Elokuun mussukat joulukuussa <3

myyräliini, kiitos kommentistasi. Tota mä itse tietenkin pelkään että alkaa kiukuttelu ja poika ahdistuu. Tähän saakka poika on tosi hyvin meillä viihtynyt ja halunnut olla, mutta en tiedä kuinka käy, jos tässä ruvetaan hankkimaan loppukeväästä vauvan tarvikkeita jo muutenkin ahtaaseen asuntoon jolloin ne muistuttaa poikaa joka päivä tulevasta.
En epäile sitä etteikö mies huomoisi poikaa kuten tähänkin asti mutta kyllähän tämä varmasti vaikea asia tulee olemaan.
Itse olin 11 kun äitini tuli uudelleen raskaaksi ja siskoni syntyi ja mun mielestä se oli ihana asia. Tosin asuin äitini kanssa.

Essence voihan vihulainen mitä uutisia :/ toivottavasti nyt kuitenkin siellä jotain on! Aivan varmasti todella raastavat pari viikkoa edessä!
 
Uusioperheistä,oma kokemus on itse uusioperheen lapsena et oli huonoina aikoina aina "mun" ja "sun " mukulat. Eli koskaan ei edes oltu oikeestaan perhe. :/ puoliveli on kyllä mulle veli ja ihan hirveän rakas. Äidin puolelta en ole ikinä rakkautta kyseenalaistanut. Luulen et isän rakkautta on helpompi epäillä? En tiedä..

essencia älä nyt lannistu! Jos hcg vaan on noussu hurjaa vauhtia :eek:
 
cockerspaniel, kiitos sullekin :) Mä itse olen sitä mieltä että pojalle kerrotaan samoihin aikoihin kun isovanhemmillekin. Mies onneksi on samaa mieltä :) Haluaa vaan ensin varmistua että tuolla jotain on - aivan kuten minäkin!

Pojan isosisko (ei siis miehen lapsi vaan pojan äidin menneestä elämästä) sai esikoisensa viime keväänä (maalis-huhtikuu) eikä pojalle ollu kerrottu tästä edes jouluun mennessä!

Ja onhan toki pojalle puhuttu tän 2 vuoden yrityksen ajan aina sillon tällöin että mitä jos joskus pojasta tulis isoveli, eli ei varmasti täysin puskista tulisi.

Onneksi miehellä on hyvät ja asialliset välit pojan äitiin, joten hänellekin tullaan kertomaan samoihin aikoihin kun kerrotaan pojalle.
Pojan äiti pystyy kuitenkin omalla tahollaan juttelemaan tarvittaessa pojalle ja tietää mistä johtuu pahimmassa tapauksessa pojan käytöksen muutos.


anteeks omanapaisuuteni :LOL:

syysmyrsky oli kirjotellut kanssa.. joo, mä en missään nimessä halua asettaa poikaa siihen tilanteeseen ettei kokisi olevansa tasapuolinen jäsen meidän perheessä. On tähän saakka sitä ollut ja tulee varmasti olemaan.

Poika on myös onneksi jo niin iso, että ei samanlaista kilpailutilannetta tule. Tokkopa jätkä haluaa lähteä 2vuoden päästä muutenkaan esim leikkipuistoon hiekkaa syömään, oli sillä pikkusisaruksia tai ei ;) Mielummin menee isänsä kanssa vaikka lätkämatsiin tai kavereiden kanssa pelaamaan futista mitä tekisi jokatapauksessa
 
Viimeksi muokattu:
  • Tykkää
Reactions: cockerspaniel
me ei ainakaan olla kerrottu vielä kellekkään ja nyt viikkoja 6+2 :)
ootellaan et on vähän isompi ja varmempi :) töissä ajattelin kertoa vasta joskus helmi-maaliskuun tienoilla :)
ootteko te jo kaikki soittanu neuvola ajan :)
Mua jännittää ihan kauheasti noi neuvolat ! täällä toi neuvolatäti kun ei ole kovinkaan mukava tapaus :( ainakin ylimääräsistö kiloista tulee naputusta :DD sen tiedän jo ihan ennen käyntiäkin :D
 
