Marsu81, et ole varmasti ainut jolla noita tuntemuksia tämän homman perumisen suhteen tulee ja menee. Itsekin olen käynyt noita ajatuksia läpi useammin kuin kerran.Sitä miettii että miksi ihmeessä minä taas olen tässä tilassa,juuri kun elämä alkoi helpottaa noiden kolmen edellisen kanssa,niin taasko tässä ollaanko aloittelemassa yöheräilyt ja muut rumbat uudestaan.Mitä mun päässä oikein liikkui silloin kun päätettiin vielä tämä yksi laitella alulle.Mutta sitten jo tunnen huonoa omaatuntoa kun edes ajattelen tällasiä.Kyllä minä oikeasti tämän nyytin haluan ja miksi tästä ei selviäisi nyt kun aina ennenkin on selvitty.Häntä pystyyn vain,mikään ei kumminkaan ole ihanempi tunne kuin se kun saa vauvan ekaa kertaa syliinsä =)
Voimia Hemu2:lle minunkin puolestani samaten PihlajanMarjalle. Tässä kun muutamaan päivään en käynyt täällä lueskelamassa kirjoituksia,olin aika varma että tänään olisi synnytysuutisia jo ollutkin odottamassa.
Meillä oli neljä päivää vieraita kahden lapsen kera ja kun nuo kolme omaa tuossa pistivät myöskin parastaan,täytyy sanoa että tämä mamma on poikki!!Niin kiva kun onkin että vieraita käy,ei ehkä ollut kauhean järkevä ajatus ajoittaa sitä enää loppupuolelle omaa tilaa ajatellen.
Meilläkin mies vietti perjantaina baari-illan,jopa toisen koko tän mun raskauden aikana,joten pitäis olla ihan hiljaa,mutta enpä tietenkään voinut pitää suutani kiinni. Auoin päätäni koko eilispäivän aivan urakalla ja aloin jo uskoa itsekin kaikkiin juttuihin mitä suusta ulos pääsi. Syntyisi tosiaan jo tämä vauva,alan kuullostaa mielenvikaiselta ja vainoharhaiselta akalta..
Viime viikolla oli supisteluja ja huonoa oloa ja sitä jo ehti luulla että jotain ennemerkkejähän nuo on,nyt ei sitten niin kertakaikkiaan mitään.
Kaikki ois vaaville myös täällä jo valmiina,eilen ostin pinnasänkyyn ihanan verhon ja muuta saman sarjan hörhelöä,aika kallista hupia sanon minä..Mutta ihania kuitenkin.
Eleonor 36+3
Uskonpuutetta on kyllä vahvasti vanhaan kansaan..