Elokuun mussukat joulukuussa <3

sinnamon Mulla myös tuo alavatsakipu säteilee peräsuoleen.
Mulle on joskus gyne kommentoinut mun kohdun asennosta, en millään muista mitä mutta oli jotenkin erityisen kallellaan vissiin johonkin suuntaan.
 
Kipuiluista, kukaan muu täältä ei ole muistaakseni raportoinut samanlaisista kivuista mitä mulla oli ekoilla viikoilla plussan jälkeen. Kohtu kouristeli noin kahden minuutin välein monta päivää. Sitten pikkuhiljaa kouristelujen aikaväli piteni puoleen tuntiin, pariin tuntiin, päivään ja vihdoin kouristelut loppui kokonaan. Kouristukset oli tosi lujia, piti ihan laittaa silmät kiinni ja keskittyä odottamaan kivun poistumista. Noita kipuja oli siinä viikoilla 4-6 suunnilleen.

Nyt ei ole sitten muita vallitsevia oireita kuin pirunmoinen kuvotus ja palelu. Huomenna alkaa kymmenes raskausviikko, mutta tällä viikolla ei ole ollut sen kummempia kohdun kasvukipuja vaikka vau:n kirjassakin luki, että niitä voi tulla. Pitää vaan toivoa, että kaikki on tuolla alhaalla hyvin :) Ja ainakin kuvotuksesta päätellen on :D

Niiu & Manteli 8+6
 
Uusi täällä olisi!!

15.08 Vempuli--33v--Tyks. Varhaisultra on 2.1

Tosiaan juuri viikko sitten plussaillu :) Vauvaa ollaan toivottu 3 vuotta jonka aikana tuli 2 keskenmenoa toinen vasta 14+6 :/. Nyt toivotaan että pysyy matkassa loppuun saakka!

3 lasta on jo siunaantunut :) Esikoinen on 14 vuotias, toinen on 11 vuotias ja kuopus 6 vuotias. Eli ovat jo kaikki koululaisia
Perheeseen kuuluu myös mies, sekä 3 koiraa, kissa ja läheisessä tallissa 2 omaa hevosta :)

Tämmöne ilmottautuisi mukaan?! :)

V ja V 6+6
 
Viimeksi muokattu:
Joulukiireet täälläkin ohi ja ehtii vihdoin tulla kertomaan kuulumisia :)

Oireita ei niin kauheasti ole. Tissit on kyllä edelleen kipeet ja vähän kasvaneet. Vatsaa jomottaa ja vihloo välillä, mutta ei onneks kipeesti. Vatsa on turvonnut ihan kauheesti, mutta se nyt on ollut tollanen pallo jo vuoden päivät, eli muut ei sitä osaa raskauteen yhdistää.. Pientä pahan olon tunnetta on ollut välillä, mut menee onneks nopeesti ohi. Mä oon ollu monta päivää ihan jäässä. En sitä heti osannut raskauteen yhdistääkään, mutta muillakin ollut samoja oireita, joten johtuu varmaankin siitä sitten :)

Tuosta tupakoinnista on pakko vielä sanoa.. En mitenkään puolustele asiaa ja ymmärrän asian pointin kun siitä oli täällä juttua. Itsekin ole aina pitänyt tupakoimista raskaana ollessa vääränä, mutta mä en ymmärrä mitä merkitystä sillä on, että onko hoidoissa vai tuleeko ihan ylläriraskaus niin tupakoinnin lopetuksen kanssa. En mä ainakaan itse valinnut pitkää lapsettomuutta ja hoitoja ennen kuin tulen raskaaksi. Tuo lapsettomuus ja alkaneet hoidot aiheutti aika paljon stressiä ja pahaa mieltä niin tupakoinnin lopetus oli kyllä vähiten mielessä silloin. Parhaani yritän että saisin lopetettua ja nyt onkin mennyt vain 4 tupakkaa päivässä, joista niistäkin aion viikon sisällä luopua. En ikinä uskonut että lopetus olisi näin vaikeeta. Ehkä se johtuu siitä ettei vielä oikein edes tajua koko asiaa ja kun ei tiedä mitä tuolla masussa loppujen lopuks on niin on sellanen olo, että "uskon vasta kun näen".. En tiedä, mut lopetus on nyt kuitenkin se mihin todellakin aion panostaa!!