Taas tää herkkis huutelee täällä paniikissa oireitaan, auttakee! :)

Tänään väsyttää, voiko näin aikasilla viikoilla 5+1 tulla näin konkreettinen väsymys.
Aamulla olin hetkisen hereillä kun mies lähti töihin, sitten otin tunnin unet ja koitin taas ryhdistäytyä kunnes taas alkoi väsyttämään. Joutuu oikein repiä itseään liikkeelle, tekis mieli vain ryömiä peiton alle ja olla vaan vaikka ei edes nukkuisi. Kyllä mä siis olen jo kaupassakin käynyt ja nyt pitäisi pakkailla että pääsis mökille lähtemään, mutta tuntuu raskaalta. Jotenkin kun tuosta väsymyksestä puhutaan niin en mä taas tajunnu et se tällaista olisi vaan että "no on tässä nyt vähän väsyneempi kuin normaalisti". Nukuin kuitenkin hyvät yöunet kun alavatsan kivutkaan ei erityisemmin häirinneet.

Ja mikä mun silmissä on, ne on jotenkin...oudot! Rillit kyllä omistan että likinäköisyyttä löytyy omasta takaa.

Yläselkä jotenkin oudon väsyneen oloinen ja en tiedä johtuuko siitä tämä eriskummallinen päänsärky/tuntemus, ei ehkä niinkään kipu vaan jotenkin...äh en mä osaa edes selittää.

No johan tossa noita, kuis teillä? :popcorn:
 
Kertomisesta: Mä jo kerroinkin että omalta osaltani kerron vasta sitten kun kysellään. Mies kertokoot ennemmin jos haluaa. :) Mulla syynä on omien vanhempien reagointi. Tiedän että kumpikaan ei ole iloinen asiasta. Äitikin joskus sanoi nykyiselle miehelleni että älä sitten ikinä tee ton kanssa lapsia, niin eipä paljon inspaa kertoa. Välimatkaakin on 600km, joten kertomattomuus sujuu helposti. Isosiskolle olen kertonut, koska tiedän että hänelle voi kertoa myös menetyksestä.

Väsymys: Jotain ihan järkyttävää! Hereillä pysyy vaivoin ja jos joku herättää ilman aikojaan niin sama kun tökkis karhua talvipesässä. :D

Mahan kasvusta: Mun pömppö on kutistunu. :( Tais ollakkin ihan vaan sitä turvotusta ja maharasvoja. :LOL: Jotenkin vaan toivoo mahan kasvua mahdollisimman pian niin saa todentuntua tähän asiaan. Ultrakin on vasta tammikuun puolessavälissä. :( Painonnousu hieman hirvittää.. Vaikea kontrolloida kun ei tiedä mikä on läskistä johtuvaa ja mikä on vauvasta johtuvaa.

Eipä mulla muuta tällä kertaa.. Oon päivittäny tota listaa tonne 34 sivulle. Mulle on ihan sama kulkeeko se keskustelun mukana vai ei, kunhan on suht ajantasalla. :)

Zanizipp ja masuasukki 8+5 :heart:
 
Tosta kertomisesta. Anoppi kertoi raskaudestaan kuukautta ennen laskettua aikaa.
Se oli aikamoinen pommi, ei sitä ollut hänestä huomannut, eikä osannut ollenkaan kuvitella, että oma anoppi vielä tuossa iässä tekisi lapsia.
Ja oli se järkytys muille kun minulle. Mies oli ihan maassa, me ei pystytty lasta saamaan alulle ilman apuja ja hänen oma äitinsä pamahtaa paksuksi tuosta vaan, eikä ollut onnellinen siitä (tai ainankin sellainen kuva meille siitä tuli).
Oltiin vihaisia siitä, ettei meille oltu kerrottu aiemmin, miehen pikkuveli 15v. kuuli pari viikkoa ennen synnytystä. Hyvin otti asian vastaan.

