Elokuu 2006/21

[Sinikukka 40+3]

Stitch ja Esmeralda, ajatella et huomenna se on teillä menoa... Jollei sit jo tänään Pidän peukkuja, et teidän vauvat olis liikekannalla ennen aamua, mut muuten toivotan paljon voimia synnytykseen!

 

[Kylli rv 41 !]

Mulla se markkina reissu meni hyvin. Ei mitää ihmeitä eikä vauvan syntymää. Huomenna on neuvola aika. Ja varataa aika yli aika kontrolliin lääkärille. Mua on alkanu niiin pelottaa jos joutuu käynnistää. Tänään tuli viikkoja 41. En oikee edes tiedä siitä koko hommasta mitää mutta ajattelisin että se on kivuliaampi ja voimakkaammat supistukset...Ja sillohan ei ainakaa voi vetee synnyttää. Sitä olisin halunnu. Millohan sitä käynnistystä tehää? Ku sunnuntaina viiko päästä tulee se 42 täytee. NIin käynnistääkö ne vasta sen jälkeen. Voi voi..Pitää vaan toivoa ja rukoilla että synnytys alkaisi itsestää.

 

[ellu]

Joo, rv 41 tuli minullakin eilen täyteen. Nyt odottelen vain tiistain yliaikakontrollia ja kenties sitten seuraavana perjantaina-lauantaina käynnistetään. Eilen kyllä tuli muutama lupaava supistus, mutta siihen se jäi. Huokaus. Toivo on jo melkein mennyt.

 

[stitch 42+0 (huraa)]

Kiitos Sinikukka Minä luulen, että Esmeralda on päässyt jo synnyttämään. Täällä ei ole mitään kiirettä vielä. Aamulla käytiin taas sydänfilmissä ja vauva sai täyden kympin arvosanaksi, ei ne kyllä aikaisemmin ole mitään arvosanoja antaneet mutta ehkä ne halusi rauhoittaa mieleni huomista varten. Ei se käynnistys minua enää pelota, ainoastaan harmittaa hieman kun olen ajatellut että lapselle olisi parempi syntyä omatoimisesti. No kätilö käski nauttia tästä viimeisestä vapaapäivästä ja tehdä jotain kivaa joten aion totella "käskyä"
Voimia kaikille muillekin!

 

[Kylli rv 41+1]

Tuntuu niin toivottomalta. Päivät senku lisäntyy ja vauva viihtyy masussa. Neuvolassa aamulla sano että ei juuri mitää muutoksia kohdunsuulla tapahtunu viikossa, edellee auki vain yhdelle sormelle ja paikat pikkasen vain pehmentyny lisää. Ensi viikon maanantaina tai tiistaina on käynnistys. Ellei sitä enne jotai ala tapahtua. *pistää kädet ristiin ja rukoilee että sitä ennen vauva syntyy itsestään*

ps. pelottaako muita mahdollinen käynnistys?

 

[sitrus]

Moi,

aloitin elokuisten ketjun tuonne lastenhoitopuolelle, kun en löytänyt aiempaa... Toivottavasti viikonlopun aikana ollaan taas saatu maailmaan lisää ihania elovauvoja!

 

[ellu]

41+2 menee täällä. Huomenna äitipolille. Miehen kanssa ollaan puhuttu käynnistyksestä. Itse ajattelin, että jään huomenna sairaalaan enkä lähde sieltä enää. Minulla on verenohennuslääkitys raskauden aikana, ajattelin vedota siihen ja sanoa, etten enää odota. Käynnistäkää. Miehen mielestä voisi vielä odotella tuonne viikonloppuun. Itsekin kyllä ajattelen, että olisi kivempi, jos vauva voisi tulla sitten, kun se itse haluaa. Nyt näyttää, että se ei halua tulla ollenkaan... Neuvolassa kysyin tuosta käynnistyksestä. Supistukset ovat kuulemma pidempiä ja huiput kivulaampia, jos lääkkeellinen käynnistys. Että luonnollinen on aina luonnollinen... Mutta onko tästäkään sitten iloa, että mieli on murheellinen ja toivoton, kun vauveli vain polskii. No, ainakin sillä tuntuu olevan kaikki hyvin. Kovasti touhuaa. Eikä omaakaan ole fyysiesti heikompi ole. Nukun, syön ja vähän liikunkin.

 

[sitrus]

Moi, ei mullakaan ollut mitään muutoksia kohdunsuulla ennen kuin supistukset toden teolla alkoivat ja tyttö syntyi 41+2. Eli synnytys voi alkaa nopeallakin varoitusajalla. Ja näin jälkiviisaasti voisin suositella *lepäämistä* synnytystä odottaessa, ei kaikkea mahdollista rasittavaa rehkimistä. Hyvää vointia, kyllä se vauva sieltä syntyy, vaikka nyt tuskastuttaakin (tiedän tunteen)!!!

terv. sitrus

 

[Justiina]

Pieni synnytyskertomus tähän kun mies linnottautui tv:n ääreen ja Touho nukkuu ulkona.

Mulla meni siis 6.8. klo 0130 vedet. Olin vessassa ja yhtäkkiä tuntui sellainen holahdus. Ihmettelin siinä sitten että tätäkö tää nyt sitten oli mutta en ymmärtänyt edes sidettä laittaa vaan menin takaisin sänkyyn. Yritin olla herättämättä miestäni mutta hän katseli mua kysyvin silmin mutta en sitten vielä sanonut mitään kun ajattelin että saa vielä nukkua jos on nukkuakseen. No vartin päästä tästä alkoi alamahassa tuntua voimistuvia supistuksia. Nostelin päätäni nähdäkseni kellosta kuinka tiheesti tulevat ja mieheni tietysti huomasi joka kerran. Tulivat aluksi 9 minuutin välein mutta kohta jo 7 minuutin välein. Sanoin sitten jossain vaiheessa, kun ymmärsin hakea siteen, miehelleni että mikä on tilanne. Odoteltiin siinä sitten jonkin aikaa ja joskus puoli 4 noustiin teetä keittämään. Syötiin ja kun sen jälkeen menin takaisin maate niin supparit tulivat jo 4 minuutin välein. 0430 lähdettiin ajamaan kohti sairaalaa.

0530 sairaalassa tehtiin normaali tutkimukset ja olin jo 3,5cm auki. Kivut eivät olleet mitkään sietämättömät joten kätilö ohjasi meidät synnytyshuoneeseen ja kysyi haluammeko aamiaista. Kun sitten aamiainen tuotiin 0700 alkoi olo olla jo aika tuskainen mutta teen join ja leivän söin siitä huolimatta. Mieheni toi mulle juotavaa ja mä hyppäsin vessassa. 0730 oli kätilöillä vahdin vaihto ja mulla olo niin tukala että soitin kelloa heti kun vain ajattelin että ovat saaneet asiansa selvitettyä.

Uuden vuoron kätilön kanssa sitten juteltiin mikä olisi hyvä kivunlievitys. Olin itse ajatellut epiduraalia mutta kun seisovaltaan tuntui koko ajan paremmalta en sitten sitä halunnutkaan. Päädyttiin ilokaasuun ja kohdunkaulan puudutukseen. Kätilö tsekkasi tilanteen ja laittoi vauvalle sydänanturin päähän. Olin 4,5 cm auki. Tuntui toivottomalta kun olo oli aika kipeä. Lääkäri tuli laittamaan puudutteen ja pian sen jälkeen olo vähän helpottui. Ilokaasusta ei tuntunut olevan mitään hyötyä mutta hengittelin sitä kuitenkin kun kätilö sitä kehui. Lääkärin tsekkauksessa oli havaittu että vaavi on vielä poikittain eli naama toista lonkkaa kohti mutta uskottiin että kyllä hän siitä kääntyy kun aika kuluu.

Mieheni ravasi vesipisteen ja minun väliä tuoden välillä juotavaa välillä kastettuja liinoja virkisteeksi. Mä kiljuin ainakin kymmenen kertaa haluavani suihkuun mutta kätilö ei mua sinne enää päästänyt kun ajatteli etten enää jaksa. Oli järkyttävän kuuma!

Yritin olla polvillani tyynyjen varassa jotta vauva saataisiin oikeaan asentoon mutta olo oli silloin vielä karseempi. Nousin sitten taas seisomaan ja ponnistelin seisovaltaan mikä tuntui paremmalta. Sitten alkoi alaselkä oireilla oikein kunnolla ja särky oli niin mahtava että suostuin kätilön ehdottamaan aquarakkuloiden laittoon. Kipu niitä laitettaessa ylitti kaikki muut kivut. Huusin suoraa huutoa! Onneksi sitten toimivat ja selkäsärky hävisi.

