Toggle sidebar

elokuu 2010

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Amorphis
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Heippa elokuiset!

Tää äiti aloitti kesäloman. :-)) Pitkä loma ja sitten suoraan äitiysvapaalle. Ens viikolla tulee jo 30 viikkoa täyteen! Tähän asti on viikot vierähtäneet aika vauhdilla, mutta eiköhän ne ihan viimeiset viikot viimeistään tunnu veeeenyvän pitkiltä.

Kävin eilen neuvolassa lääkärin luona. Mullakin ollut supisteluja välillä, mutta ei ne ole onneksi mitään saaneet aikaan. Nyt vietellään turvallisin mielin lomaa ja touhuillaan ihan voinnin mukaan. Välillä on selkä tosi kipeä ja usein öisin saan vatsapuolelle hirveitä lihaskramppeja, mutta onneksi menevät ohi heti kun vaan saan kammetuksi itseni pystyyn.

Helteillä oli jonkin verran suonenvetoa ja pahoinvointia(!), mutta innolla odotan uutta lämpöaaltoa. Tämä sateinen koleahko sää ei oikein inspiroi mihinkään ulkoiluun. Pojilla on neljästi viikossa jalkapalloa ja niin kuin minä nautinkin todella paljon olla siinä touhussa mukana kentän laidalla kannustamassa, niin kova sade kyllä tunnelmaa vähäsen latistaa.

Tänään on leivontapäivä. Pojat viettää huomenna tarhassa/eskarissa läksiäisiään ja teen sinne pari kakkua. Voi että meidän 5-vuotias on niin onnellinen tulevasta pitkästä vapaasta! Esikon kanssa käytiin eilen tutustumassa kouluun. Taisi siinä jännittää kumpaakin melkoisesti. :-) Positiivinen kuva jäi, vaikka koulu ja luokkakaverit ovatkin yhtä tyttöä lukuunottamatta hänelle vieraita. Meillä on pojat nyt vähän etäämmällä hoidossa/eskarissa yksityisellä, niin eskarikaverit menevät kaikki toiseen kouluun.

Lääkäri varmisti eilen ultralla, että Tyty on pää alaspäin. Toivottavasti pysyykin.. Pojat on olleet kumpikin tosi aikaisessa vaiheessa pää alaspäin ja pysyneet niillä sijoillaan loppuun asti. Hyvin sen kyllä potkuistakin huomaa, että ne kovimmat osuu ihan ylös ja alhaalla tuntuu lähinnä pientä kutittelua joskus. Verenpaineet mulla oli tosi alhaiset; 87/59. Hemppa pysyttelee myös matalalla (oli 112) rautalisästä huolimatta. Mulla tosin on vaikeuksia muistaa syödä rautaa niin, että se ei ajoittuisi ihan just ennen tai jälkeen ruokailun. Aamulla kun en voi sitä ottaa Thyroxinin takia. Illalla syön vielä kalkin ja nyt olen ottanut myös mangnesiumia ennen nukkumaan menoa suonenvetojen takia. Relatabsejakin nappailen silloin tällöin, niin että kyllä tässä nappeja menee jos jonkinmoista... ;-)

Miehen kanssa on mennyt ihan mukavasti (useimmiten ;-) Vähän tuo hempeilypuoli on kyllä jäänyt laimeaksi ja eilen sitten varmaan parin viikon tauon jälkeen sain todeta, että onpas tukalaa! Ehkä ens kerralla onnistuu paremmin..

Nyt lounaalle ja jatkan sitten leipomishommia. Mukavaa viikkoa!

Amorphis ja Tyty 29+2
 
Pikakuulumiset neuvolasta.
Eilen oli lääkärin tarkastus ja kaikki ok.
-Sf 25 cm
-hb 122 (wow!, enkä oo syöny rautaa purkista!)
-painonnousu ok, paikat visusti kiinni ja maha kurkussa, et keuhkoihin painaa...
-syke 132, vauva poikittain ja pyörii :)

Saikkua kovasti tarjosi, kun illat on ollut verenpakkautumisen takia aika tukalia, mut en mä huolinut. Hyvin tässä vielä jaksaa :). Ei mulla edes ole kun jotain 20 työpäivää jäljellä. Niin se vaan aika on taas mennyt...

Amorphis, mulla on kans suonenvedot alkaneet, erityisesti jalkapohjissa ja varpaissa. Kiljun tuskissani iltaisin niin, et miestäkin jo suorastaan huvittaa :D. Pitää varmaan magnesiumia kokeilla tuohon vaivaan. Ja mä oon muuten alkanut tykkäämän mun mieskullasta taas enemmän ;).
Mites AnuMK teillä menee?

Selia rv 27+3
 
Hei! Lämpöaaltoja odotellaan täälläkin. Harmaa ja sateinen keli ei oikein vedä puoleensa. Joka päivä silti lasten kanssa ulkoillaan ja hyvää se raitis ilma tekee sateellakin.

Vauva on täälläkin poikittain ja pyörii. Maanantain neuvolassa otettiin verikoe vasta-aineita varten, kun olen miinus verinen. Kaikki oli kunnossa ja oma vointikin on ok. Muutamat jalkakrampit on täälläkin jo koettu, mutta paljon vähemmän noita on ollut edellisiin raskauksiin verrattuna. Vauvan liikkeet tuntuvat taas paljon vahvemmilta, tai enää ei ole mitään kutittelua ja pieniä potkuja vaan kunnon möyrimistä. Supisteluja ei ole ollut, viime kerroillakin ekat supistelut ovat tulleet vasta synnytyksen alettua.

Eilen hain postista äitiyspakkauksen ja onneksi sain tämän vuoden mallin. Ihana oli jälleen hypistellä noita pikkuisia vaatteita. Nyt pitäisi raivata jostain kaappi tyhjäksi pienen tulokkaan vehkeitä varten. Emme asu järin isossa talossa, mutta eiköhän me tänne hyvin mahduta.

Hyvää vointia joka mammalle!
 
Elelen varmaan nyt aika seesteistä ja vaivatonta aikaa, kun ei ole ollut asiaa kirjoiteltavana.
Edelleen välillä huolettaa se sydänäänten laskeminen kuuntelun aikana, mut toisaalta kun liikkeet on koko ajan kovat ja lääkäri jo ensi ti, niin aika rauhallisin mielin olen ollut.

