~Elokuun pikkuiset elokuussa. ~ Tämä on MEIDÄN kuumme!!~
- Viestiketjun aloittaja ulleli83
- Ensimmäinen viesti
Ulleli83 Paljon onnea tämänpäivän koitokseen, vidoin sinullekkin koitti päivä jolloin pääset mahasta eroon ja tutustumaan pieneen masuasukkiisi :heart: Toivottavasti kaikki sujuu hyvin 
Tule kertomaan kuulumisia heti kuin kynnellekykenet!!!
Meillä oli eilen 1kk neuvola. Neidillä painoa 5300(ja risat)g pituutta 56 cm. Huikeaa on ollut kasvu, taas puolessa toista viikossa painoa tullut 700g ja pituutta syntymästä 5cm. Miehen kanssa laskettiin että jos samaa tahtia kasvaisi niin vuoden iässä olisi melkeen 120cm Mutta eiköhän se tuo pituuskasvu tuossa ajankans tasaannu Mitä ilmeisimminkin maito on ollut hyvää ja sitä on ollut riittävästi!!! Muutenkin kaikki hyvin, neuvolatäti kehui virkeäksi tytöksi ja ihasteli neidin reisimakkaroita. Onkin miehen kanssa naureskeltu että tyttö on tuleva alppihiihtäjä kun hänellä on ollt syntymästä saakka niin voimakkaat ja paksut reidet :heart:
Onnea kaikille jotka olette taas vauvoja saaneet :flower:
Täällä kans jo kovasti polttelee salille ja muutenkin kuntoilemaan. Olen käynyt vaunulenkeillä synnytyksestä saakka ja nyt sitte täällä alkaa ensi viikolla naisvoimistelijoiden jumppia niin ajattelin varovasti mennä aloittelemaan kun synnytyksestä kulunut jo 6vkoa ja olen palautunut tosi hyvin. Pikkuhiljaa olen myös aloittanut selän vahvistamista kun huomaa että raskausaika on löysyttänyt nivelsiteitä ja lihaksia ja semmosta väsymissärkyä on lähes joka ilta selässä kun on päivän liikkeessä (tai jos pitkää istuu).
Nyt jatkamaan aamutouhuja näiden neitien kanssa. Meillä vauva nukkuu nykyään vaunuissa pidemmät päiväunet 10-n.13-14, joten samaan aikaan pyritään esikoisen kanssakin lähtemään lenkille/ulkoilemaan.
Viola ja "omppu" 1kk ja 3vrk.
Ps. "ompun" eka suloinen hymy tuli lauantaina tasan 1kk iässä :heart:
Tule kertomaan kuulumisia heti kuin kynnellekykenet!!!Meillä oli eilen 1kk neuvola. Neidillä painoa 5300(ja risat)g pituutta 56 cm. Huikeaa on ollut kasvu, taas puolessa toista viikossa painoa tullut 700g
ja pituutta syntymästä 5cm. Miehen kanssa laskettiin että jos samaa tahtia kasvaisi niin vuoden iässä olisi melkeen 120cm Mutta eiköhän se tuo pituuskasvu tuossa ajankans tasaannu Mitä ilmeisimminkin maito on ollut hyvää ja sitä on ollut riittävästi!!! Muutenkin kaikki hyvin, neuvolatäti kehui virkeäksi tytöksi ja ihasteli neidin reisimakkaroita. Onkin miehen kanssa naureskeltu että tyttö on tuleva alppihiihtäjä kun hänellä on ollt syntymästä saakka niin voimakkaat ja paksut reidet :heart:Onnea kaikille jotka olette taas vauvoja saaneet :flower:
Täällä kans jo kovasti polttelee salille ja muutenkin kuntoilemaan. Olen käynyt vaunulenkeillä synnytyksestä saakka ja nyt sitte täällä alkaa ensi viikolla naisvoimistelijoiden jumppia niin ajattelin varovasti mennä aloittelemaan kun synnytyksestä kulunut jo 6vkoa ja olen palautunut tosi hyvin. Pikkuhiljaa olen myös aloittanut selän vahvistamista kun huomaa että raskausaika on löysyttänyt nivelsiteitä ja lihaksia ja semmosta väsymissärkyä on lähes joka ilta selässä kun on päivän liikkeessä (tai jos pitkää istuu).
Nyt jatkamaan aamutouhuja näiden neitien kanssa. Meillä vauva nukkuu nykyään vaunuissa pidemmät päiväunet 10-n.13-14, joten samaan aikaan pyritään esikoisen kanssakin lähtemään lenkille/ulkoilemaan.
Viola ja "omppu" 1kk ja 3vrk.
Ps. "ompun" eka suloinen hymy tuli lauantaina tasan 1kk iässä :heart:
Viimeksi muokattu:
Heippa pitkästäaikaa..
onnea HIRMUISESTI kaikille vauvautuneille. pitää alkaa lukea kaikkien kuulumisia nyt paremmin tässä.pari kertaa olen vaan ehtinyt koneelle kun lapsukaiset ja väsymys on pitänyt kiireisenä.
Meille syntyi Tyttö jo 5.8 rv 39+6 painoa oli 3740g ja pituutta 51cm py 33cm Aivan ihana pikkuinen tummatukka. Verenpaineitten nousun takia käynnistettiin. oli ihan epäkypsä tilanne, mutta tableteilla saatiin sen verran aikaan, että seuraavana päivänä aloituksesta olin 1cm auki ja sain sen ballongin. kipeitä supistuksia alkoi tulla pari tuntia laiton jälkeen ja ne vaan paheni sit pitkin päivää. Olin silti kokoajan vaan 2cm auki. Illalla olin niin tuskainen, että anelin päästä synnytys-saliin sillä mitään lääkkeitä ei voinut supistuksiin saada käynnistelyosastolla. klo 20.30 pääsin saliin ja sain ilokaasua joka oli aivan mahtavaa. sain myös jossain vaiheessa kohdunkaulapuudutteen. synnytys eteni nopeasti saliin pääsyn jälkeen ja tyttö syntyi klo 23.17 yhdellä ponnistuksella jonka kestoksi merklattiin 2min. en tarvinnut yhtään ommelta ja vointi oli oikeastaan heti melko hyvä. verta menetin jonkin verran koska ponnistusvaihe oli niin nopea.
kotona on mennyt suht kivasti, aluksi vauva vaan nukkui ja isoveli toki on ollut aika huomionkipeä ja mustasukkainen. nyt vauva on itkenyt 2vko, koliikkia ilmeisesti hänelläkin, niin kuin esikoisellakin oli. lohduttavaa, että se loppuu aikanaan kuitenkin. maitoa onneksi tulee hyvin ja tyttönen on kasvanut jo hirmuisesti. oma vointi parani kyllä aivan erilaiseksi heti vauvan synnyttyä. painokin on tippunut kivasti, enää 2kg jäljellä.