Ensimmäiset itkupotkuraivaritkin tuli joulupäivänä. Suurimmaks osaks johtuu varmaankin tuosta vähäisestä tupakoinnista, mut eipä ole tuollaista raivokohtausta ennen tullut. Itsekin vähän pelästyin, että mitäs tää nyt tarkottaa. No onneks meni ohi nopeesti :) Voi mies parkaa, jos näitä tulee vielä paljon lisää..

Huomenna soitan polille ja varaan ajan alkuraskauden ultraan. Neuvolaankin ajattelin heti aamusta soitella :) Jännittää ihan kauheesti soittaa sinne..

Vajaan kolmen viikon päästä alkais koulu. Ehdin sinne hakea jo lokakuussa, eikä yhtään tiennyt miten hoitojen kanssa käy niin päätin ottaa opiskelupaikan vastaan. Plussahan se sitten tuli ennenkuin koulu ehti edes alkaa :) Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, niin ehdin sopivasti käydä koulua kesälomaan asti. Sitten ajattelin jättää yhden lukuvuoden välistä ja jatkaa taas seuraavana syksynä..

Kohta alkaakin jo uusi vuosi :)

Dana & mini 4+4
 
Vilkasta keskustelua ollut, kiva lukea näin joulupöhöissä :D Kiitokset Zanizipille listan päivityksestä!

Täällä alkaa myös joulujutut tulla korvista, yhtä juoksemista paikasta toiseen ollut koko joulu ja kauhea ähky mahassa jatkuvasti! En tiedä onko raskaudesta johtuvaa mutta kesken ruokailun tulee yhtäkkiä stoppi syömiselle, ei vaan laske. Vaikka aloitushetkellä olisi kova nälkä niin sit ei vaan saa syötyä koko settiä.

Tupakoinnista on ollut kiivastakin keskustelua, tuohan on asia josta voidaan tosiaan olla montaa mieltä mutta sitä lopettamisen helppoutta ei varmaan pysty kertomaan kuin jokainen yksilö itse. Ja vielä siitä että miksi ei ole lopetettu hoitojen takia jo aiemmin niin toi nyt on taas mun mielestä ihan epäoleellinen asia, ei ne hoidot ihmistä täydelliseksi tee ja ei kukaan voi elää odottaen sitä lasta mahdollisesti vuosikausia ja siksi lopettaa kaikki paheet jos samaan aikaan haluaa nauttia elämästä. Samaan kategoriaan menee nämä että miksi ei hoitojen aikana jo laihduta tai vuosia ennen lapsenteon yritystä lopeta juomista ja plaa plaa. Mutta sitä mieltä minäkin oon että joku keino pitäisi plussan jälkeen löytää lopettamiseen, en hyväksy tupakointia raskaana ollessa ja piste.

Kertomisesta, meillä kerrottiin jouluna molemmille isovanhemmille ja sisaruksille ja kyllähän siinä itku tuli silmään :) Ihana asia kerrottavaksi. Tosi kurjaa teillä joillain kenellä oli negatiivinen vastaanotto uutisiin :(

Hiusväreistä ja muista hysteriaa aiheuttavista asioista niin mä jatkan elämääni kosmetiikan saralla ihan normaalisti, en aio muuttaa mitään koska en usko että mun käyttömäärät voi oikeasti aiheuttaa mitään vaaraa sikiölle. Nää on taas näitä uskonasioita koska mun käsittääkseni mitään relevantteja tutkimuksia haitoista ei ole? Jos olisi raakaa faktaa pöydällä niin eiköhän ympäri maailmaa olisi oikeasti kunnon kiellot tiettyjen kosmetiikkatuotteiden käytöstä eikä vaan pelkät suositukset tai uskomukset. Mut tää on vaan mun fiilis, jokainen tehköön tavallaan.

Hankinnoista onko muita kenellä on kauhea hinku ostella vaatteista esim. aleista mutta ei voi?? Ja mä en siksi viitsi ostella koska sukupuolta ei tiedä (eikä miehen mukaan tule tietämään), en ole niin neutraalien vaatteiden fani ;) Tykkään väreistä ja haluan kohdistaa ostokseni oikealle sukupuolelle :D

Itkuherkkyydestä ja kiukkuisuudesta täällä on kunnon vuoristoradassa elävä tyyppi :( Eilen saatiin aikaiseksi hirveä riita miehen kanssa vaikka yleensä ei pahemmin riidellä. Koko päivä pilalla ja kauheat itkut päälle. Mä vaan huomaan selkeästi itsessäni kiukkuisuutta ja herkkyyttä mitä ei normaalisti (eikä ekassa raskaudessakaan) ole ollut. Inhottavaa miehellekin kun räjähtelen, nalkutan ja loukkaannun tyhmistä asioista ja oikein huomaan haastavani riitaa. Ja mies ei tietenkään tajua että olen normaalia herkempi nyt. No, ehkä se tästä, kohti seesteisempää keskiraskautta, right? :D

