~Elokuun pikkuiset elokuussa. ~ Tämä on MEIDÄN kuumme!!~

Paljon onnea vauvan jo saaneille ja voimia odottaville!!

Meille syntyi 20.8 klo. 11.07 Poika 3400g 49cm ja viikot oli 40+4.

Lukemassa olen käynyt useasti mutta oma kirjoittelu jäänyt vallan.
Synnytys oli hyvä kokemus supistuksilla alkoi aamulla n. 5 aikaan ja niitä sitten tuli heti aika säännöllisesti ja kipeyty sairaalaan mentiin 9.40 ja olin 6 cm auki ja hetken käyrällä. sitten päästiin saliin ja puhuttiin kätilön kanssa että puhkaistaan kalvot ja laitetaan spinaali puudutus. Kätilö kun puhkaisi kalvot niin muutama kipea supistus ja sitten tulikin heti jo ponnistamisen tarve ja jäi puudutukset saamatta ja tosiaan n.15 min ponnistamisella 11.07 poika syntyi ja parkui kovasti. :)
Ei tullut mitään tikattavaa ja muutenkin oma kunto on todella hyvä jo, mieliala on samalla onnellinen, haikea ja innokas. Onnellinen vauvasta ja uudesta perhe elämästä, haikea kun ei ole masua ja sitä että enää aika ei riitä esikoiselle niin hyvin ja taas innolla odottaa iloisia päiviä nyt kahden lapsen kanssa. :)
Eilen päästiin kotiin ja nyt totutellaan uuteen arkeen, esikoinen 2v3kk on nyt ottanut vauvan hyvin vastaan mutta katsotaan sitten kun isän isyysloma loppuu niin miten meidän päivät menee.

hiiaa ja poika 3vrk
 
Taas oli tullut hirmuisesti vauvoja, ONNEA KAIKILLE TASAPUOLISESTI :)

Täällä oli tänään viimeinen neuvola. Kaikki oli kunnossa. Paino oli tippunut -300g viikossa ja sf-mittakin oli laskenut. On kyllä nyt hankalampi kävelläkin kun sattuu sisäreisiin. Verikokeilla kävin tänään sektiota varten.

Täällä taisi olla aika monta kenellä h-hetki tällä viikolla jollakin keinolla. Kaikille tsemppiä, itseä ainakin jännittää jo hirmuisesti.
 
Iltoja kaikille!

Onnittelut taas vauvautuneille, oli niitä ehtinyt taas parissakin tunnissa tulla lisää :)

Ulkoilusta - meillä ulkoillaan kans lähes päivittäin ja jos ei vaunulenkille asti ehditä niin ainakin yhet unet poitsu nukkuu päivässä ulkona. Päällä oon pitäny body, potkarit, tumput, töppöset ja fleece-asu ja äippäpakkauksen makuupussi on vaunuissa. Muutaman kerran oon huomannu et on tullu liikaa puettua päälle.

Baby Bluesia - ehkä pienissä määrin täälläkin aina silloin tällöin. Mutta lähinnä vain panikoin, että teenhän kaiken nyt "oikein" ja ressaan pieniäkin asioita. Jos poika nukkuu jonain päivänä paljon niin heti mietin et onko kaikki kunnossa kun on noin väsyny ja toisina päivinä kun taas valvoo niin huolestun siitä kun ei taas nuku :D Ekaa sosiaalista hymyä meillä odotetaan kuin kuuta nousevaa ja yhtenä päivänä sanoinkin jo miehellä et okohan kaikki ny hyvin kun ei hymyile ollenkaan, onneks mies hieman ei-niin-ressaavaa tyyppiä niin rauhottelee sit muakin :) Pariin otteeseen jätkä huutanu neljä tuntia putkeen ja sillon iskeny jo ihan epätoivo, et mitä tehdä. Eilenkin valvo yhdeksän tuntia (välissä otti reilun puolen tunnin unet) joista viimeset neljä huusi (21.00-01.00) tosin eilen oli ihan selvästi "mahahuutoa" ja rauhottu heti kun pieru lähti taas kulkemaan :D Välillä kyllä tulee aina oloja jollon miettii "et mihin sitä on oikein ryhtyny" ja "ei tästä tuu mitään" -fiiliksiä, mutta niitä onneksi harvoin ja viiden minuutin päästä jätkä taas ihanin ja rakkain asia koko maailmassa :heart:

Ja nyt rupee hieman hermoja kiristämään tuo meidän vesipolitiikka kun viiteen viikkoon ei oo päässy kotona suihkuun eikä oo saanu pestyä pyykkiä :kieh: Sauna täytyy lämmittää joka ilta ja pyykkej ajella sinne sun tänne pestäväks harva se päivä. Nyt rupee pikkuhiljaa huumorintaju loppumaan!!

Jahas jos sitä TAAS sitä saunaa laittas päälle.... :headwall:

Tsempit vielä kaikille mahan kanssa oleville!!:heart:

Piianappula + Jätkä huomenna 6 vko:heart:
 
Viimeksi muokattu:
Iltaa pinoon, pitkästä aikaa.. :wave:

Mä olen yrittänyt lukea puhelimella pinoa läpi aina kun imetyksessä on hetkittäin toinen käsi vapaana, mutta eihän siitä mitään tule.. Tekstiä tulee enemmän kuin ehdin lukea. :D

Sydämelliset onnittelut kaikille vauvan saaneille ja paljon voimia vielä pallomahoina oleville!


