¤^Elokuun Epelit^¤ <KESÄKUUSSA>

jaahas.. ja ny supistelee napakasti.. kipua tuntuu vähän lantiossa.. hmm.. menis ny ohi : /

 

Toivottavasti odottavat mammat olette viettäneet rennon juhannuksen ja syöneet grilliruokaa ja herkkuja mahan täydeltä Itselllä menny juhannus hyvin, paitsi nyt pari yötä on ollu tosi levotonta, olen vaan pyöriny ja heräilly vähän väliä. Tähän saakka olen saanut kutakuinkin yöt nukuttua hyvin.

Peloista: Synnytys on alkanut hieman mietityttämään ja pelottamaankin, et meneekö kaikki hyvin ja selviääkö itse ja pikkuinen kaikesta. Ja mitä sitten jos tulee ongelmia? Ja jaksanko synnyttää? Ei vaan voi tietää kun eka synnytys tulos, ett millaine kokemus on ja sit kun kuulee noita kauhutarinoita miten mulla kesti 18tuntia tai paikat repes yms... Mutta siihen on vielä aikaa

Supistuksia tulee oikeastaan päivittäin. Silloin yritän ottaa rennosti ja hieroa mahaa ett helpottas. Ei pysty enää lenkkeilee samalla tavalla kun pari viikkoa sitten vaan lenkit on sellasta hidastempoista kävelyä

Kylpytuki: Olen kuullut monilta miten kätevä on ja ei kuormita selkää. Itse saan sellaisen systeriltä kun ei itse sitä enää tarvitse.

Näköhäiriöt: Mulla lentelee valopilkkuja satunnaisesti, kun sanoin niistä neuvolassa niin arveli johtuvan matalasta hemoglobiinista, en sit tied..

Neuvolatäti: Onko muut mammat olleet tyytyväisiä neuvolatätiin? Mun neuvolatäti vaikuttaa kokemattomalta, usein kun kysyy jotain nii tuntuu ettei hän tiedä mitä vastais, et eipä ole luottavaista oloa häneen.. Tietty ymmärrän että kaikki aloittaa alusta eikä tiedä kaikkea, mut itsellä ku on eka raskaus nii haluis et neuvolas olis sellane olo et toi nyt tietää ett missä mennään ja sillai.. On mielessä käyny jopa neuvolatätin vaihto, onkohan sellaine mahdollista, onko kokemuksia?

Selkäkipu: Mistä olettte saaneet helpotusta selkäkipuun? Mulla on aivan tajuttoman kovat selkäkivut, enkä tiedä mikä auttais, yleensä illat menee vaan etsiessä hyvää asentoa ettei sattus niin paljoa. Alkuraskaudesta asti ollu alaselkäkipua, mutta nyt viimeiset puoltoista kuukautta koko selkä. Oon lekurissaki käyny ja sano vaan ettei kirjoita mitn lääkereseptiä ku ei mielellään mitään ylimääräisiä lääkkeitä pitäs syödä.

Jaksamista mammat ja maha-asukit!

mimski ja pikkuine 33+5

 

Peloista: Synnytys on alkanut hieman mietityttämään -- . Ja jaksanko synnyttää? -- kuulee noita kauhutarinoita miten mulla kesti 18tuntia tai paikat repes yms...

Mulla ei ole mikään hyvä kunto, ei ole koskaan ollutkaan. Silti selvisin Ykkösen synnytyksestä ihan hyvin. Saattaahan se synnytys kestää sen 18 tuntia (lapsiveden menosta / supistusten alkamisesta istukan poistumiseen), mutta ei se aktiivinen ponnistusvaihe sitä kestä - eihän silloin kukaan jaksais synnyttää. Oisko mulla se ponnistusvaihe kestänyt vajaan tunnin (en muista tarkkaan), eikä sitäkään koko aikaa punnerreta vaan ainoastaan supistusten aikaan. Eli lyhyitä lepohetkiä tulee. (Nämä kuulostaa itsestäänselvyyksiltä, mutta ne ei olleet sitä mulle. )

Mitä paikkojen repeämiseen tulee niin mulla repes vähän, mutta sekin vain siksi, että olin niin keskittynyt ponnistamaan, etten kuullut, kun kätilö käski lopettaa ponnistamisen. Vasta kun se karjas, et LOPETA PONNISTAMINEN niin mä reagoin. Vahingosta viisastuneena aion sanoa jo alussa, että pitää karjasta kun pitää lopettaa.

 

Neuvolatätiä saa vaihtaa. Jokaisella on oikeus valita hoitava henkilönsä. Se on sitten vain siitä kiinni, mikä on käytännön tilanne, onko mahdollista saada kuka siihen tilalle. Itselläni on periaatteena, että reilusti sanon jos en tiedä asiaa, mutta koskaan en jätä asiaa sikseen. Vaan haen sen tiedon jostakin. Se on ikävää, jos kysymyksiin ei saa vastausta. Th-henkilöstöllä kun on käytössään kattavat tietokannat, joihin ei pääse muuta kuin tunnuksilla, joten se tieto on melkein aina saatavilla. Ja se tieto on luotettavaa. Googletus on ihan ok, mutta joskus se tieto on väärää ja jopa vaarallista.

Pelot. Synnytys on jostain syystä sellainen asia, että siitä tykätään kertoa ns. sankarikertomuksia, joissa oli ensin aivan hirveää ja sitten siitä selvittiin voittajana kuitenkin. Onhan se kokemuksena todella suuri ja jokaisella erilainen, mutta aina on hyvä olla varuillaan kun kuuntelee muiden kertomuksia. Ne voi olla väritettyjä tai sitten ne voi olla ihan tottakin, mutta marginaalisia sattumuksia. Pelko on normaalia synnytystä kohtaan, se on luonnollinen reaktio tuntematonta kohtaan. Silloin kun pelko menee siihen, että se vaikuttaa arjesta selviytymiseen puhutaan varsinaisesta synnytyspelosta.