Turvotuksesta ja ulkomuodosta mä oon niin yllättynyt miten mun maha on jo nyt pompsahtanut esille vaikka esikosta meni varmaan ainakin jonnekin 16 viikolle eikä hirveesti ollut mahaa. Tätä menoa tulee olemaan vaikea peitellä raskautta edes tuonne nt-ultraan :(
 
Onnea ja tervetuloa uusille! :)

Mun neuvolat oli ainakin menny tuolla listalla ohi vaikka LA oli päivitetty, kirjottelin ne samalla kerralla kumminki...

eli Neuvola 4.1 ja lääkärineuvola 10.1

Jouluna söin kaikkea muuta paitsi kalaa, en oikeen välitä enkä halua tietentahtoen ottaa pientäkään riskiä. Viiniä en juo muutenkaa mut sitä tarjottiin ja kysyttiin et etkö maistais.

itkuherkkyyttä ja kiukuttelua on havaittavissa, joulupukin kuumaa linjaa kattoessa tuli tippa linssiin niistä ihanista lasten lauluista ja muista jutuista :D pillitän kyllä muutenkin aika herkästi vaikka ihanasta mainoksesta. ja sit taas toisaalta saatan kiukustua jostain ihan pikkujutusta.

voidaan vielä hyvillä mielin jatkaa salailua kun ei oo mitään juhlia tulossa et tarvis ottaa alkoholia :D Ai niin, mua nauratti kun availin pojalle paketteja niin sieltä löyty ihan pienet villasukat, oli mun isän vaimon kutomat ja kyllä tietää kuin iso poika toi jo on (ei varmaan osannu kuitenkaa arvioida jalan kokoa) niin aloin miettii et onko se joku vinkki tai oliko ne arvannu ja mun ukki kans sano täs kerran et alkaa olla kohta pienen puutetta kun esikoinen on jo "niin iso" ;)

Hyvää uutta vuotta kaikille!!
 
Ihan pakko kysyä teiltä jotka ette kerro ihmisille vielä näin alkuvaiheessa raskaudesta, että miksi? :O

Okei, ymmärrän jos ei työpaikalla voi kertoa potkujen pelossa, mutta miks ei muuten kertoisi ilouutisesta?

Olen itse kyllä todella avoin ihminen, mutta tiedostan myös sen että jos keskenmeno tulisi niin minulla olisi suuri tukiverkosto asiassa tukemassa! :)

Ja siis yleistähän se on ettei alussa kerrota, mutta minua on aina mietityttänyt salailun pohjimmainen syy...

Niin ja tiedättekö saako ultraan tulla sisarukset (lapsen) mukaan? Olis ihana kun koko perhe näkis pikkusen ruudulta! ;)
 
Huh, joulusta selvitty! Mä kyllä rakastan joulua, mutta on sekin silti mukavaa kun se on takana päin. :D Varsinkin kun tänä vuonna otti harvinaisen koville kaikkien valmistelujen tekeminen väsyneenä ja pahoinvoivana. Onneks lopulta onnistu ruuasta ja oleilusta nauttiminen kuitenkin ihan hyvin. :)

Oon kyllä todennut olleen niin oikea valinta meille jättää kertomatta raskaudesta ihmisille (tarkemmin meidän syitä tuohon valottelin jo aiemmin, niin en nyt lähde toistamaan). Fiilis tämän suhteen on ollut nyt niin rento ja rauhallinen kun kukaan ei hössää. Ja nyt kun oma olo on kuitenkin enemmän tai vähemmän outo, on niin ihanaa että ihmiset suhtautuu muhun ihan niin kuin aina ennenkin ja juttelee niistä ihan normaaleista jutuista, eikä se raskaus ole koko ajan siellä puheenaihelistan kärkipäässä. Paljon helpompi itekin olla ajattelematta ja hermoilematta 24/7. :) Ainakaan nuo jouluna tavatut sukulaiset ei siis tainneet aavistella mitään. Joku kaukaisempi sukulainen oli kuulemma kysynyt mieheltä joko on toinen lapsi tilauksessa, mihin mies oli vastannut ehdottoman ein. :D Onneks tosiaan kyse sellaisesta sukulaisesta, jota ei todellakaan nähdä edes vuosittain, niin tuskin tulee asiaa miettineeksi jälkeenpäin.