Olin tällä viikolla ma-ke lomalla, kun pitää saada noita vapaita pidettyä pois alta. Töitä on vielä kolme viikkoa ja sitten vihdoin nautiskelemaan! Täällä pohjosemmassa on ilmat pysyny tänki viikon hyvinä. Oikeestaan oon voinut nauttia paljon paremmin auringosta ja vajaasta 20 asteesta, ku niistä kovista helteistä.. Ne tuntu välillä jo liian tukalilta, varsinkin kun yölläki oli koko ajan niin kuuma etten saanut millään nukuttua..

Tänään olisi työporukan kesänaloittajaisbileet ja huomenna parhaan ystävän synttärit. Saapa nähdä miten tämä mamma jaksaa juhlia. Vaikka olo on suht hyvä, niin liikkuminen on selvästi kömpelöä ja välillä vauva painaa pahasti alaspäin.

Miehen kans on meillä mennyt ihan hyvin. Petipuuhia ei ole päästy kokeilemaan hetkeen, mutta pussaillaan kyllä ja hierotaan tai silitellään toisiamme niin läheisyyttä on kuitenki saatu. Ei kai kummallakaan oon nyt ollu virtaa yrittää mitään muuta. Toivon, että kunhan tässä lomat alkaa molemmilla niin vähän piristyttäis kuitenkin.

Vielä ei oo mulla alkanu suonenvedot ja närästys.. toivottavasti selviäisin kokonaan ilman niitä.. Lilia 2.5 v, muistaa kysellä päivittäin, että ootko äiti kipee, potkiiko vauva? Tänään aamiaispöydässä halusi piirtää pikkuveljen ja kertoi että hänellä itsellä on tyttövauva masussa. :) Suloinen tapaus.

Palaanpa asiaan viim.neuvolalääkärin jälkeen.
Vointeja ja auringonpaistetta kaikille!
 
Moikka moi pitkästä aikaa... Illat on kuluneet kaikkea muuta puuhastellessa, joten ei ole ehtinyt edes tänne kuulumisia lukemaan. Häitä on siis järjestelty ja viikonloppuna oli meillä molemmilla polttarit :D "Tilasin" kaasolta hemmottelua ja mukavaa yhdessäoloa ystävien kanssa ja saamani piti. Ainoa äksoni oli kun piti juosta alasti talon ympäri exien nimiä huudellen. Meillä täällä maalla ei ne naapurit siis ole ihan ääreellä, mutta kun en ole hirveän monta juoksuaskelta nyt viime aikoina ottanut, niin se juoksu tuntui hieman haasteelliselta...

Tänään sain neuvolassa tulokset sokerirasituskokeesta ja kaikki oli ok, vaikka nytkin oli kyllä sokerit koholla, mutta vetosin polttariherkutteluihin. Eli ei tarvetta seurantaan ja muutenkin saa syödä normaalisti. Paino on noussut tasaisesti ja näytti reilua 600g / vk, kaiken kaikkiaan tullut siis pikkisen yli 10 kiloa jo nyt, vaikka "tavoitteena" oli päästä mahdollisimman vähällä. En todellakaan ole syönyt kahden edestä ja herkutteluihinkaan en ole liiemmin langennut poikkeustapauksia lukuunottamatta, joten niitä kiloja näköjään vaan tulee.

Milli oli tänään perätilassa, kun se viime kerralla lääkärissä käydessäni oli poikittain. Enimmäkseen potkut tuntuu kyljissä, eli poikittain on vissiin sitten mukavampi pötkötellä ja sehän tekee sitten meikäläisen olon usein tukalaksi. Nyt on närästystäkin ollut, tosin ei pahana ja on lähtenyt helposti pois Samarinilla. Yhden kerran on aamulla krampannut pohkeesta, mutta senkin olen nyt onnistunut välttämään kun en ole venytellyt herätessäni samaan tapaan kuin ennen. Kaiken kaikkiaan siis loistava fiilis niin henkisesti kuin fyysisestikin :D Miehenkin kanssa meillä on mennyt koko ajan hyvin, vaikka hempeilypuoli on kyllä jäänyt nollaan, mies kai vähän pelkää satuttavansa vauvaa. Mutta rakkautta, läheisyyttä ja huolenpitoa riittää, joten ei ole mitään syytä valittaa :D

Niin, niille kuuman kesän päivittelijöille olen muuten itse vastannut, että parempi näin kuin yrittää ahtautua talvipakkasilla toppavaatteisiin michelinukoksi, kengätkin saa helpommin jalkaan, kun voi käyttää sandaaleja yms.

Nyt tämä lähtee iltapalan laittoon. Mukavaa kesän alkua mammat!

Petra rv 28+3 ja TJ 8 (töitä siis)
 
Kiirettä riittää lomalaisella!

Esikoinen käy vielä tämän viikon eskarissa ja kuopus aloitti uimakoulun. Edestakaisin kuskaamista kaupungin laidalta toiselle ja taas takaisin - tällainen ekologinen päivärytmi meillä. Ja illat taas toiselle puolen kaupunkia jalkapallokentälle. :-) Mies vielä joutui sairaslomalle ja olikin tuossa monta päivää ihan petipotilaana. Säikähdettiin ihan kunnolla, mutta onneksi kyseessä ei kuitenkaan ollut mikään vakava tauti. Toipuminen vie vähän aikaa, mutta rauhallisin mielin tästä eteenpäin.

Koin äsken yllätyksen, kun rinnoista alkoi tihkua vähän maitoa! Poikien raskausaikana ei tullut mitään ja synnytysten jälkeen meni monta päivää, ennenkuin maito nousi. Esikon kanssa maidontuotantoa piti ihan lääkkeillä käynnistää. En todellakaan voi sanoa itseäni kokeneeksi imettäjäksi.. Esikoista imetin vain noin 1,5kk ja kuopuskin sai rintamaitoa vain nelisen kuukautta - ja nuokin ajat on menty osittaisimetyksellä. Kovasti toivon, että kolmas kerta toden sanoo ja imetys lähtisi tällä kertaa hyvin käyntiin. Aika näyttää. :-)

Vatsa on alkanut jumittaa. Olen ostanut kuivattuja luumuja ja noin puoli pussillista kun syö iltapalalla, niin seuraava päivä menee sujuvammin. Rennien tarve on vähentynyt, kun massukin on selvästi valunut alaspäin. Onkohan niin, että tämä kolmas vauva rötköttää loppuvaiheessa jo polvien kohdalla..? Massu on muodoltaan samanlainen eteenpäin työntyvä kuin pojistakin oli. Sovin hyvin jalkapallookentän laidalle, kun näytän siltä, että olen jemmannut varapallon paidan alle. Pojista mulla oli navan alapuolella se "poikaviiva" (linea negra vai mikä lie), mutta nyt Tytyn kanssa sitä ei ole tullut. Vain vanhat raskausarvet kiiltävät vaaleina navan ympärillä...

Nyt sohvalle armaan kainaloon syömään popcornia ja katsomaan leffaa. :-)

Amorphis ja Tyty rv 30+1 (kolkyt rikki jo!!!!)
 
Heippa!

Tänään sain ihanan hemmotteluhetken kampaajalla. varasin vielä yhden ajan elokuun puoleen väliin, katsotaan nyt pitääkö perua aika vai ehdinkö saamaan vielä synnytystukan kuosiin:)

Mullakin tuntuu maha olevan tosi alhaalla verrattuna edellisiin vauvoihin. Masuviivaa ei ole ilmestyny mulle kun esikoisen kanssa. Ja masu on täälläkin eteenpäin työntynyt potkupallo, ihan hauskan näköinen:) Olen saanut monta kivaa kommenttia kuinka olen kuulemma pienimahainen ja muuten niin hoikka. Noh, onhan noita kiloja kertynyt ainakin se kymmenen, että kyllä lanteet jo hyllyy, mutta onhan se kuitenkin melkein puolet vähemmän kuin edellisissä raskauksissa tähän mennessä, joten kaipa minä sirolta näytän niihin verrattuna...

Taaperoisen liikkeet ovat koko ajan tomerampia. Ei enää niinkään nopeita potkuja sinne tänne vaan kokonaisvaltaista mylläystä. Ei varmaan ole vieläkään kääntynyt pää alaspäin. Onhan tässä vielä aikaa.

Mukavaa loppuviikkoa! t,kirsikka ja taaperoinen 28+2
 
Terkut pitkaaaaasta aikaa myos taaltakin suunnalta!
Taalla poksui rikki 30viikkoa sunnuntaina ja nyt on sitten tosiaan menossa jo 30+4 hui pitkalla mennaan.
Aika on mennyt todella akkia, mutta nyt alkaa unenpuute -> vasymys vaivaamaan. Ei tule paljoa yolla nukuttua ainakaan yhteen putkeen. Joka kerta kun kaannan kylkea tulee herattya ja vessassa tietenkin pitaa kayda. Joten krooninen vasy paalla. Taalla on myos (ainakin minun mielesta) todella kuuma oisin ja sekin pitaa hereilla. Pienen liikkeet ovat melkosen voimakkaita, juuri viime yona herasin kun pikkunen jumppasi menemaan ja ajattelin etta tulee pian nahan lapi :) se sitten pisti hymyn huulille enka saanut unta kun nautiskelin vauvan liikkeista. En usko etta on viela ainakaan kaantynyt paa alaspain, tuntuu etta olisi sivuttain potkollaan tuolla mahan sisalla.
Masu on kasvanut ja on kunnon "pomppis". Kaikki tuntuu olevan tuossa edessa kun kaantyy niin takaapain ei voisi edes sanoa etta olen raskaana. Suurin osa poikaa veikkaavat, katotaan miten kay. Itella on myos poika fiilis mutta ei ole todellakaan valia etta kumpikos sielta tulee.
Pikku hiljaa ollaan alettu ostelemaan tavaroita perheen lisalle. Vaunut/karryt ostettiin netista ja auton istuin on ostettu. Viime viikonloppuna raahauduimme ikeaan koko paivaksi ja sielta tuli mukaan pinna sanky ja netista tilasimme kylpyamme/vaipanvaihto poyta systeemin. Mies kovasti teki tilaa raivaamalla rojuja pois ullakolta ja sitten kierratys keskukseen ja sitten tavaraa lisaa ullakolle toisesta makkarista etta saadaan tilaa vauvan tarvikkeille :) oikein kovasti mies innostunut tasta monkijasta :) kovasti lueskellut kirjoja ja ollut mukana siella antenatal tunneilla aina kun on paassyt. Ollaan nyt kayty viimeset 4viikkoa ja viela on 2viikkoa valmennusta jaljella.
Mitkas teilla on fiilikset synnytyksen suhteen? Viela ei pelota, enemman jannittaa se synnytyksen jalkeinen elama etta apua miten sita sitten oikeasti parjataan kun vauva on taalla. Alan laskemaan paivia lomaan/aitiys lomaan. Viela on noin 4viikkoa toissa, sitten 3.5viikkoa lomaa ja mammaloman aloitankin sitten 02.08 niin saan olla kauemmin sitten vauvan kanssa. Mies onnistui yhdistamaan etta han on elo-syyskuussa 5viikkoa vapaalla joten toivottaan etta vauva tulee mahdollisimman lahella laskettua aikaa 08.08.
Mitenkas muut elomammat, joko olette lomalla/mamma lomalla? Toivottavasti olette kaikki voineet hyvin ja nauttineet raskaudestanne :)
Unelmoija 30+4
 
Sunnuntaita!

Jouduin käymään äitipolilla eilen. Minulla oli epäily pissatulehduksesta ja kun pikatesti olikin puhdas, niin päivystyksestä laittoivat polille. Köllöttelin käyrillä liki tunnin ja sitten katsottiin ultralla. Tytyn painoarvio oli 1500g. Onko muuten kellään tietoa/linkkiä, missä voisi vertailla painoarvioita? Lääkäri vaan totesi vauvan olevan "keskikäyrillä".

Voi tätä ajan kulua.. Vastahan täällä ihmeteltiin plussia ja nyt jo ensi vuoden helmikuiset ovat alkaneet kirjoitella. :) Meidän esikko täytti tänään 7 vuotta.. Äitin pikku kultahippunen onkin jo iso mies! :) Ja pikkuveikka paahtaa perässä.. Rakentavat yhdessä pyörähyppyeitä ja telmivät nurmikolla, vesisotaa mennään vähintään kerran päivässä. :)

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

Amorphis ja Tyty rv 30+5
 
Mitenkä se muka aina on niin kiire ettei ehdi päivittään kuulumisia.. käyn aina töiden lomassa kyllä lukemassa muiden jutut,mutta itse en jaksa näpytellä kiireessa..

Viime viikolla oli neuvolalääkäri ja tulihan se lentolupa. Kohdunsuu siis 3cm ja aivan kiinni. Ei oo täällä siis ne supistukset (vaikka oli välillä vähän kipeitäki) tehnyt mitään tuolle tilanteelle. Hyvä vain! Sain myös sen lähetteen äitipolille, mutta kutsu tulee vasta joskus 36 viikon tietämissä..

Hemoglobiini oli taas tippunu vähän, enää 118 (alkuperänen oli 150), mutta eipä tarvinnu vieläkään alkaa rautakuurille. Kilppariarvot sen sijaan takas parempaan suuntaan. Onneksi, ettei tarvi niistä huolehtia tai alkaa lääkitystä.. Sf- mitta jo 26.

Nyt on alkanu olla välillä tosi tukala olla. Vauva potkii keuhkoihin ja kylkiluihin, ku on niin ylhäällä. Aion silti jaksaa jäljellä olevat 9 työpäivää. Sen jälkeen otan sitten kyllä rennosti ja kunnolla.

huoh, taas esikoinen huutaa. koitan kirjotella tuntemuksia paremmalla ajalla.
Ihania vointeja ja kesälomaa kaikille!

Neppu 29+2
 
Eikö kenelläkään oo mitään uutta kerrottavaa?

Itselläki on kyllä vointi paljon parempi tällä viimeisellä kolmanneksella eikä oikeestaan uutta kerrottavaa. No tuli tällä viikolla kutsu äitipolin synnytystapa-arvioon. Se onkin onneksi jo 2.7. Pelkäsin, että saan sen vasta jonnekin elokuun alkuun ja vauva haluaisi ulos ennen sitä..

Siellä kuulemma ultrataan ja tehdään sisätutkimus ja käydään läpi viime synnytys ja sitten vasta päätetään mitä tällä kertaa tehdään. Ei siis oo ollenkaan varmaa, että saan automaattisesti sen suunnitellun sektion. Vaikka uskoisin, että ne kuuntelee toiveitani ja nuo viime kertaiset sydänäänen laskut puoltaa sitä leikkausta..

Aika paljon, mulla ajatukset pyörii jo siellä vauvan syntymässä ja pikkuvauva-ajassa. Jännittää miten saan annettua esikoisellekin tarpeeksi aikaa yms. silti fiilikset on hyvät, enkä stressaa liikaa. Kaipa tuo viikon päästä alkava loma saa mut sen verran hyvälle tuulelle. Uskomatonta että enää 5 työpäivää (+tämä)

Sitten lähdetään käymään miehen serkun rippijuhlissa Jyväskylässä ja heti perään lennetään sinne Roomaan. Ihanaa!

Poika pötköttelee tällä hetkellä vielä poikittain masussa. Pää on vasemmalla ja jalat oikealla ja oikee kylki onkin varmaan sisäisillä mustelmilla, niin lujasti se mahtuu vielä kylkiluita ja kylkeä potkimaan.

kertoilkaahan muutkin jotain!
Neppu 29+6 (kai)
 
Eipä oo tosiaan ollut mitään erityistä kerrottavaa, siitä tämä hiljaisuus. Josko nyt vaikka sitten tikusta asiaa ;).

Vointi on ihan jees. Ostin parit tukisukat töihin ja ens viikolla pääsen sitten kokeilemaan niitä käytössä. Eihän mullakaan enää ole kun 12 työpäivää jäljellä, mutta onhan tuohon laskettuun aikaan vielä tovi. Edelleen oon vahvasti sitä mieltä, et mun kroppa toimii ihan omalla aikataululla, eli 6.9. on tämän vauvan synttäri :). Mahdanpa kuulkaas yllättyä, jos pitääkin osata lähteä sairaalaan muuten kun käynnistysajan kanssa. Onneks asutaan vain muutaman kilsan päässä saikulta, ettei tarvii huolehtia tavaroiden pakkaamisista sen puoleen, et mies saa kyllä tuotua kotoa, mitä tartteen.

Mulla on ollut semmonen tavaton ittenipiiskaamiskausi päällä ja nyt oo yrittänyt rauhottua tekemään yhden asian kerrallaan. Oon saanu oikeesti aikaan vaikka mitä, ja silti vaan tuntui, etten ole tyytväinen aikaansaannoksiini. Ihan järjetöntä. Sisustusintoa on vaikka muille jakaa ja pihaankin tekisi mieli myllätä, kunhan vaan jaksaisi. Mulla se verenpakkautuminen hankaloittaa kyykkimistä todella, vaikka muuten jaksaisikin. Pitää vaan koittaa sopeutua tilanteeseen, et muutama vuosi menee nyt vähän hitaammalla tahdilla, kun lapset on pieniä. Eilen just juttelin naapurin kanssa, jonka nuorin muksu on nyt 12-vuotias. Hän sanoi, että ekaa kertaa hänellä on nyt olo, että on aikaa just esim pihan hoitamiseen ja muuhun vastaavaan. Odotettavissa siis, että ruuhkavuodet kestää mulla vielä sen 10 vuotta :D!

Mammalomarahapäätöksetkin tuli ja ihan hyvin miellytti. Hain edellisten vanhempainrahojen mukaan, mikä on kyllä kiva juttu, et niin voi tehdä. Ois tullu laiha tilipussi muuten, kun oon tehny osa-aikahommia tässä välissä. Pakkausta en ottanut, vaan otin rahana sen avustuksen. Nyt sitten pähkään, että ostanko sen monta kk haaveilemani Baby Björn Balance -sitterin vai en. Halvimmillaan saisin sen n. 115 € hintaan, mikä on siis ihan järjetön summa sitteristä, kun niitä halvimpia saa jo parillakin kympillä... Oon vaan perustellut mielessäni, et kun uusi vauva ei nyt oikein muuta uutta tarviketta tarvii, niin voisin panostaa tohon yhteen ja valita sen, mikä mua miellyttää... Ja onhan noilla huutonetin mukaan ihan hyvä jälleenmyyntiarvokin, jos vaan saa pidettyä sen hyvässä kunnossa. Onks teillä ollu kellään tuota sitteriä käytössä tai ootteko kuullu tutuilta kokemuksia?