Selkäkivut on mulla kurissa raskausajan tukivyöllä. Mulla on sellaiset selkäkivut, että mulla alkaa tunto lähtemään alavartalosta kun joudun tarpeeksi kauan seisomaan. Joten se asennon korjaus vyön avulla on melkein seisomisen kannalta pakollinen. Lisäksi myös jalkojen venyttely ja selkälihasten treenaaminen (raskausajan treeniohjelmalla) on myös asia, joka auttaa

rv 31 ja hoplaa POKKS!

 

TÄÄLLÄ ALKOI KESÄLOMA! :wave:

Synnytyspelko, itsellä ei oikeastaan sitä ole, vaikka kokemukseni synnytyksestä onkin ihan hirveä. Se kerta kesti 36h, tavaraa tuli molemmista päistä ja mitään ei siitäkään käteen jäänyt. Ikuinen ikävä ja suru. :/
Nyt oikeastaan odotan tätä tulevaa ihan innolla, kokemuksena on varmasti täysin erilainen..Toivottavasti.

Neuvolantäti on ollut meillä tähän asti aivan ihana, on tukenut ja ymmärtänyt meidän tilanteen ja ottanut kyllä asiat tosi hyvin haltuun. Alussa varsinkin kun ei meinannut tulla neuvolakäynneistäkään mitään niin hän ymmärsi ja mentiin meidän tahtiin aina. Nyt kesäaikaan ensi kerralle vaihtuu joku sijainen loppuajaksi, toivottavasti hän on yhtä mahtava kuin tämä meidän vakkari.

Supparit ja kivut, täällä supistelee edelleen kivuttomasti, rasituksesta tulee alavatsa tosi helläksi ja kipeäksi, ei oikein kärsi liikkua eikä kävellä. Eli nuo vaivat vaivaa edelleen. Taisipa täällä olla joku toinenkin samanlaisista kivuista kärsivä, mahtavat kuitenkin olla näitä kasvukipuja. Vai liekkö rasituksesta tulevia?

Nyt tämä mamma pistää jalat sohvalle kohti kattoa, ottaa limulasin käteen ja syö suklaata ja painuu nauttimaan lomasta! Hiphei!

Ss ja Poju 31+1!:heart:

 

Mulla on aivan ihana neuvolatäti, vanhempi naishenkilö jolla kyllä kokemusta riittää. Hän on minulla ollut kaikissa raskauksissa joten on jo tuttu ja turvallinen jolle voi tosiaan puhua ihan kaikesta. Ja jos ei jostain tiiä, kuten esim. mun primaspan lääkityksestä niin laitto kyselyä polin lääkärille josta sitten sai tiedon sieltä miten edetään. Ei meillä kyllä vaihto kovin helposti onnistuisikaan kun on pieni kunta ja neuvola on naapuripitäjän kanssa yhteinen ja äitiysneuvolassa on tosiaan vaan se yks ja ainut terkkari. Meillä on kyllä tämä maakuntahallinto ja se terveyspalveluissa tarkoittaa sitä että voidaan käyttää kaikkien maakuntaan kuuluvien kuntien palveluita. Eli periaatteessa mahdollista olisi mennä vaikka Kajaanin neuvolan asiakkaaksi.

Synnytyksestä: Hieman pelottaa se että miten nopea se tulee olemaan, että miten keritään sairaalaan ja kerkeenkö saada mitään kivunlievitystä. Esikoisen synnytys kesti 17h ja toinen tuli 5h:ssa. Ja mullakaan ei kunto mikään paras oo ja kyllä sen jaksaa. Se ponnistusvaihehan se eniten vaatii. Mulla tosin on ollut lyhyet ponnistusvaiheet molemmissa synnytyksissä. Esikoista ponnistin 12min ja toista 7min. Molemmista tuli kyllä toisen asteen repeämät joita paranneltiin sitten 6vkoa. Mä ponnistan liian rajusti, pitäs osata ottaa rauhallisemmin niin vois välttyä repeämiltäkin. Esikoinen tosin tuli nyrkki poskella ja kierteellä että siitäkin johtui paha repeämä. Sitä vaan haluaa mahdollisimman nopeasti siitä kivusta ja paineesta eroon nii ponnnisti kaikin voimin.

Kylpytuki: Ei oo ikinä ollut enkä oo kaivannut. Varmaan ihan kätsy, varsinkin jos on selkä ongelmia. Mutta en aio hommata kun en oo edellisilläkään tarvinnut.

 

pitkästä aikaa heipat kaikille

mökiltä eilen kotiuduttu ja lueskelin jo viestit täältä mutten jaksanu millään kirjailla mitään. oli ihana ja väsyttävä juhannus, hyttysten uhreina oltiin niin kivasti ja ekana iltana poika tippu mökin pari porrasta alas että näytti koko loppu loman brontosaurukselta, keskellä ottaa mahtava kuhmu. onneksi ei sentään tarttenut mihinkään lähteä sen takia sairaalat kun on tarpeeks täynnä jo kännisten tolloilujen takia..

neuvolantäti on itsellä sellanen hieman vanhempi rouvashenkilö, erittäin mukava ja ihanku oman mummin kanssa juttelis. no tossa parin tunnin päästä häntä pitäiski lähteä "tapailemaan" varmaan onnistuis kyl täällä vaihto, helsingissä kun asuu niin luulis että niitä vaihtoehtoja olis mutta en kyllä koe tarvetta.

synnytys jännittää kans aikatavalla niinku oon tossa jo aikasemmin maininnu. mua kans ärsyttää edelleen kun kerrotaan niitä sankaritarinoita. sit viel saatesanoilla "ei varmaan pitäis kertoa ku sulla kohta toi synnytys edessä..." ja ekaa odottavalle "ei pitäis kertoo näit kauhutarinoit synnytyksest mut arvaas mitä.." joo no miksi sitten kerrot? ekassa raskaudessa en oikein pelännyt synnytystä, pystyin kattomaan kaikkii reality ohjelmia jotka käsitteli asiaa ja olin vaan et aha. nyt ku sitten tiedän vähän että mitä se on niin jännittää että loppuuko voimat taas kesken. synnytys oli ihan normaali eikä oo mitään kauhu juttua siitä kerrottavaks (hehheh..) mutta silti olin uuvuksissa ja oli imukuppi avustus. oikealle tehtiin pieni "viilto" ettei repeämiä tulis ja ei tosiaan tullutkaan. eli vähällä pääsin. ponnistusvaihe kesti 10min ja koko homma yhteensä 16h. en kyllä tosiaan tiedä että mitä odottaa tältä toiselta kerralta mutta oon nyt alkanu tsemppaamaan itteäni, eihän tota vauvaa voi tonne mahaankaan jättää.

emilien onkos kaikki ok? :O

miehen pelaaminen no mun mies pelas ammatikseen cs:ssää monta vuotta ja kierteli maailmalla, vielä odotus aikana kävi pelaamassa saksassa mutta lopetti 2kk aikasemmin kun samu syntyi. en sillai osaa suuttua siis tosta pelaamisesta. ei oo tosin avannut ko peliä nyt varmaan yli puoleen vuoteen. en kyllä ihmettele että jos yli 5vuotta kiertää maailmalla ja sitä on "pakko" pelata ja treenata että pärjää joukkueessa niin ei sellanen vapaa ajalla pelailu ei oo enään niin kiva juttu. miehel on sit näitä liigapörssejä yms. futisjuttuja netissä mitä säätää eikä nekään vie aikaa paljoa niin en koe että pitäs sanoa mitään. ennen ärsytti se pelaaminen siks et meil on yks kone ja sit mä en voinnu kuluttaa aikaa netissä hömppäjuttujeni ääressä jos ukko pelas mies lopetti ammattipelaamisen siksi että halus olla tulevan perheensä kanssa, ei tarttenut asiasta edes muistaakseni erikseen puhua.

alkoholin käyttö onki sit vähän "surullisempi" osasto. vietti monta vuotta raikulipoika elämää, siinä toki missä minäkin sinkkuna heiluin baareissa. ekaa odottaessa oli kyllä moniakin viikonloppuja kun jäi mieluusti mun kanssa vain kotiin ja korkeintaan 2-3"sauna"kaljaa otti. ei meillä kyllä silloin ollut autoa vielä joten ratin taakse joutumisesta ei ollut pelkoakaan.. nyt sitten on taas vähän liianki kunnostautunut tossa juomisessa, en jaksais nipottaa, sanon mielummin jotain varmasti yhtä ärsyttävää kuten "itepähän sitten taas tiedät mitä puuhaat". toi juhannus oli tavallaan kivaa aikaa mutta ei siinä kyllä mitään perhelomaa vietetty ainakaan herran osalta. kalareissut kesti lapsettoman kaverinsa kanssa koko yön ja sitten päivät nukuttiin ja naureskeltiin darraa kuin mitkäkin eka kertalaiset poikaa kerkes leikittää muutaman tunnin darraltaan ja seuraava "kalareissu" mielessä.. päätin eilen ettei enään seuraavana juhannuksena lähetä, tai minä ja lapset ei ainakaan lähdetä mukaan. mielummin sit oon kotona yksin lasten kanssa kuin jossain alkeellisissa oloissa ilman mitään kunnon juttuja lapsille. mökin omistajan poika oli tossa 2kk sitten tullut isäks ja ihan kateudesta vihreänä katsoin kun hoivas pientä tyttöään ja joi 2-3 kaljaa per päivä eli oli selvänä. no onneks oli tosiaan muita ettei yksin tarttenu kärvistellä. mökillä oli siis aina niin kauan kivaa kunnes näki oman ukkonsa sillon alko nimittäin heti nousee korvista savua. oon myös sanonut muistaakseni viime viikolla miehelle että ei oo tervetullut synnytykseen mukaan jos on kännissä, mikäli kännisiä isejä niihin ees ylipäänsä otetaan. lupaili kyllä että lopettaa ton juomisen mutta tohdin epäillä. niin monta kertaa luvannut ja ei oo lupaukset pitänyt kun aina tullut joku sopiva paskan tärkeä kissanristiäinen eteen että kuppi taas maistuu ja aamulla sitten samat fraasit "ei ollut edes niin kivaa" " ei olis pitänyt juoda näin paljon" jne.. voin sanoa että kyllästyttää tämä asia niin paljon, muutenkun suhteessa kaikki on hyvin mutta toi holi kun maistuu ja tapojaan ei voi muuttaa näköjään niin pyörii kaikenlaiset ajatukset mielessä. kun ei ole pieni juttu tämä tosiaan kun melkein joka viikonloppu joutuu miettimään näitä samoja asioita.

joku oli tästä puhunut, taidan olla sen verta onnellisessa asemassa kyllä että esikoinen menee siskon tai anopin tykö hoitoon kun synnärille pitäis päästä h-hetkellä. sisko asuu naapurissa ja anoppi 15min ajomatkan päässä, anoppi tosin varmaan taas "haluaa kaiken kunnian itselleen" ja ottaa pojan heti hoitoon urheana. on päiväkodissa vielä toistaseks töissä joten mainosti jo että voi ottaa pojan sinne mukaan sitten että ei mun siskon tartte pitää vapaata töistään sen takia(sisko on yrittäjä). tapelkoot sitten keskenään kuka hoitaa, ei sillä hetkellä varmaan tavallaan kiinnosta tuon taivaallista samu ihmetteli mökillä ollutta pientä vauvaa, yritti jutella sille vähän mutta enemmän vain huolissaan aina katso vauvan koppaan/sylissä olevaa vauvaa joka itki. vähän sellanen et jotain pitäs nyt tehdä kun toista harmittaa vähän silitti kans päästä nätisti, oli ihana katsella sitä. en sitten tiedä millasta on kun kyseessä oma pikkuveli, ollaanko yhtä helliä

höhhöh huomenna sitten poksuttais taas, kylläpä viikko meni nopeaa. torstaina olis ä-poli aika siitä hemoglobiinista johtuen. kauhea nälkä kun piti taas paastota jotain verikoe juttua varten, pitää varmaan koht lähteä neuvolaa ja labraa päin ja matkalla ostaa jotain syötävää, heti labran jälkeen saa sitten syötyä niin ei tartte vatsa ulisten siel neuvolas olla

samunäiti&alex 32+6

 

Huomenta!
Juhannus vietetty ja ns paluu arkeen. Eilen taas poksuttiin ja tänään sitten eka virallinen äitiysloma päivä =)
Olo on välillä aika kökkö ja ruoka ei oikein tahdo maistua. Pieni puskee itseään välillä niin ylös että tuntuu ettei mahaan mahdu mitään. Potkut tuntuu pääasiassa nivusissa eli tai olla perätilassa edelleen :| Katotaan nyt mitä neuvolassa ylihuomenna sanoo. Jos perätilassa pysyykin niin kääntöön en suostu, enkä myöskään synnytä perätilassa eli se on sit sektio tiedosa. Mut mennessä näkee.

Kovin taas omanapainen viesti mut nyt pitää mennä pojan kanssa touhuilemaan!

Devil+pyöriäinen 35+1

 

Juhannus meni varsin leppoisasti kotioloissa. Aattoiltana oli vieraita ja juhannuspäivänä mies kyläili esikoisen kanssa isänsä luona. Itse en jaksanut lähteä selkävaivaisena sinne, kun välitkään ei ole erikoisen lämpimät.
En muutenkaan ymmärrä sitä, että miksi meidän aina pitäisi kyläillä kaikkien, kun kuitenkin heitä kiinnostaa tavata vain mies ja esikoinen lähinnä. Ei mulle edes puhuta siellä juuri, eikä kysellä mitään. Mieluummin käytän siis ajan hyödyksi ja lepäilen vaikka nyt tällä hetkellä vaan.

Tänään on vika saikkupäivä, ja töihin pitäisi palata viikoksi. No on kyllä lääkäri tänään kun en kyllä selkäni kanssa kykene istumatyöhön tietokoneen äärellä.

synnytyspelosta Enpä ollut siis ajatellut koko synnytystä vielä, ennenkuin soittivat pelkopoli-aikaa huomiselle + että käytiin tutustumassa synnärillä ja siellä kuului salista ääniä.. Silloin jotenkin tuli pieni ahdistus, mutta meni ohi jo. Pelkopolista odotan sitä, että esikoisen synnytys käydään läpi ja jää merkinnät papereihin. Ehkä sitten synnytyksessäkin kätilö osaa ottaa tilanteen huomioon ja ehkäistä paremmin repeämismahdollisuutta mm. leikkaamalla välilihan sitten. Ei mitään kauhukertomusta, eikä niitä kannata kuunnellakaan. Oma neuvoni on että ei turhaan kannata suunnitella ja miettiä sitä asiaa, vaan ottaa vastaan tilanteen sillä kun se tulee ja menee omien tuntemusten mukaan.

Alkoholista Minä tunnustaudun natsiksi tässä asiassa, ja johtuu ihan omasta lapsuudesta jossa oman isän suurkulutusta joutui katsomaan vierestä. Vannoin silloin että mun lapset ei tule siitä kärsimään. Miehelle kyllä maistuisi, mutta ehdoton on se että lapsen läsnäollessa ei kahta kaljaa enempää nautita. Siitä syystä en päästä esikoista miehen kanssa edes isovanhempiensa mökille nyt loman aikana kaksin, vaan saa jäädä mökkeilyt väliin kokonaan. Ei nimittäin voi luottaa siihen että tämä sopimus siellä toimisi, varsinkin kun siellä on vaari vähän alkoholisoitunut ja tykkää vieraiden kanssa juopotella. Tylsää, kun ei tässä asiassa vaan voi luottaa kun mies on pettänyt lupauksensa ennenkin.
Ja varmaan mulla myös se voimakas reagointi tähän asiaan johtaa juurensa siitä, kun noita alkoholisteja on miehen suvussa enemmänkin. Ja mies siis ei juo kotioloissa todellakaan kaljaa tai kahta enempää, mutta jos seura houkuttelee niin menee herkästi mukaan. Jännä että tämä on meidän suhteen yksi kompastuskivi, vaikka olen ihan seurustelun alkuajoista tehnyt selväksi että minä en katsele mitään ryypiskelyä jatkuvasti. Eri asia jos sen hoitaa kodin ulkopuolella ja silloin tällöin.

Olipas kitkerää tekstiä tällä kertaa..
Keskiviikkona poksahtaa 34 jo!

 

Devil+pyöriäinen 35+1

Voi miten ihanan pitkällä sun raskaus jo on. :heart:

 

Juhannus meni kotona oleillessa ja grillatessa. Käytiin myös kummankin vanhempien luona. Tuli kyllä syötyä kaikkea mahdollista mitä vain grillissi voi grillata. Mutta mukavaa oli viettää ihan rauhallista aikaa koko perheellä. Pelattiin nuitten nassikoitten kanssa ulkopelejä yms.

Synnytys Yleensähän eka synnytys on pitempi. Ei tietenkään ihan aina. Mutta ihan hyvähän asia se on. Siinä kerkeää itsekin "päästä mukaan". Ja kun ei ekalla kerralla tiedä mikä tapa sopii juuri sinulle parhaiten, niin kerkeää rauhassa kokeilla. Mä suosittelen oikeasti rohkeasti kokeilemaan kaikkea erilaista. Jokin asia mitä ystävä suosittelee, ei välttämättä sinulla ole se paras. Ja aika vaikea on tarkkaan suunnitella sitä synnytystä etukäteen. Mutta kannattaa olla huoletta. Suomessa sairaaloissa on kyllä osaava hoitohenkilökunta

petite ja pieni 31+1

 

Miehen käyttäytyminen Täällä se pieni itkupurkaus auttoi, kun nyt on ollut paljon aikaa kaksin ja pelit jääneet taustalle. Tottakai hyväksyn sen että välillä kavereiden kanssa pelailee netin välityksellä, mutta kuhan ei kaikkea aikaa siihen tuhlaa. Mies kyllä sanoi että loman loputtua alkoholikin jää (eli aikaa tämä viikko).