Tässä meidän poikasen elämänalkutarinaa..

Meidän Pikku-Mangusti "putkahti" maailmaan perjantaina 12.8 klo 18.29. Viikkoja oli tuolloin 40+4. Mitään käynnistelyjä ei tarvittu, vaan limatulppa jäi ihan yllättäen torstai-iltana anopin nojatuoliin. Luulin vesien menneen ja kävin puolilta öin svo:lla. Prom-testi oli negatiivinen ja paikat yhtä kiinni kuin pari päivää aiemmin äitipolilla. Pääsin siis kotiin odottelemaan seuraavan maanantain äitipolikäyntiä. Pääsin kotiin 1.50 ja klo 2.00 alkoivat säännölliset supistukset. Kärvistelin kotona aamukuuteen asti ja sitten appiukko heitti mut töihin mennessään takaisin sairaalaan. Mies ja lapsi nukkui kotona ja Mumma oli jo tulossa junalla kohti Tamperetta. :)

Olin auennut siinä kotona neljän tunnin aikana 3cm. Sain kipupiikin ja torkuin, mieskin ilmestyi sairaalalle jossain vaiheessa. Kävin suihkussa ja käveleskelin aamupäivän. Suppareita tuli noin 7minuutin välein. Olivat vaan aika lyhyitä kestoltaan. Päivällä yhden aikaan siirryttiin synnytyssaliin ja sanoin miehelle, joka supistuksen välissä, että "me ollaan täällä varmaan ihan turhaan.." niin leppoisia ne välit oli. Kätilö kuitenkin palautti mut maanpinnalle sanoen, että ihan napakoita supistuksia ne on. Antoivat ilokaasumaskin, vaikka vastustelin sitä, mutta absolutistille se olikin aika erikoinen kokemus ja ihan hyvä kaveri musta sen maskin kanssa tuli. ;)

Supistukset oli salissa voimakkaita, mutta lyhyitä, väleiltään 2-4minuuttia. (mä muuten kerroin kaikille viime viikolla, että niitä tuli 5minuutin välein, mut sitten luin papereita ja katoin miehen ottamia kuvia salin tietokoneen ruudusta, niin olihan niitä tullut paljon tiheämpään.. Aika kullannut jo muistot!)
En kuitenkaan avautunut kuin 5cm. Sitten puhkaistiin kalvot ja saaliiksi saatiin runsaasti lehmuksenvihreää lapsivettä. Poika voi kuitenkin koko ajan hyvin. Kalvojen puhkaisu kyllä voimisti supistuksia entisestään, mutta avautumista ei vaan tapahtunut. Laittoivat oksitosiinia ja se kyllä lisäsi supistusten tehoa, mutta avautumista ei silti edelleenkään tapahtunut. Oltiin miehen kanssa kaksin salissa, kun tuli joku tosi voimakas supistus, ja vedin itseni tajuttomaksi kivusta ja ilokaasusta ja lopetin hengittämisen.
Ehdottivat sitten epiduraalia ja pitkään sitä laitettiin, kun ei meinattu saa paikalleen.. Ja se menikin sitten ihan vikaan ja koko oikea jalka kramppasi. Kauhea kipu! Mitään apua siitä ei ollut.

Kovasti kaikki kyseli, että ponnistuttaako mua, mutta mulla oli vaan tunne, että jos vauva joskus jostain ulos tuleekin, niin vanhasta sektiohaavasta. Siinä oli ainut kiputunne minkä pystyin paikallistamaan. Alkoivat sitten epäillä, että olisko sektiohaavan kohdalla jotain repeytymisen vaaraa tai väärä tarjonta vauvalla. Ultra paljasti, että poika on avosuutarjonnassa ja miinus kolmosessa eli tosi korkealla, että ei siinä paljoa ponnistuttanut.

Tekivät kiireellisen sektiopäätöksen ja alkoivat lykätä tokolyyttiä (eli supistuksia lamaavaa lääkettä) tippaan. Sitä piti lisätä ja lisätä, mutta supistuksia ei saatu oikein laantumaan. Koko ajan supisti 1-3minuutin välein. Ammatillisessa mielessä kivaa, että pystyin aina supistusten välissä selvittämään miehelle mitä tapahtuu ja mitä merkitystä esim. sillä tokolyytillä on sektion kannalta. Ei ole ihan kaikki osaaminen siis päästä kadonnut, vaikka olen ollut kotona kolme vuotta. ;)

Siinä odoteltiin reilut puoli tuntia menossa olevan hätäsektion päättymistä ja sain odotellessa PCB-puudutuksen, josta en kyllä kokenut apua olevan, kun ei mulla ollut alapäässä mitään kipuakaan. Kun lopulta päästiin sektiosaliin, niin kärvistelin kokoajan supistelevana, ilman mitään lääkitystä 35minuuttia, kun yrittivät laittaa spinaalia. No.. Sitä ei saatu paikalleen ja 8/9 pisteen poika syntyi lopulta nukutuksessa. Tarjonta ei ollutkaan puhdas avosuu, vaan poika oli ollut tulossa ulos vasen korva edellä.