Palailen paremmin kommentoimaan muiden kuulumisia kun saan purettua tätä tietotulvaa täältä =) ihanaa vauva-arkea kaikille ja tsemppiä viimeisille kasassa olijoille.
lyyli ja perheen pienin piiperöinen reilu 3vko vanha
onnea HIRMUISESTI kaikille vauvautuneille. pitää alkaa lukea kaikkien kuulumisia nyt paremmin tässä.pari kertaa olen vaan ehtinyt koneelle kun lapsukaiset ja väsymys on pitänyt kiireisenä.
Meille syntyi Tyttö jo 5.8 rv 39+6 painoa oli 3740g ja pituutta 51cm py 33cm Aivan ihana pikkuinen tummatukka. Verenpaineitten nousun takia käynnistettiin. oli ihan epäkypsä tilanne, mutta tableteilla saatiin sen verran aikaan, että seuraavana päivänä aloituksesta olin 1cm auki ja sain sen ballongin. kipeitä supistuksia alkoi tulla pari tuntia laiton jälkeen ja ne vaan paheni sit pitkin päivää. Olin silti kokoajan vaan 2cm auki. Illalla olin niin tuskainen, että anelin päästä synnytys-saliin sillä mitään lääkkeitä ei voinut supistuksiin saada käynnistelyosastolla. klo 20.30 pääsin saliin ja sain ilokaasua joka oli aivan mahtavaa. sain myös jossain vaiheessa kohdunkaulapuudutteen. synnytys eteni nopeasti saliin pääsyn jälkeen ja tyttö syntyi klo 23.17 yhdellä ponnistuksella jonka kestoksi merklattiin 2min. en tarvinnut yhtään ommelta ja vointi oli oikeastaan heti melko hyvä. verta menetin jonkin verran koska ponnistusvaihe oli niin nopea.
kotona on mennyt suht kivasti, aluksi vauva vaan nukkui ja isoveli toki on ollut aika huomionkipeä ja mustasukkainen. nyt vauva on itkenyt 2vko, koliikkia ilmeisesti hänelläkin, niin kuin esikoisellakin oli. lohduttavaa, että se loppuu aikanaan kuitenkin. maitoa onneksi tulee hyvin ja tyttönen on kasvanut jo hirmuisesti. oma vointi parani kyllä aivan erilaiseksi heti vauvan synnyttyä. painokin on tippunut kivasti, enää 2kg jäljellä.
Palailen paremmin kommentoimaan muiden kuulumisia kun saan purettua tätä tietotulvaa täältä =) ihanaa vauva-arkea kaikille ja tsemppiä viimeisille kasassa olijoille.
lyyli ja perheen pienin piiperöinen reilu 3vko vanha
pujaja mun kantoliinaohjeessa ainakin lukee että 2vk iästä lähtien kietaisuristikaks on hyvä Eli siitä vaan liinailemaan On kyllä hyvä toi liina, meillä ainakin käytössä joka päivä ja monta tuntia päivässä. Selkä siinä kyllä on vähän kovilla mut en ilman liinaa sais mitään tehtyä.
Onnea lyyli ja nannie !! Ja ulleli myös, tänään taitaa nyytti olla kuitenkin jo sylissä
suloinen poikanen miuskilla :heart:
viola hyvät mitat teidän 1kk tytöllä Aikamoista tehomaitoa taidat tuottaa
Munkin tekis jo mieli alkaa treenaamaan kunnolla... Haluan tosiaan eroon löysästä mahasta ja muutenkin olis jo ihanaa käydä oikein hikilenkillä. Mut terkka sano et jälkitarkastuksen jälkeen sitten. Ja se mulla on 12.9. Eli pari viikkoa vielä odotan.
hemari ja Helmi 7vk :heart:
Eli siitä vaan liinailemaan On kyllä hyvä toi liina, meillä ainakin käytössä joka päivä ja monta tuntia päivässä. Selkä siinä kyllä on vähän kovilla mut en ilman liinaa sais mitään tehtyä.Onnea lyyli ja nannie !! Ja ulleli myös, tänään taitaa nyytti olla kuitenkin jo sylissä
suloinen poikanen miuskilla :heart:
viola hyvät mitat teidän 1kk tytöllä
Aikamoista tehomaitoa taidat tuottaa Munkin tekis jo mieli alkaa treenaamaan kunnolla... Haluan tosiaan eroon löysästä mahasta ja muutenkin olis jo ihanaa käydä oikein hikilenkillä. Mut terkka sano et jälkitarkastuksen jälkeen sitten. Ja se mulla on 12.9. Eli pari viikkoa vielä odotan.
hemari ja Helmi 7vk :heart:
Terkut sairaalasta. Sintille nousi kuume ja veriarvot oli päin seiniä. Virtsarakon tulehdus kai, aamulla saadaan viljelytulokset. Toivottavasti on se niin ei tarttis tehdä enää uusia inhottavia testejä... Päässä kanyyli, ab-tippa 8 tunnin välein. Ainakin pari päivää ollaan vielä osastolla.
Onnea vauvautuneille ja tsemppiä Ulleli, taidat olla jo tositoimissa!