Me ollaan mieheni kanssa "ihan omaa luokkaamme" tässä kertomisessa. Me ollaan kerrottu kaikille jo tästä raskaudesta, koska ollaan niin onnellisia siitä, ja haluan, että kaikki sen myös tietävät. Tää on meidän elämän suurin ja onnellisin asia, joten haluttiin kertoa tästä siksi. Emme ymmärrä salailua ja tuo anopinkin tapaus vaan vahvisti asiaa(, kuinka paljon saikaan vihaa aikaan, kun ei ollut kertonut edes läheisimmille ystävilleen taikka omalle äidilleen). Toki jokainen tyylillään, niin mekin!
Ei ole kiveen kirjoitettu, etteikö mitään pahaa voisi sattua myöhemmässä raskaudessakin. Toki, pienillä viikoilla km riski on suurempi, mutta me ollaan päätetty, että tää onni kestää. Jos ei kestä, niin meillä on ainankin tukiverkosto kunnossa.


Kamala flunssa alkaa pikkuhiljaa hiipiä meidän taloudesta pois. Joulu meni horroksessa, kipeänä, väsyneenä ja pahoinvoivana. Saatiin pakolliset jouluvierailut tehtyä ja loppujoulu ollaankin lepäilty ja nautittu kiireettömyydestä. Tänään on kuitenkin pakko lähteä kauppaan, kun maito ja leipä ovat ihan loppu.


Niin ja muoks. Neuvolaaläkäri 28.1

Pamsku ja Eino rv 8+0 *POKS*
 


Mulla on jotenkin niin epäuskoinen olo ollut viimepäivinä, että ollaankohan tässä edes enää raskaana niin tyhmänä kävin vielä tänään ostamassa testin ja tein sen reilun tunnin olleesta pissasta. :ashamed: Tulos onneksi helpotti mieltä, ilmestyi kyllä ruutuun ihan hetkessä. Huomenna olis neuvola ja ens keskiviikkona ultra! Jospa siellä elämää olisi.

Me ei haluta sen takia kertoa raskaudesta näin alussa kaikille, kun ei olla käyty edes ultrassa vielä. Halutaan varmistaa, että siellä oikeesti on elämää. Ultran jälkeen voisi kertoa lähimmille ihmisille.

Pamsku, aika hurja juttu kyllä tuo anoppisi raskaus ja kun noin pitkään pystyi salaamaan. :O Enkä yhtään kyllä ihmettele, että miehesi oli silloin ihan maassa asiasta.

Mua kans väsyttää, varsinkin aamuisin ihan kamalasti! |O

Diinu & Piippis 6+5
 
Mä varasin nyt sitten sen VU 3.1, aika kakspiippuset fiilikset siitä että jos se on liian aikaisin ja mitään ei vielä niinkään näy niin pettymyshän siitä tulee, kun olen niin malttamaton. En kyllä yhtään myöhemmäksikään sitä millään halunnut varailla kun on ollut näitä mahakipuja niin olisi kiva tietää väliaikatilanne.

Äh! Miks mun pitää olla aina näin hätähousu tällaisissa elämää mullistavissa asioissa...(ja vähän kaikissa muissakin).

Ja vois tonne listaan päivittää mun loputkin tiedot kunhan ehditte.
Laitetaan se ikä nyt 29v kun huomenna on synttärit :) ,
tosiaan ensimmäinen mukula jos vaan maailmankaikkeus antaa kaiken mennä hyvin!
Synnytyssairaalasta ei vielä hajua, mites se määräytyy? Jos kerta NKL on rempassa ni onkohan se sit automaattisesti KOS?
Saattaahan se olla vaikka oma vessakin... ;)
 
täällä toi väsyminen on kans ihan omaa luokkaansa :D oon ravintolaalalla ja teen melkeinpä pelkäsään ilta ja yötyötä :D aikasemmin ei oo valvominen tuottanut mitään ongelmaa :D nyt lähinä naurattaa kun puolen yön jälkeen on ihan zombina siellä :p
 