Kohtu on tosiaan kipuillut täälläkin. Tähän mennessä kovimmat kivut osu just sen kauhean yskän kanssa samaan aikaan, mikä oli tietysti epämukavaa ja pisti kyllä vähän mielikuvituksenkin laukkaamaan. Olin välillä ihan varma että tyyppi tulee vielä yskityksi pihalle. :D Mutta ilmeisesti joku kyytiläinen siellä edelleen on. :) Pahoinvointi pitää siis edelleen tiukasti otteessaan ja nyt kuvioihin on tullut myös järkyttävä väsymys, minkä toivotan kyllä tässä kohtaa ihan tervetulleeksi. Kroonisesta unettomuudesta kärsineenä on ihan loistavaa, kun uni maistuu. Ja vaikka päivälläkin silti väsyttää, niin ainakin se on paljon terveemmän tuntusta väsymystä. :)

Täytyy sanoa, että nuo hiustenvärjäys- ja tupakointihuolet saa kyllä olemaan tässä kohtaa tyytyväinen, etten oo koskaan edes "maistanut" tupakkaa tai värjännyt hiuksia. Kun alkoholinkäyttökin on esikoisen myötä jääny aika olemattomiin, ei erityisemmin tunnu siltä että joutuis kauheesti luopumaan mistään. :) Paitsi tietysti kohta lempivaatteista, kun ei ne sitä kuitenkaan taas enää raskauden jälkeen ole. :D
 
Guessvol2 : ainakin meidän tiedotteessa luki, että lapsia ei saa ottaa mukaan ultraan.

Eihän raskaus ole millään tapaa peruste työsuhteen irtisanomiseen, sehän on laitonta, joten tokkopa siinä on syy miksi jättää kertomatta?

Itse kerroin töissä, koska siellä oli radikaalia muutoksia remontin hajujen takia, josta mulle tuli todella paha olo, ja tehtiin mun kohdalla muutoksia jotta mun oli hyvä olla töissä.
mulla on tosi hyvä suhde mun pomoon (pitkä työhistoria) joten ei tehnyt pahaa kertoa ja sen reaktio oli sitä mitä ajattelinkin.
Tottakai mua vähän jopa harmittaa se, että yhdessä suunnitellut mun työnkuvan muutokset ei välttämättä ehdi toteutua ennen mahdollista äippälomaa ja äloman jälkeen menee taas pitkä aika että on mahdollisuus näihin muutoksiin, mutta ei voi minkään :)

Ollaan myös muutamille läheisille kertonut, sillä haluan että on toi tukiverkko kasassa jos tässä huonosti käy :)
Esimies on jo mun puolella, ja kun tästäkin puhuttiin, niin sanoi että on tulos mikä tahansa, niin en töistä saa stressata.

Meillä iski miehen kanssa aattoyönä (siis aatonaaton-aaton välisenä) aivan pakottava tarve päästä ultraan jotta oltais voitu kertoa sukulaisille :LOL:
no eipä yksikään pkseudun yksityinen vastaanotto ollu aattona auki mitä netistä luki, eikä kyllä ois kehdannu mihkään julkisen päivystykseen lähteä valehtelemaan jostain kivuista.
Lähimmät aukiolevat paikat ois ollut turku ja tampere :O
Noh, ei kerrottu vielä, joten ens vuonna sitten ;)

Palailen töistä taas paremmalla "ajalla" :D
¨


~ Ambro 7+1
 
  • Tykkää
Reactions: Guess.vol.2
Huh, joulusta selvitty. Ruuat ei tosiaan tippuneet alas ja tuo monen puhuma yhtäkkinen stoppi syödessä on kovin tuttu tunne. Kaksi meidän perheen jäsentä arvasi jouluna, että olen raskaana -huono olo, kahvittomuus ja se, etten juonut edes punaviiniä ruualla pistivät ilmeisesti silmään. Väitän, että tuo kahvi on se mikä paljastaa tämän, ennen oon kuitenkin sitä juonut useammankin kupin päivässä.

Huono olo on kyllä ihan koko ajan läsnä, aamut on ne pahimmat. Nälkä tuntuu olevan aina läsnä, yölläkin joutunut muutaman kerran syödä jotain.

Tunteet on täälläkin pinnassa, herkistyy ihan naurettavista asioista ja samalla tajuaa asian ja lopuksi alkaa jo hymyilyttämäänkin.

En tiedä, johtuuko raskaudesta, todennäköisesti. Mutta valvominen ei sovi yhtään, mikä sinänsä on ihan naurettavaa, koska olen ennen ollut melkoinen yökukkuja. Nykyään nukkumaan on mentävä ihan viimeistään 22.30, mieluusti jo aiemmin. Jos näin ei tee, on aamuinen olotila ihan karmea.

Meillä on kanssa eka neuvola nyt 3.1., jänskättää jo kovin :)
 
Heippa kaikki ja tervetuloa taas uusille :) Zanizipp, iso kiitos päivityksestä :) Mulla uupui VU aika, joka on siis tänään, huiiii, jännittää niin ettei yöllä tullut oikein uni ja mieskin hiplasi unissaan koko yön mun mahaa, taitaa sitäkin jännittää esikoisen tulo :LOL:

Kertomisesta, annettiin jouluna tosiaan molempien perheille kortit joululahjaksi ja mieleinen lahja olikin!! Kaikki meni aivan sekaisin uutisesta ja anoppi vaan halaili miljoonaan kertaan ja hoki kuinka paras lahja ikinä kyyneleet silmissä :) Töissä meinaan kertoa lähemmäs vkoa 12. Muuten kavereista lähimmät tietävät.

Hiusten värjäämisestä, aion varmasti raidoittaa tukkaani matkan varrella, tosin harvemmin kuin muuten. Kosmetiikkaa tulen käyttämään, mutta valitsen kaupasta parabeenittomia ja hajusteettomia tuotteita.

Oireita täällä edelleen erittäin vähän, tissit arkoina ja mahaa turvottaa, muuten kaikki kuten ennenkin. Välillä sitä oikein unohtaa koko raskauden!! :D Se antibioottikuuri virtsatientulehdukseen ei tainnut oikein purra, lääkäri soittaa tänään ja kertoo viljelyn tulokset, sillä osaa antaa oikean kuurin joka varmasti puree. Ihanan vähällä sitä on päässyt anyway, sympatiat kaikille niille jotka pahoinvoinnin kanssa taistelevat :heart:

Palailen myöhemmin tänään sitten ultrakuulumisten kera :) Kivaa päivää kaikille!
 
Guess.vol.2 Kysyit tuosta miksi toiset ei kerro raskaudesta heti ja itsekin mainitsit tuon keskenmenon, itse en kerro juuri tuon keskenmenon takia, minulla niitä on jo 2 takana, ja kummassakaan en ole kertonut kuin 2 ystävälle siitä. Ja toiset tosiaan ei ymmärrä sitä menetystä jos se sattuu tapahtumaan, vaikka se onkin iso menetys sille ketä sen kokee, vanhemmille en kerro myöskään sen takia koska he olisivat varmasti hyvä tuki, mutta varmaan hössöttäisivätkin ihan liikaa siitä asiasta. Joten ei tuo kertominen oo ihan itsestään selvyys. Ja on se töissäkin kauheeta kertoa yhdelle ja hän sitten kertoo kaikille ja sit jos tulee keskenmeno ja yritä nyt sit selitellä kaikille se..
 
Morjens!

Kertomisesta: Mä oon vähän tämmönen sekamuotokertoja - joillekin, kuten omalle äidille kerroin heti kun plussa tuli, muille taas haluan kertoa paaaaljon myöhemmin. Omille sisaruksille kerrottiin jouluna ja miehen vanhemmille myös. Töissä kerroin yhdelle läheisemmälle työkaverille VU:n jälkeen (joka tiesi yrityksestä) ja sitten pomo arvasi pikkujouluissa. Mutta muiden ei mun mielestä tartte kauheasti tietää, enkä millään muotoa halua, että töissä mun ruumiin tilasta tulee yleinen keskustelunaihe. Musta se on vaivaannuttavaa ja kuten joku muukin sanoi, haluan olla mahdollisimman normaalisti. Miehen äiti meinasi jo jouluna alkaa hössöttää, mutta sitten hän tajusi itsekin, että mopo oli lähteä käsistä ja sanoi: hössötys loppuu nyt :) Mul on aika hyvä anoppi siis. Nyt siis on sopivasti sitä jengiä, joille voi halutessaan kertoa tuntemuksistaan, mutta ne osaa myös (toivon mukaan) jättää rauhaankin. Inhoan semmoista hössötystä ja toisten asioiden vatvomista.

Oireet vaihtelee ihan päivittäin. On pahan olon päiviä, koko ajan oksettava olo vaikkei oksentaisi, jolloin myös väsyttää kamalasti, voisin vaan nukkua ja nukkua. Sitten on päiviä, jolloin pahoinvointi iskee vasta illemmalla lievänä ja saa tehtyä kaikenlaista, ruokakin melkein maistuu normaalilta. On päiviä, jolloin tisseihin sattuu niin ettei voi liikkua ja toisena taas vatsaa kiristää kamalasti. Katotaan mimmonen päivä tästä tulee. Väsymyshän on iskenyt mulle nyt kunnolla vasta tässä 7+ viikolla. Oireet on ylipäänsä huomattavasti voimakkaammat kuin esikoisesta. Ja maha on pyöristynyt, eikä varmaan pysy piilossa np-ultraan asti.

Mielialoista: Aika perusfiilikset. Huomaan ärsyyntyväni helpommin (varsinkin jos oksettava olo vaan jatkuu ja jatkuu), mutta en muutenkaan ole riitelevää tyyppiä, joten tämä on lähinnä ilmennyt semmoisena lievänä kipakkuutena ja pääasiassa huvittaa miestä :) Yks asia harmittaa ja se on tuon petipuuhapuolen hiljaisuus. Mutta tässä jatkuvassa etomisessa ei tosiaankaan ole seksi mielessä. Onneksi tätäkään ei loputtomasti kestä.

Se ois jo 7+5, hui :)
 
Tupakoinnista vielä,en itsekään hyvällä maha pystyssä tupruttelijoita,mut tän hämmennyksen olis voinu ilmaista aivan eritavalla. Eli en suinkaan ole itsekään tästä erimieltä. Ainoastaan tuosta asenteesta.

Kertomisesta meillä oli edellisessä se periaate ettei puhuta jos tuleekin km. Itsellä viides raskaus joita yksi syntynyt lapsi eli keskenmenoilta ei olla täälläkään vältytty :( jos keskenmeno tulee niin on kovin raskasta yrittää pitää itsensä koossa ja samalla lohduttaa myös läheisiä jotka asiaa suree. Ja sit toinen et itse en ainakaan jaksanut kuunnella niitä voivotteluita. Ennemmin suree asian oman perheen kesken.
 
Eihän se neuvola tietenkään ollut auki.. Aukeaa vasta 2.1. Varhaisultran sain kuitenkin varattua, kun se tehdään vielä siellä naisten polilla, lapsettomuushoitojen vuoksi. Mulla VU 11.1.2013 . Vähän alko jo jännittää. Eihän siihen ole kuin 2 viikkoa enää :)


Te joilla on koira / koiria , niin ootteko huomannut koiran käytöksessä itseänne kohtaan jotain muutoksia? Sanotaan, että koira haistaa raskauhormonin ja alkaa kohdella raskaana olevaa eri tavalla, esim. suojelemalla ja vahtimalla.. Mä en vielä ainakaan ole huomannut mitään, mut eipä oikeestaan olla käyty ees siten lenkillä et olis ketään muita tullut vastaan..

Siitä FB ryhmästä vielä? Mites sinne liittyminen nyt onnistuikaan?? ja minkä niminen ryhmä on?
 
Koirista: Meidän uros 1,5v on alkanut selvästi machoilemaan ulkona enemmän eli jotenkin olevinaan niin miestä, niin miestä (terrieri vielä). Mutta mä pistäisin tuon ihan normaalin koiran kehityksen piikkiin. Pitääkin kysyä mieheltä, onko se samanlaista kukkoilua, kun ne menee lenkille. En oo sillee muuten huomannut mitään erityistä tuosta koirasta, samanlainen kylkimyyry kuin ennenkin :)
 
Heissan,

Joulu on ohi ja täällä töissä tuijottelen taas tietokonetta ja pidättelen oksennusta :ashamed: Pyhät menivät mukavasti, mutta voin kyllä todella huonosti ja oksentelin aamusta iltaan. Että ihan valitinkin täällä sitä oireettomuutta??? Pahoinvoinnin lisäksi muita oireita ei oikein ole, rinnat on kasvaneet, paleltaa ja väsyttää -siinä se.

Ruokavalioista ja rajoituksista ei minulla ole mitään järisyttäviä mielipiteitä. Itse saataan juoda tipan punaviiniä silloin tällöin, mutta siihen jää. Ennen raskautta olen ollut bilepolttaja, mutta kotona/lapsen edessä en ole koskaan polttanut. Jouluna söin vähän graavilohta ja sushia varmaan tulee vähän syötyä myöhemminkin.

Neuvola, sokerirasitus ja varhaisultra kaikki edelleen varaamatta. Jouluna oli niin kova kiire, meidän neuvola on kiinni ja ultra-aikaa harkitsen ensi viikolle. Jotenkin tämä oma pahoinvointi on valanut uskoa siihen, että joku siellä vatsassa kuitenkin on!

Hankintoja en ole vielä tehnyt, mutta tuskin siihen kovin kauaa menee. Esikoisen jäljiltä on toki kaikki perustarvikkeet ja vaatteita yli oman tarpeen, mutta olen välillä semmoinen materialistihiiri, että enköhän hamstraile pieniä söpöjä juttuja! Vaunujen osto meillä on varmaan edessä, niitä olen jo vähän ajatuksen tasolla miettinyt :)


Kaikille mukavaa päivää ja pahaoloisille jaksamista!!!
Kamomilla ja hippunen 7 viikko POKSahtanut, JES!
 
Hyvää joulun jälkeistä aikaa mammat!

Koiralainen tuo ihana rakki-rakkinen, ajoi emäntänsä lähes hulluuden partaalle edellisessä raskaudessa seuraamalla KAIKKIALLE ja vain muutan sentin etäisyydellä. Edes vessaan ei päässyt rauhassa. Nyt ei ainakaan vielä ole vastaavaa huomattu.

Listan päivittämisestä; nyt kun meitä elokuisia liittyy mukaan vielä tiuhaan tahtiin, vois listaa raahata mukana sivuilla, mutta myöhemmin kun listaan ei varmaankaan hirveästi muutoksia tule, vois se jäädä etusivulle ahkeran palstailijan muokattavaksi...

Facesta; itekin ajattelin liittyä myöhemmin, jos sopii. Raskauteni on vielä pienen piirin ilonaihe ja pidän asiaa sen verran yksityisenä, että kertonen töissäkin vasta kun joku kysyy.

Voikaa paksusti! :wave:

Mma R ja Sanelma 8+3
 
Moikka!
tuppaudun tänne vaikka vielä en ole neuvolaan kerennyt. sinne ois aika 10.1. viikolla 6 ilmeisesti kuitenkin nyt ollaan.
Joulupäivänä tein pariinkin kertaan plussat.
Oireita on tähän mennessä ollut vähän... rintojen arkuutta jo pari viikkoa, vatsan vihlasuja, väsymystä, ilmavaivoja ja mielialat...ne mielialat...mies on ihan hätää
kärsimässä.
Ensimmäistä siis odotellaan...ja täytenä yllätyksenä tää tuli. ex-miehen kanssa ei 3 vuoden aikana tärpännyt ollenkaan. Ja nykyisen miekkosen kanssa olen kerennyt seurustella vasta puoli vuotta(!!!)

vähän ulkopuolinen olo tällä foorumilla kyllä tulee, koska en tiedä raskaudesta itse juuri mitään, ja kaikki muut käyttää ihme lyhenteitä ja sanoja :D
niin joo, ikää itselläni on 26 :)
 
Rajoituksista mä välttelen "listeria-ruokia" ja kissan hiekkalaatikoita aikas tarkasti. Muuten otan vähän rennommin ja aattelen et tuskin tilkka tai nökäre jotain sillon tällöin kauheesti haittaa :) . Tupakan polton olen kait lopettanu, en ainakaan nyt viikkoon ole polttanut ja ennen sitä meni pari viikkoa niin että poltin ehkä 4 röökiä viikossa. Olin onneksi jo vähentänyt ennen plussaa (meni enää 2-5 päivässä) enkä kyllä hirmuisesti enää kakkosen jälkee muutenkaan polttanut (5-7 tupakkaa päivässä). Kahvia koitan juoda vain sen sallitun määrän, koska se on kuitenkin mun joka päiväinen paheeni.

