Pitkästä pitkästä aikaa tulin lukemaan kuulumisenne ja ilmoittamaan, että hengessä ollaan täällä mukana ja tsemppiä valtavasti teille viime metreille! :kiss: Itse oisin jo varmaan seonnu, jos vauva vielä mahassa ois, joten siitäkin syystä extratsempitykset teille mahakkaille!
Ja paljon paljon onnea kaikille vauvansaaneille!
Meidän arkea. Tyttö on jo 2vkoa3pvää ja aivan ihanan rauhallinen tapaus. Syö ja nukkuu ja katselee maailmaa ihmeissään. Isosiskot ovat ottaneet myös aivan loistavasti pikkuisen vastaan, haluavat välillä pitää sylissä ja tuttia tyrkyttävät suuhun, eivätkä ole ainakaan vielä uhmailleet enempää. Pääsääntöisesti imetän, mutta vähintään kerran päivässä annan pullostakin pienet tilkat maitoa, jotta ei se pullo unohtuisi, vaan kelpaisi molemmat. Olikin ihanaa käydä isompien tyttöjen kanssa yhtenä päivänä kaupoilla rauhassa, kun mies oli vauvan kanssa kotona eikä ollut kiirettä viedä tissejä kotiin. Hyvin oli mieheltäkin pulloa huolinut.
Mies piti 2vkoa isyyslomaa ja tänään alkoi meidän arki todenteolla kun mies palasi töihin ja seuraavat 9 vkoa joudun pärjäämään tyttöjen kanssa maanantaista perjantaihin 24/7 yksin, kun mies toisella paikkakunnalla töissä, on kotona vaan viikonloput. Saas nähä kuin sujuu. Tosin mummo ja ukki hakevat loppuviikolla isommat tytöt yökylään, joten vähän edes helpotusta tälle viikolle. Aika rankkoja viikkoja varmaan tiedossa. Mutta on mulla ihana ystävä lapsineen lähellä ja heidän kanssaan varmaan paljon tulee aikaa vietettyä, niin ei sentään ihan yksin tarvitse olla. Ja onneksi vauva ei ole mikään tissillä roikkuja, vaan syö ja sit katsellaan maisemaa. Ja sit syödään jonkun ajan kuluttua taas.
Synnytyskertomusta meinasin kans rustata, katsotaan ehdinkö kirjottamaan kokonaan..
Mullahan siis lapsivedet menivät torstaiaamuna 26.7, mutta ei alkanut supistelemaan. Iltapvällä käytiin tarkistuttamassa tilanne synnärillä, jossa vain totesivat, että vedet on menny joo ja seuraavana aamulla klo 8 labran kautta takaisin synnärille.
Siispä mentiin kotiin, mutta soitin kyllä mun vanhemmat meille jo illalla varmuuden vuoksi, jos sattuisi yöllä tulemaan lähtö.
Illalla mentiin ajoissa nukkumaan, edelleenkään ei supistellut yhtään.
Noin puoli tuntia nukkumaanmenon jälkeen supistelut alkoivatkin (klo 22.30) kuitenkin yhtäkkiä ja heti 3-5min välein ja kesto 40sec.
Kotona olin n.3h ja sitten sairaalaan. Tunsin olevani todella kipeä päästessäni sairaalaan (01.30) ja senkös vuoksi olinkin kauhuissani, kun kätilö totesi mun olevan juuri ja juuri sormelle auki!
Ei auttanut kun jatkaa odottelua, lämmin kaurapussi mahalle ja suun kautta lääke. Kätilö tuumasi, että miehen ois parempi lähteä kotiin nukkumaan, kun meiltä ei sairaalaan kuin 10min ajomatka. Niinpä ooteltiin tunti ja kun tuntui oma olo suht siedettävältä, niin sanoin miehelle että menee kotiin nukkumaan. Kello tässä vaiheessa noin 03.00.
Torkuin siinä sitten supistusten välit, kunnes 04.00 alkoi taas tehdä kipeää. Ajattelin kuitenkin, että kun alkutilanne oli niin alussa, niin odotan puoli tuntia ja soitan sitten kätilön katsomaan tilanteen, että josko saisin jo epiduraalin. Se puoli tuntia oli aika tuskaisaa jo, mutta sinnittelin sen.
Kätilö tuli huoneeseen 04.30 ja sanoin, että sattuu hitosti ja haluan että kattoo paljonko oon auki, että haluan epiduraalin. Kätilö siinä sitten alkoi etsimään niitä mahalätkiä, että pitää kuulemma välillä kuunnella vauvaa ja katsoa supistuksia. Samalla mulle tulee supistus ja sanon, että nyt pitää ponnistaa! Kätilö on ihmeissään ja haluaakin sitten katsoa tilanteen ja toteaakin, että kannattaa varmaan soittaa se mies nyt sairaalaan, koska tää lapsi näkyy jo täällä ja syntyy nyt!
Mie sit äkkiä soittamaan miehelle, että tule nyt äkkiä tää syntyy nyt (klo täs kohtaa 04.35). Yritän kysellä jotain lääkettä, mutta eihän siinä vaiheessa mitään lääkkeitä voi antaa. Ikinää en ollu ilokaasua kokeillu, mutta siinä kohtaa nappasin sen käteen ja aloin hönkäilemään sitä. Muutaman ponnistuksen jälkeen tyttö ulkona klo 04.40. Ja mies paikalla 04.44
Ei tikkejä repeämiä tai mitään muutakaan, vointi heti mitä mainioin. Eikä miestäkään harmittanut vaikka missasi itse synnytyksen, kun ei ollut esikoinen kyseessä. Hämmästeli vain, että jopas oli nopeeta, vaikka en ollut juuri ollenkaan auki hänen lähtiessä kotiin.
Aikaa ensimmäisestä supistuksesta synnytykseen kului siis vain 6h. Ja sen suunkautta otetun lääkkeen ja ponnistusvaiheen ilokaasun varassa mentiin.
Semmoista. Nyt taidan kömpiä tuhisija vauvan viereen jotta ehdin nukkua ees vähän ennen ekaa tissittelyä. Meillä vauva nukkuu mun vieressä ja yöllä kun herää niin iskean tissin suuhun ja uni jatkuu. En oikeestaan ees tiiä että monestikko meil syyää yön aikana.
Palaillaan taasen.
Arkea pyörittävä mammako ja isosiskot 5v.+2v. sekä pikkuneiti 2vkoa3pvää
