Elokuun alusta alkaen jokainen suomalainen on kuolleessaan elintenluovuttaja

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2010072112062970_uu.shtml

Ja varmaan moni muukin jonottaa tällä hetkellä jotakin elintä.

 

Hyvä asia. Mä olen miettinyt, että haluaisin luovuttaa elimiä jos kuolisin, mutta en ole aikaiseksi saanut mitään elinluovutustestamenttia.

Sen sijaan, jos lapseni kuolisi, en haluaisi heiltä otettavan mitään elintä, en haluaisi heitä "paloiteltavan" millään tapaa. En tiedä miksi, mutta ajatus tuntuu kamalalta.

Itse taas ajattelisin että jonkun muu elämä jatkuisi.

Niin, toisaalta näinkin, ehkä jopa joku toinen lapsi pelastuisi. Mutta ei, jotenkin se tuntuu kammottavalta, enkä antaisi lupaa sellaisen tragedian kohdatessa, että menettäisin lapseni, ja kysyttäisiin, saako jonkin elimen ottaa.

Muistathan myös kieltäytyä ottamasta elintä lapsellesi, jos hän sitä tarvitsee? Sen kun voi antaa myös jollekin toiselle..

En muista. Typerä kommentti. Tämän vanhemman lapset ovat sitten halunneet luovuttaa lapsensa elimen ja pelastaa jonkun toisen elämän. Se ei tarkoita sitä, etteikö sitä olisi oikeus käyttää sellisen, joka ei samaan itse pystyisi.

 

Oikein hyvä päätös. Itselläni jo elinluovutuskortti olikin.

 

Hyvä asia. Mä olen miettinyt, että haluaisin luovuttaa elimiä jos kuolisin, mutta en ole aikaiseksi saanut mitään elinluovutustestamenttia.

Sen sijaan, jos lapseni kuolisi, en haluaisi heiltä otettavan mitään elintä, en haluaisi heitä "paloiteltavan" millään tapaa. En tiedä miksi, mutta ajatus tuntuu kamalalta.

Itse taas ajattelisin että jonkun muu elämä jatkuisi.

Niin, toisaalta näinkin, ehkä jopa joku toinen lapsi pelastuisi. Mutta ei, jotenkin se tuntuu kammottavalta, enkä antaisi lupaa sellaisen tragedian kohdatessa, että menettäisin lapseni, ja kysyttäisiin, saako jonkin elimen ottaa.

Muistathan myös kieltäytyä ottamasta elintä lapsellesi, jos hän sitä tarvitsee? Sen kun voi antaa myös jollekin toiselle..

En muista. Typerä kommentti. Tämän vanhemman lapset ovat sitten halunneet luovuttaa lapsensa elimen ja pelastaa jonkun toisen elämän. Se ei tarkoita sitä, etteikö sitä olisi oikeus käyttää sellisen, joka ei samaan itse pystyisi.

No mielestäni on eettisesti väärin. Mutta lakihan sitä ei toki kiellä..

 

Hienoa! Iteltä löytyy elinluovutuskortti ja jos lapsilleni jotakin sattuisi niin ehdottomasti antaisin myös heidän elimiään käyttää, jos sillä pystytään pelastamaan jonkun toisen lapsen henki. Minkä vuoksi tuhkaisin hyviä elimiä kun joku voi oikeasti saada jatkaa elämäänsä niiden avulla.

 

Tiedänpä sen ilon, jonka tieto elimen saamisesta saa aikaan potilaassa, joka sitä tarvitsee, etten omassa itsekkyydessäni haluaisi kieltää sellaista keneltäkään.

Minusta siis hyvä juttu! :flower:

 

No mielestäni on eettisesti väärin. Mutta lakihan sitä ei toki kiellä..

Yhteiskunta kestää tietyn määrän "mä"-nimimerkin kaltaisia vapaamatkustajia. Sama asenne näkyy yleensä muillakin elämänalueilla: ollaan valmiita ottamaan hyöty toisen jalomielisyydestä, mutta itse ei anneta mitään takaisin vastaavassa tilanteessa.

 

Hyvä asia. Mä olen miettinyt, että haluaisin luovuttaa elimiä jos kuolisin, mutta en ole aikaiseksi saanut mitään elinluovutustestamenttia.

Sen sijaan, jos lapseni kuolisi, en haluaisi heiltä otettavan mitään elintä, en haluaisi heitä "paloiteltavan" millään tapaa. En tiedä miksi, mutta ajatus tuntuu kamalalta.

Itse taas ajattelisin että jonkun muu elämä jatkuisi.

Niin, toisaalta näinkin, ehkä jopa joku toinen lapsi pelastuisi. Mutta ei, jotenkin se tuntuu kammottavalta, enkä antaisi lupaa sellaisen tragedian kohdatessa, että menettäisin lapseni, ja kysyttäisiin, saako jonkin elimen ottaa.

Muistathan myös kieltäytyä ottamasta elintä lapsellesi, jos hän sitä tarvitsee? Sen kun voi antaa myös jollekin toiselle..

En muista. Typerä kommentti. Tämän vanhemman lapset ovat sitten halunneet luovuttaa lapsensa elimen ja pelastaa jonkun toisen elämän. Se ei tarkoita sitä, etteikö sitä olisi oikeus käyttää sellisen, joka ei samaan itse pystyisi.

No mielestäni on eettisesti väärin. Mutta lakihan sitä ei toki kiellä..

No, jos sun lapses olis kuolemansairas, ei varmasti ensimmäisenä olisi mielessä se eettisyys, vaan halu tehdä kaikki mahdollinen OMAN lapsen eteen, jotta hän selviäisi. On tässä palstaa lukiessa helppo sanella, mikä on väärin ja mikä oikein, todellisuus onkin sitten eri asia, jos omalle kohdalle sattuisi. Myös sen suhteen, luovuttaisinko sitten asioiden niin ollessa sen oman lapseni elimen, jos saisin tietää sen pelastavan toisen ihmisen hengen. Mutta NYT ajateltuna se tuntuu kamalalta, enkä olisi lapsen elimen luovuttamiseen valmis. Omani kylläkin.

 

Eihän tässä ole sitä mahdollisuutta, että sitä tehtyä lappua ei huomatakaan ja elimet otetaan, vaikka lappu onkin tehty?

 

No mielestäni on eettisesti väärin. Mutta lakihan sitä ei toki kiellä..

Yhteiskunta kestää tietyn määrän "mä"-nimimerkin kaltaisia vapaamatkustajia. Sama asenne näkyy yleensä muillakin elämänalueilla: ollaan valmiita ottamaan hyöty toisen jalomielisyydestä, mutta itse ei anneta mitään takaisin vastaavassa tilanteessa.

Voi kuule, oleppa hiljaa. Et tiedä mun jalomielisyydestä ja vapaamatkustamisestani yhtään mitään. Paljosta olen luopunut ja ihmisiä auttanut (ihan yksityiselämässäni mutta myös työssäni). Mutta TÄLLÄ HETKELLÄ ajateltuna lapsiani en olisi valmis pilkkomaan. Se ei tee musta vapaamatkustajaa, susta kylläkin aika mustavalkosen ja tyhmän, kun tommosia lauot toista ihmistä tuntematta!!

 

No mielestäni on eettisesti väärin. Mutta lakihan sitä ei toki kiellä..

Yhteiskunta kestää tietyn määrän "mä"-nimimerkin kaltaisia vapaamatkustajia. Sama asenne näkyy yleensä muillakin elämänalueilla: ollaan valmiita ottamaan hyöty toisen jalomielisyydestä, mutta itse ei anneta mitään takaisin vastaavassa tilanteessa.

Öh Ja sä pystyt sanomaan ton toisesta yhden mielipiteen perusteella? Itse taidat kuulua niihin jalomielisiin Minä-olen-aina-oikeassa ihmisiin, joille oma mielipide on se ainoa oikea tapa suhtautua asioihin....

 

Hyvä asia. Mä olen miettinyt, että haluaisin luovuttaa elimiä jos kuolisin, mutta en ole aikaiseksi saanut mitään elinluovutustestamenttia.

Sen sijaan, jos lapseni kuolisi, en haluaisi heiltä otettavan mitään elintä, en haluaisi heitä "paloiteltavan" millään tapaa. En tiedä miksi, mutta ajatus tuntuu kamalalta.

Itse taas ajattelisin että jonkun muu elämä jatkuisi.

Niin, toisaalta näinkin, ehkä jopa joku toinen lapsi pelastuisi. Mutta ei, jotenkin se tuntuu kammottavalta, enkä antaisi lupaa sellaisen tragedian kohdatessa, että menettäisin lapseni, ja kysyttäisiin, saako jonkin elimen ottaa.

Muistathan myös kieltäytyä ottamasta elintä lapsellesi, jos hän sitä tarvitsee? Sen kun voi antaa myös jollekin toiselle..

En muista. Typerä kommentti. Tämän vanhemman lapset ovat sitten halunneet luovuttaa lapsensa elimen ja pelastaa jonkun toisen elämän. Se ei tarkoita sitä, etteikö sitä olisi oikeus käyttää sellisen, joka ei samaan itse pystyisi.

No mielestäni on eettisesti väärin. Mutta lakihan sitä ei toki kiellä..

Minusta olisi eettisesti väärin antaa sellaisten vanhempien lapsen( jotka eivät itse antaisi lastensa elimiä) kuolla. Syytönhän se lapsi siihen on, että vanhemmat ovat sellaisen päätöksen tehneet.

 

Voi kuule, oleppa hiljaa. Et tiedä mun jalomielisyydestä ja vapaamatkustamisestani yhtään mitään. Paljosta olen luopunut ja ihmisiä auttanut (ihan yksityiselämässäni mutta myös työssäni). Mutta TÄLLÄ HETKELLÄ ajateltuna lapsiani en olisi valmis pilkkomaan. Se ei tee musta vapaamatkustajaa, susta kylläkin aika mustavalkosen ja tyhmän, kun tommosia lauot toista ihmistä tuntematta!!

Toiset kutsuvat tuntemattomia ihmisiä vapaamatkustajiksi, toiset tyhmiksi. Jokainen voi sitten miettiä, kumpi on kohtuuttomampaa

Siinä olen ihan samaa mieltä, että tosipaikan tullen moni asia menee toisin, ja harvalla taitaa riittää kykyä edes kuvitella tuollaista tilannetta. Hienoa, että olet valmis asiaa teoriatasolla valmis harkitsemaan.

Se mikä minun korvaani särähti, oli tuo kommenttisi lapsen "paloittelemisesta". Se on mielestäni raflaava termi, jonka tarkoituksena on saada kuulostamaan elintenluovutus vastenmieliseltä. Onko sekin paloittelemista, jos elävältä lapselta poistetaan vaikka munuainen sairauden vuoksi? Entä ruumiinavaus? Jäljethän siitäkin jäävät ja näytteitä otetaan.

Vai onko paloittelua vain sellainen leikkely, josta joku toinen hyötyy.

 

Voi kuule, oleppa hiljaa. Et tiedä mun jalomielisyydestä ja vapaamatkustamisestani yhtään mitään. Paljosta olen luopunut ja ihmisiä auttanut (ihan yksityiselämässäni mutta myös työssäni). Mutta TÄLLÄ HETKELLÄ ajateltuna lapsiani en olisi valmis pilkkomaan. Se ei tee musta vapaamatkustajaa, susta kylläkin aika mustavalkosen ja tyhmän, kun tommosia lauot toista ihmistä tuntematta!!

Toiset kutsuvat tuntemattomia ihmisiä vapaamatkustajiksi, toiset tyhmiksi. Jokainen voi sitten miettiä, kumpi on kohtuuttomampaa

Siinä olen ihan samaa mieltä, että tosipaikan tullen moni asia menee toisin, ja harvalla taitaa riittää kykyä edes kuvitella tuollaista tilannetta. Hienoa, että olet valmis asiaa teoriatasolla valmis harkitsemaan.