Tsemppiä Sammeli ja Sintti! :hug:
Joko kaikki halukkaat pääsivät fb-ryhmään?
Täällä nukutaan yöt, 1-2 kertaa herätän Mangustin syömään eli noin 2-3 aikaan ja sitten seiskan pintaan aamulla, josta jatketaan vielä unia 9.30-10.30 asti riippuen moneltako isosisko herää. Lisämaitoa olen antanut lauantaista asti 1-2 x päivässä, max 60ml päivässä, kun ei pitänyt oma maito tyytyväisenä. Kasvua ei ollut viime viikon neuvolassa ollenkaan, mutta nyt oli tullut sitten vajaassa viikossa 90g. Heh, vähän toista tahtia kuin Violan Alppinistilla! Täällä ei reisimakkaroita ole vaikka posket on pyöreät ja paino alkaa nelosella.
Tässä meidän pikkumies 2,5viikkoa. Isäntäainesta ilmeestä päätellen..
Tsemppiä Sammeli ja Sintti! :hug:
Joko kaikki halukkaat pääsivät fb-ryhmään?
Täällä nukutaan yöt, 1-2 kertaa herätän Mangustin syömään eli noin 2-3 aikaan ja sitten seiskan pintaan aamulla, josta jatketaan vielä unia 9.30-10.30 asti riippuen moneltako isosisko herää. Lisämaitoa olen antanut lauantaista asti 1-2 x päivässä, max 60ml päivässä, kun ei pitänyt oma maito tyytyväisenä. Kasvua ei ollut viime viikon neuvolassa ollenkaan, mutta nyt oli tullut sitten vajaassa viikossa 90g. Heh, vähän toista tahtia kuin Violan Alppinistilla! Täällä ei reisimakkaroita ole vaikka posket on pyöreät ja paino alkaa nelosella.
Tässä meidän pikkumies 2,5viikkoa. Isäntäainesta ilmeestä päätellen..
Viimeksi muokattu:
Meidän Pampulamme syntyi 21.8. klo 00.34 kiireisellä sektiolla. Tyttö tuli, ja koko perhe voi hyvin. Ja sitten takaisin syöttöpuuhiin! :wave:
Muoks. mitat: 3760 g ja 49 cm. Vaikka synnytys ei mennytkään ihan suunnitellusti, Haikaranpesästä jäi hyvät kokemukset.
Merituuli
Muoks. mitat: 3760 g ja 49 cm. Vaikka synnytys ei mennytkään ihan suunnitellusti, Haikaranpesästä jäi hyvät kokemukset.
Merituuli
Viimeksi muokattu:
Kirjoittelenpa nyt synnytyskertomusta luettavaksi niille jotka näitä jaksaa tavata Itse olen tykännyt näitä kyllä lukea ja ilmeisesti moni muukin, ainakin kommenteista päätellen!
20.8 aamulla heräsin vähän ennen viittä vessareissulle ja kun palasin takaisin sänkyyn, hoksasin ett muahan supistelee säännöllisesti. Viideltä aloin kelottelemaan supistuksia kun tuntui että tulevat aika tiuhaan ja väli olikin sitten heti 6-8 minuuttia. Nousin ylös ja kasailin hiljakseen tavaroita, kävin suihkussa ja söin aamupalaa. Soitin synnärille kuudelta ja kehoittivat tulemaan sitten kun ei kotona pärjää, saman ohjeen taitaa saada kaikki sinne soittaessaan? Isännän herättelin kuuden jälkeen ja kahdeksan aikaan lähdettiin sitt menemään sairaalaa kohti, matkaa 44 km. En tohtinut jäädä enää kotiin, vaikka supistuksien kanssa vielä pärjäsin, just ton matkan takia ja kun supistukset tuli siinä vaiheessa n. 5 minuutin välein (äiti on synnyttänyt nopeasti sekä minut että siskoni, pelotti että saadaan synnyttää motarin varrella .). Matka meni ihan hyvin ja sairaalassa mentiin sitt heti valmisteluhuoneeseen. En ollut kuin sormelle auki ja kanavaa oli vielä jäljellä, veristä vuotoa alkoi jo kotona just ennen lähtöä. Ensimmäinen sydänäänikäyrä oli monotoninen ja lääkäri halusi uuden, kello siinä vaiheessa n. 10.30 ja kohdunsuun tilanne ennallaan, supistukset säännöllisiä n. 5 min. ja vähän alle välein. Toinen käyrä ei myöskään ollut hyvä, vauvan sydänäänet teki laakeita laskuja säännöllisin väliajoin. Multa otettiin pvk ja x-veret, eli alettiin valmistautumaan kiireelliseen sektioon. Lääkäri teki ultran pikaisesti, totesi että lapsivettä on niukasti (vedet ei siis olleet menneet missään vaiheessa) mutta muuten kaikki ok. Siitä sitten saliin, koska halusivat vauvan jatkuvaan tarkkailuun, eli puhkaistiin kalvot ja laitettiin vauvalle päähän anturi, klo n. 11.
Supistukset oli aika kipeitä koko tuon ajan, mulla oli pahoinvointia mutta en onneksi oksentanut. Sitt kun en päässyt enää liikkumaan ton vauvan anturin takia, en oikein pystynyt hengittämään kunnolla supistuksien aikana ja ilokaasusta ei huonolla hengitystekniikalla ollut mitään apua Kätilö oli puolen päivän aikaan sitä mieltä, että pyydetään epiduraali ihan sen takia, että mun ois helpompi hengittää ja se vois kuulemma helpottaa vauvan tilannetta. Sain epiduraalin 12.10 ja se kyllä helpotti mun oloa mutta vauvan ei Yhden aikaan tilanne ei ollut edennyt minnekään ja aloitettiin Syntocinon.