Meidän pikkuinen chihu koira ei kyllä tajua mistään raskauksista mitään, mut se on muutenkin vähän hömelö :)

Me ollaan kerrottu mun vanhemmille ja molempien sisaruksille, sekä muutamille kavereille. Eli samalle joukolle jolle kerrottais jos jotain ikävää kävisikin. En halua, et muut vielä tietää, koska minusta ois sitte ikävää selitellä, jos tulisi km tai ultrassa selviäisi jotain sellaista, että jouduttais tekemään rankkoja päätöksiä. Ja muutenkin tykkään pitää salaisuuksia, enkä halua et mun asioista kaikki tietää. En ole esim. facessa kertonu kummastakaan raskaudesta ennenkun lapsi on syntynyt.

Myyräliini 7+5
 
Taggu kyllä sä mukaan pääset vaikket haluaisikaan :LOL:


Nyt Ambro kakii kyllä ja varmasti pitkään... koska oli joulu enkä päässyt eilen kauppaan (enkä jaksanut lähteä abc:lle ruuhkaan) niin jouduin tyytymään tänään työpaikan ruokalaan jossa oli vaihtoehtoina joko uunilohta, maksapihvejä tai katkarapusalaattia... voi morjens.. maksasta jo pelkästä hajusta alkaa oksettamaan ja katkiksia en oo koskaan voinut sietää.. jäljelle jäi siis toi lohi.
Okei, onhan se uunissa kypsytetty joten listerian vaaraa ei ole.. mutta tottakai siinä mun kalapalassa oli sitten joku muoviroikale (vissiin jotain pakkausmatskua)..
Onneks sentään huomasin on roikaleen lautasella enkä suussa.. hyi hitto :x

Noh, enpähän laiskottele tänään sillä tämä muistissani teen takuulla itse lounaat töihin!

Kissanvessaan mäkään en koske. Sen hoitaa mies ja miehen poika ja toistaiseks ollaan pojalle selitetty, etten saa lääkärin määräyksestä putsata kissanvessoja. Pojalle siis kerrotaan vasta ultran jälkeen jos on mitään kerrottavaa.

Mites muuten muilla uusioperheillä on vanhat lapset ottanut vastaan tiedot pikkusisaruksesta? Meillähän on siis tilanne se, että miehellä kohta 12vuotias vesseli joka asuu vuoroviikoin meillä. Mies ja pojan äiti ovat eronneet jo 10vuotta sitten, joten en usko että siitä syntyy pahempia skismoja, mutta vähän jännittää tuo, että miten poika suhtautuu tähän että hänestä tulee mahdollisesti isoveli.
muuttaahan tämä tilannetta pojan näkökulmasta varmasti siten, että hän ei ole enää isänsä "ykkönen". Tulee joku joka on isän luona kokoajan...

Joulusyömisistä ja juomisista: itse söin kaikkea kohtuudella ja joinpa jopa puoli lasillista punaviiniä.
 
Ambrosia85 miehen poika oli 10 v. kun aloin odottamaan ekaa. Ja aika hankalaa se oli kunnes vauva syntyi ja poika tajusi olevansa silti ihan yhtä tärkeä ja rakas isälleen. Oli myös toivonut kokoajan että vanhempansa palaisi yhteen (erosta 6 vuotta) ja mun raskaus tais olla viimeinin niitti niille toiveille. Sen ahdistus tuli sillon ilmi niin et oli ihan kiinni äitissään, ei olisi halunut tulla meille ollenkaan ja kiukutteli isälleen. Miehen tyttö taas joka oli silloin 8 v. oli vaan innoissaan tulevasta vauvasta.
 
Varhaisultrassa käyty ja olo hieman sekava. Lääkäri totesi että aika pieni on, eikä siis sykettä saatu näkyville. Kohdussa näkyi jonkun sortin möntti vaan :/ Sanoi, että olisi jopa viikon nuorempi eli että vastaisi viikkoa 5+ ja mä laskujeni mukaan meinasin jo olla 6+2. En kyllä ymmärrä miten tää nyt vois olla mahdollista, sillä muuten oisin plussannut alle viikon hedelmöityksestä?? En tajunnut mitään siellä lääkärissä enempää kysellä kun olin niin puulla päähän lyöty. Joko siellä ei enää mikään kasva tai sitten tuli mittavirhe tai tai ... argh. Uudestaan mennään 8.1, otetaan siis varman päälle et sit ainaski pitäis jo näkyä jotain. Kuis ihmeessä tässä kykenee odottamaan tän kaks vkoa? Tarjosi aikaa myös ens vkolle, mut sanoi ettei takaa et siinäkään vielä mitään näkyy, joten mies sitten oli sitä mieltä et otetaan se 8.pvä... ei oo mun luonnolle tehty tällaista odottelua :stick:
 

Yhteistyössä