No tulihan tätä jonninjoutavaa taas. Nyt oitää ruveta imuroimaan. Illalla muksu hoitoon ja tää möhömaha lähtee festareille :).

Selia rv 29+5
 
Hellurei!

Eipä kuulu tännekään mitään ihmeitä. Isäntä on tehnyt viikon pitkää päivää ja olen saanut olla lasten kanssa päivät pitkät. Välillä tuntuu, että vapaapäivä olisi paikallaan. Onneksi kohta helpottaa kun alkaa lomat. Karkiton kesäkuu ei ole onnistunut sitten pätkän vertaa. En ole jaksanut murehtia painon kanssa, tuli mitä tuli!

Vaavi potkii ja pötköttää poikittain vielä täälläkin mahassa. Kovin tuntuu olevan alhaalla. Ei ole pitkä matka syntyä, esikoinen oli synnytyssalissakin vielä kainaloissa.

Kova räkätauti on vaivannut viimeisen viikon ja ajattelin jo, että poskiontelot olisivat tulehtuneet, mutta tänään on tuntunut jo vähän paremmalta. Toivottavasti pysytään terveinä loppukesä.

Jos olisi aikaa enemmän loikoilla ja lueskella, lukisin kirjoja hotkimalla. Välillä oikein ahmin kirjoja ja sen tietää, että kun vauva syntyy ei pysty keskittymään vuoteen yhteenkään kirjaan. Nyt meneekin nukkumaanmeno monena iltana liian myöhäiseksi kun tulee luettua puolille öin. Sitten olen aamulla kärttyisä, oma vika. Onneksi saan melkein päivittäin nukuttua pienet päikkärit.

Tsemppiä kaikille, jotka vielä töissä porskuttaa, nauttikaahan äippälomasta kun se koittaa!
 
Pitäisköhän ottaa mallia edellisistä ja katkoa hiljaiseloa... Toinen kolmannes oli tosiaankin mulla hyvän voinnin ja tiukan työrytmin aikaa, joten vauva-asiat jäivät taka-alalle. Nyt viimeisen pätkän puolella olo alkaa antaa muistutuksia tulevasta ja ajatukset kääntyy taas enemmän vauvaan.

Jouduin jäämään kolme viikkoa ennen kesäloman alkua sairaslomalle liian supistelun takia. Kohdunsuu on toisen lääkärin mukaan kiinni, toisen mielestä sormelle auki ja kaula toisen mielestä ei lyhentynyt, toisen mielestä jäljellä 2 cm. Niin tai näin, mitään välitöntä vaaraa ei ole, mutta kun kaikki liikkuminen tuottaa suppareita, katsoivat parhaaksi jäädä jo kotiin. Meillä esimies tuppasi loppuun asti lisää ja lisää työtehtäviä, joita toivoi tehtäväksi ennen lomia. Alkoi henkisestikin käydä raskaaksi, joten mietinnän jälkeen taivuin kotiin, vaikka työpöytää en saanut sijaiselle niin puhtaaksi kuin olisin halunnut. Pahinta kaaosta olen käynyt setvimässä parina sairaslomapäivänä ja vielä ensi viikolla menen perehdyttelemään parina päivänä. Tähän oli myös aika vankka painostus, vaikka ennen kaikkea itseni takia suostun sairaslomasta huolimatta töihin. Olen silti vähän pettynyt esimiehen suhtautumiseen, empatia aika vähissä, vaikka tunnollisuuteni tuntee jo edellisen raskauden ajalta, jolloin painoin ylitöitä vielä viime metreillä, kun vointi sen salli. Luulisi ymmärtävän, etten ihan huvikseni jätä hommia levälleen ja painu kotiin. Ja että hiillostus ja työkuorman paisuttaminen vaan lisää tällasessa tilanteessa supistelua ja riskiä joutua aikaisin kotiin. Olin kuitenkin jo maaliskuussa ekan kerran muutaman päivän samasta syystä kotilevossa, joten ei olisi pitänyt ihan yllätyksenä tulla. Muut onneksi ovat ottaneet tilanteen hyvin ja työkaveritkin tarjoutuneet jelppimään, minkä voivat. Millaisia kokemuksia työelämän viime metreiltä muilla? Mulle oli yllättävän hankala päätös todeta, että ehkä olisi viisainta luopua leikistä kesken. Nyt, kun ratkaisu on lekurin kanssa tehty ja sulateltu, alkaa helpottaa. Mieluiten sitä olisi tietysti jäänyt kaikkensa antaneena hyvillä mielin ansaitulle breikille suunniteltuun aikaan.

Huh... olipa tilitys :) Mulla paino on noussut noin 5 kg koko aikana, sf on mittaajasta riippuen 26-28, verenpaineet pysyneet hyvinä, turvotusta ei ollenkaan ja hemppa 110-113. Rautalääkettä on vaikeuksia ottaa, maistuu mun suussa ihan verelle. No, onneksi vampyyrit on trendikkäitä :) Öisin saan vielä nukuttua mainiosti, eikä mitään muutakaan valittamista tässä vaiheessa ole. Ainoastaan noi tylsän tiukat supparit, jotka rajottaa olemista. Paha kyllä äityivät kaikkien aikojen pahimmiksi kun pitkästä aikaa touhuiltiin miehen kanssa. Homma päättyi siihen, että valvoin vedet silmissä tunnin verran sohvalla. Saa nähdä säikähtikö mies niin, että seuraavaa kertaa saa taas odotella :)

Hankintoja meillä ei ole tehty ollenkaan. Olen ollut niin työajatusten vallassa, että olenkin suosiolla päättänyt satsata siihen osastoon vasta vapaalla. Nythän sekin aika alkaa olla edessä. Vaavi-sängyn vuokrasin, ettei esikoinen joudu vauvan tullessa häädetyksi omasta Stokkestaan. Saman sarjan hoitopöytä odottaa varastossa putsausta ja kokoamista. Inhokkini Gessleinin vaunut kantokasseineen löytyy myös hätävaraksi, jos vauva päättääkin tulla etuajassa tai en saa itsestäni irti lähteä vaunuostoksille. Harkitsen kyllä, että tilaisin mamas&papasit netistä. Onko kellään kokemusta?

Vointeja!

