mies otti jossakin vaiheessa kuvia ja ne kävivät systerin kanssa kahvilla ja sys tupakallakin ties milloin, mieskin kerran mukana. Mä en enää tajunnut ajan kulkua, supparit tuli niin tiuhaan! Ilokaasu auttoi edelleen hyvin!
Seiskan aikaan sitten oli kätilö vaihtumassa ja vastaanottanut tutki ja totesi, että en ehdi enää saamaan epiduraalia ja mä siihen, että WHOOOT???! Mä NIIN haluan sen. No olin reilu 6cm auki muistaakseni tuossa kohden. Sitten kiitoksena kaikesta mulla paukahti kalvot spontaanisti ja kätilö pääsi kuivattelemaan itseään ennen kotiin lähtöään
ja uuden kanssa laittoivat jonkun kohdunsuulle tulleen puudutteen. Sen laittoa en edes tuntenut, mutta vain vasen puoli puutui
.
Jossakin vaiheessa mun kivut muuttuivat luonnottoman koviksi. Aikaa en muista, mutta olin 9,5cm auki ja sellainen kieleke oikealla reunalla jäljellä. Antoi periksi, mutta kun mua ei ponnistuttanut ollenkaan vaan kipu alavatsalla oli jumalaton ja taju meinasikin lähteä. Mä olin muissa maailmoissa ja mies lähes itki. Näin siis kertoi mulle. Kertoi, että ei ole pelännyt niin aikaisemmin. Se mun tuska oli jotain sellaista jota ei voinut ymmärtääkään ja en pystynyt ponnistamaan, saati sitten olemaan paikoillani ja sitten iskikin verisin osa synnytystä, kun olin saanut kanyylin kiskaistua irti. Mulla repesi hieman ihoa ja suonta niin suohkusi oikein. No sen ne oli saanet tyrehdytettyä ja uuden laitettua ja mä en ole huomannut mitään. Mulle laitettiin spinaali, en tuntenut. Mies sanoi, että olin tunkenut lääkärille persusta, kun käski pyöristää selkää
. noloa
.. ja sitten tajusin jossakin vaiheessa vain, että jalkoihin tuli lämmin ja taju män
nukahdin siis. Mulla on muistikuvia, että multa kysellään miten voin, onko kaikki hyvin ja ainakin olen yrittänyt vastata
lopputuloksesta ei tietoa..
Sitten heräsin ja alkoi kivut taas voimistumaan. Olin kuitenkin saanut voimia. Ei vieläkään ponnistuttanut vaikka olin tasan auki. Kätilö varmuuden vuoksi katetroi jos vaikka olisi rakko tiellä. No sieltä ei paljoa tullut, mutta tunsin vauvan liikahtavan jo hieman. Nyt alkoi olemaan halu kokeilla josko saisin vauvan siirtymään oikeaan kohtaan ja yhdellä ponnistuksella sinne siirtyikin ja tuli armoton kakkahätä ja tajusin, että nyt jos koskaan vaikka ei mitään kivunlievitystä enää ollutkaan. Sitten kolmella ponnistuksella pää ulkona ja about kuudella loput! Napanuora oli kerran kaulan ympärillä ja piti pidätellä mikä oli se kamalin osa. Mä en odottanut edes suppareita lopussa, koska kroppa halusi niin vauvan ulos ja 8min meni yhteensä tähän urakkaan. ILMAN KIPUA ja mulle ekaa kertaa: ilman ääntä! Ponnistaminen oli helppoa! Ihan mahtava olo, kun onnistui niin. Mulle ei tullut mitään repeämiä, ei mitään nirhaumiakaan. Katetroinnin jälkeen mulla tais kaksi ekaa kertaa pissalla käydessä hieman kirvellä, mutta ei pahasti.
Siinä kunnossa olin heti, kun jälkeiset saatiin ulos ja mut siistittyä, että istuin ilman mitään. Alapää ei ollut missään vaiheessa kipeä! Hassuinta kätilön mielestä oli, että mulla ei tullut synnytyksen aikana yhtään verta ennen kuin istukka ulostautui! Poikakin oli kuin suihkun jäljiltä
Mulla oli siis omasta mielestäni ihan täydellinen synnytys!
Ja tosiaan, poju oli täsmällinen ja syntyi tasa 40+0
VAUVA-ARKEA
Jimi syö, nukkuu, kakkii
yllättävää! Maitoa mulla tulee kunnolla ja eilen mun varustus otti kahden koon verran lisää kokoa aamupäivän aikana! No sen näkee maidon määrässäkin
Imetys ei onnistu, mutta lypsän ja annan pullosta. Löysin todella hyvät pullotutit ja poju oikein naatiskelee niiden kanssa ja ei pahemmin pulauttele. Jos erehdyn laittamaan tutin josta tulee vähänkään nopeammin: mam, nuk, avent
niin hotkii ja se siitä, ne tulee pian ulos ja taas on nälkä.
Eka yö kotona oli kamala! Tuntui, että en osaa tehdä mitään oikein ja poikakin vaan huusi ja huusi, mutta se kaikki rauhottui aamuyöstä vihdoinkin. Eilinen päivä meni täydellisesti ja viime yönä onnistui mukavasti
Poju nukkui 2-3h jaksoja! Katsotaan nyt miten tästä jatkuu
.
Kestovaipat osottautuivat tälläkin kertaa parhaaksi vaihtoehdoksi. Sairaalassa kokeilin KERRAN kertsiä, oli siis omat vaipat mukana ja se kerta oli se, kun sänky ja poika olivat aivan pissassa
Sen verran kuitenkin on pakko todeta, että valkoinen kuori ei ollut paras vaihtoehto, se on pihkasta värjäytynyt, kun poika väänsi niskakakat
Hoitajaakin nauratti
Nyt pitää mennä lypsylle tai liivinsuojat eivät suojaa enää mitään
-Miuski & Jimi 4vrk
ps. Meillä olisi pieniä kestovaippoja jo kaupan jos jotakuta kiinnostaa
. ovat pieniä tuolle minipeballe jolla ei olekaan niin minipeba
katso liitettä 13449