Aktiiviseen ponnistamiseen siirryttiin 1115. Ponnistelin kätilön mielestä oikein hyvin mutta kun vauva ei ollut edelleenkään kääntynyt naama selkärankaa kohti niin ei hän sieltä mahtunut ulos. Jossain välissä kutsuttiin lääkäri taas paikalle ja hänen mielipiteensä oli sama että ei mahdu. Imukuppiin siitä sitten päädyttiin. Joku kävi jo tarkastamassa leikkaussalin tilanteen ja multa otettiin verikoe jos vaikka joudutaan antamaan verta leikkauksessa mutta onneksi yhden kätilön auttaessa vatsasta työntämällä ja lääkärin vetäessä imukupista vauva saatiin ulos melko helposti klo 1216. Olin aivan loppu kun ponnistusvaihe kaikkinensa oli kestänyt toista tuntia.

Niin sekaisin olin että edes vauvan sukupuoli ei tullut mieleeni ennen kuin mieheni sen sanoi ääneen. Pikku paniikki meinasi vallata mielen kun ihan samalla sekunnilla huutoa ei kuulunut mutta tosiasiassa äkkiä sieltä parkaistiin. Sain vauvan vatsalleni ja laskeskelin sormia ja varpaita kun kätilö ompeli välilihan haavaa (niitä tikkejä jotka sitten muutaman päivän kuluttua ratkesivat (( ). Lisää kipua oli luvassa kohdun painannalla. Onneks ymmärsin että se on pakko muuten olisin kyllä motannut kätilöä.

Loppukommenttina voin sanoa että aika positiivinen kokemus kuitenkin. Kroppani ei minua jättänyt pulaan vaikka imukuppia tarvittiinkin ja kipu oli vähäisempää kuin olin kuvitellut. Mieheni oli aivan korvaamaton märkine pyyhkeineen ja juotavineen. Jälkeenpäin sain myös käydä hänen kanssaan läpi tapahtumia ja sain näin lisäinfoa mitä oli tapahtunut milloinkin. Oikein hyvä fiilis!!

Touhon hoito vie kyllä kaiken energian. Viime yönä valvottiin kahteen asti ja aamulla herättiin sitten jo kuudelta. Nyt on onneksi nukkunut ulkona pari tuntia niin äitikin sai vähän levättyä ja isä pääsi uimaan.

Tsemppiä kaikille vielä odottaville ja etenkin kanssasisarille mustien silmien kanssa. =D

 

[Sinikukka 40+4]

Tänään aamulla tuli ensimmäinen hieman kipeä supistus. Yksi vain, mutta antaa toivoa Kivuttomia tuleekin koko ajan.

Tänään oli neuvola ja kaikki oli kunnossa. Painoa tullut 400g viikossa eli yhteensä 8,7 kg. Sf-mitta oli kasvanut 2 cm ja oli 35 cm. Silti pieni on kuulemma mennyt alemmas. Oikea suunta ainakin

Viikon päästä maanantaina on sitten yliaikakontrolli Tyksissä. Toivottavasti syntyis sitä ennen. Minua ei houkuta käynnistys, mieluummin odotan vielä vaikka kauemmin, jos vaan vauvalla ei ole hätää.

Voimia ja hyvää mieltä kaikille!

 

[Mutteri 40+3]

Auta armias. Heräsin aamuyöstä karmaisevaan painajaiseen enkä millään enää saanut unta. Aamupäivällä laahustin fjömppa tulessa neuvolaan, lohduttautuen ajatuksella tukevista päivätirsoista. Juuri unten auvoon vaivuttua soittaa äitini ja kutsuu itsensä kylään. No mikäs siinä, mukavaa juttuseuraa ja takuuvarma apu pihan laitossa ja siivoilussa.

Kun äitikkä siinä sitten alkaa tekemään viimeinkin lähtöä, kuuluu skriik&trööööt - ja ketkäs muut kuin appivanhemmat saatana pönöttää tienposkessa laukkuinensa. Olivat muka laittaneet viestiä että tulevat meille. Jännä juttu, mitään viestiä emme nimittäin saaneet. Luojan kiitos ostivat sentään kolisevan matkailuauton jossa voivat yöpyä!

Tuolla ne pi*un siki*t jauhaa shaisea rakkaan poikansa kanssa ja meikäläinen yrittää edes jotenkin pysyä positiivisena. Toivat kivoja tuliaisia joten en kehtaa olla tylykään. Olen vain niin väsynyt etten tajua miten ylipäätään heilun vielä valveilla. Anoppi riemunkiljahteli, että tulevat sitten kun vauva syntyy "ihan kunnolla käymään". Oli pakko siihen, että mitäs nämä viime käynnit ovat sitten olleet..? Kävivät viimeiksi viikko sitten 2vrkn visiitillä..

Mä en vaan tajua, missä niiden tahdittomuuden raja kulkee. Laskettu aika ylitetty, väsymys silmitön, halu viettää omaa mitäänsanomatonta aikaa pohjaton. Mutta ei, nämä iiliäiset tunkee joka kolosta, oli miten tympeä tai peräti vittumainen tahansa.

Ikävä että pitää sanoa rumasti ennenkuin tajuavat että aina ei ole se avoimien ovien päivä, niin sukua kuin ovatkin ja hyvää tarkoittavia sellaisia. Nyt teistä jokainen, ihan jokainen, ajattelee että mikä ihmeen lapatossu se Mutterin mies oikein on???!!! Niinpä.

 

[ulkopuolinen]

Mutterille vinkki: laita känny äänettömälle ja pöytäpuhelin/-puhelimet pois seinästä niin et herää pirinään! Olisit vaan ollut ihan terveesti itsekäs ja sanonut, että nyt menen nukkumaan ja piste. Et ole appivanhemmillesi tai omillesi sen enempää selitystä velkaa.

 

[Iiq 41+4]

Ellu: mulla on vähän samat fiilikset kuin sulla. Vauveli näyttää voivan hyvin ja itselläkin on fyysisesti varsin mainio olo, mutta harmittaa silti, ettei vauva vielä suostu tulemaan. Käynnistystä en oo ees ajatellut niin paljon, en tiennytkään, että se tuntuu jotenkin voimakkaammin. Hui.

OIin eilen Kättärillä kontrollissa ja kaikki näytti olevan niiiin hyvin. Ainoastaan vauva nukkui kun otettiin sydänkäyrää ja lääkäri halusi sitten ottaa sitä vielä lisää. Sain oikein mukavat keksitarjoilutkin, että sain vähän energiaa. Mutta kun vauva alkoi potkiskella niin heti olivat, että juu-u, uus aika torstaille vaan. Oli muuten tosi mukava kätilö (tosin vähän liian vakava) ja ihan huippuihana kätilöopiskelija, voisin ottaa ne synnytykseenkin.
Mutta kohdunsuun tilanne: kiinni, kiinteä, kaulaa jäljellä 3 cm. Tosin lääkäri saneli nauhalle, että puolikiinteä, että ehkä se on vähän lähtenyt pehmenemään kuitenkin.. Mutta vauva siis voi mitä mainiommin, eikä kohdunsuun tilannekaan ollut kypsä käynnistykselle. Muakin mietityttää, että millehän päivälle ne sitten käynnistyksen määräävät torstaina, käynnistävätkö jo tällä viikolla vai meneekö maanantaille jos viikonloppuna ei käynnistetä...en taas tyhmänä tullut kysyneeksi... Ai niin, vauva oli sentään kiinnittynyt, että jotain sentään oli tapahtunut

Noh jooh, kätilöopiskelija yritti lohduttaa, että nyt ei enää puhuta viikoista vaan päivistä, mutta...ärh, olo alkaa olla todella kärsimätön.

 

[Hobitti77]

Hei pitkästä aikaa,

kävin lukemassa kuulumisianne todellakin pitkästä aikaa. Oikein paljon tsemppiä tulevaa koitosta varten vielä teille, jotka viimeisiä kärvistelette. Kuten Sitrus jo sanoi - levätkää! Se on oikeesti tarpeen (sanoo 3h pätkissä 3,5 viikkoa nukkunut zombi...). Siirryn nyt lastenhoitopuolelle - nähdään siellä uusine ongelminemme ja kysymyksinemme))

Aurinkoisin terveisin,

Hobitti & toukka 3,5 viikkoa

 

[Ali71]