Mitäs kaikkia diagnooseja siinä nyt olikaan.. Tarjontavirhe korkea-avosuora, kiireellinen sektio, pitkittynyt synnytyksen avautumisvaihe, sikiön pään epätäydellisestä kiertymisestä aiheutuva synnytyseste.. Että 16,5 tuntia mä kovasti yritin, mutta mun lapsilla näyttää olevan oma tahto ja väärät asennot jo kohdussa. :) Esikoinen leikattiin perätilan vuoksi. Seuraavat syntyy sitten kuulemma suoraan sektiolla.

Painoa pojalla oli 4130g ja pituutta 52cm. Että ei mikään megasokerivauva. :) Metforemilla mentiin rv28 alkaen, insuliinia ei tarvittu. Vauva antoi heti suoraan kolme peräkkäistä hyvää verensokeriarvoa, joten seurantaa ei tarvittu. Lisämaitoakaan ei saanut kuin 3x 15ml ja omalla ollaan menty siitä eteenpäin.

Sektiosta olen toipunut hyvin, jälkisupistukset on inhottavia, mutta poikanen on NIIN ihana, että ei siinä paljon kivut tunnu. Isosisko on ainakin vielä toistaiseksi hyvin iloinen pikkuveljestä. Mä ilmoitin jo sektiota seuraavana päivänä, että kolmaskin lapsi on tervetullut.

Pikkumiehellä on nyt ikää 11 päivää ja yhden pysähdyksen taktiikalla mennään yöt ja sekin mun vuoksi, ettei tule meijeriräjähdystä. Poika nukkuisi varmaan pidempäänkin kuin 6h, mutta on tuo aina hyvällä ruokahalulla syönyt, kun olen herättänyt helpottamaan oloani.

Ulkona ollaan oltu 4 päivän ikäisestä alkaen, kaupungillakin jo kun hän oli 6 päivää. Seinillehän tuo isosisko hyppisi, jos ei mitään ohjelmaa olisi. Vauva on ollut jo maanantaina muskarissakin! :D

Kastejuhla on 11.9 ja ihan tyytyväinen olen, että suurinosa juhlan valmisteluista oli jo tehty etukäteen. Kaikki se aika mikä imetykseltä ja vauvan ihailulta jää, menee tietenkin esikoisen huomioimiseen. :heart:

Huh, olipa romaani.. Nyt maate, että ehdin nukkua vähän, ennenkuin tissit ilmoittaa, että Mangusti on aika herättää syömään! :p

Raitis ja Pikku-Mangusti
 
Viimeksi muokattu:
Hyppy ja tottis osasto on entisellä paikallaan:) siirtyi sillon 10.8,kun me päästiin 8.8 pois:)

onnea vauvautuneille ja tsemppiä vielä odottaville!:)

miten kummassa tää aika menee johonkin ettei olevinaan ehdi kirjoittaa ja lukea tätäkään vaikka vauva on hyvin tyytyväinen vauva o_O
 
Raitis kiva oli lukea sinunkin tarina:) ja tosi kiva että vielä sait luvan ainakin kolmanteen sektioon:) mullehan nyt sanottiin ettei enää ole suositeltavaa,ei niinkään kieltoa tullut,mutta en taida olla valmis ottamaan riskejä mitä siitä voi aiheutua jos vielä raskautuisin..ristiriitaista miettiä ehkäisyä,kun koskaan ennen ei ole sellaista tarvinnut..o_O
 
Huomenta !

Onnittelut kaikille vauvan jo saaneille, ja suuret tsempit mahan kanssa vielä pyöriville ! :flower:

Mä oon ihan tippunut kärryiltä, kun en yksinkertaisesti ole kerinnyt tänne kirjoittelemaan, lukemassa oon käynyt.
Viime viikon maanantaina olis ollut laskettu aika mutta meidän neiti on jo 3vk 4 päivää ! :)

Imetys - onnistuu hyvin, ja maitoa tulee riittävästi. Maidon kerääjä pitäis hankkia.. Parina iltana ollaan kyllä annettu pullosta vähän lisä maitoa, tuntuu että neiti on alkanut syömään tavallista enemmän eikä maidon nousu ehtinyt heti siihen mukaan.

Ulkoiltu - ollaan kyllä, mutta en oo hirveesti mitään vaunulenkkejä vielä kerinnyt tekemään, lähinnä ollut puistossa mukana kun esikoisen kanssa sielä ollaan oltu.

Ristiäiset - On 10.9, neidillä ikää silloin 5vk, halusin ne nopeasti ohi kun neidillä kuitenkin nimi lähes valmiina.
Mitä olette ajatelleet tarjota ristiäisissä ?

Oli myös puhetta miten esikoinen on ottanut vauvan, ja tosiaan aluksi otti vauvan todella hienosti vastaan, ja vieläkin haluaa auttaa vauvan hoidossa ja laulaa kovasti vauvalle. Mutta kyllä tännekkin sitä lisä uhmista on tullut, ja en tiedä liittyykö vauvaan vai mihin mutta heti vauvan syntymän jälkeen on pissinyt 2-4 yönä sänkyynsä, vaikka sitä ennen on viimeeksi pissinyt viime talvena jolloin otettiin yövaippa pois..

Muuten meille kuuluu siis ihan hyvää, vauva on edelleen todella kiltti, ei ole turhia vielä kertaakaan itkeskellyt ! :) :heart:

majj & neiti 3vk 4pv
 
Onnea jälleen vauvoista!!!!! :flower: :heart:
(Kylläpäs mä toistan itteäni joka viestin alussa :D)

Tervetuloa Isabella! :wave: Menikö LA oikein listalle?

Mennyt viikko on ollu ehottomasti mun elämäni pisin. Ja kaiken kruunaa tää aamu ku herään kauheeseen toispuoliseen kurkkukipuun, joka säteilee myös korvaan. Miksi, oi miksi mun pitää tulla kipeeks JUST NYT??!?!?! Aaaaaaaargh!


u & Liipukka 41+0 poks
 
Meillä nimijuhlat pidetään 1.10. Tuonne menee, kun yks kummeista (ehkä se tärkein) on sen verran kiireinen, ettei muuten ois päässy paikalle ollenkaan. Mutta sopii meille ihan hyvin, jotain ton suuntasta mä olinkin aatellu. Kutsutaan kummit (4 kpl) isovanhemmat (3 kpl) ja ehkä isoisovanhemmat (2 kpl) ja mun ja miehen kummit (3 kpl). Yhteensä siis me + 7-12 vierasta.

Tarjottavia, joita oon miettiny:
-kinkkupiirakka (kotitekonen, kaikki muut isommin valmisteltavat tarjottavat kaupasta)
-riisipiirakoita ja munavoi
-joku salaatti
-patonkia?
-kakku
-jotain keksejä?
-lasilliset kuohuvaa
-mehua, limua, kahvia, teetä

Ohjelmaa:
-"julistetaan" nimi
-sytytetään kolme (?) kynttilää, joilla toivotaan lapselle terveyttä, pitkää ikää, menestystä, rakkautta jne.....
-Kummeille todistukset?

Vähän on vaiheessa suunnitelmat, oon lähinnä omassa päässä noita pyöritelly. Pitää varmaan vähän jutelal miehen kanssa.. :D Olikos muilla mitään erikoista ohjemaa tiedossa? Erityisesti niillä, jotka ei pidä ristiäisiä, vaan nimijuhlan?


u & Liipukka 41+0
 
Eea
OnneaOnnea taas kaikille vauvaantuneille!! :heart:

Iso kiitos kaikista synnytyskertomuksista. :)

Kastejuhlaa olen pikkasen miettinyt, vaikka vauva vielä tiukasti masussa asusteleekin. Toivon, että kerettäisiin pitää kastajaiset syyskuun puolella. Nimi (mikäli tulokas on poika kuten on lupailtu) ja kummit on päätetty. Tarjoiluja olen pikkasen miettinyt. Pitäisi löytää joku hyvä täyte täytekakkuun.

Joka ilta nukkumaan mennessä sitä elättelee varovasti toiveita, että josko yön aikana tapahtuisi jotain. Mutta ei. Ne vähätkin harjotussupparit on loppunut. Vauva ei taida haluta ulos vielä vähään aikaan. :D

Eea & Urkki 39+6 Toivottavasti huomenna poksuu viimeinen täysi viikko.
 
No onneks on remppa valmis osastolla! :) inhottavaa ois olla siellä kirurgian puolella sit..

Ja todellakin, ihania synnytyskertomuksia ollut! vaikka kaikki ei oo nappiin mennykkään niin jokainen on hyvin selviytyny. :) Näitä on niin ihana kuitenkin lukea, saa nähä millanen tarina omasta tulee kirjotettavaksi. :D

Kastejuhlaa ollaan mietitty vähän jo.. mutta kun kummeistakaan ei olla varmoja vielä, eikä ketään olla kysyttykkään, kysytään sit syntymän jälkeen. Mutta kotona pidetään ristiäiset ja vain lähimmät kutsutaan, mummit ja kummit ja tädit ja enot, sedät.. Teettekö kutsukortteja? vai laitatteko perinteisen tekstarin ? Netistä löysin AIVAN IHANIA kutsukortteja ristiäisiin, tekisi mieli väkertää mutten tiedä miten aika sit riittää vauvan kanssa touhutessa ;)

( . ) hirvittää tuo käynnistys aivan kamalasti. Pelkään ehkä eniten jos synntys ei etene siitäkään huolimatta! Mutta turhahan sitä on tässä miettiä, menee niinku on tarkotus.. huoh. Viime yönä tuli kipeitä suppareita ehkä puolen tunnin ajan, ja sit oli pakko mennä veskiin ja neki supparit loppu sit siihen! ÄRR.

Terkuin malttamattomat hyppy ja poikanen 41+5
 
Täälläkin vauva vielä masussa mutta ristiäispäivä on sovittu. Meilläkin on kotona ristiäiset, pienellä porukalla. Kutsut ajattelin tehdä, sellaiset yksinkertaiset valmiista korttipohjista.