Iltapäivä olikin sitten melkoista härdelliä. Lääkäri ei uskaltanut tehdä kiireellistä sektiopäätöstä, vaikka vauvan sydänäänet teki laskujaan noin 20-25 minuutin välein, muun ajan käyrä oli ihan priimaa. Syntocinonin kanssa pelattiin, kun supistukset tiheni liikaa aina välillä ja paikat ei kuitenkaan lähteneet avautumaan, minä pyörin petillä kyljeltä toiselle ja kontilleen aina kun vauvan sydänäänet laski (asennolla voi olla merkitystä siinä). Vauvan päästä otettiin mikroverinäytteitä useampaan otteeseen, minä hengittelin ilokaasua (toimi ihan ok kun pystyi hengittämään kunnolla) kun epiduraalin vaikutus alkoi heikkenemään ja sain uudet annokset 15.25 ja 17.11. Viiden jälkeen olin sitten vihdoin lähes täysin auki, mutta vauva ei ollut laskeutunut. Puoli kuudelta vauvan mikroverinäytteissä oli laktaatti kohonnut ja 18.10 se oli jo liian korkea. Lääkäri päätti, että yritetään ponnistamalla saada vauva laskeutumaan ja imukuppiin ja jos ei onnistu, lähdetään hätäsektioon. Syntocinon nostettiin tässä vaiheessa maksimiin, mutta enhän mä kunnolla mitään supistuksia tuntenut kun toi puudutus oli vielä niin hyvin päällä. Yritin sitten ohjeiden mukaan ponnistaa ja ehdin vähän päästä jo jyvällekin asiasta, kunnes imukuppi irtosi ja sitt mentiinkin vauhdilla leikkuriin.
18.36 syntyi sitten yhdeksän pisteen tyttö, reipas kun mikä eikä tietoakaan päivän rasituksista! Minä sitten kärsin senkin edestä, mutta parempi niin Leikkaushaava on siis pystyssä kun hätäsektiosta on kyse, mutta kaiken lisäksi myös vino, joka ei kuulemma ole oikein hyvä juttu. Kohtu oli revennyt vähän, vatsaontelosta on huuhdeltu runsaasti verta ja sitä vähäistä vihreää lapsivettä mitä kohdussa on ollut jäljellä. Leikkauksen jälkeen mulle nousi kuume, maha oli aivan täynnä ilmaa ja todella kipeä. Sunnuntaina sain jonkun ihmeellisen koko mahan laajuisen krampin, joka kesti muutaman minuutin ja oli pahempi kuin yksikään synnytyssupistus
Maanantaina pääsin vasta ekan kerran suihkuun ja keskiviikkoon saakka ylös nouseminen, asennon vaihtaminen vuoteessa ja käveleminen oli yhtä tuskaa
Oikealla alavatsalla oli välillä liikkuessa sellainen aaltoileva kova kipu, joka piti ultrata mutta sitten jostain syystä ne ei sitä halunneetkaan sitä tutkia. Suonensisäinen antibiootti lopetettiin keskiviikkona, vaikka tulehdusarvot oli reilusti koholla ja sen seurauksena sitten haava tulehtui ja perjantaina jouduin aloittamaan antibiootit uudestaan. Kipulääkityksen saaminen kohdalleen oli vähän haasteellista, kun mulle tuli pahoinvointia vahvemmista lääkkeistä. Edelleen syön kipulääkkeitä, mutta nyt olen päässyt vähentämään ja toivon mukaan piakkoin eroon kokonaan.
Perjantaina siis kotiuduttiin ja eilen poistettiin haavalta hakaset, tulehdus on rauhoittumaan päin ja nyt alkaa liikkuminenkin sujumaan jo huomattavan paljon viime viikkoa paremmin, vaikka maha vielä aika iso ja arka onkin. Neuvolassa eilen meinasivat, että kohtu ois saanut olla vähän alempana, mutta jospa se sieltä supistuis aikanaan. Osastolla ollessahan multa ei oikein päästy edes painamaan kohtua, kun maha oli niin kipeä ja ilmatäyteinen.
Itse synnytyksestä ei mitään traumoja jäänyt. Asiat, jotka mietityttää on se että miksi ne vauvan sydänäänet laski , miksi se ei lähtenyt laskeutumaan ja miksi se lääkäri ei sitten tehnyt sitä sektiopäätöstä ajoissa, ett ois voitu tehdä kiireellinen sektio. Se ois ollut paljon parempi sekä mulle että vauvalle. Itse olin jotenkin niin omassa maailmassani koko päivän, etten tajunnut edes vaatia mitään, vaikka näin jälkikäteen ajatellen mun ois vaan pitänyt sanoa ettei katsella enää ja ett haluan sektion!!! Leikannut lääkäri sanoi, että lantio vaikutti tavalliselta, mutta epäili että alatiesynnytys ei ole jatkossakaan mahdollista, en oikein tiedä ett miksi jos kerta lantiosta mahtuu tulemaan ja eihän sektionkaan pitäisi olla este Vuodeosaston puolelle sen sijaan annan paljonkin noottia hoidosta ja harkitsen, ett otan yhteyttä potilasasiamieheen. Neuvolastakin kyllä kannustivat siihen, mutta en ole vielä jaksanut ajatella asiaa loppuun asti.
Anteeksi romaanin mittainen kertomus, mutta en jaksa enää alkaa tiivistämään nyt kun oon tän saanut kirjoitettua! Neitikin tuolta kopastansa jo huutelee, taitaa olla tissin aika Maito onneksi on noussut hyvin ja sitä tulee ihan hillittömän paljon, neidin paino oli noussut perjantaista eiliseen +232 g Taidan alkaa luovuttajaksi, kunhan pääsen noista lääkkeistä eroon!
Tuulia ja papu 10 vrk
Itse olen tykännyt näitä kyllä lukea ja ilmeisesti moni muukin, ainakin kommenteista päätellen!20.8 aamulla heräsin vähän ennen viittä vessareissulle ja kun palasin takaisin sänkyyn, hoksasin ett muahan supistelee säännöllisesti. Viideltä aloin kelottelemaan supistuksia kun tuntui että tulevat aika tiuhaan ja väli olikin sitten heti 6-8 minuuttia. Nousin ylös ja kasailin hiljakseen tavaroita, kävin suihkussa ja söin aamupalaa. Soitin synnärille kuudelta ja kehoittivat tulemaan sitten kun ei kotona pärjää, saman ohjeen taitaa saada kaikki sinne soittaessaan? Isännän herättelin kuuden jälkeen ja kahdeksan aikaan lähdettiin sitt menemään sairaalaa kohti, matkaa 44 km. En tohtinut jäädä enää kotiin, vaikka supistuksien kanssa vielä pärjäsin, just ton matkan takia ja kun supistukset tuli siinä vaiheessa n. 5 minuutin välein (äiti on synnyttänyt nopeasti sekä minut että siskoni, pelotti että saadaan synnyttää motarin varrella .). Matka meni ihan hyvin ja sairaalassa mentiin sitt heti valmisteluhuoneeseen. En ollut kuin sormelle auki ja kanavaa oli vielä jäljellä, veristä vuotoa alkoi jo kotona just ennen lähtöä. Ensimmäinen sydänäänikäyrä oli monotoninen ja lääkäri halusi uuden, kello siinä vaiheessa n. 10.30 ja kohdunsuun tilanne ennallaan, supistukset säännöllisiä n. 5 min. ja vähän alle välein. Toinen käyrä ei myöskään ollut hyvä, vauvan sydänäänet teki laakeita laskuja säännöllisin väliajoin. Multa otettiin pvk ja x-veret, eli alettiin valmistautumaan kiireelliseen sektioon. Lääkäri teki ultran pikaisesti, totesi että lapsivettä on niukasti (vedet ei siis olleet menneet missään vaiheessa) mutta muuten kaikki ok. Siitä sitten saliin, koska halusivat vauvan jatkuvaan tarkkailuun, eli puhkaistiin kalvot ja laitettiin vauvalle päähän anturi, klo n. 11.
Supistukset oli aika kipeitä koko tuon ajan, mulla oli pahoinvointia mutta en onneksi oksentanut. Sitt kun en päässyt enää liikkumaan ton vauvan anturin takia, en oikein pystynyt hengittämään kunnolla supistuksien aikana ja ilokaasusta ei huonolla hengitystekniikalla ollut mitään apua Kätilö oli puolen päivän aikaan sitä mieltä, että pyydetään epiduraali ihan sen takia, että mun ois helpompi hengittää ja se vois kuulemma helpottaa vauvan tilannetta. Sain epiduraalin 12.10 ja se kyllä helpotti mun oloa mutta vauvan ei Yhden aikaan tilanne ei ollut edennyt minnekään ja aloitettiin Syntocinon.
Iltapäivä olikin sitten melkoista härdelliä. Lääkäri ei uskaltanut tehdä kiireellistä sektiopäätöstä, vaikka vauvan sydänäänet teki laskujaan noin 20-25 minuutin välein, muun ajan käyrä oli ihan priimaa. Syntocinonin kanssa pelattiin, kun supistukset tiheni liikaa aina välillä ja paikat ei kuitenkaan lähteneet avautumaan, minä pyörin petillä kyljeltä toiselle ja kontilleen aina kun vauvan sydänäänet laski (asennolla voi olla merkitystä siinä). Vauvan päästä otettiin mikroverinäytteitä useampaan otteeseen, minä hengittelin ilokaasua (toimi ihan ok kun pystyi hengittämään kunnolla) kun epiduraalin vaikutus alkoi heikkenemään ja sain uudet annokset 15.25 ja 17.11. Viiden jälkeen olin sitten vihdoin lähes täysin auki, mutta vauva ei ollut laskeutunut. Puoli kuudelta vauvan mikroverinäytteissä oli laktaatti kohonnut ja 18.10 se oli jo liian korkea. Lääkäri päätti, että yritetään ponnistamalla saada vauva laskeutumaan ja imukuppiin ja jos ei onnistu, lähdetään hätäsektioon. Syntocinon nostettiin tässä vaiheessa maksimiin, mutta enhän mä kunnolla mitään supistuksia tuntenut kun toi puudutus oli vielä niin hyvin päällä. Yritin sitten ohjeiden mukaan ponnistaa ja ehdin vähän päästä jo jyvällekin asiasta, kunnes imukuppi irtosi ja sitt mentiinkin vauhdilla leikkuriin.
18.36 syntyi sitten yhdeksän pisteen tyttö, reipas kun mikä eikä tietoakaan päivän rasituksista! Minä sitten kärsin senkin edestä, mutta parempi niin
Leikkaushaava on siis pystyssä kun hätäsektiosta on kyse, mutta kaiken lisäksi myös vino, joka ei kuulemma ole oikein hyvä juttu. Kohtu oli revennyt vähän, vatsaontelosta on huuhdeltu runsaasti verta ja sitä vähäistä vihreää lapsivettä mitä kohdussa on ollut jäljellä. Leikkauksen jälkeen mulle nousi kuume, maha oli aivan täynnä ilmaa ja todella kipeä. Sunnuntaina sain jonkun ihmeellisen koko mahan laajuisen krampin, joka kesti muutaman minuutin ja oli pahempi kuin yksikään synnytyssupistus
Maanantaina pääsin vasta ekan kerran suihkuun ja keskiviikkoon saakka ylös nouseminen, asennon vaihtaminen vuoteessa ja käveleminen oli yhtä tuskaa
Oikealla alavatsalla oli välillä liikkuessa sellainen aaltoileva kova kipu, joka piti ultrata mutta sitten jostain syystä ne ei sitä halunneetkaan sitä tutkia. Suonensisäinen antibiootti lopetettiin keskiviikkona, vaikka tulehdusarvot oli reilusti koholla ja sen seurauksena sitten haava tulehtui ja perjantaina jouduin aloittamaan antibiootit uudestaan. Kipulääkityksen saaminen kohdalleen oli vähän haasteellista, kun mulle tuli pahoinvointia vahvemmista lääkkeistä. Edelleen syön kipulääkkeitä, mutta nyt olen päässyt vähentämään ja toivon mukaan piakkoin eroon kokonaan.Perjantaina siis kotiuduttiin ja eilen poistettiin haavalta hakaset, tulehdus on rauhoittumaan päin ja nyt alkaa liikkuminenkin sujumaan jo huomattavan paljon viime viikkoa paremmin, vaikka maha vielä aika iso ja arka onkin. Neuvolassa eilen meinasivat, että kohtu ois saanut olla vähän alempana, mutta jospa se sieltä supistuis aikanaan. Osastolla ollessahan multa ei oikein päästy edes painamaan kohtua, kun maha oli niin kipeä ja ilmatäyteinen.
Itse synnytyksestä ei mitään traumoja jäänyt. Asiat, jotka mietityttää on se että miksi ne vauvan sydänäänet laski , miksi se ei lähtenyt laskeutumaan ja miksi se lääkäri ei sitten tehnyt sitä sektiopäätöstä ajoissa, ett ois voitu tehdä kiireellinen sektio. Se ois ollut paljon parempi sekä mulle että vauvalle. Itse olin jotenkin niin omassa maailmassani koko päivän, etten tajunnut edes vaatia mitään, vaikka näin jälkikäteen ajatellen mun ois vaan pitänyt sanoa ettei katsella enää ja ett haluan sektion!!! Leikannut lääkäri sanoi, että lantio vaikutti tavalliselta, mutta epäili että alatiesynnytys ei ole jatkossakaan mahdollista, en oikein tiedä ett miksi jos kerta lantiosta mahtuu tulemaan ja eihän sektionkaan pitäisi olla este Vuodeosaston puolelle sen sijaan annan paljonkin noottia hoidosta ja harkitsen, ett otan yhteyttä potilasasiamieheen. Neuvolastakin kyllä kannustivat siihen, mutta en ole vielä jaksanut ajatella asiaa loppuun asti.
Anteeksi romaanin mittainen kertomus, mutta en jaksa enää alkaa tiivistämään nyt kun oon tän saanut kirjoitettua! Neitikin tuolta kopastansa jo huutelee, taitaa olla tissin aika
Maito onneksi on noussut hyvin ja sitä tulee ihan hillittömän paljon, neidin paino oli noussut perjantaista eiliseen +232 g Taidan alkaa luovuttajaksi, kunhan pääsen noista lääkkeistä eroon!Tuulia ja papu 10 vrk
Fb-ryhmään haluavat: Pitää olla jonkun ryhmässä olevan kaveri, että tämä kaveri voi sitten kutsua ryhmään. Mulle voi laittaa täällä yksäriä, jos haluaa ryhmään, niin voin ottaa kaveriksi ja lisätä sinne elomasuihin.
Onnea kaikille vauvan saaneille! :heart:
Huokaus. Rv 41+4 eikä mitään merkkejä synnytyksestä. Tiedän, kukaan ei ole mahaan jäänyt, mutta minä haluaisin nähdä kuka siellä oikein on, saada vauvan syliin nuuskuteltavaksi ja päästä tästä jatkuvasta "tullaan jos en ole synnyttämässä"-elämänasenteesta. Lapsetkin alkaa olla jo kuin tulisilla hiilillä, kun äidin lähtöä laitokselle on puhuttu monta viikkoa. Lisäksi pelottaa, että vauvalle käykin jotain masussa, jos ei pian ymmärrä syntyä.
Huokaus. Rv 41+4 eikä mitään merkkejä synnytyksestä. Tiedän, kukaan ei ole mahaan jäänyt, mutta minä haluaisin nähdä kuka siellä oikein on, saada vauvan syliin nuuskuteltavaksi ja päästä tästä jatkuvasta "tullaan jos en ole synnyttämässä"-elämänasenteesta. Lapsetkin alkaa olla jo kuin tulisilla hiilillä, kun äidin lähtöä laitokselle on puhuttu monta viikkoa. Lisäksi pelottaa, että vauvalle käykin jotain masussa, jos ei pian ymmärrä syntyä.
Tuulia kiitos synnytyskertomuksesta! Kiitos! Luin sitä erityisen suurella kiinnostuksella, koska esikoiseni synnytys joulukuussa 2007 meni aikalailla samaan tyyliin. Vauvan sydänäänet laski just tolleen n 20min välein, ja mun käskettiin pyöriä sängyssä kontilleen jotta vauvalla olisi enemmän tilaa hengittää. Ponnistusvaiheessa vauva ei saanut happea, joten päätettiin auttaa imukupilla. Sillä erotuksella sun tarinaan, että kun imukuppi irtosi, ei vieläkään tehty sektiopäätöstä, vaan odotettiin uutta supistusta/ponnistusta ja imukuppi kiinnitettiin uudelleen :stick: Tästä seurauksena vauva syntyi sinisenä ja velttona, ja elvyteltiin usean lääkärin voimin ja lähetettiin lopulta Naistenklinikalle teholle (olin Kättärin Haikaranpesässä). Epikriisissä lukee syntymäasfyksia (=hapenpuute), "naristelu" ja lisäksi aivosähkökäyrä oli "matala" (?). Saatiin poika kotiin 7vrk ikäisenä, ja 2 vuotta kuljettiin Lastenklinikalla neurologin ja fysioterapeutin tutkimuksissa/seurannassa ja jännitettiin jäikö pysyviä vaurioita. Luojan kiitos poika on nyt reipas ja iloinen ja terve 3.5 -vuotias, ja odottelee kovasti pikkusiskoa syntyväksi marraskuussa
Traumathan tuosta jäi, ja tämän pikkukakkosen synnytykseen isä on saanut tiukat ohjeet vaatia vaikka poliisin kanssa kiireellistä sektiota heti jos vauvan sydänäänissä alkaa olla laskuja. En tajua tuota imukuppisähläystä, ihan maalaisjärjelläkin sektiopäätös olisi pitänyt tehdä heti kun sydänäänet laski säännöllisesti vauvan laskeutuessa alaspäin. Sehän tarkoittaa sitä että jotain on vialla, eli meidän tapauksessa napanuora kiertyneenä vartalon ympäri niin että kun ponnistin, vauvan verenkierto/hapensaanti katkesi kokonaan.
Anteeksi kun nyt kaappasin koko ketjun, oli vaan niin helpottavaa/terapeuttista lukea oman kaltainen synnytyskertomus, ja kuulla että sektiota pitää todellakin vaatia lujasti jos lääkäri ei uskalla päätöstä ajoissa tehdä.
IlonaVonD marraskuisista kyläilemässä :wave:
Traumathan tuosta jäi, ja tämän pikkukakkosen synnytykseen isä on saanut tiukat ohjeet vaatia vaikka poliisin kanssa kiireellistä sektiota heti jos vauvan sydänäänissä alkaa olla laskuja. En tajua tuota imukuppisähläystä, ihan maalaisjärjelläkin sektiopäätös olisi pitänyt tehdä heti kun sydänäänet laski säännöllisesti vauvan laskeutuessa alaspäin. Sehän tarkoittaa sitä että jotain on vialla, eli meidän tapauksessa napanuora kiertyneenä vartalon ympäri niin että kun ponnistin, vauvan verenkierto/hapensaanti katkesi kokonaan.
Anteeksi kun nyt kaappasin koko ketjun, oli vaan niin helpottavaa/terapeuttista lukea oman kaltainen synnytyskertomus, ja kuulla että sektiota pitää todellakin vaatia lujasti jos lääkäri ei uskalla päätöstä ajoissa tehdä.
IlonaVonD marraskuisista kyläilemässä :wave:
Moi! Jotenkin ei jaksa keskittyä nettihommiín ja siks jää kirjoittelu vähäiseksi vaikka ketjua olen lukenutkin. Meidän poitsu on jo viikon vanha ja kaikki on lähtenyt hyvin käyntiin. Unirytmi on vähän ollut vielä päivävoittoinen mutta viime yönä herättiin enää kahdesti joten ei tässä mistään hankalasta tapauksesta voida puhua : ).
Mulla olis ristiäisiin liittyvä kysymys. Miten olette selvittäneet kummiehdokkailta kuuluvatko he kirkkoon ja ovatko käyneet rippikoulun siis jos kirkollisen ristiäisen haluaa. Mulla olis kaveri jota haluan pyytää kummiksi mutta epäilen että hän ei kuulu kirkkoon ja sit mä tarvitsisin kuitenkin pyytää jotain toista "kirkollista" kummia, ku en halua kovin montaa kummia. Nolottaa pyytää kummiksi tyyliin "että tuletko jos kuulut kirkkoon, jos et niin ei sit mitään."
Onnea vauvautuneille ja tsemppiä lopuille odotukseen!
t schnappy79 + pikkuveikka 7 vrk
Mulla olis ristiäisiin liittyvä kysymys. Miten olette selvittäneet kummiehdokkailta kuuluvatko he kirkkoon ja ovatko käyneet rippikoulun siis jos kirkollisen ristiäisen haluaa. Mulla olis kaveri jota haluan pyytää kummiksi mutta epäilen että hän ei kuulu kirkkoon ja sit mä tarvitsisin kuitenkin pyytää jotain toista "kirkollista" kummia, ku en halua kovin montaa kummia. Nolottaa pyytää kummiksi tyyliin "että tuletko jos kuulut kirkkoon, jos et niin ei sit mitään."
Onnea vauvautuneille ja tsemppiä lopuille odotukseen!
t schnappy79 + pikkuveikka 7 vrk
IlonaVonD Huh, teillä sitt meni vielä pahemmin pieleen kuin meillä! Kiitos kun kommentoit, tarinasi jotenkin lohdutti kun me saadaan olla niin onnellisia siitä että vauvalla kaikki on hyvin! Teillä jännitys on jatkunut vähän pidempään. Tosin meillä jäi täysin arvoitukseksi toi sydänäänten lasku, koska ainakaan sektiovaiheessa napanuora ei ole ollut mitenkään kiertyneenä tms. Onhan se tietysti voinut oieta tai jotain... kai. Tsemppiä sinulle kakkosen kanssa, toivotaan että saat nyt kokea oppikirjamaisen synnytyksen ilman kommervenkkejä
Lemongrass Ei käy yhtään kateeksi sua, tsemppiä vaan viimeisille metreille ja kun 42 tulee täyteen niin meet sinne synnärille etkä suostu lähtemään pois ennen kuin vauva on syntynyt! Nyt oon kuullut niin paljon näistä yliajalle päästetyista vauvoista ja synnytyksistä, eikä todellakaan mitään hyvää...
Onnea kaikille vauvatuneille ja niitä synnytyskertomuksia odottelen vaikka oma synnytys onkin jo ohi
Tuulia ja papu 11 vrk
Lemongrass Ei käy yhtään kateeksi sua, tsemppiä vaan viimeisille metreille ja kun 42 tulee täyteen niin meet sinne synnärille etkä suostu lähtemään pois ennen kuin vauva on syntynyt! Nyt oon kuullut niin paljon näistä yliajalle päästetyista vauvoista ja synnytyksistä, eikä todellakaan mitään hyvää...
Onnea kaikille vauvatuneille ja niitä synnytyskertomuksia odottelen vaikka oma synnytys onkin jo ohi
Tuulia ja papu 11 vrk
Meille syntyi musta tukkainen poika 24.8. mitat 3890g ja 51 cm
Synnytys oli nopea 4h 55 min, ponnistus 4 min. Tuun laittamaan synnytyskertomusta myöhemmin.
Hyvin on sujunut, tissillä ollaan vähän väliä.
~tottis ja napero 1 viikko
Synnytys oli nopea 4h 55 min, ponnistus 4 min. Tuun laittamaan synnytyskertomusta myöhemmin.
Hyvin on sujunut, tissillä ollaan vähän väliä.
~tottis ja napero 1 viikko
Onnittelut vauvan saaneille
Täällä harjoitellaan arkea. Vauva nukkuu pitkiä unia päivisin mutta öisin sit tankkailee muutaman tunnin välein. Maitoa tulee runsaasti, pakkaseen astikin jo saanut. Ensimmäinen neuvola on perjantaina.
Isosisko on ottanut vauvan yllättävän hyvin. Toki mustasukkaisuuttakin löytyy mutt myös huolehtii ja hoivaa. Kovasti yrittää aamuisin saada hereille ja leikkimään. Mielellään mys vieraille aina käy näyttämässä missä vauva nukkuu kun tulevat katsomaan.
Te joilla tuli sektio ja on ennestään pieniä lapsia niin podetteko huonoa omaatuntoa kun ette saa nostella? Mulla on ollut kotiin pääsystä lähtien niin huono olo henkisesti siitä kun en voi esikoista nostaa tai ottaa edes syliin. Kaiken päälle hän on kipeä ja kaipaisi syliä. Useamman kerran päivässä tulee itku itelle kun joutuu toiselle sanomaan, ettei äiti voi ottaa syliin. Toivon niin, että tää aika menis nopeesti, että saisin taas esikoisen syliin ottaa. Onneks mie son kotona niin nostelee esikoisen mutta silti se tuntuu itestä pahalta.
Täällä harjoitellaan arkea. Vauva nukkuu pitkiä unia päivisin mutta öisin sit tankkailee muutaman tunnin välein. Maitoa tulee runsaasti, pakkaseen astikin jo saanut. Ensimmäinen neuvola on perjantaina.
Isosisko on ottanut vauvan yllättävän hyvin. Toki mustasukkaisuuttakin löytyy mutt myös huolehtii ja hoivaa. Kovasti yrittää aamuisin saada hereille ja leikkimään. Mielellään mys vieraille aina käy näyttämässä missä vauva nukkuu kun tulevat katsomaan.
Te joilla tuli sektio ja on ennestään pieniä lapsia niin podetteko huonoa omaatuntoa kun ette saa nostella? Mulla on ollut kotiin pääsystä lähtien niin huono olo henkisesti siitä kun en voi esikoista nostaa tai ottaa edes syliin. Kaiken päälle hän on kipeä ja kaipaisi syliä. Useamman kerran päivässä tulee itku itelle kun joutuu toiselle sanomaan, ettei äiti voi ottaa syliin. Toivon niin, että tää aika menis nopeesti, että saisin taas esikoisen syliin ottaa. Onneks mie son kotona niin nostelee esikoisen mutta silti se tuntuu itestä pahalta.
Onnea kaikille vauvan saaneille!!!!! :heart:
Meille syntyi maanantaina 29.8. klo 01.05 maailman ihanin poika. Synnytys oli aivan erilainen kuin esikoisesta. Kestoksi merkkasivat 2 tuntia, esikoisen synnytys kesti n. 24 tuntia. Painoa pojalla oli 3880 g, pituutta 50,5 cm ja py 36 cm. Hän syntyi viikoilla 40+4. Eilen päästiin kotiin.
Eea & Urkki 3 vrk
Meille syntyi maanantaina 29.8. klo 01.05 maailman ihanin poika. Synnytys oli aivan erilainen kuin esikoisesta. Kestoksi merkkasivat 2 tuntia, esikoisen synnytys kesti n. 24 tuntia.
Painoa pojalla oli 3880 g, pituutta 50,5 cm ja py 36 cm. Hän syntyi viikoilla 40+4. Eilen päästiin kotiin. Eea & Urkki 3 vrk
Vauva-10: Mä en ole pitänyt mitään nostorajoitusta. Kun perjantai-iltana leikattiin, niin sunnuntaina nostin jo 12kg esikoista sairaalassa vessanpöntölle. Oon leikannu nurmikkoa 6päivää leikkauksesta, nostanut molempia lapsia yhtäaikaa jne, ei ole tuntunut pahalta.
Mut sen sijaan tuntuu pahalta tämä oma riittämättömyys.. Ihan liian monta kertaa päivässä joutuu sanomaan esikoiselle, että Äiti ei just nyt ehdi/pysty/voi auttaa/osallistua/tulla leikkimään jne.
Miten te muut ehditte huomioida esikoista?
Raitis ja Pikku-Mangusti päivää vaille 3viikkoa
Mut sen sijaan tuntuu pahalta tämä oma riittämättömyys.. Ihan liian monta kertaa päivässä joutuu sanomaan esikoiselle, että Äiti ei just nyt ehdi/pysty/voi auttaa/osallistua/tulla leikkimään jne.
Miten te muut ehditte huomioida esikoista?
Raitis ja Pikku-Mangusti päivää vaille 3viikkoa
Raitis mä myös joudun tosi usein sanomaan että nyt ei pysty, kun esikko haluaa leikkiä, mut yllättävän hyvin hän sen sulattaa. Oon sit ottanu tavaksi et heti kun Helmi menee iltapäiväunille niin menen esikon huoneen lattialle istumaan ja sit leikitään. Toinen kiva juttu on leipominen. Ollaan tosi paljon leivottu yhdessä Usein niin että Helmi on kantoliinassa. Ja leikkipuistossa aamulla Helmi nukkuu vaunuissa niin on pari tuntia aikaa esikolle.
Niin tosiaan, onko jo joku uusi syyskuun pino?
hemari ja Helmi 7vk 2pv
Usein niin että Helmi on kantoliinassa. Ja leikkipuistossa aamulla Helmi nukkuu vaunuissa niin on pari tuntia aikaa esikolle.Niin tosiaan, onko jo joku uusi syyskuun pino?
hemari ja Helmi 7vk 2pv
Tein uuden pinon pikkuisille, jatketaan kirjoittelua siellä.
http://kaksplus.fi/keskustelu/lapsi-kasvaa/vauvat-0-12kk/2023014-elokuun-2011-pikkuiset-syyskuussa/#post24540730
http://kaksplus.fi/keskustelu/lapsi-kasvaa/vauvat-0-12kk/2023014-elokuun-2011-pikkuiset-syyskuussa/#post24540730