Hei vaan pitkästä aikaa kaikille ja paljon onnea tuoreille vanhemmille,

Aika kuluu kuin siivillä eikä nettiinkään kerkeä lukemaan kuulumisia. Meillä syöttösyklit on n. 3 tunnin välein ja siinä välissä pitäisi myös itseään ruokkia ja levätä. Yritän nyt vihdoin saada sen synnytyskertomuksen tänne jos nyt onnistuisi. Eli:

7.8. lähdimme sairaalaan, jossa piti olla 6.30. Siellä kirjauduimme sisälle ja ensin mentiin ultraan varmistamaan perätila. Sitten osastolle valmistautumaan. Alapää siistittiin, virtsakatetri laitettiin (ei sattunut, oli vaan hieman epämukavaa, oli ohi muutamassa sekunnissa), tippakanyyli käteen ja isä sai sillä aikaa leikkaussalivaatteet. Sitten matkattiin leikkaussaliin. Siellä piti mennä kyljelleen ison maahan kanssa ja lääkäri laittoi spinaalipuudutuksen. Oli todella tehokas, en tuntenut mitään muuta kuin että maha heilui edestakaisin. Puudutus tuntui rintojen alla asti. Isä sai tulla saliin puudutuksen laiton jälkeen. Koko ajan kerrottiin mitä tehdään ja aikaa ei kulunut varmaan kymmentä minuuttiakaan kun sanottiin, että nyt syntyy peppu ja nyt syntyy pää, tytöltä näyttää. Siinä vaiheessa purskahdin hysteeriseen itkuun ja sain kysyttyä vain että onko kaikki kunnossa. Ja kaikkihan oli. Tyttö syntyi 8.47 ja lääkäri tarkasti lonkat ja ne olivat ok. Toinen jalkaterä oli heiman vääntynyt mutta oikeni ajan myötä. Vauva sai käväistä rinnallani ja sitten isä ja vauva menivät kylvetykseen ja minua alettiin ommella kiinni. Olin heräämössä 10.30 ja sen jälkeen sain mennä osastolle, jossa isä ja vauva odottivat. Kaiken kaikkiaan positiivinen kokemus jos näin voi sanoa. Olin odottanut vähän steriilimpää ja ei niin mukavaa mutta hyvin kaikki meni. Nyt on 15 päivää leikkauksesta ja arki sujuu hyvin. Haavaa jomottaa enää hiukan ylösnoustessa mutta vauvaa voi hoitaa ihan hyvin.

Siirryn nyt seuraavalle palstalle kirjoittelemaan. Vielä kerran onnea vauvan saaneille ja tsemppiä vielä odottaville.

Ali71 ja pikku-iita (15 pv)

 

[ellu]

41+3 menee. Äitipolikäynnillä tänä aamuna kaikki kunnossa. Olen jo kolmelle sormelle auki ja kohdusuu on pehmennyt. Lääkäri kysyi, haluanko käynnistyksen torstaille vai perjantaille, jos ei ole sitä ennen tullut omaehtoisesti vaavi ulos. Sanoin, että torstaille. Lääkäri sanoi myös, että ei näitä kontrollikäyntejä voi loputtomiin jatkaakaan... Itse mietin, että menen osastolle sisään ja pyydän sitten vielä armonaikaa perjantaille, jos ei mitään tapahdu itsestään. Kysäisin sitten vielä, että mites se on niiden synnytystä käynnistävien kotikonstien kanssa, onko niistä apua. Sekä erikoislääkäri, erikoistuva lääkäri että kätilö purksahtivat hymyyn/nauruun ja sanoivat, että kaikkeahan sitä voi kokeilla. Mies sanoi myöhemmin, että hän ainakin itse ajatteli heti minun puhuvan seksitouhuista. Hm, lähinnä ajattelin kyllä noita saunoja, siivouksia ja muita. Seksi ei tässä vaiheessa enää ole päällimmäisenä mielessä. No, en saanut lääketieteellistä kannanottoa asiaan. Eli tässä vielä pari päivää ässitellään ja sitten osastolle. Huoh.
Ja osanottoni mutterille. Itse en tässä vaiheessa jaksaisi katsella ketään, en anoppia enkä omaa äitiänikään. On jotenkin sisäänpäinkääntynyt olo.

 

[Minttu 41+0]

Hei kohtalotoverit!