Juhannus täällä meni rauhallisesti ktoosalla. Aattona oli kavereita kylässä ja grillailtii ja istuskeltiin ulkona. Muut ottivat alkoholia ja minä toimin illan emäntänä limsan voimin Mukavaa kyllä oli. Juhannuspäivä sitten vietettiin miehen kanssa kotona saunoen ja oleillen.

Synnytys ei vielä ole aikaan saanut ajatuksia pelosta. En osaa etukäteen pelkää ja luotan siihen että luonto/osaava henkiläkunta hoitaa homman Ehkä vielä sekin tuossa taustalla kun muksu on perätilassa, niin luotan siihen että sektioon tässä mennään. Käännöksestä en tiedä mitä mieltä olen. Haluaisi mahdollisuuden normaaliin synnytykseen, mutta toisaalta käännös epäilyttää ja arveluttaa..

Kovasti täällä masussa myllerretään ja muljahdellaan. Välillä tulee jalkaa ulos kyljistä niin että sattuu ja mahanahan pitäisi venyä milloin minnekin suuntaan. Hassua katsella touhuja. Liikkuminen on kyllä vielä niin laajaa että tilaa ilmeisesti on, eli toivotaan että kääntyminenkin vielä tapahtuu.

Ninzi & Tyllerö 33+4

 

Devil Minäkin ihastelin rv lukemaasi. Ihanaa, että olet jo noin pitkällä!

emilien Miten voit? Toivottavasti siellä on tilanne rauhoittunut.

Synnytyspelkoa en ole edelleenkään onnistunut kehittämään, pääasia on, että pikkuinen pääsee turvallisesti maailmaan, oli tapa kumpi tahansa. Minua ei synnytyskertomusten lukeminen tai kuuleminen haittaa, osaanpahan varautua paremmin, kun kuulen eri tilanteista.

ON Vuodelepo kotona on todellakin paljon vaikeampaa kuin osastolla... Oli kuitenkin kivaa, että äiti yllätti eilen ja teki makaronilaatikkoa ja raparperipiirakan ja siivosi kotimme. Onneksi täällä ei mikään kaaos ollut, mutta mies ei ehtinyt rempalta imuroimaan, joten äiti teki sen. Mukava ylläri!

Mieskin yllätti ja kävi yksin Ikeassa. Hän osti vauvan huoneeseen juuri ne sisustustarrat ja taulut, jotka olin laittanut listalle. Se on iso juttu, sillä mies ei tykkää käydä Ikeassa.:heart:

Luckygirl & Vintiö 33+2

 

Tulihan jussit sit juhlittua jälleen. Ylihuomenna pitäisi pienemmältä saada saapaskipsikin pois joten uimaranta ja leikkipuistot kutsuvat. Onhan se ollut järkyttävää huomata kuionka paljon kesätouhuja jää väliin kun on lapsella jalka paketissa :'(. Täällä puuskutetaan ja lyllerretään. Vauva majailee tosi ylhäällä ja painaa keuhkoja ja mahaa. Itse olen kyllä totaalisen täynnä tätä odotusta, lasken kyllä päiviä et milloin tämä loppuu...

Synnytys pyörii koko ajan mielessä. Eka synnytys itsellä oli täysin traumaattinen kokemus, mutta hei, kolmatta sitä vaan odotellaan =)! Onneksi luonto on järjestänyt asiat niin että tuosta synnyttämisestä ei kuitenkaan ihan hirveät mielikuvat jää, ainakaan niin isot että olisi esteenä seuraavan lapsen teolle =)

Meillä ei alkoholia kyllä käytetä normia enempää- sauna/ruokakaljan tuo mies joskus ottaa. Lastenhoitajia meillä ei ole, joten yksin täytyy salille suunnata. Ja eipä miehestä saliin tulijaksi edes olisi, inhoaa sairaaloita ylikaiken. Menisi varmaan henkilökunnalta osa ajasta hänen elvyttelemiseensä jos saliin änkeäisi .

Tällä viikolla alkaisi sitten äippäloma. Jee !! Ja ensi viikolla päätetään se H-hetki, sitä ootellessa opcorn:

Leppoisaa viikonalkua kaikille!!

Mirkku76 rv 34+3

 

juu no täällä tilanne rauhottu
kipeitä supistuksia tuli jokusen tunnin, mut rauhottu sit itellänsä pikkuhiljaa pois.. mä meinasin alkaa jo pyyteleen jotain lapsenvahdiks varmuuden vuoks jos olis sit yöllä tullu lähtö, mut luojan kiitos ei tullu.
eilen repi vattaa ilkeesti koko iltapäivän, ja tänään ainakaan tähän mennessä ei oo viel ollu mitään.
noi kivuttomat supistukset on muuttunu nyt tosi napakoiks. silleen ettei satu kuitenkaan, mut huomaa että niissä on paljon enemmän voimaa. pissalle saa juosta heti kun supistus alkaa vaikka rakko olis tyhjä, kun se supistus painaa niin paljon virtsarakkoa että tuntuu että tulee jotain housuun vaikkei tosiaan olisi edes hätä. saa nyt sitten nähdä alkaako nämä supistukset avaan ja lyhenteleen noita paikkoja, kun on tosiaan huomattavasti voimakkaampia. tänään tarvis varmaanki uskaltaa kävellä tonne jokusen kilometrin päähän apteekkiin ostaan se hiivalääkitys varmuuden vuoks.. saa sit nähdä mitä se lenkki tekee, mut pakko se olis. kahden viikon päästä vasta olis se neuvolalääkäri, jollon sitten seuraavaks katotaan mitä tuolla alakerrassa on tapahtunu.
huoh. tää on kyllä jotenkin niin tuskasta ku ei tiedä mitä tapahtuu.. kroppa varottelee ties mistä välillä, mut sit se menee taas välillä ohi (joka on siis hyvä)

emilien ja pikkunen 33+4 :heart:

 

Heips pitkästä aikaa. En oo jaksanu kirjotella tänne mitää ko ei oo ollu mitää jännää kerrottavaa Huomenna ois synnytysvalmennus, päästää kurkkaa ne sairaalantilat ja sellasta. Oon vielä tän viikon työttömänä ja sit alkaa äitiysloma. Ja miehellä alkaa samaan aikaan kesäloma, meinattiin lähtee mökkeilemään ainaskin sitte.

Sitte tehään vielä viimoset hankinnat, tuttipulloja ja vaippoja ja sellasia pikkujuttuja pitää ostella valmiiks.

Eilen tuli ihan järkyttävä viiltävä alavatsa kipu. Se oli niin kova kipu että rymähdin polvilleni lattialle... Onks kellään ollu vastaavaa ? Pitää keskiviikkona kysästä neuvolassa asiasta. Ja samalla kysyn jos ois mahdollista päästä sinne ultraan kattomaan vähän painoarviota vauvasta kun on se sf-mitta siellä yläkäyrillä... toivottavasti johtuu jostain muusta kun lapsen koosta. En haluis mitään 5 kilosta synnyttää, kun se synnytys pelottaa muutenkin. Lähinnä repeäminen pelottaa eniten ja sen takia oon miettinyt sitä sektiota.

Eipäs tässä taas muuta, alan siivoilemaan taas Silleen nää päivät menee kun on yksin kotona. Vois lähteä alennusmyynteihin mutta näin päiväs aikaan siellä on hirvee ryysis niin meen sitte illasta mielummin kun on vähemmän porukkaa liikenteessä.

Tii ja masukki 34+1

 

Heipsan mammat:wave:

Täällä selvitty juhannusreissusta..oli kyllä upeat säät ja tuli tuo talviturkkikin jätettyä järveen. En tiiä kyllä voiko sitä kiljumista ja räpiköimistä uimiseksi kutsua, mutta voin ainakin sanoa käyneeni järvessä Ihan en kuitenkaan saanu sitä koettua, että miltä tuntuu lillua tän massun kanssa siel vedessä. Ehkä sitä kerkeis vielä heinäkuussa kun vedetki on lämpimämmät ni pulahtaa viel uudemman kerran. Perhanan hyttyset jätti mulle kyllä sellaset jäljet jussista et oksat pois..ihan paukamilla joka paikka ja kauhee kutina koko ajan:kieh:

Synnytys: täällä jännitetää pikkasen aina kun sitä alkaa ajattelemaan, jotenka olen ajattelematta en oikeestaan muuta pelkää kuin sitä että selviihän vauva ja minä koettelmuksesta hengissä. Repeemisillä ja muilla ei oo mitään väliä kuhan saan elävän ja terveen vauvan syliin. Ja että sektioon tajuttais siirtyä sitten ajoissa jos rupee näyttää tilanne jotenkin uhkaavalta. Ja haluun kyllä miehen mukaan vaikka mikä olis myös sitten leikkaukseen jos siihen taas joudutaan. En kestä enää että taas mies joutuis kokemaan sen epätietosuuden jäädessään yksin odottamaan lopputulosta..isot arvet jääny toiselle viime kerrasta

Alkomahoolia ei täällä mies oikeestaan käyttele. JOskus saattaa vloppuna yhden saunaoluen juoda, mutta muuten ottaa kyllä todella vähän. Haluaa olla aina valmiina lähtöön

ON: Täällä vauva painaa niin kovasti tuonne jonnekin kehkoon, että mieskin joutu yöllä herättää ja sanoo, et nyt mamma kyllä kääntää kylkeä ja lopettaa sen KUORSAAMISEN Ikin en normaalisti kuorsaa, mutta näköjään tää on mun ongelma loppuraskaudesta. Esikoisestakin oli sama ongelma Ja oikea kylki on täällä niin hellänä koko aika kun toinen työntää jalkojaan ja peppua sinne alvariinsa. Missään asennossa ei oo oikeen hyvä olla. NO..ainakin tietää että toinen on siel hengissä.

Tänään kävin läpi vaatteita ja huomenna lähtee ensimmäinen koneellinen pyörimään. Ihan kaikkia en viitti pestä kun on ennen lipastoon laittoa viime syksynä pesty joten tuuletus saa riittää. Muuten täällä mennään kyllä edelleen hyvin hiljaisella tahdilla nuitten valmistelujen kanssa. Onhan tässä kaiketi vielä viitisen viikkoa ainakin jäljellä Huomenna toivottavasti pääsisin käymään helsingis muutaman bodyn ostamassa ja itelle pari imetyspaitaa kun niitä ei oo ollenkaan. Jospa alennusmyynneistä löytyis.

Jee..perjantaina eka virallinen äitiyslomapäivä

Annubella, joka ahertaa edelleen virkkauksen parissa (kohta valmis ) ja rakas Onni-Ilona 34+3:heart:

 

Emilien Ihana että oot vielä kasassa siellä
Mulla on myös nuo supparit samankaltaisia kuin sinulla, muuttuneet kyllä huomattavasti napakammiksi. Pissalle tosiaan saa juosta heti kun ottaa tuonne rakkoon mahtavasti, myös henkeä ahdistaa kun tuo massukin on jo niin ylhäällä. Voimaa niissä tuntuu kyllä olevan, toivottavasti ei saa sinulla mitään kuitenkaan aikaiseksi kohdunsuulla. Itsekin pitäisin kyllä paikat kiinni kernaasti vielä viikkoja.

Synnytyspelosta vielä itseä ehkäpä huolettaa tosiaan tuo vauvan koko kaikista eniten, meillä kun suvussa on näitä isompia muksuja siunaantunut sekä minun että miehen puolella. Mieskin oli 4,7kg ja 54cm pitkä. Toivottavasti ei isäänsä poika tule.. Vaan kylläpä nuo muutkin on isompiakin vauvoja maailmaan puskeneet, jospa urakasta selvitään kunnialla kuitenkin.

Kohta lähdetään shoppailemaan vaavitararoita, sormet jo syyhyää, tulisi se miehenkutale äkkiä töistä kotiin!

Kesäloma alkoi kyllä täällä hirmu löhöilyn merkeissä, huomenna pitäisi keksiä jotain kivaa tekemistä päiväksi. Siivoilua ja leipomista mielessä, siinäpä se päivä hurahtaa!