Diinu aikamoinen superplussa! :heart: vähän kyllä itteäänki himottas testata, vaikka ultrassa ollaanki käyty ja pari viikkoa NP-ultraan....... :LOL:
Tuo anopin tapaus oli kyllä outo, mutta pikkuhiljaa ollaan totuttu siihen mieheni pikkusiskoon. Vaikka tuskin koskaan pystyn ihan normisti olemaan enää anopin seurassa, kun kaivelee niin paljon ne vanhat tunteet... Ei sitä hevillä unohda, millasia fiiliksiä sillon oli, juuri, kun oltiin kuultu huonoja uutisia polilta, niin anoppi tiputti pommin.
 
Essence: pahoitteluni inhottavasta epätietoisuudesta! Peukutetaan, että kaikki olisi silti hyvin, niinkuin ihan hyvin voi ollakin. Tsemppiä odotteluun!

Kertomisesta: Mä en vielä tässä vaiheessa sanoisi, että mä "salailen" raskautta. Mä en sen takia kerro kaikille mahdollisille, koska jos tässä kävis huonosti, en haluaisi joutua niille kaikille selittämään että vauvaa ei tulekaan. Jos tää kesken menis, saisin silti ihan tarpeeksi tukea niiltä parilta henkilöltä, jotka tästä tietää. Ja hei, se on ihan persoonakysymys, kuka kertoo jokaiselle vastaantulijalle ja kuka haluaa """"salaillla"""" sen pidemmälle. Me ollaan erilaisia kaikki, kukin tavallaan, taas kerran...

Pamsku: minkä ikäinen sun anoppi oli iltatähden saadessaan?

Mma R: minkä ikäinen sun esikoinen on? Kiinnostaa, kun sulla ja mulla aika sama tilanne: LA lähekkäin, toista odotellaan ja TAYS synnärinä. Asutko Treella vai kehyskunnissa? Meiltä on TAYSiin 10 min matka :)

Miimolle onnittelut huomisen johdosta! (paras onnitella jo nyt, huomenna ei kuitenkaan muista :) )

Zanizipp: mulla kans maha pienentynyt, mutta se ei kyllä haittaa koska pömpötys on johtunut hormonihoidoista. Nyt kun ruokakin maistuu niin huonosti, niin oon varmaan jo vähän pudottanut painoakin.

Viime raskaudessa painoin pari kiloa vähemmän heti synnytyksen jälkeen kuin mitä oli ollut lähtöpaino :O Eli laihduin tahattomasti raskauden aikana! Oli hehkeä olo laitokselta lähtiessä kun maha oli kuopalla ja bosat turpeena :LOL:

Kohdunasennosta tais joku mainita; mulla on kuulema tosi voimakkaasti taaksepäin kallistunut kohtu, joten raskausmaha ei tule näkymään kovin aikaisin, niinkuin ei esikoltakaan, vasta joskus rv 17->.

U (huomenna 9+0!!! Jee!)
 
Ambrosia: Mua jännittää kanssa, että miten 9v vuoroviikoin meillä asuva poikani ottaa tän uutisen. Joku aika sitten poika alkoi jutella siitä, miksi monet haluaa lapsia, kun niistä on niin paljon vaivaa ja huolehtimista. Siihen totesin vaan, että on niistä paljon iloakin ja että ainakin minä olen aina halunnut ison perheen. En silloin ollut raskaana vielä, mutta ollaan siis puhuttu pojan kanssa siitä, että äitinä pidän ajatuksesta, että mulla on iso perhe (sis. ihmisiä ja elämiä).

Poika on aika herkkä ja kiltti ja pelkään, että tämä huolella hankittu tasapaino jotenkin tästä järkkyy. Mutta aiotaan kyllä kertoa hänelle varmaan aika pian, mun huonoa oloa on tosi vaikea enää peitellä enkä halua valehdella pojalle. Sittenhän hänellä on pitkä aika vielä totuttautua ajatukseen ja huomata, että äiti ei katoa mihinkään, vaikka tuleekin vauva taloon. Tärkeintä on kai yrittää pitää huoli siitä, että poika ei jää perheen "ulkopuoliseksi" vaan että yhteisiä juttuja jatketaan kuten ennenkin. Onneks mä tykkään videopeleistä :)
 
Heippa ja tervetuloa uudet! :)

Taidan jatkaa vielä hetken "joulutaukoa", yritän olla miettimättä tätä raskautta. Tuntuu että olen ihan paniikissa siitä onko sielä sittenkään mitään. Siinä varhaisultrassa kaikki oli kunnossa ja seuraava käynti onkin sitten se nt-ultra. Jotenkin pelkään että sielä ei sitten olisikaan enää kaikki hyvin. Voi että ihan kauheaa kun on jo suunnitellut kaiken. Joten koitan nyt unohtaa vähäksi aikaa koko homman :)

Te joilla kotidoppleri: Koskahan voisi ne sykkeet saada kuuluviin, viimeksi kokeilin vasta 11+ viikolla ja silloin kuuluikin.

Emmi4 ja Hippu 9+1
 
UniUnna: mun anoppi on 44v. ja tyttö on nyt muutaman kk vanha. On toisaalta onni, että saadaan anopilta nyt heidän "vanhoja" tavaroita, kuten upouudet emmaljungat, kehto ja vaatteita..
Ja tuosta kertomisesta, että niin se taitaa tässäkin asiassa olla, että meitä löytyy.. :) Toiset "salailee" ihan viimeisimmilleen ja toiset kertoo heti, kun plussa testiin piirtyy.
Me kerrottiin valtaväelle vasta ekan ultran jälkeen, jolloin tuli varmempi olo asiasta!
Onnea poksumisesta ;)

Miwwi: blogia kyselit ja ootkin varmaan kakskymppisten kautta joskus vilassut?
Tuppaa vaan vähän hiljentymään tuo blogikin, kun tuntuu, ettei tässä vaiheessa ole vielä mitään kirjotettavaa raskaudesta, kun on itse niin hämillään vielä :D
Mikäs on sun olo? Kiva oli saada vanhoja tuttuja tällekin puolelle. :p
Niin, se blogi: Haaveissa oma pieni

Equus ja ambro: mä sanoisin tuohon uusperheasiaan oman sanani, vaikka meille tää onkin esikoinen, mutta omaa kokemusta on uusperheestä sen verran, että vartuin sellaisessa. Äiti ja isäpuoli saivat ensimmäisen yhteisen lapsensa mun ollessa 10 -vuotias. Kuultiin siskoni kanssa vauvasta talvella, kun sisko syntyi keväällä. Olin jo itse huomannut äidin masun pyöristyneen. Puolisen vuotta tämän jälkeen isä ilmoitti uuden vaimonsa kanssa saavansa vauvan kk päästä. Jouluna kuultiin uutiset ja tammikuussa syntyi pikkuveli. Silloin mulla oli olo, että turhaan salailivat ja tuntui, ettei meillä ollut mitään virkaa. Ja oikeastaan koko pienen ikäni koin niin, että äitipuoli ei halunnut meidän olevan isämme kanssa tekemisissä, kun emme koskaan päässeet sinne yöksi ja äitipuoli oli aina kovin etäinen. Onneksi tilanne on nyt eri ja tullaan hyvin juttuun keskenämme. Vaikeita tilanteita.
Ja tuo mun anopin tilanne, joka kertoi nuorimmalle pojalleen (15v) pari viikkoa ennen synnytystä, niin luulen, että taustalla oli se, kun anoppi ei halua exänsä tietävän hänen asioistaan. Vaikka kovasti väittääkin, ettei häntä haittaa, jos exä on kiinnostunut hänestä. Tai sitten se oli se pelko? En tiedä.
Enkä tiedä, tuppaannuinko turhaan tähän keskusteluun, mutta halusin sanoa omat mietteeni uusperheistä ja vauvauutisista.
Tsemppiä teille! :)
 
Pamsku:
Kylläpä on ihme tyyppi sun anoppis, oikeesti!! :O No kaikki tyylillään, mutta kyllähän toi varmasti vaikuttaa teidän väleihinne.
Ihanaa huomata että meillä on kohtalotovereita sielä, että ette malta olla kertomatta onnestanne kenellekkään! Ihan samalta meistä tuntuu, että tää on niin varma juttu, ettei mitää pelkoa ole! :D Älä vaan sano et saatte ne nahkaset valkoset rattaat??? ;) Mä haaveilen niistä..mut taitaapa jäädä haaveeks kun niin kalliit ovat.. :/

Kiitos kaikille jotka kertoivat kertomisensa/kertomattomuutensa syistä. Sain uutta näkökulmaa, mutta toisaalta myös varmuutta omiin valintoihini, ettei mitään sellaista uutta syytä tullut että alkaisin katumaan omaa suurisuisuuttani. :)

Mä olen kateellinen niille joiden vanhemmat tai läheiset rupee hössöttään raskaudesta!! Meillä mun äitin reaktio oli, että sehän voi olla myös kohdun ulkoinen raskaus. Isä oli että "Eikä, noni.." ( negatiivisessa mielessä) , koska ei halua hoitaa lapsen lapsiaan.. :/ Meni noin 3min. ennen kun äitepuoli sit sano et onneks olkoon. Miehen äiti sanoi testin nähtyään, että " eihän tämä kovin vahva tämä viia ole että ollanko varmoja?" What the fuck?? :O Miehen sisko sano et "onnittelen vasta sitten kun se syntyy!" Miehen veljen vaimo ei ole kommentoinut raskautta mitenkään vaikka on siitä täälä mummulassa kuullut kun yhdessä olemme ja asiasta puhumme... Mun veli oli innoissaan ja ystäväni myös hyppivät ilosta!! :D Paljon nuo reaktiot kertovat..Mietityttää vaan että miksi vanhemmat eivät ole innoissaan?? Eikä ne pidä meidän suhteesta vai lapsista vai mikä niiden ongelma on?? No tässä ainakin itselleni erottuu taas ne tärkeimmät ihmiset jotka ajattelevat minun onneani myös, eikä vaan omaansa.

Hiusväreistä ja kosmetiikasta
Tulen värjäämään omaa ja muiden tukkaa ihan kuten ennenkin, meikkejä käytän ihan niin kuin ennenkin, tosin luonnon mineraalimeikkejä.. Mutta en muuta ehostustapojani mitenkään raskauden myötä..Tosin jos hiusvärit rupeavat ärsyttämään niin hankin sitten jotain hengityssuojuksia..töitä on kuitenkin tehtävä. :)

Listeriasta
Mistäs sitä voi saada?? Syön niin terveellistä perusruokaa, etten usko sen olevan vaarallista.. :)

Eccense:
Uskon että sielä on kaikki ihan hyvin, olishan sulla verenvuotoa ja kipuja jos ei olisi..raskaustestistähän sen huomaa kun teet vaikka parin päivän välein että haaleneeko viiva? :) Usko vaan että kaikki on ihan hyvin!! <3
 
Viimeksi muokattu:
Guess vaikuttaahan tuo meidän väleihin aikalailla. Mutta yritän olla anopin kanssa väleissä, ihan mieheni takia. :) Me ollaan kuitenkin mieheni elämän tärkeimmät naiset ja ikävä olis, jos ei siedettäs toisiamme. Ja onhan siitä anopin vauvasta ollut iloakin. Tänäänkin nauroin sille maha kippurassa, kun toinen nauroi omalle peilikuvalleen :D
Ja vaunut on tummanruskeet nahkaset :D Valkosia anoppi ei halunnu ostaa/ eikä varmaa täällä tuppukylässä olis ollutkaa sellasia heti saatavilla.. :D

Ompa ikävää tuo suhtautuminen teidän raskauteen.. Jospa se on vaan sellasta "alkujärkytystä"? Sitä itsekin ärsyynnyin miehen veljen tyttöystävästä, kun anoppi näytti jouluna sille meidän ultrakuvaa, niin murahti ja käänsi katseensa pois. Ja, kun kerrottiin, että meille tulee vauva, niin ei sanonut mitään, ei edes katsonut meihin päin.
Ja, kun on näin isosta ja tärkeästä asiasta kyse, niin sitä toivois, että kaikki olis onnellisia puolestamme.
Tsemppiä! :hug:
 
Pamsku
No kyllä mulle sellaset ruskeetkin kelpais! ;) Ja oot kyl ihan oikeessa et tottahan toki sitä pitää väleissä olla. Itse oon kyl sellanen että en haluu olla kenenkään kanssa riidoissa, että sitten asioista puhutaan niin kauan että kaikki ymmärtää toisiaan ja kaikilla on hyvä olla. :) Kyllä ne tympeät rektiot vaan tuntuu pahalle, mut itse käännän sen niiden ihmisten joksikin omaksi ongelmaksi.. :)
 
Minä olen kertonut vanhemmilleni ja muutamalle kaverille vasta. Olisipa nopeasti se neuvola jo!!!
Mulla vähän kinkkinen tilanne kun mut just hyväksyttiin aikuiskoulutukseen ennen plussausta... Toivottavasti käy koululle että aloitan opiskelut ja jatkan sitten äippäloman jälkeen.

Tosi epätodellinen oli, tuntuu siltä että oonko mä ollenkaan raskaana... Ja kun tuo mies ei asiasta ole niin innoissaan... Vaikka sanookin että on mukana...
 
Uusperheasiaan piti tulla kommentoimaan pikaisesti. Täälläkin on uusperhe. Miehellä on kaks lasta aiemmasta liitostaan, tytöt on jo 16 (tai lähes 17v) ja 11v. Asuvat äitinsä luona ja ennen itseasiassa olivat täällä joka toinen viikonloppu. Kunnes veemäinen, narsistinen ja katkera äitipuoli alkoi sekoittaa pakkaa lasten kautta. Nyt käyvät satunnaisesti yökylässä, viikottain useamman kerran täällä meilläkin. Ja sit toki tämä meidän reilu 4v vauhtihirmu poitsu, sehän on yhteinen. Meillä on paljon ollut haastetta juuri tuon miehen ex- vaimon myötä. Tulin alkuun sen kanssa juttuun ihan ok, kunnes se huomasi että minä puolustan miestäni. Ollaan "hyvääpäivääkirvesvartta"- linjalla, moikataan jos kaupassa törmätään ja siinä se. Haasteita toi vanhemman tytön todella vaikea murrosikä, jossa äitinsä vielä sääteli takana kaikkia tekemisiä. Kyllä minä noista lapsista pidän, mutta toisaalta, ei mulla sitä äiti- fiilistä ole, eikä koskaan tule. Kasvatusajatukset on kahdessa kodissa niin erilaisia, että ei vain onnistu. Josta syystä koen tyttöjen meillä olemisen myös taakkana.. lisää myöhemmin, mies ajoi juuri pihaan enkä halua että hän tietää näistä minun mielipidekirjoituksistani tästä aiheesta. Tietää kyllä ajatukseni muutoin :)
 
Mullekin vois laittaa NT-ultra 14.1.

Mun ei tarvi sokerirasitukseen mennä ollenkaan kun ei oo mitään riskitekijöitä.

Mullakin on muuten aika karmea anoppi! Kun kerrottiin, että odotan meidän esikoista, niin se oli ihan järkyttynyt ja sanoi miehelle, että mut täytyy saada tekemään abortti ja mä ajattelen vaan nyt tunteilla mut pitää ajatella järjellä. Ja että mä oon tahallani yrittänyt salaa tulla raskaaksi, että saisin pidettyä miehen iteslläni! Huhhuh.. on se kaikkea muutakin möläyttänyt, tuntuu et sillä on siihen oikeus ja kukaan ei koskaan sano vastaan.
 

Yhteistyössä