Se mikä minun korvaani särähti, oli tuo kommenttisi lapsen "paloittelemisesta". Se on mielestäni raflaava termi, jonka tarkoituksena on saada kuulostamaan elintenluovutus vastenmieliseltä. Onko sekin paloittelemista, jos elävältä lapselta poistetaan vaikka munuainen sairauden vuoksi? Entä ruumiinavaus? Jäljethän siitäkin jäävät ja näytteitä otetaan.

Vai onko paloittelua vain sellainen leikkely, josta joku toinen hyötyy.

Paloittelu on nimitys, jota käytän itse, koska elinten luovutus kuulostaa minusta siltä. Siis lapseni kohdalla. Ehkä tyhmä nimitys, mutta nimenomaan ajattelen sitä lapseni kohdalle, jos hän joutuisi tilanteeseen, jossa vietäisiin sydän ja keuhkot ja ties mitä. Tuntuisi paloittelulta, ja sitten tyhjä ruumis vain kursittaisiin kasaan... Toki tiedän, ettei elinten luovutus ole mitään paloittelua, mutta tosiaan ajatuksena se tuntuu siltä, sen takia en ehkä myöskään pysty sitä ainakaan tältä seisomalta käsittelemäänkään niin, että kykenisin lapseni elimiä luovutettavaksi antamaan jos selainen tilanne olisi...

Ja sori toi "tyhmä" nimitys, mua vaan loukkaa, jos joku kutsuu vapaamatkustajaksi tuollaisen asian takia. Kun et minua paremmin tunne, et todellakaan tiedä, olenko muista piittaamaton vapaamatkustaja, vaiko jotain ihan muuta. Joten TYHMÄ kommentti, et sinä!!

 

Hyvä asia. Mulla itselläni on ollut testamentti jo vuodesta 1995.
Mua suorastaan kuvottaa sellaiset ihmiset jotka on valmiita itse ottamaan elimiä toisilta joko itselleen tai lapsilleen mutta itse eivät ole valmiita niitä antamaan. Mitä ne tekee haudassa? En ymmärrä moista lainkaan. Kertoo ihmisen luonteesta todella paljon.
Itsekkäät ihmiset on paskoja ja maailma olisi paljon parempi paikka jos joskus ajattelisi hiukan omaa napaa pidemmälle.

 

Paloittelu on nimitys, jota käytän itse, koska elinten luovutus kuulostaa minusta siltä. Siis lapseni kohdalla. Ehkä tyhmä nimitys, mutta nimenomaan ajattelen sitä lapseni kohdalle, jos hän joutuisi tilanteeseen, jossa vietäisiin sydän ja keuhkot ja ties mitä. Tuntuisi paloittelulta, ja sitten tyhjä ruumis vain kursittaisiin kasaan... Toki tiedän, ettei elinten luovutus ole mitään paloittelua, mutta tosiaan ajatuksena se tuntuu siltä, sen takia en ehkä myöskään pysty sitä ainakaan tältä seisomalta käsittelemäänkään niin, että kykenisin lapseni elimiä luovutettavaksi antamaan jos selainen tilanne olisi...

Ja sori toi "tyhmä" nimitys, mua vaan loukkaa, jos joku kutsuu vapaamatkustajaksi tuollaisen asian takia. Kun et minua paremmin tunne, et todellakaan tiedä, olenko muista piittaamaton vapaamatkustaja, vaiko jotain ihan muuta. Joten TYHMÄ kommentti, et sinä!!

Ja minä poistan sinut vapaamatkustajien kategoriasta. Tuo "paloittelu"-sana puolestaan kiehautti minua niin, että en huomannut että olisit valmis kuitenkin luovuttamaan omia elimiäsi. Hyvä juttu

 

Sen sijaan, jos lapseni kuolisi, en haluaisi heiltä otettavan mitään elintä, en haluaisi heitä "paloiteltavan" millään tapaa. En tiedä miksi, mutta ajatus tuntuu kamalalta.

