Tästä tulee pitkä sepustus kun en ole perjantain jälkeen täällä käynyt :O
Tervetuloa
Salama!
Surunvalittelut
Raitapaitaiselle :flower: Vaikka kuolema on odotettukin niin on se silti rankkaa
Miuski, toivottavasti voit jo paremmin! Mä olen ollut mahataudissa taas sunnuntaiaamusta asti. Ja yhtä oksennuskertaa lukuunottamatta oireet on aika samanlaiset kuin sulla, eli sydän hakkaa, tulee kylmänhiki, väsyttää aivan sairaasti, en jaksa mitään, tuntuu että pyörryn jos yhtään seison kauempaa tai yritän tehdä jotain, saatika sitten jos lähden ulos. Tällainen heikko ja pyörryttävä olo mulla on ollut aikaisemminkin, olen yleensä tulkinnut sen liian matalaksi verenpaineeksi. Mutta tiedä häntä, kun verenpainetta ei koskaan ole ko. aikana mitattu. Matalaa verensokeria se ei ainakaan ole. Enkä usko raudanpuutteenkaan olevan syynä, mulla on kyllä matala hb (olikohan se jotain tyyliin 107 paikkeilla reilu viikko sitten, mutta syön rautatabletteja, eli niiden pitäisi kuitenkin auttaa).
Raudasta puheen ollen, enpäs tiennytkään että se on se joka aiheuttaa tuon kammottavan hajun vessassa (kiitos vinkistä
Raitapaitainen ). Ei sen puolen, sain taas mahataudinkin, eli ehkä sekin on osasyyllinen. Outo mahatauti vaan kun alapään toiminnot toimii kuitenkin ihan normaalisti, mutta oksu tulee :x
Juu, ja sitten oksettava kysymys :ashamed: eli onko kellään muulla
peräpukamia? Me oltiin tuon miehen kanssa lauantailtana vähän etukäteen juhlimassa hääpäivää, mummu kun oli täällä kerrankin lapsenvahtina, ja takaisin tullessa mun piti päästä vessaan. Ja siis sitä verta tuli aikas lailla (vessapaperiin), sellaista ihan kirkkaan punaista. Ja osoitteesta ei ollut epäilystäkään, eikä sitä vuotanut jatkuvalla soitolla niinkuin olisi tullut jos olisi tullut emättimestä (à la menkat tms). Vuotoa jatkui sunnuntai-iltaan asti, nyt on sentään rauhoittunut (sain äidiltä jotain voidetta joka ehkä on auttanut, tai sitten se meni itsestään ohi). Mutta onko kellään muulla vastaavia kokemuksia? Mietin vaan että pitäiskö mennä kuitenkin lääkäriin, vaikka vuoto onkin nyt lakannut...
Majj ja Hemari, oltiin tosiaan lauantaina miehen kanssa
ulkona syömässä, onneksi ilman lapsia. Meillä varsinkin esikoinen on tottunut ulkona syöjä, kävimme varmaan kerran viikossa hänen kanssaan kahvilassa/ravintolassa ennen kuopuksen syntymää. Ja lapsi käyttäytyi kuin enkeli, ei mitään ongelia. Meillä ongelmana onkin siis levototon kuopus, joka ei edes täällä kotona osaa istua paikallaan sen aikaa, että söisi. Saatika sitten ravintolassa jossa on NIIN paljon katseltavaa. Ja nämä kaksi sitten yllyttävät toisiaan, eli ei ole mitenkään kauhean hauskaa heidän kanssaan enää käydä, tai siis täytyy valkata ravintola tosi tarkkaan niin, että siellä on joko jokin paikka, missä he saavat juosta, tai tosi vähän väkeä (mikä taas ei ole hyvä merkki noin muuten), niin etteivät he häiritse muita : / Ja tietty (Ruotsin) laivalla henkilökunta on aivan ihanaa lapsiperheitä kohtaan, voi esim pitää taukoa syömisessä jos täytyy mennä laittamaan lapset nukkumaan :heart: Mutta siis jostain syystä kuopus on ollut vaikea mukaanotettava alusta asti. Saas nähdä miten nyt käy tämän kolmosen kanssa...
Lastentavaragallupin idea on loistava! Mutta vaikea : /
Turhin mulla on ollut kantoliina. Se on pitkä ja hankala sitoa, en ikinä oppinut sitomaan sitä niin, että saisin siitä vauvan pois ja samalla sitomisella takaisin, ja myös olkaimet oli vaikea saada niin, etteivät ne menneet kasaan vaan että niistä sai kunnon tuen. Toinen turha oli sellainen kuppi, jonka sai sen rinnan päälle josta ei imettänyt, mutta joka siis keräsi pois valuvan maidon. Käytin sitä muutaman kerran, mutta eipä sille maidolle ollut käyttöä kun vauva ei osannut/halunnut imeä tuttipullosta. Ja juu, 92 cm bodyt on olleet turhia kun niistä ei ole enää juurikaan iloa kun alkaa potalle lasta treenaamaan.
Tärkein... vaikeaa. Esikoiselle tutti, muuten hän olisi tissitellyt 24/7
Kuopus ei tuttia huolinut, tyyny on ollut sitäkin tärkeämpi... mutta perustarvikkeita lukuunottamatta (erittäin hyvät Teutonian fun-series vaunut, pienet, helppo ajaa ja sopivat hyvin kaupunkikäyttöön, sänky, hoitopöytä/alusta) "tärkein" lienee ollut hyvä syöttötuoli. Meillä on se Stokken tuoli, sillä setillä jonka saa vauvalle. Esikko istui siinä n. 2.5 kk:n iästä asti ja viihtyi loistavasti, vaikka se istuminen siinä vaiheessa oli vielä sitä sun tätä. Sitterissä hän ei viihtynyt ollenkaan. Ja tuoli on hänellä edelleen käytössä. Kuopuskin tykkäs omastansa vauvana, ja hyvä se on edelleen, joskin istuminen on sekunnin luokkaa kun on housut täynnä muurahaisia... Ja pienet body on olleet hyviä, eivät valu ylös (nyt en muista kuka ei tykännyt mekoista siksi, että ne valuvat ylös, olen ihan samaa mieltä. Mekko on hyvä kävelemään oppimisen jälkeen).
Ihanin ostos taitaa olla "mammy hook", jonka saa rattaiden kahvaan roikkumaan, ja siitä sitten kassit sun muut.
Blancolle onnea puolenvälin saavuttamisesta! Ja jos olen missannut jonkun muun rajapyykin saavuttaneen niin kaikille muillekin!
Päksäkkä, onko taaperosi noin 2-vuotias? Uhma siinä iässä tulee ja menee, ja sitä riittää jaksoittain tuonne 4 vuoden ikään asti ainakin. Onneksi sen määrä ei ole jatkuvasti sama, vaan se tosiaan tulee ja menee, ainakin meillä on ollut näin. Tosin se uhmakausi voi hyvinkin kestää 1-2 kuukautta kerrallaan, eli on niissä kestämistä...
Bump, en osaa Suomen onnittelukäytäntöjä kommentoida kun en ole itse siellä asunut 12 vuoteen, mutta ainakin Ruotsissa hyviin käytöstapoihin kuuluu onnitella. Ja näin on käynyt ainakin mun osalta, kaikki jolle olen kertonut on onnitellut. Samoin kyllä suomalaiset kaveritkin... jopa se lapseton 36-v, joka ainakin aikaisemmin olisi mielellään itse lapsen/lapsia halunnut : / Melkein teki pahempaa itse kertoa hänelle
Jaa, mitähän tällä haluan sanoa?!? Ehkä sun kavereillas on omia ongelmia, niinkuin totesit. Älä niistä välitä, eikö ole pääasia että itse olet omaan elämääsi tyytyväinen...?
Huhhuh, ei varmaan kukaan jaksanut lukea taas tätä romaania