Hamma 29+3
 
Kesäloman eka viikko menossa ja tänään vietin koko päivän yökkärissä kotosalla! Alkuviikko olikin melkoista juoksemista kaupungilla ja sitä edelliset puolitoista viikkoa töissä aika haipakkaa. Ehdin opastaa sijaistani vain siis tuon puolitoista viikkoa ja ihmeitä ei kyllä siinä ajassa ehtinyt kertoilla. Onneksi hän ei nyt kuitenkaan jää ihan yksin, vaan voi pyytää kollegoiltani apua ja lupasin myös vastailla puhelimeen, jos ei mistään muualta saa tarvittavaa tietoa.

Sen verran kuitenkin ne viimeiset työpäivät oli raskaita, kun tehtiin sijaisen kanssa pitkää päivää, että viikonloppuna jalat turposi. Olen sitä nyt ananasta syömällä yrittänyt laskea ja ihan hyvin näyttää auttaneen. Sormien turvotustakin on ollut ja nyt vähän jänskättääkin miten tulevana lauantaina mies saa pujotettua sormuksen sormeeni... <3

Hääjärjestelyt siis meillä ihan viime metreillä ja ihan hyvällä mallilla. Jännitystä ei ole mulla ollenkaan, miehellä ehkä vähän... Jotenkin on niin tyyni ja rauhallinen fiilis, kuten on ollut koko tämän raskauden ajan. Vähän tätä juhlahumua heikentää se, että kaasoni mies menehtyi syöpään reilu viikko sitten. Jo tuo sairaus laittoi ajattelemaan asioita ja suhtautumaan näihin tuleviin iloisiin perhetapahtumiimme vähän eri lailla. Eilen juttelimme koko illan kaasoni kanssa hänen jaksamisestaan, ja hän siis haluaa edelleen hoitaa tehtävänsä, koska se on asia, jonka hänen miehensäkin olisi halunnut hänen tekevän, tapahtui mitä tahansa. Lisäksi tällainen iloisempi juhla ja sen järjestelyihin osallistuminen on ollut hänelle voimavarana puolison sairastaessa. Elämä jatkuu siis, toisaalla järjestellään hautajaisia, meillä taasen häitä ja valmistaudutaan lapsen syntymään.

Äitiyspakkaus saapui tuossa joku aika sitten ja olen jo pessyt kaikki vaatteet yms. Vaunujen ja sängyn hommaaminen päätettiin jättää häiden jälkeiseen aikaan. Ne on kuitenkin jo katsottu valmiiksi, joten ovat vaan ostamista vaille. Paljon on myös juteltu siitä, miten asioita hoidetaan sitten vauvan kanssa - ettei sitten tule yllätyksenä että "ai, sinä et haluakaan tehdä tätä näin kuten minä ajattelin"...

Jeps, mutta tämä mamma lähtee nyt silittämään hääkolttuaan ja syö sitten ilta-ananakset :D

Mukavia vointeja kaikille!

Petra rv 30+5
 
Hei!

Onnea tulevien häiden johdosta Petralle! Ja osanotot kaason vuoksi. Varmasti menee elämän arvot uudelleen punnitukseen kun lähellä tapahtuu surullisia asioita.

Mulla oli eilen neuvola, jossa kaikki oli ok. Hemppa oli hitusen laskenut ja alapaine vähän kohollaan. Saattaa olla, että päällä oleva flunssa vähän nostaa tuota verenpainetta. Vauveli oli jo pää alaspäin tuloasennossa. Heinäkuun alussa on viimeinen neuvolalääkäri ja pääsen siellä ultraan samalla, joten selviää varmasti tuo tarjonta ja vähän painoarviotakin siellä pystyy tekemään. Painoa tullut nyt tasan 10kg. Tavallaan olen ihan tavoitteessani tuon painon suhteen. Ajatuksena oli selvitä tästä raskaudesta noin 15 kilolla.

Tänään pääsen lastenvaatekutsuille mammakahvilaan. Mitään ei pitäisi ostella, mutta jos jotain pientä kivaa vauvalle... Olen kans jo pessyt kaikki äitiyspakkauksen vaatteet kaappiin valmiiksi ja muutamia bodyhankintoja on tullut tehtyä.


Mukavaa viikonloppua! t,kirsikka ja taaperoinen, 30+3
 
Mitenkähän Petran häät meni. Toivottavasti hyvin ja kaasokin jaksoi mukana!

Nyt on täällä loma aloiteltu. Ihana fiilis!
Vointi on hyvä, tuo kipeä häntäluu oireilee välillä jos kävelen pitkiä matkoja, mutta muuten jakselen melkeinpä paremmin kuin koko raskauden aikana.

Kävin juuri neuvolassa. sf 28, hb 119 ja verenpaineet 117/63. Painoa oli tullut edellisestä vain 200 g, eli 67g per viikko ja alusta asti aika tarkalleen 7 kiloa. Ihan tyytyväinen olen. Varmaan edelliskerralla oli turvotusta, koska noin vähän oli muka tullut lisää vaikka herkkuja en todellakaan ole vältellyt..

Vauva oli kääntynyt raivotarjontaan, vaikka sillähän ei oikeastaan ole merkitystä koska edelleen elättelen toiveita siitä sektiosta.. reilun viikon päästähän sen tietää..

Huomenna olisi lähtö Roomaan. Toivottavasti ei käy liian raskaaksi nuo luvatut 27 ja aurinkoa suurkaupungissa.. Toisaalta se taas helpottaa, kun on esikoiselle hoitajia ja saan varmasti levättyä hyvin tarvitessa..

nytpä ei kummempia tule mieleen.. Palaan asiaan viim. äitipolin jälkeen..

Aurinkoisia päiviä elomammat!