Mutta kuitenkin jos tulisi eteen tilanne, että sinun lapsellesi pitäisi siirtää elämän jatkumiseksi elin toiselta lapselta, ottaisit sen kiljuen vastaan? Melko itsekästä.

 

Voi kuule, oleppa hiljaa. Et tiedä mun jalomielisyydestä ja vapaamatkustamisestani yhtään mitään. Paljosta olen luopunut ja ihmisiä auttanut (ihan yksityiselämässäni mutta myös työssäni). Mutta TÄLLÄ HETKELLÄ ajateltuna lapsiani en olisi valmis pilkkomaan. Se ei tee musta vapaamatkustajaa, susta kylläkin aika mustavalkosen ja tyhmän, kun tommosia lauot toista ihmistä tuntematta!!

Toiset kutsuvat tuntemattomia ihmisiä vapaamatkustajiksi, toiset tyhmiksi. Jokainen voi sitten miettiä, kumpi on kohtuuttomampaa

Siinä olen ihan samaa mieltä, että tosipaikan tullen moni asia menee toisin, ja harvalla taitaa riittää kykyä edes kuvitella tuollaista tilannetta. Hienoa, että olet valmis asiaa teoriatasolla valmis harkitsemaan.

Se mikä minun korvaani särähti, oli tuo kommenttisi lapsen "paloittelemisesta". Se on mielestäni raflaava termi, jonka tarkoituksena on saada kuulostamaan elintenluovutus vastenmieliseltä. Onko sekin paloittelemista, jos elävältä lapselta poistetaan vaikka munuainen sairauden vuoksi? Entä ruumiinavaus? Jäljethän siitäkin jäävät ja näytteitä otetaan.

Vai onko paloittelua vain sellainen leikkely, josta joku toinen hyötyy.

Paloittelu on nimitys, jota käytän itse, koska elinten luovutus kuulostaa minusta siltä. Siis lapseni kohdalla. Ehkä tyhmä nimitys, mutta nimenomaan ajattelen sitä lapseni kohdalle, jos hän joutuisi tilanteeseen, jossa vietäisiin sydän ja keuhkot ja ties mitä. Tuntuisi paloittelulta, ja sitten tyhjä ruumis vain kursittaisiin kasaan... Toki tiedän, ettei elinten luovutus ole mitään paloittelua, mutta tosiaan ajatuksena se tuntuu siltä, sen takia en ehkä myöskään pysty sitä ainakaan tältä seisomalta käsittelemäänkään niin, että kykenisin lapseni elimiä luovutettavaksi antamaan jos selainen tilanne olisi...

Ja sori toi "tyhmä" nimitys, mua vaan loukkaa, jos joku kutsuu vapaamatkustajaksi tuollaisen asian takia. Kun et minua paremmin tunne, et todellakaan tiedä, olenko muista piittaamaton vapaamatkustaja, vaiko jotain ihan muuta. Joten TYHMÄ kommentti, et sinä!!

Tuo "paloittelu" on kyllä vähän turha pelko siinä mielessä, että suuri osa suomalaisista "paloitellaan" joka tapauksessa kuoleman jälkeen. Ruuminavaus on ihan rutiinia ja se tehdään aina, kun henkilön kuolinsyystä voi olla pienikin epäilys. Esim. kotona kuolleelle se tulisi periaatteessa aina tehdä ja vain sairaalahoidossa ollut ihminen, jonka kuolema johonkin sairauteen on ollut odotettavissa välttää todennäköisemmin ruumiinavauksen.

Ruumiinavauksessa ruumis joka tapauksessa "paloitellaan" ja sisäelimet poistetaan, tutkitaan ja laitetaan takaisin. Mutta mitäpä niillä siellä haudassa mätänemässä tekee, jos vaihtoehtoisesti ne on voinut luovuttaa antamaan elämää jollekin toiselle ihmiselle.

 

Ymmärrän "Mä" nimimerkkiä. Ajattelin noin samallatavalla yli 10- vuotta sitten, että ei missään nimessä saisi ottaa yhtään elintä pois. Ehkä sitä ajattelee, että sitten oma lapsi lopulta menisi "täysin rikki". No nykyään ajattelen eritavalla. Olen nähnyt niin paljon vaikeita ihmiskohtaloita, joissa sairaus piinaa ja vie kohti huonompaa kuntoa. Nykyään ajattelen toisin, eli jos voisi jonkun elämän pelastaa niin suostuisin elintenluovutukseen.
Kun vaikka ei antaisi niitä elimiä luovutukseen, haudassa ne elimet kuitenkin mätänee tms. eli niistä ei ole kenellekään iloa siellä..

 

Ja loppupeleissä aika vähän on kuolemia joiden jälkeen soveltuu elinluovuttajaksi, siksipä Suomessa on niin 'huono' tilanne elimien osalta ja mielestäni tämä lakimuutos on muutos parempaan päin, mm. hyvin monessa tapauksessa rahaa säästyy terveydenhuoltomenoissa rutkasti elinsiirtojen myötä.

 

Otsikko ei pidä ihan paikkaansa. Pitäisi olla "mahdollinen elintenluovuttaja". Ei läheskään kaikkien elimet kelpaa luovutettaviksi.

 

Vielä nyt lupaa elimen ottamiseen pitää kysyä omaisilta, jos vainajalla ei ole ollut elinluovutuskorttia.

Jatkossa käytäntö menee toisinpäin: jos elinsiirron haluaa kieltää, se pitää kirjata paperille tai siitä pitää kertoa omaisille.

Tässäkin on jätetty typerä porsaanreikä kyllä asiaan. Omaisethan voivat sanoa omasta päästään että mahdollinen luovuttaja on kieltänyt elimien käytön ja ainoastaan sen takia etteivät halua omaisestaan luovuttajaa.

 

mä saatan tarvita tulevaisuudessa sydämen...

musta saa kyllä ottaa jos musta jotain käytettävää on, en tiedä tekeekö mun lääkkeet mut "käyttökelvottomaks"... Mun mies tosin sano et hän ei haluu et mua pilkotaan jos kuolen ennen häntä. Hän itse on täyttänyt luovutuskortin.

"koekaniiniks" mä en halua.

 

Otsikko ei pidä ihan paikkaansa. Pitäisi olla "mahdollinen elintenluovuttaja". Ei läheskään kaikkien elimet kelpaa luovutettaviksi.

Ei niin. Mut mikä niitä elimiä pilaa???? Miksi kukaan ei selvitä sitä syytä? Arvelluttaa lasten kohtalo jatkossa, kun ei huonoja elimiä kannata enää siirtää kenellekään ja tietynlaisista voi olla jopa "tilauksia". Katsos:
http://www.hs.fi/talous/artikkeli/Salainen+osakassopimus+jakaa+vallan+Terveysrahastossa/1135232639353

 

Loistojuttu, itselläkin on ollut tuo lämiskä lompakossa jo monta vuotta, jo olen siitä kaikille tiedottanut ettei VAAN jäisi huomaamatta jos jotain käy. Minua on tuossa vanhassa systeemissä huolettanut juuri se, että muistaisivatko läheiseni koko asiaa järkytyksensä keskellä vaikkapa onnettomuustilanteessa. Jotenkin tuntuu tärkeältä että voisin tuon suuren lahjan jollekin aikanaan antaa, eihän se edes ole minulta mitenkään pois.

Ehkä maailman helpoin tapa pelastaa ihmishenki (eipä tarvi siinä tilanteessa enää itse mitään asian eteen tehdä), joten kyllä ihmetyttää miksei joku niin haluaisi tehdä. Vanhalla systeemillä on varmaan jäänyt paljon elimiä luovuttamatta vain koska sitä korttia ei jaksa/muista hakea ja täyttää.