Täällä mennään rv 41 tänään, eikä lupaavalta näytä. Supistelee harvakseltaan, vatsan kovenemiseen on nyt muutaman viime päivän aikana liittynyt nippailuja alavatsalla. Fyysinen rasitus (tässä vaiheessa riittää ihan verkkainen kävelykin ) ja sauna (ehkä niissä ässissä sittenkin on perää?) aiheuttaa muutaman supistuksen, sitten ne taas loppuvat. Jalat ja kädet ovat turvonneet, ja muutenkin tuntuu että kroppa on sanomassa yksiön vuokrasopimusta irti.

Mutteri, ihailen sun pitkää pinnaa, mulla olisi tuossa tilanteessa palanut käämit ihan varmasti. Hermostun pelkästään siitä, että anoppi soittelee joka päivä... ajattelee varmaan, että en ehkä muuten kertoisi jos jotain olisi tapahtumassa. No, oikeassa on. Lopputuloksen voi sitten kuuluttaa kaikelle kansalle, mutta itse prosessi on vain mun ja miehen (ja tietysti vauvelin) juttu.

Sinikukka, mulla oli kanssa neuvola eilen ja yliaikakontrolli TYKS:iin perjantaina. Terveydenhoitaja lohdutti, että viimeisten viikkojen aikana vauva kasvaa enää vähän, eli yliaika ei yleensä tarkoita mitään jättiläisvauvaa. Mä en sitten yhtään tykkää käynnistämisajatuksesta. Luotan omaan kroppaani, mutta käynnistyksessä ei tiedä miten se reagoi.

Terveydenhoitaja sanoi ihanasti eilen, että viikon päästä meillä on vauva sylissä, oli miten oli. Esmeradalla ja Stichillä taitaa olla jo? Yritetään jaksaa erityisesti me yliaikaiset! Kuinka montaa kertaa olette muuten kuulleet kommentin "ei sinne kukaan ole jäänyt"?
Minttu 41+0

 

[Marjuska 38+5]

Heippa!
Kyllä tämä kuumuus ja Venäjän savut käy hermoille! Kädet olivat taas aamulla niin turvonneet, etteivät sormet taipuneet oikeasta kädestä lainkaan. (Mistähän johtuu, että se on aina oikea...?)

Kiitos Ali71:lle synnytyskertomuksesta! Nyt voi mennä rauhallisemmin mielin leikkaukseen (ellei vauva ole kääntynyt/käänny). Huomaako sen muuten, että vauva kääntyy näillä viikoilla? Asukki on kyllä ollut tavallista aktiivisempi, mutta mitään suurempaa muljahdusta en ole tuntenut ja maha tuntuu samanlaiselta/muotoiselta kuin ennenkin...

Olen lueskellut kaiken mahdollisen, mitä netistä löytyy sektiosta ja alan olla jo asennoitunut leikkaukseen. Jännittää kyllä vielä kauheasti - olen koittanut täyttää päiväni kaikenlaisella puuhaamisella (olen mm. saanut valmiiksi hameen, jonka aloitin joskus 2vuotta sitten... mahtuukohan päällekään enää... . Nyt on kaiken lisäksi alkanut jännittää se, että jos vauva onkin kääntynyt ja pääsen synnyttämään alakautta, joudun asennoitumaan alatie synnytykseen uudestaan... Ja siinä tapauksessa mä olen varmaan viimeinen, joka täällä pyörii (LA 31.8)... No, ylihuomenna nähdään, miten käy!! Hui...

Huominen päivä olisi tarkoitus pääosin lepäillä. Tosin kampaajalle olisi vielä tarkoitus mennä... Joku täällä valittelikin, että raskausaika tulee kalliiksi, kun törsäilee rahaa itseensä. Olen itsekin ostanut kolme hametta, joiden en ole edes varma mahtuvatko päälle... Ostin samaa kokoa kuin olin ennen raskautta, joten sitten on ainakin tavoiteltavaa, jos ei mene...

Mutta nyt syömään! Mahdollisimman rentoa ja anoppivapaata päivää kaikille!

Marjuska 38+5

 

[Ikionnellinen Mari ja suloinen Sintti, 3 päivää]

Heippa!!!!!!!
Ihan nopiasti vaan tulin ilmoittamaan että meidän Sintti näki päivänvalon 19.8. klo 15.55. Kokoa pienellä leijonaprinssillä oli syntyessään 49cm ja painoa 3310 grammaa. Pipo tais olla 33 senttiä jos en ihan väärin muista.
Synnytyskertomusta voisin kirjoitella sitten kun mun haitari kestää istumisen paremmin, eppari siis on kipee.. Kaikille vihje tähän väliin että jos haluaa varmistella omaa hyvin vointiaan niin lämpimästi suosittelen hankkimaan kottikärryn sisäkumin istumista ajatellen jos väliliha leikataaan tai repeää, meikäläisellä leikattiin enkä vois kuvitella istuvani ilman tätä rengasta. Mies ravasi sen mulle heti eilen kauppojen auettua. Ihana ukkokulta, en olis ilman sitä selvinnyt koitoksesta.
Tänään siis tultiin kotiin ja autossa oli tosi haikea olo, nyt toi Sintti on sitte tossa.. Eikä potkuttele enää masussa.. nyyyh..
Synnytys kesti kaikkinensa n. 13 tuntia, aika normaali kai. Tarina alkoi 2.20 jolloin lapsivedet hulahti suoraan sänkyyn, että jos joku on joskus sanonut että hyvin ehtii vielä vessaan sen "napsauksen" jälkeen niin mä en ainaka ehtinyt.. Supparit alko samantien tulee n. 4 minuutin välein, kipeinä. Vatsa meni aivan totaali sekasin joten pöntöllä istuskelin vartin verran. mies huuteli oven takana että pidä kiirettä, mullakin tulee housuun tortut.. Hitto mikä äijä, synnyttävää naista hoputtaa.. Päätin myös että tosinainen ei synnyttämään lähde ilman ripsiväriä joten siinäpä sitten aloin vielä pokkana meikkaamaankin vaikka supparit paino tasasesti päälle.. Laitoinpa vielä miehen vaihtamaan keittiön lampunkin uuteen kun en meinannut kulmiani nähdä meikata.. Että osaa ihminen olla turhamainen..
Näin alkoi synnytysreissu, loput hieman myöhemmin.

 

[Iiq 41+4]

Onneksi olkoon Marille Kiva lukea noita synnytyskertomuksia... Heh, kyllä mäkin aion meikata ennen laitokselle lähtöä, ellei nyt ihan verta vuoda tms. hätää tule.

Ois kiva jos synnytys menis samaan tyyliin kuin Marilla, tosin ois kiva ehtiä vessaan ennen vesien menoa Mutta jos vedet menis ja sitten vielä supparit alkais saman tien niin tietäis ainakin, että nyt se on menoa. Siitä napsahduksesta muuten...kuinkahan kova se on? Tai siis mietin vaan, kun välillä etenkin öisin kuuluu napsumisia mahasta, ilmeisesti vauvan lonkista vai mitenkäs se menikään. Silloin vain tulee sellainen fiilis, että olisko se nyt kuulunutkin kalvojen puhkeamisesta... No joo...

 

[Nipsu]

Onnea Mari! Ihana toi ripsivärijuttu, itse olin varmaan tosi seinästä revästyn näkönen kun laitokselle mentiin. Ja olen ollut siitä lähtien, mitä nyt vähän oon yrittäny tummia silmänalusia peitellä, etten ihan kuolleelta näyttäis.

Mulla lapsivedet meni kun kävelin taksille. Siinä sitten pokkana roskiskatokseen tunkemaan siteitä pöksyyn. Taksikuskille mainitsin että vedet tulee justiinsa, niin laitto mulle sellasen suojan penkin alle . Itse vähän säikähdin tuon laitokselle lähdön kanssa, meinaan alkoi tulla verta kun istuin pöntöllä, eli lähdettiin sitten vauhdilla. Myöhemmin selvisi että veri tuli kohdunkaulalta sen merkiksi että se on täysin avautunut. Ilmankos istuinkin pöntöllä ja yritin saada vatsaa toimimaan, kun sattui niin paljon, kun oli kauhea pas*ahädän tuntu. Onneks en siinä vaiheessa tajunnut että kyse on ponnistuttamisesta, ois voinut tulla paniikki. Tunnin sisään tästä vauva olikin jo maailmassa .

Jaksamisia kaikille viime metreille, ja onnea synnytykseen! Ja vielä, levätkää...

Nipsu ja nyytti 7 pvää