Neppu 31+3
 
Huh helletta :)
Juu mitenkas meni tosiaan Petran haat? Toivottavasti oli ihana taydellinen paiva. Huoh taalla on melkoisen tukala olo kun on niin todella kuuma. Ei tule juurikaan yolla kunnolla nukuttua ja vahintaan kerran yossa tulee kaytya vessassa ja joka kerta kun kylkea kaantaa niin johan ollaan hereilla. Vauva on muutaman kerran herattanyt kunnon potkuilla kylkiluihin, mutta suurimaksi osaksi tuntuu nukkuvan yot, tai ei ole minua pahasti heratelly. Painvastoin, taitaa mamma heratella pienta vessareissuillansa.
Viela pitaisi jaksaa toissa kaksi viikkoa ja se tuntuu aivan loputtoman pitkalta ajalta. Oisin jo niin valmis aloittaan kesaloman/mammaloman. Tanan pomokin mainitsi etta sinun baby brain alkaa olemaan pahempaan pain. Ihan huumori mielella sanoi, mutta kommentoi myos etta huomaa etta sinun on vaikeampi keskittya ruokatunnin jalkeen. Ja tama jos mika pitaa niin todella paikkansa. Toissa on tosiaan niin kamalan vaikea keskitty mihinkaan ja nyt kylla sita keskittymista viela tarvisi kun he eivat ole edelleenkaa hankkineet minulle tuuraajaa. No tanaan onneksi kavi eras nainen joka toivon mukaan aloittaa hommat myohemmin. On aikaisemmin tyoskennellyt alalla joten hanesta on sitten apua. Mies on reissu hommissa talla hetkella noin 4h ajomatkan paassa. Han tulee kylla viikonloppuisin kotiin, mutta reissu hommat jatkuvat elokuun alkuun asti. Toivotaan etta pikkuinen ei kovin paljon aikaisemmin ilmoittele tulostaan. Onneksi eras ystava lupasi tulla sairaalaan jos mies on reissussa ja lupasi jaada sairaalaan kanssani niin kauan kunnes mies paasee sairaalaan.
Neppu erittain hyvaa reissua :0 Toivottavasti ei kuumuudet helteet liikaa haittaa. Nautihan lomasta :) ja voit rentoutua kunnolla ennen toisen tuloa. Mitenkas muilla on lahtenyt lomat kayntiin? Onkos teista enaan kukaan muu toissa? jos on niin koittakaahan jaksaa olen teidan kanssa hengessa mukana :)
Jokos te oletta pakanneet laukut valmiiksi? Mina viela mietin etta mita kaikkea ottaisi mukaan, mika on tarpeellista ja mika tarpeetonta. Taitaa viela moneen otteeseen vaihtua laukun sisallos. Mutta eipas taalla juuri kummempia. Viela oisi vajaa 7viikkoa h-hetkeen :)
Unelmoija 33+2 muistaakseni
 
Heippis pitkästä aikaa... Häät tuli vietettyä kuninkaallisten kanssa ja niinpä neiti R:stä tuli rouva I <3 Suurempia kommelluksia ei tapahtunut, paitsi kun kävimme ottamassa potretit ennen vihkimistä, niin kuohujuomaa kaatui suoraan mun mekolle ja mahan päälle... Mies oli ottaa hepulit, mutta minä rauhoittelin sitä että ei se minua haittaa, kyllä se siitä kuivuu. Ja kuivuihan se, mutta jätti eka aika pahat rannut, jotka ehdin kuitenkin vielä käydä kotona pyyhkimässä pois mikrokuituliinalla. Jos ei olisi lähteneet, niin olisin kuitannut asian sillä että lapsivedet meni :D Ja sitten itse vihkitilaisuudessa pappi unohti veisuuttaa virren, jonka vielä erikseen häneltä varmistimme ja sovimme. Sormus meni sormeen pienellä avustuksella, mutta nyt olen kyllä jo joutunut luopumaan niistä, kun alkaa olla sormet niin turvoksissa. Ei ne sormet niin paksuilta näytä, mutta niveliin koskee ja ne on silleen turpeat. Jalkojen turvotus jatkuu myös edelleen, mutta vettä juomalla ja ananasta ja mansikoita syömällä kestää kuitenkin aisoissa niin, että pystyy kävelemään suuremmitta hankaluuksitta.

Nukkuminen on mulla käynyt hankalaksi, pitää olla tyynyä molemmin puolin ja mahan alla ja siltikin tuntuu että sopivaa asentoa ei löydy. Vietettiin häiden jälkeen viikko veneellä ja siellä oli kyllä hankala löytää sopivaa nukkumispaikkaa, vaikka meillä hyvät tilat onkin. Jos oli hyvä nukkua ja kääntyä, niin oli hankala päästä sänkyyn tai sieltä pois - ja päin vastoin. Vaihdoin hyttiä vähintään kerran yössä ja niinpä mies päättikin, että veneilyt taitaa minun osalta olla veneilty, korkeintaan päiväreissuja tehdään enää. Yritin selittää, että ei se nukkuminen ole sen helpompaa kotonakaan, mutta hän tietty ajatteli vain minun parastani.

Mitäs muuta, kaasoni miehen hautajaiset oli viikko meidän häiden jälkeen ja olihan se melkoisen tunteikas tapahtuma. Mies oli todella pidetty ja tietty tuo sairaus niin traaginen, että herätti monen sympatiat. Kaasoni jaksoi hyvin sekä häät että hautajaiset, koska on ehtinyt jo sitä surutyötä tekemään miehen sairastumisesta lähtien. Nyt sitten tämä normaaliin arkeen orientoituminen ottaa aikansa, kun pitää opetella elämään ilman puolisoa. Puhuttiin, että onni onnettomuudessa minä olen nyt vapaalla ja voin olla hänelle kaverina. Käytiin tuossa pari päivää sitten käyttämässä hänen autoaan huollossa ja ostamassa tapetteja, asioita, joita hän on ennen tehnyt miehensä kanssa - tai mies hoitanut kokonaan. Lupasin mennä myös kaveriksi auttamaan ja järjestelemään kotia rempan jälkeen. Tuo remppa oli heillä siis suunnitteilla jo ennen miehen sairastumista ja minusta ainakin on ok saattaa se loppuun nyt, ja tavallaan aloittaa uusi elämä uusissa puitteissa.

Itse olen tässä pikkuisen kahden vaiheilla laitetaanko me sittenkään lastenhuonetta valmiiksi Millille vai järjestetäänkö vain tavarat meidän makkariin. Tällä hetkellä ei ole siis tehty mitään, kun eihän se vauva eka vuonna mitään omaa huonetta tarvitse... Itsellekin olisi helpompi sisustaa ja touhuta ilman tätä mahaa - ja etenkin näillä helteillä! Saa nähdä, voi olla että ensi viikolla pistän kaiken remonttiin tai sitten en.

Mutta nyt taidan lähteä nukkumaan, että jaksaa aamulla herätä torikahveille!

