Hello!
Tultiin tänään laivalta, ja täytyy sanoa että on vähän reissussa rähjääntyny olo... Reissu oli kyllä ihan onnistunu, esikoinen ainakin nautti suunnattomasti pallomerestä! Mies näki Tukholmassa kunkun ja kuningattarenkin, ite olin just sillon kaupassa. :headwall:
Tänne on tullu niin hirmusesti viestejä, että en lähe nyt kellekään erikseen kommentoimaan, kirjottelen vaan omia aatoksiani ajankohtasista aiheista.
ultrasta ja verikokeesta
Mulla oli eka neuvola siis 9. päivä ja neukkutäti lupasi kirjoittaa samana päivänä lähetteen molempiin ultriin. Aikaa ei oo vielä tullut (okeiokei, nyt on viikonloppu), mutta oottelen kyllä malttamattomana josko se tulis jo vaikka maanantaina!
Verikokeessa pitäis käyä ens viikon torstaihin mennessä (sillon poksuu vko 11) tossa lähiterveysaseman labrassa ja samalla viiä sitten pissapurkki. Eipä se nyt iso vaiva loppujen lopuks oo käydä siellä, ja ihan hyvä juttuhan se verikoe/pissanäytteen otto on, että tietää että kaikki on suunnilleen hyvin, eikä verikoe tai pissaaminen onneks tuota mitään vahinkoa sikiölle. Mutta oon tosi taitava kyllä vetkuttelemaan tämmösissä asioissa, kun ei se verikokeen ottaminen ihan kauheen kivaa oo eikä se oo ees pakollinen, niin täytyy yrittää jotenkin extramotivoida itseään siihen...
raskaudesta kertominen
Ite oon kyllä tosi huono pitämään salaisuuksia ja varsinkin kun tämä on tosi toivottu lapsi, niin hehkutettiin muille jo melkeen heti raskaustestin jälkeen.
jouluna kerrottiin miehen suvulle + mun vanhemmille, osalle kavereista/sukulaisista jo aiemmin. Joululomalla varsinkin, kun oltiin anoppilassa ja olo oli ihan kamala (+ miehen suku on kauheen työorientoitunutta, koko aika oli semmonen olo kun oli siellä, että en sais levätä ja että pitäis tehä koko ajan jotain hyödyllistä), niin oli helpotus kertoa raskaudesta. Olipahan ainakin jokin "tekosyy" siihen laiskotteluun...
Tähän mennessä ollaan sanottu kaikille joille ollaan kerrottu, että se on vielä salaisuus, eikä tartte levittää muiden tietoon, varmaan ekan ultran jälkeen se on sitten julkisempaa. Tietäähän siitä jo vaikka kuinka moni, mutta halusin keskenmenoriskin takia edes vähän rajata porukkaa. En haluu siihen tilanteeseen, että puolitutut tulee kyselemään raskaudesta keskenmenon jälkeen ja niille joutus sitte selittelemään sitä...
ruuista ja pahoinvoinnista
Mulla pahoinvointi ja kuvotus on edelleen jatkuvaa ja ihan kamalaa, mutta on se kuitenkin pikkusen helpottanut. Laivamatkakin meni yllättävän hyvin. Ja sekin kertoo jotakin tästä olotilasta, etten ole oksentanut kunnolla kertaakaan tässä raskaudessa. Muutaman kerran olen yökkäillyt (varsinkin hammaspesun yhteydessä) ja koko ajan on sellanen olo, että oksennus ois tuloillaan ja vatsaa särkee (vaikka ois syönyki ihan hyvin; en huomaa, että ois ees isoo eroo onko just syönyt vai ei), mutta ei sen pahempaa kuitenkaan. Tietty jos ateriaväli on tosi iso, niin kuvotuksen lisäks on myös heikotusta ja muutun takapuoleen ammutuks karhuksi. :x
Oon huomannu, että nää auttaa mulla parhaiten kuvottavaan oloon:
- jääkylmä limsa / muu hiilihapollinen juoma
- jääkaappikylmä tuoremehukin käy, jos limpparia ei ole, yhtään haaleempana tai lämpösempänä juotavat rupee oksettamaan
- hedelmät
- hapankorppu / muu suolainen "pureskeltava", josta voi järsiä pieniä paloja pahimpaan oloon
- jotkut jugurtit / rahkatkin käy, mutta riippuu aivan hetkestä, oksettaako ne vai ei
Sitten lisäks mulla kauhee himo:
- ranskalaiset (napsin niitä laivallakin lastenpöydästä, kun muut söi hienoja mäti-juusto-suupaloja tai muuta vastaavaa alkupalaksi)
- Subway:n patonki tai kanasalaatti yleensä menee, kun ajatuskin jostain lämpimästä ruuasta oksettaa liikaa
- sokeripitosia juomia voisin lipittää loputtomiin... Samoin karkitkin himottaa välillä, mutta sillon kun ei niin ajatuskin oksettaa
ruokarajotukset
Suhtaudun noihin suositusruokarajotuksiin melko skeptisesti, ne kun on yleensä ihan erilaisia jopa kunta- ja neuvolakohtasestikin. Käytän maalaisjärkeä ja luotan suomalaiseen ruokaan, vähän "epämääräisemmät" valmisteet jätän kaupan hyllyyn. Laivalla söin kyllä sisäfilepihvini mediumina ja juustoja syön normaalisti, toki tässäkin tepsii sama sääntö kuin muihinkin ruokiin, että suomalaisiin tai mahollisimman lähellä tuotettuihin on suurempi luotto kuin rahtitavaraan. Kalaa en muutenkaan syö enkä sieniäkään, niissä olisin ehkä tarkempi jos söisin.
mieliala ja olotila
Oon kyllä melkonen hormonihirviö, väsyttää vaan eikä mikään oikeen innosta... Äksyilen vaan ja pinna on varsin lyhyt, varsinkin tuon uhmiksen kanssa, kun se oikeen kerjäämällä kerjää itselleen (negatiivista) huomiota. Nytkin se tuolla parkuu täysiä äitiä, vaikka pitäs olla jo nukkumassa. No, ehkä se tästä pikkuhiljaa!
Eiköhän tämä riitä tällä kertaa, tulen sitten takas kun esikoinen (ja mies) antaa myöten.