Tarjottavaks ollaan ajateltu voileipäkakkua, täytekakkua ja pipareita. Sit pitää yhdelle löytää jotian kasvispasteijoita tai vastaavia.

Nimi on jo tiedossa ja kummit on kysytty ja ovat lupautuneet. Kaverilta pitää vielä kysyä tulisko vaolokuvaamaan kun ei ole ketään kuka kuvais. Kaikki kuitenkin haluaa kuvata omalla kamerallaan ja niisät kuvista kun ei sit tiedä millaisia ovat.
 
Synnytyskertomusta

Perjantaina 19.8. olin ystävättäreni kanssa liikenteessä. Tarjosi ihanan aterian ja katseltiin vauvanvaatteita ja etsittiin samalla kummipojalleni pyjamaa. Kotiin tultaessa kello oli jo aika paljon ja totesinkin, että ”vau, jopa muutama suppa”, kun tosiaan monen päivän tauon jälkeen tuli muutamakin oikein muikea suppa. Sitten ne taukosivat puoleksi tunniksi ja ajattelin, että se siitä.

Joskun 23 aikoihin mä bongasin hieman veristä limaa ja supatkin olivat jonkin verran napakoituneet. Väli oli siinä 5-10 minuuttia ja kesto noin minuutissa joten passitin varmuuden vuoksi miehen nukkumaan jos se lähtö sattuu tulemaan. Itse olin taas kerran varma, että ne lopahtaa kohta…. niin ei käynyt kuitenkaan!

Puolen yön aikaan kipu voimistui kunnolla ja väli lyheni. Yritin mennä sänkyyn ja ehkä vartin siinä olin, kun totesin etten voi maata. Nousin siis ylös taas ja välillä istuin koneella, välillä pyörittelin voimakkaasti lantiota ja yritin hengitellä. Jossakin vaiheessa menin kuumaan suihkuun ja se toi helpotusta joksikin aikaa. Sitten sekin apu loppui ja valuin ulos kylppäristä puhisten jo urakalla. En ottanut mitään särkylääkettä vaan jatkoin lantion isoliikkeistä pyörittämistä – ihana apu!! Ei se kipua vienyt, mutta tunsin miten vauva laskeutui entisestään.

Neljän maissa aloin soittelemaan mun porukoille ja systerille, että olis tooooosi kiva jos jaksaisivat pikkuhiljaa tulla, että pääsen synnyttämään. No nehän sekosivat! Systeri oli pitänyt kavereidensa kanssa leffaillan ka ehtinyt nukkua jopa tunnin, mutta oli heti valmiina :) Sitten napsautin kahvia tulemaan miehelle ja herättelin varovaisesti. Sanoin ettei ole vielä niin kovin kiirus, olen soittanut porukoille ja systerille jo ja tulevat siinä puolen tunnin päästä. Mies nousi ja päätti viedä roskat ja kas, mun porukat ja sys olivatkin valmiina alhaalla, vartti mun soitosta :D ja mä sanoin ettei ole kiire…

Sitten alkoi tuska olemaan jo aikamoinen ja mä aloin kiroilemaan joka supalla kuin rantajätkä konsanaan, noloa. Äidillä alkoi olla hätä, mulla ei, mutta päätin siinä, että nyt vois alkaa hipsimään laitoksen suuntaan. Oltiin kymmentä vaille viisi sisällä ja mut passitettiin käyrälle. En todellakaan suostunut makuulle tai edes istumaan, muuta kuin sen verran, että sai tutkittua. Olin 4,5cm auki. Käyrältä päästi pois jo 10 min päästä about, kun mä en enää kestänyt olla vaan halusin ilokaasun lähelle :D

Mentiin siis saliin ja ilokaasu toi mulle taivaan! Tällä kertaa systerikin testas ja jestas sitä kikatusta! Mies otti jossakin vaiheessa kuvia ja ne kävivät systerin kanssa kahvilla ja sys tupakallakin ties milloin, mieskin kerran mukana. Mä en enää tajunnut ajan kulkua, supparit tuli niin tiuhaan! Ilokaasu auttoi edelleen hyvin!
Seiskan aikaan sitten oli kätilö vaihtumassa ja vastaanottanut tutki ja totesi, että en ehdi enää saamaan epiduraalia ja mä siihen, että WHOOOT???! Mä NIIN haluan sen. No olin reilu 6cm auki muistaakseni tuossa kohden. Sitten kiitoksena kaikesta mulla paukahti kalvot spontaanisti ja kätilö pääsi kuivattelemaan itseään ennen kotiin lähtöään :D ja uuden kanssa laittoivat jonkun kohdunsuulle tulleen puudutteen. Sen laittoa en edes tuntenut, mutta vain vasen puoli puutui….