Petra rv 32+6
 
Onnea Petralle! Jaksamisia myös ystäväsi tukemiseen.

Mansikoita ja ananaksia täälläkin popsitaan, jotta turvotus pysyisi kurissa. Nauttikaahan kaikki ihanista kesäpäivistä!

Amorphis ja Tyty 34+3
 
Onnea vielä Petra! Oli varmasti upea päivä. Ensi viikon su tulee meillä ensimmäinen hääpäivä ja haikeana muistelen miten ihanaa olikaan olla "päivä prinsessana". :)

Kotiuduttiin Roomasta keskiviikkona ja hienosti meni reissu. Toki välillä oli vaikeaa kulkea 2,5v kanssa, mutta meillähän oli isovanhemmat ja miehen veljen perhe mukana niin päästiin välillä kahdestaankin käymään colosseumit ym. Meren rannallekin päästiin ja olin kyllä näky valasmahani kanssa kun kaikki ympärillä tuntuivat olevan silikonimissejä ja mr:tä. Parina päivänä kun oli päällle 35 astetta niin kävi olo minulla liian raskaaksi ja tuli vain lepäiltyä asunnolla, jossa kiitos luojalle oli hyvä ilmastointi.
Lentojen kanssa ei ollut mitään ongelmia, lentosukat ehkä auttoi jonkin verran.

Perjantaina käytiin sitten siellä äitipolilla. Kaikki oli ok. Painoarvio oli 2300g ja tuntui aivan hurjalta, että vauva voi olla noin iso.. Esikkotyttö kun oli kaksi viikkoa yliaikaisena vain sen 2845.. Mittojen mukaan laskettuaika olisi 15.8. mutta niitä ei tässä vaiheessa enää vaihdeta, joten edelleen 21.8. mukaan lasketaan viikot. Ja vauvan arvio olisi silloin n. 3700g..

Neuvoteltiin siinä vaihtoehdoista ja aivan tappelematta lääkäri antoi sen suunnitellun sektioajan. Sanoi vain, että jos vauva alkaisikin syntyä ennen sitä luonnollisesti niin mieti vielä asiaa.. Oli kuitenkin sitä mieltä että sektio on ihan hyvä vaihtoehto, jos mentäisiin yhtään yli la:n. No mutta jos ei aivan hurjia tapahdu niin meidän pikkuisen leijonapojan syntymäpäivä on 16.8.!! Käsittämättömän hullua ja jännittävää. Enää reilut 6 viikkoa!

Pikkuhiljaa tässä kai pitäisi alkaa laittamaan hoitopöytää kokoon ja katsella vaatteet ym. kuntoon. Nyt painun kuitenkin takapihalle päiväkahveille nauttimaan auringosta!

Neppu 33+0
 
Onnea Petra tuhannesti naimisiinmenon johdosta :). Ihana, onnellinen asia ja niin paljon muistoja siitä jää, siis hääpäivästä :). Meillä tulee syksyllä neljä aviovuotta täyteen ja toisinaan mietin vieläkin, että jospa voisi tanssia omat häät uudelleen joskus :).
Kovasti voimia sinulle ystäväsi tukemisessa. Vaikeita asioita tosiaan...

Mä jouduin toissapäivänä kokemaan norsunilkat ekaa kertaa elämässäsi, ja ei muuten ollut kivaa :/. Mieskin sanoi huomaavansa eron ja jos se jotain moista huomaa, niin sit on oltava jo melkoinen turbo päällä ;D. Ihan kamalaa. Onneksi se taisi olla vaan viimeisen työpäivän ja stressin mukanaantuomaa, koska nyt on pari iltaa jalat olleet ihan jees. Ehdin käydä jo henkkamaukalta hätäpäissäni pitkän kesämekon, kun en ilkeä kulkea lyhyissä mekoissa paksunilkkaisena. Tai tuskinpa sitä edes kukaan muu huomaisi, mut kun itse...

Kiva kuulla Neppu, että teillä meni reissu hyvin ja sait sen suunnitellun sektion :). Tunnustan, etten vieläkään muista, mistä syystä sektiota toivoit, mutta voin etsiä tuolta edellisistä kirjoituksista, josko siitä oli jo puhetta (tai sit kerro uudestaan :D).
Mun yhdelle kaverille kävi muuten tällä viikolla silleen, et hän meni käynnistykseen saikulle ja saikin passit viikoksi takaisin kotiin, vaikka olo on jo pitkään ollut tukala ja vatsa on ihan hervottoman kokoinen (oikeesti!). Aika maissa oli hänellä fiilikset, kun oli varautunut jäämään sairaalaan jo. Tosi kurja juttu.

Mulla on ollu ihan jees olo tuota turvotusta lukuunottamatta, mutta sekin varmaan helpottaa, kun oon nyt lomalla. Nyt aion nauttia pikkulikan kanssa helteistä ja näyttää hylkeeltä lähibiitsillä ;).

Selia rv 32+5
 
Tervehdys!

Alkaa olla melkoista kaakertamista liikkuminen ja nukkuminen on vaikeaa. Uni ei meinaa illalla tulla millään ja aamulla herään jo aikaisin. Silti ei pahemmin väsytä päivällä. Hormonit tekevät varmaan jo tehtävänsä, kohta niitä öitä saa valvoa vauvan kanssa.

Turvotusta on täälläkin jonkin verran helteillä. Toisinaan otan sormukset pois, etteivät vallan jää jumiin... Nautin silti täysillä lämmöstä ja löhöilystä.

Ajatusket alkavat siirtyä jo synnyttämiseen ja vauvan kotiutumiseen. Olisin ihan valmis jo muutaman viikon päästä pääsemään tästä mahasta. Aika norsu olo. Vielä olisi seitsemän jäljellä tai pahimmillaan yhdeksän. Keskiviikkona olisi viimoinen lääkäri ja siellä ultrataaan, saa vähän painoarvioita. Tuntuu kyllä, että masuasukki on tosi vahvajalkainen venyttelijä:)

Pinnasänky pitää varmaan pian noutaa varastosta ja kasata. Vaatteita olen vauvalle jonkin verran hankkinut ja pessyt niitä valmiiksi kaappiin. Ihana hypistellä vaihteeksi taas pikkuisia bodyja ja pöksyjä... en malttaisi odottaa, että tapaan pienokaisen.

Vointeja kaikille!
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa