...Enää ei vaihtaa voi aikaa, eihän nyt voi käydä näin?
Oli sitten hieman erilainen eilinen päivä
Tulossa taas itkun ja surunsekaista päivitystä niin jotka ei jaksa lukea niin voi nyt jo hypätä yli
Iltavuoroon menin normaalisti töihin mutta tunnin oltuani, aloin itkeen ihan hillittömästi, lähinnä isää ja kaikkia muita huoliani. Onneksi töissä oli yksi ihanimmista työkavereistani, joka tietty heti huomasi, että nyt kaikki ei oo kunnossa. Pyysi rp:n paikalle ja hällekkin väitin vielä tovin, että: "jaksan, jaksan, ei täs mitään.." Onneksi olivat sitten niin itepäisiä, että soittivat sijaisen ja passittivat mut kotia nyt saikulla loppuviikon.
Eilen tuntui vaan, että kaikki mureni käsiin. Oon tuntenu jo noin viimesen kuukauden, että oon väsyny, jotenkin töissä on aina pystyny tsemppaamaan ja hymyilemään, työmatkat on sitten menny itkiessä. Nää aurinkoiset päivätkään ei tunnu auttavan asiaa, päinvastoin. Oli jotenkin helpompaa olla tuo pitkä ja pimeä talvi ilman isää, nyt havahtuu päivittäin siihen tosiasiaan, että ei se isä tule kesäksikään takaisin. :'( Loppukuusta pitäs lähteä käymään pohjanmaalla äiteen luona ja etukäteen jo hirvittää kun tiedän, että kaikki isän tavarat on vielä varastossa ja ulkona, auto, työkalut, kaikki. Vain isä puuttuu. :'( Ja sitten tuossa eilenköhän se oli, mietin, että miten ylpeä isä olis ollutkaan jo tästä kasvaneesta mahasta. Hänen ensimmäisestä lapsenlapsestaan. Nyt vastassa ei ole kuin äitee. :heart: Ja työasioista oon murehtinu aivan liikaa viime aikoina ja kun pinna ollu hieman kireämmällä niin on tullu sitten suutuspäissään tiuskittua ties mitä, mikä sitten harmittaa jälkeenpäin. Kaikki tämä oli vaan yhtäkkiä liikaa ja eilen nousi seinä vastaan. Onneksi tuo em. työkaveri oli töissä, muut tuskin suurempaa huomiota olisivat kiinnittäneet ja itse en olisi ikimaalimassa myöntänyt, että nyt ei jaksa. Hammasta purren olisin vuoroni tehnyt ja tänään mennyt uudestaan. Huomiselle varasin yksityiseltä psykiatrilta ajan, tuntuu, et nyt on pakko päästä tätä vyyhtiä purkamaan jonkun kanssa, maksoi mitä maksoi. Täällä meillä kun tuo kunnallinen toimii niin heikosti, että en viitsi edes yrittää.
Ja sitten selailin eilen noita muitakin pinoja täällä ja törmäsin tuohon maaliskuisten pinossa olevaan suru-uutiseen, kamalaa.. Siinä valossa nämä omat ongelmat tuntuvat aika pieniltä.
Onneksi täällä masukki ollut vilkkaalla tuulella aamun, nyt rauhoittui, taisipa käydä nukkumaan :heart:
Onnittelut kaikille hyviä ultrakuulumisia saaneille :flower: Sen suuremmin en jaksanut nyt pinoon syventyä mutta uudemman kerran sitten kun saan näitä omia ajatuksia hieman koottua. Nyt jo hieman parempi fiilis kuin tuossa herätessäni, silloin tuntu et kaikki kaatuu.
Hirveintä on ehkä huomata olevansa näin heikko.
Hyvin väsynyt piianappula