Jossakin vaiheessa mun kivut muuttuivat luonnottoman koviksi. Aikaa en muista, mutta olin 9,5cm auki ja sellainen kieleke oikealla reunalla jäljellä. Antoi periksi, mutta kun mua ei ponnistuttanut ollenkaan vaan kipu alavatsalla oli jumalaton ja taju meinasikin lähteä. Mä olin muissa maailmoissa ja mies lähes itki. Näin siis kertoi mulle. Kertoi, että ei ole pelännyt niin aikaisemmin. Se mun tuska oli jotain sellaista jota ei voinut ymmärtääkään ja en pystynyt ponnistamaan, saati sitten olemaan paikoillani ja sitten iskikin verisin osa synnytystä, kun olin saanut kanyylin kiskaistua irti. Mulla repesi hieman ihoa ja suonta niin suohkusi oikein. No sen ne oli saanet tyrehdytettyä ja uuden laitettua ja mä en ole huomannut mitään. Mulle laitettiin spinaali, en tuntenut. Mies sanoi, että olin tunkenut lääkärille persusta, kun käski pyöristää selkää…. noloa….. ja sitten tajusin jossakin vaiheessa vain, että jalkoihin tuli lämmin ja taju män… nukahdin siis. Mulla on muistikuvia, että multa kysellään miten voin, onko kaikki hyvin ja ainakin olen yrittänyt vastata… lopputuloksesta ei tietoa..

Sitten heräsin ja alkoi kivut taas voimistumaan. Olin kuitenkin saanut voimia. Ei vieläkään ponnistuttanut vaikka olin tasan auki. Kätilö varmuuden vuoksi katetroi jos vaikka olisi rakko tiellä. No sieltä ei paljoa tullut, mutta tunsin vauvan liikahtavan jo hieman. Nyt alkoi olemaan halu kokeilla josko saisin vauvan siirtymään oikeaan kohtaan ja yhdellä ponnistuksella sinne siirtyikin ja tuli ”armoton kakkahätä” ja tajusin, että nyt jos koskaan vaikka ei mitään kivunlievitystä enää ollutkaan. Sitten kolmella ponnistuksella pää ulkona ja about kuudella loput! Napanuora oli kerran kaulan ympärillä ja piti pidätellä mikä oli se kamalin osa. Mä en odottanut edes suppareita lopussa, koska kroppa halusi niin vauvan ulos ja 8min meni yhteensä tähän urakkaan. ILMAN KIPUA ja mulle ekaa kertaa: ilman ääntä! Ponnistaminen oli helppoa! Ihan mahtava olo, kun onnistui niin. Mulle ei tullut mitään repeämiä, ei mitään nirhaumiakaan. Katetroinnin jälkeen mulla tais kaksi ekaa kertaa pissalla käydessä hieman kirvellä, mutta ei pahasti.

Siinä kunnossa olin heti, kun jälkeiset saatiin ulos ja mut siistittyä, että istuin ilman mitään. Alapää ei ollut missään vaiheessa kipeä! Hassuinta kätilön mielestä oli, että mulla ei tullut synnytyksen aikana yhtään verta ennen kuin istukka ulostautui! Poikakin oli kuin suihkun jäljiltä :)

Mulla oli siis omasta mielestäni ihan täydellinen synnytys!

Ja tosiaan, poju oli täsmällinen ja syntyi tasa 40+0

VAUVA-ARKEA

Jimi syö, nukkuu, kakkii… yllättävää! Maitoa mulla tulee kunnolla ja eilen mun varustus otti kahden koon verran lisää kokoa aamupäivän aikana! No sen näkee maidon määrässäkin ;)
Imetys ei onnistu, mutta lypsän ja annan pullosta. Löysin todella hyvät pullotutit ja poju oikein naatiskelee niiden kanssa ja ei pahemmin pulauttele. Jos erehdyn laittamaan tutin josta tulee vähänkään nopeammin: mam, nuk, avent… niin hotkii ja se siitä, ne tulee pian ulos ja taas on nälkä.

Eka yö kotona oli kamala! Tuntui, että en osaa tehdä mitään oikein ja poikakin vaan huusi ja huusi, mutta se kaikki rauhottui aamuyöstä vihdoinkin. Eilinen päivä meni täydellisesti ja viime yönä onnistui mukavasti :) Poju nukkui 2-3h jaksoja! Katsotaan nyt miten tästä jatkuu….

Kestovaipat osottautuivat tälläkin kertaa parhaaksi vaihtoehdoksi. Sairaalassa kokeilin KERRAN kertsiä, oli siis omat vaipat mukana ja se kerta oli se, kun sänky ja poika olivat aivan pissassa :D Sen verran kuitenkin on pakko todeta, että valkoinen kuori ei ollut paras vaihtoehto, se on pihkasta värjäytynyt, kun poika väänsi niskakakat :D Hoitajaakin nauratti…

Nyt pitää mennä lypsylle tai liivinsuojat eivät suojaa enää mitään ;)

-Miuski & Jimi 4vrk

ps. Meillä olisi pieniä kestovaippoja jo kaupan jos jotakuta kiinnostaa…. ovat pieniä tuolle minipeballe jolla ei olekaan niin minipeba :D

katso liitettä 13449
 
Isot onnittelut taas vauvautuneille, nyt oli jo niin monta että en pysy perässä :)

Viola mulla ainakin on huono omatunto siitä kun en ehdi vauvan kanssa oikeestaan jutella ollenkaan... Illalla kun esikko on nukkumassa ehdin vähän leperrellä, mut vauva on just iltaisin aina huonolla tuulella ja kitisee oikeastaan vaan. Pitäis kyllä päivälläkin löytää aikaa vauvan kanssa jutteluun, mutta kun tuntuu että on niin kamalasti tekemistä koko ajan. Ja esikko vaatii huomiota. Kaipa se tästä kun vauva alkaa olla enemmän hereillä ja viihtyy paremmin.

Oli eka vauvan lääkärikäynti, kaikki hyvin :) 6vk mitat oli 4168g ja 54,5cm. Oli tosi mukava lääkäri, kirjoitti korttiin että "suloinen tyttö", heh. Pieni napatyrä Helmillä on, mutta luultavasti siitä katoaa kun vatsalihakset kehittyy.

Kovasti odotan että aika kuluu nopeasti, kun tuo tytsy on aina hereillä ollessaan niin tyytymätön. Kamalia rintaraivareita saa joka päivä ainakin yhdellä syötöllä, mistä lie johtuu sitten. Aika siihen vaan auttaa. Ehkä kuukauden päästä Helmi on jo hetken hereillä ollessaan tyytyväinen.

hemari ja Helmi 6vk 1pv
 
Ristiäisistä. Meillä on ristiäiset 24.9 ja ne pidetään läheisessä kirkossa/seurakuntatalolla, meille ei kaikki vieraat mahtuisi. Kummeja tulee 6, ku ei osattu karsia enää, mut tuskin tuosta haittaakaan on :). Vieraita siis on isovanhemmat 4hlö, miehen siskot perheineen 11hlö, miehen ja minun veljet puolisoineen sekä yhdet kummit vielä...väkeä taitaa siis tulla 21 henkilöä, joista 7 on lapsia.
Ja vieraat kutsutaan ihan kutsuilla, jotka meinasin itse väkertää, kunhan olisi aikaa.
Tarjolla on ainakin:
- voileipäkakku (x2??)
- karjalanpiirakat + munavoi
- juustokakku
- täytekakku
- pikkuleivät
- kahvikakku
Minä en olis halunnu tavallista täytekakkua ollenkaan, mut miehen mielestä se pitää olla. Kaikki tarjottavat tehdään itse, paitsi piirakat on tilattu muualta. Mummot tekee jotain tarjottavista ja minä loput.

Käytiin muuten tänään isyydentunnustuksessa. Olipahan kokemus. Siellähän kysyttiin mieheltä, että onko hän varma, että on todella lapsen isä...helpommalla olis päässy, jos oltais naimisissa.

Olisko kellään hyviä vinkkejä ummetuksen poistoon? On nimittäin kohtalaisen hankala olo meikäläisellä. Levolacia otan päivittäin, mahaa kovettavia ruokia en syö, luumuja syön. Kuituja tulee syötyä liian vähän, ku oon jättäny ruisleivän pois, ettei pienelle tuu enempää mahavaivoja. Sektiohaava ei helpota yhtään vessassa käyntiä, ku ei pysty tikistämään ollenkaan...sori tää ällöily.

Alotin tänään vauvalle rela-tipat. Pienellä on ollut eilisestä illasta lähtien aika paljon mahanväänteitä. Pidän kaikki sormet ja varpaat ristissä, että tipat auttais, eikä tuo kipruilu enteilisi koliikkia. Tänään vauva alkoi myös saamaan d-vitamiinia, nekin saattaa kuulema aiheuttaa mahaongelmia....on niin neuvoton olo, kun näkee, että pienellä koskee mahaan, eikä oikein voi auttaa.

Biliga ja poikanen 14vrk
 
Kiitos synnytyskertomuksista taas! :flower: Raitis, olinkin jo ehtinyt kaipailla missä luurailet:) Hyvä että arki on lähtenyt rullaamaan!

Ristiäiset
on meillä nyt ensi sunnuntaina, kiirettä pitää niiden järjestelemisessä. Eilen kävi pappi sopimassa kaavasta jne. Kummeja tulee 4, joista 2 kuuluu kirkkoon, mutta 2 ei, mutta ovat kaikki kummeja yhtä lailla. Eivät nämä kirkkoon kuulumattomat toki uskonnollisessa mielessä osallistu mutta kuitenkin.... Seremoniaan mm osallistuvat ja toinen heistä lukee raamatun tekstin. Onneksi papille sopi tämä. Tuntuu olevan kovin pappikohtaista, miten tämmöiseen suhtautuvat, tämä tuntui aluksi hieman olevan nihkeä asian suhteen, minkä toki ymmärrän myös....Toisaalta olen kuullut papista, joka laittoi kummitodistukseenkin kirkkoon kuulumattomien kummien nimet?
Tarjottavia on
- täytekakku, teen itse
- voileipäkakku, anoppi tekee
- pullarinkeli, mun mummo tuo
- karjalanpiirakoita ja munavoita
- pikkuleipiä
- nougat-paloja, ikään kuin mokkapalan tyylisiä, teen itse
Kutsut tein itse. Vieraita tulee 18 aikuista ja 3 lasta, omat perheet, isovanhemmat ja kummit. Juhlat pidetään kotona.

Hieman tätä järjestelyä hankaloittaa esikoisen uhma, joka alkaa räjähtää käsiin....Kai nyt alkaa tää vauvantulo+uhmaikä 2v11kk ikäisellä verottaa...Vauvaan ei kohdistu, mutta mitään ei tottele ja kiukkuaa koko ajan. Lisäksi on nyt nuhainen ja kipeenä olokin varmasti tekee osansa.HUOH. en meinaa saada tohon mitään tolkkua ja järki meinaa mennä... Lisäksi vauvallekin tuli viime yönä nuha ja kovasti on tukkoinen. :( Onneksi ei kuumetta, sitä seuraan koko ajan. Nenäfriida on korvaamaton mutta tosi kurjaa kun suuttuu niin kun sillä imen, tuntuu varmaan tosi kurjalle pienestä......Kun nyt ei pahemmaksi menisi. :(
Seurustelusta, sillon kun vauva on hereillä, seurustellaan kyllä. Enemmän mun surettaa se, miten en esikoisen seuran tarpeeseen ehdi riittävästi vastaamaan....Ja sen huomaa tuossa käytöksessä selvästi. Kaikkeen ei kuitenkaan kerralla repeä, mutta huono omatunto mulla asiasta silti koko ajan on...:(

Biliga, tuntuu sulla olevan kaikki keinot jo käytössä mitä mä keksin...Mitä jos kokeilisit vaihtaa Levolacin johonki toiseen, jos tuo ei auta? Paljon otat sitä muuten päivässä, sen maksimin, oliko se nyt 30 ml?

Tsemppiä Baby bluesin kanssa kamppaileville. Itselläni ei sitä nyt ole, mutta oli esikoisesta. Onneksi se kyllä pikku hiljaa helpottaa, mutta tärkeää on huolehtia myös omasta jaksamisesta kaiken vauvasta ja lapsista huolehtimisen ohessa, tsemppiä kovasti!

Raitis oli ajatellut heti että kolmaskin vois tulla, sama täällä:) Tää vauva on niiiin ihana että heti tuntui että se vauva sais vielä tulla...:heart: Miksipä ei, kun näin täydellisiä lapsia tulee, kuten mieskin sanoi, heh :D Mutta ei ehkäpä heti, mutta jonkun ajan päästä....
 
Kirppiina Levolacia join 4 päivää sillä 30 millillä, nyt taitaa mennä 20, mut siitä ei tosiaan juurikaan apua ole. Ärsyttävää. Ja vauvalle ostin tänään Cuplatonia, mut en oo vielä antanu sitä. Ajattelin ensin kokeilla nuo relat. Kauankohan kestää, ennen ku vaikutuksen pitäis näkyä?!
 
Biliga: Toisesta ketjusta harhaillut lukijanne ( :D ) suosittelee lactulos ratiopharm -valmistetta. Saattaa pari päivää joutua ottamaan maksimiannoksella mut sitten pitäisi helpottaa. Vaikutus on vähintäänkin... no, kylmän hien nostattava :LOL: ja siitä sit etsit itsellesi sopivan ylläpitoannoksen

Nimim. Muumien sukulainen ;)
 
Eea
40+0 POKSPOKS!! :) Nyt vois kyllä vauva jo pikkuhiljaa alkaa ulostautua. Koko perhe alkaa olla jo aika malttamaton ja oma olo melkosen kömpelö ja kipeä. Nukkuminenkin vois olla ihan kivaa. Toivottavasti nyt ei enää montaa päivää mene. Nukkumaan mennessä oli taas muutamia kevyitä supistuksia, mutta nekin laantui aika äkkiä pois.

Biliga Ite käytin esikoisen synnytyksen jälkeen duphalacia, se kyllä auttoi. Toivottavasti vaiva helpottaa.

Nyt aamukahvia! mukavaa päivää kaikille!! :wave:

Eea & Urkki 40+0
 
mäki tulin poksumaan! Eilen alko kaamee menkka jomotus ja vatsa tyhjeni sen takia täysin.
koko yön ollu aaltomaista ja reisissä tuntui mutta ei kuiteskaan niin pahaa ettei ilman buranaa olis selvinny:)

Mä niin toivoin et olis tullu lähtö, mut nyt mä taas täällä täysaikaisena voi kerrassaan mainiosti. Henkisesti oon varautunut sinne 41+6 saanpahan senkin korkata kun kaikki te ootte viikoilla 38-40+ synnyttäny :D

Mut jos mä täällä vikana jakaudun ni tulkaa ees onnittelee ni mäki pääsen tuulettaa ettei jää elokuun sivu ihan unholaan <3:ashamed:

miimii ja muikkunen rv40+0 :kiss:
 
Viimeksi muokattu:
Onnea taas vauvan saaneille! :)

Täällä kans 40+0 ja olo parempi kun alkuraskaudessa! Huomen th tekee kuulemma lähetteen tayssii ja aikaa sit odotellaa se pari viikkoo :) Maha on nyt kyllä valahtanu alaspäin muttei muuta tapahdu. Nukun onneks aika hyvin vieläkin. N.4-5 herään vessaan ja sen jälkeen pitää pyöriä reilu tunti ennen kun taas nukahtaa, mut muuten ok :)

Salama 40+0:heart:
 

Yhteistyössä