Täälläpä alkaa tosiaan porukoilla olemaan ihan viimeisiä viikkoja kasassa, kohta alkaa satelemaan vauvauutisia! :heart: Niin se elokuu vaan lähestyy..

 

Moikka kaikille!

Juhannus meni meillä oikein kivasti, oltiin Keski-Suomessa pe-la miehen sukua katsomassa ja sieltä ajeltiin lauantai-iltana suoraan kavereiden kanssa istumaan iltaa mökille. Yöllä kolmen aikaan tultiin sieltä sitten pois ja eilinen menikin aika väsyneissä merkeissä. Muuten tosiaan meni oikein kivasti ja rauhallisesti juhannus, mutta mies oli kyllä niin kännissä siellä kavereiden mökillä että kaveritkin ihmetteli. Oli tosi lähellä ettei pinna palanut itellä, mutta jostain syystä mua vaan nauratti. Ihan kamalaa ois kyllä ollu jos esim. synnytys ois lähteny käyntiin ja mies siinä kunnossa. Aamulla oli sitte itekkin ihmeissään kun ei muistanut meidän kotimatkastakaan mitään En siitä sit mitään meteliä kotona jaksanut edes aloittaa,koska tuo ei todellakaan oo toistuvaa että ollaan noin humalassa. Tais juhannus tehdä tepposet ukkelin viinapäälle

Vaunut oli tullut tänään! Tilattiin tosiaan viime keskiviikkona vasta Vantaan Lastenturvasta Britaxin B-smart yhdistelmät ja nyt ne jo oli täällä! Nopeaa toimintaa. Kokeiltiin niitä jo mun vanhempien kans sekä vaunukopalla että ratasosan kanssa ja täytyy sanoa että tosi kevyet ja kätevät työntää ja liikutella! Niissä on siis kolme isoa pyörää, joten hyvän oloiset ainakin kaupunkiolosuhteissa. Käytännössähän ne sitten testataan, mutta tällä hetkellä oon tosi tyytyväinen. Mies ei niitä vielä ole nähnyt, näkee sitte ku pääsee duunista.

Pinnasänky on meillä myös nyt päätettynä, eli otamme miehen vanhemmilta sängyn, jossa miehen sisarukset ovat nukkuneet. Eilen kaivoimme sen miehen porukoiden autotallin uumenista ja se on muuten hyvännäköinen, mutta kaipaa hiukan maalia. Tänään ois tarkoitus puhdistaa ja maalata se ja sitten patja pitäis siihen myös hankkia. Sitte rupeaakin olemaan hankinnat kasassa!


Luckygirl ihanaa kun vauva on mahassa vielä ja että pääsit kotiin! Koita jaksaa ottaa rennosti nyt ja levon kannalta!

Synnytys ei pelota, kun ei tiedä millaista on odotettavissa. Avoimin mielin koitan olla. Eniten jännittää kotiinpääsy vauvan kanssa ja miten arki alkaa sujumaan!

Nyt pitää lähteä koiran kanssa vähän lyllertämään ulos, tulihan tässä jo tekstiä

Minea ja maha-asukki 34+1 :heart:

 

Maanantaita kaikille

Mulla olis yks kyssäri ja toivon teiltä mielipiteitä.. Eli juttu menee näin..
Mä kävin ekaa kertaa ultrassa 13.1 jossa tälläsellä aatamin aikaisella ultralla (3D??)
katottiin se mun laskettu aika,kun menkoista sitä ei voitu laskee ja saatiin mulle raskausviikot 10+6

Noh seuraavan kerran kävin NT-ultrassa yksityisellä terveysasemalla Tampereella,kun meillä mennään sinne ultraan neuvolasta.. 31.1 ja siellä saatiin raskausviikot 15+1 (4D ultralla)

kävin rakenneultrassa samalla kyseisellä klinikalla Tampereella 25.3 4D ultrassa ja siellä saatiin raskausviikot 22+6 ja sitten aikani sitä kotona seurattuani huomasin ei menny viikot kohilleen tuon aatamin aikaisen ultran kanssa vaan kävin siellä uudestaan ja ne sai mulle viikot 24+6 17.4

Eli onko mulla nyt viikot 36+ vai onko mulla viikot 34+2 kun en saa vastausta ja ne ei suotu 4D sitä määrittään uudestaan ja tää asia on nyt alkanut vaivaan uudestaan ja enkä pysty sen takia nukkumaan kun murehdin koko ajan: /

 

Hei! :wave:

Täällä vielä yksi odottaja ilmotautuisi mukaan. Lukenut olen alusta asti teidän juttuja mutta vielä ei ole itse tullut kirjoteltua mitään.

Eli toista lasta odotellaan ja ikää on 22 vuotta. Esikko on ihana ja pirteä neiti 2v ja nyt sitten meidän prinsessa saakin pikkuveljen, eli poika siis meille tulossa joskus elokuussa. Meillä la laskettiin ensin menkkojen mukaan jonnekin tuonne 4.8 tienoille, sitten se muuttui 27.8 (eli melkoinen muutos tuli tuohon menkoista lasketttuun LA:han) ja nyt sitten kun pohjosesta Pirkanmaalle muutettiin niin Terveystalolle kun täältä meidän kulmilta rakenneultraan laitettiin niin meidän poitsu vastasikin huomattavasti isompia viikkoja. No nyt sit tänään kävin äippäpolilla asiaa tutkituttamassa ja poitsu vastaakin jo viikkoja 34 vaikka niitä piti olla vasta 31! Eli nyt sit on LA meidän kohdalla niin moneen kertaan muuttunut että sitä "virallista LA:ta" ei enään ole vaan tilannetta seurataan ja kyllä täällä olivat ihmeissään kun on noin paljon sillon alussa LA muuttunut että eivät oikein siihen luottaneet ja sanoivatkin sillä että parempi kun ei korttiin mitään muuteta niin saadaan kelalle edes joku päivämäärä laitettua.
Että täällä elellään nyt sitten noiden isompien viikkojen mukaan, eli nyt siis viikkoja kasassa 34 :heart: Eli Kesämasu-12 samoja fiiliksiä myöskin täällä koettu. Synnärinä on siis tuo TAYS jossa poitsu olisi ainakin näillä näkymin jos kaikki menee hyvin ja molemmilla on kaikki kunnossa niin polikliinisesti käydä maailmaan punnertamassa. Esikon synnytin myöskin samaan tapaan polikliinisesti Keski-Suomessa.

 

Juhannus ohi ja juhlittu, oli mukavaa. Vietettiin perjantai ja lauantai ystävien kanssa mökillä. Tultiin tosin kyllä kumpanakin yönä kotiin nukkumaan. Lauantaina mies päätti ottaa vähän enemmän tuota juhannusjuomaa ja oli kyllä humalassa. Näin ainoana selväpäisenä sai kyllä nauraa humalaisille. Ainut miinus koko juhannuksessa oli kun lauantai yönä lähdimme ajamaan kotiin, mies kerkesi torkahtaa hieman autoon kun huomasin että nyt hajos auto. Onneks mukava vastaantuleva kuskasi meidät kotiin nukkumaan. Kyllä siinä tosissaan mietti että onneks ei oltu synnyttämään menossa.

Keskiviikkona ois neuvola, uuden tädin luona. Pari kaveriani on ainakin häntä kehunut mukavaksi, joten en enää jännitä niin paljoa sinne menoa. Vointi on ollut edelleenkin hyvä. Vauva potkii/lyö melko kovaa aina vasempaan kylkeen, jotka tekee välillä kipeää.

Tässä ois masukuvaa pitkästä aikaa:




Mukavaa alkavaa viikkoa!

nansku: ja masuasukki 33+4 <3

 

HappyGirl Lämpimästi tervetuloa mukaan keskustelemaan! Aika jännä, että LA on vaihdellut noinkin paljon. Kivat viikot sinulla on joka tapuksessa.

Kesämasu-12 Sinuna menisin ultraan selvittämään asian, kun kerran se kovasti mieltäsi painaa. Onko neuvolan tätisi empaattista sorttia? Jos, niin kertoisin sinuna huolen asiasta myös hänelle - jos vaikka saisit ajan synnytystapa-arvioon, jossa ultrataan ja siinäkin asian voisi selvittää.

emilien Mukavaa kuulla, että siellä tilanne rauhoittui. Pidän peukkuja, että lyhentymistä ei ole tapahtunut.

Minea Kiitos! Pitää aina välittä muistuttaa itseäni, että olen sairaslomalla, kun ajatukset keskittyvät siihen kaikkeen, mitä pitää vielä tehdä ja hankkia pikkuiselle.

Annubellantavoin minäkin olen käynyt läpi pikkuisen vaatteet ja eka koneellinen pyörii. Pesen ekaksi pienet vaatteet, joista osan pakkaan sairaalakassiin niiden kuivuttua. Lähtö voi edelleen tulla milloin vain, joten pitää varautua asiaan oikeasti.

 

luckygirl neuvolantätille olen puhunut asiasta ja mullahan ei oo enään lääkäriä tän raskauden aikana kerta mulla on pojan ja itseni takia varattu Taysiin erikoislääkärin aika 16.7 mutta jos se sinne asti venyy oon jo ton toisen viikkojen mukaan 39+ ja mun mun mielestä se on liian pitkällä ajatellen meidän tilannetta...: /
Eli neuvolantätiä ei kiinnosta pätkääkään tää asia,(mennään vaan oman neuvolalääkärin laskujen mukaan..):headwall:

ja oon miettiny tuota yksityiselle menoo ja sitä että maksaisin ite,mutta maksanko turhasta...:ashamed:

 

kiva kun aina vaan jaksaa uusia ilmoittautua tulee enempi jutusteltavaaki!

neuvolassa kaikki meni hyvin kun sai rauhassa jutskailla ilman et samuel tohotti siinä, mies jäi tänään pois töistä kun oli niin kurja olo aamulla eli oli sitten samun kanssa.. jotain tossa sohvan nurkassa niistelee, liekö sitten flunssa vai mikä. olin niin positiivisesti yllättynyt painostani että oli vaikea puhua aluks sitten niistä mieltä askarruttavista tyhmistä ja vähän itkettävistäkin aiheista. viikolla 29+1 oli painoa kerääntynyt sellaset 80,2kg eli jo vähän liikaaki ehkä omasta mielestä. nyt sitten punnittaessa paino näytti vain 80,7kg !! olin ihan et jee, neuvolatätiki oli et hyvä juttu kun aluks tuli vähän liikaaki että oon saanut tasotettua sen näin hienosti. ja hyvillä mielin siitä puhu, ei mitään syylistys juttuja niin huomas kyllä että on se terkka mukava niin ja viikkoja tosiaan nyt 32+6. sf-mitta oli 32 eli on pompsahtanut sinne yläkäyrälle, mitä ite kattelin siit kortin takana olevasta taulukosta. on kyllä masu kasvanu järkyttävän paljon, navan ympärille on tullut muutamia arpia, huomasin ne viime torstaina kun olin bikineitä ostamassa.

tuli sitten tietoon että tämä jo diagnisoitu masennus on nostanut taas päätään, kyllähän mä sen tiesin ja se terkan antama mieliala testi sen sillekin näköjään paljasti. mulle on vuosia sitten diagnisoitu epävakaa persoonallisuus häiriö, jonka kanssa oon sitten elellyt. nyt sitten nlatäti varaa mulle jonkun ajan jolleki neuvolan omalle psykiatri tyypille ja katotaan mitäs sitten. lääkäri ajan sain nyt kans tietoon ja se olis 23.7. torstaina nyt sitten pitäs olla se äippäpoli käynti ja siel pitäis sitten avata suu siitä lievästä synnytyspelosta, nlatätiki oikeen nyt patisti et kannattaa ehdottomasti sielläkin puhua että jos sieltä tekevät lähetteen jo ja jos ei niin hän sitten tekee. kauheesti myllertää päässä ja tuli varmaan sekavaa pötkötekstiä mut tänne on jotenki helppo avautua asiasta kun asiasta.