Täällä vietettiin eilen ristiäiset. Vaava otti hyvin rennosti kasteen vastaan, ensin katseli kummiaan silmiin ja sitten nukahti siihen kummin syliin ja nukkui kotiin asti
. Muutenkin rytmiä tullut päiviin ihan selkeästi; nukkuu ja on hereillä pidempiä jaksoja kerrallaan. Tietysti huonompiakin päiviä on välissä, mutta pääosin elämä täällä helpompaa mitä alussa. D-tipat pitäisi aloittaa nyt uudestaan, neuvolan tädiltä saatiin lupa odottaa ristiäisten yli että saadaan ne kunnialla ilman suurempia itkuja ohi.
Me ollaan
ulkoiltu ihan alusta alken ja niinhän kesävauvojen kanssa voi tehdä! Ja mieluummin pukea liikaa päälle, nytkin tuolla makoilee pitkät vaatteet päällä kevyseti topatussa matkustuspussissa pipo päässä vaunuissa. Eikä ole ollut yhtään kuumissaan tuolla varustuksella. Mun mielestä siihen tulee tosi nopeasti näppituntumaa esikoisenkin kanssa että mitä pukea päälle. Mä olen pitänyt perusneuvona sitä että kaikki jäsenet on peitettynä ainakin yhdellä kerroksella vaatetta, ellei ole tosi kova helle. Silloin on saatettu olla lyhyt hihaisella bodylla. Mutta tuosta taisikin jo olla puhetta tuolla aiemmin. Ja itse olen aika kylmäverinen, joten jos itselläni täytyy olla pitkähiahiset vaatteet niin vauvalle sitten jo tuplakerroksia päälle.
Siiruska Juu mulla on varsinkin juuri tuosta imetyksestä vähän samat kokemukset, jouduin pyytämään monta kertaa apua ennen kuin molemmat vauvan kanssa hoksattiin kuinka se tapahtuu. Ja varmaan sama hoitaja tuli meille kanssa aina apua pyydettäessä vaan työntämään vauvan naaman tissiin kiinni ja hoki että no, no, no. TOSI ÄRSYTTÄVÄÄ...
Eea Pakko täsmentää, ainakin tässä vaiheessa osa vauvoista melkein KAKSI KUUKAUTTA! Tuntuu kyllä hurjalta lueskella miten yhtäkkiä ollaankin kaikki niin eri vaiheissa vaikka vähän aikaa sitten vertailtiin neuvola kuulumisia!
Piianappula Täällä myöskin hymyä odotellaan ja maaginen kuuden viikon raja meni juurikin rikki. Kai sekin sitten antaa odotuttaa tuon ennenaikaisuuden vuoksi meilläkin. Onko teillä neuvolassa kommentoitu mitenkään kehitystä ennenaikaisuuden takia?
Nti Onpa teillä ollut hurja synnytys ja ei hemmetti mitä kohtelua!!!! Tuo on mun mielestä jo tosi torkeää, itse melkein tekisin jo valituksen sairaalalle! Mä täällä ihan kiehun raivosta sun puolesta...
Oksitosiinista mulla myöskin, tosin näin esikoisensa vasta synnyttäneenä, ihan hyvät kokemukset. Mä myöskin sain sitä muistaakseni aika varovasti, mulla on sellainen mielikuva että perusteltiin ettei se välttämättä aina edistä synnytystä jos laitetaan liian suuri annos, vaan tekee ainoastaan tosi kivuliaat supistukset. Ja onhan sekin totta, että jos ne supistukset on sen takia hemmetin kipeet, niin eipähän se varmasti ainakaan avautumista auta. Mulla tosin oli epiduraali samaan aikaan kun okstitosiintippa ja se epiduraalin laitto sai mulla avautumisen aikaan kun sain lepoa supistuskivuilta.
Ulleli Mä en tiedä sivuaako tää nyt ihan kokonaan tuota mitä kirjoitit tuosta että odotat vaan pääsemistä eroon mahasta eniten... Mä olin koko raskausajan huolissaan siitä, etten tuntenut mitään järjettömän suuria tunteita mahaa ja sen asukkia kohtaan. Välillä kysyin mieheltäkin, että mitä jos mä en rakastakaan sitä vauvaa ollenkaan :ashamed:... Ja kyllä, minäkin halusin mahasta eroon eikä mulla kyllä ole sitä yhtään ikävä, oleminen on niin paljon helpompaa. Vielä synnytyksessäkin vauvan synnyttyä mun eka ajatus ei ollut suuren suuri itkuliikutuskohtaus, vaan se kipu mitä tunsin vielä vauvan syntymän jälkeen. Ennen kun sitten sain vauvan rinnalle. Siitä se sitten pikkuhiljaa lähti, ja nyt rakastun vauvaani joka päivä uudelleen ja aina vaan enemmän ja enemmän :heart:. Eli se mitä nyt yritän sanoa on, että joillakin ne tunteet mahaa tai vauvaa kohtaan tulee pikkuhiljaa eikä se kyllä tee ketään huonoksi äidiksi. Ne tunteet on kyllä ihan jokaisella äidillä olemassa!
Mikäs on
Miuskilla tilanne???
Vimmu ja rakas 6vko 1pvä :heart: