Elokuisten 2007 Heinähöpinät ;)

Milanalle myös onnittelut pikkumiehestä! :flower:

 

Onnittelut Äippä86 ja Milana
Eilen oltiin taas neuvolassa ja painoarvioksi tuli keskiverto 3,5kg. Vielä ei kuulemma oltu kiinnitytty mutta edelleen raivotarjonnassa. Viime päivinä alkanut ihan kamalsti vihlomaan ja selkää särkemään, nukkumisesta ei meinaa tulla enää mitään kun toiselta kyljeltä toiselle kääntyminenkin on varustettu tehostein "ääh, puuh, auts".
Alkaa oikein jo miettimään koska se oma vuoro koittaa kun kaksi on poksahtanut =) .
Mitä enteitä teille uudelleen synnyttäjillä on ollut ensimmäisen synnytyksen lähestyessä? Oisi kiva tietää näin ensisynnyttäjänä mitkä vaivat viittaavat alkavaan synnytykseen.

Kutinasta oli joku kysellyt... mulla on melkein koko ajan kutissut koko kroppa ja jalkapohjat. Viime viikon aikana on alkanut toinen kämmen kutiamaan mutta neuvolassa sanoivat että jos toinenkin alkaa kutiamaan tulee lähtö maksatesteihin. Kämmenien ja jalkapohjien kutina kun on kuulemma merkki jostan maksan häiriötoiminnasta tai jostain vastaavasta.

Eipä muuta tällä kertaa ja tulkaapa pikapuoliin kertomaan lisää iloisia uutisia.

zamppa 36+0

 

lähtisköhän näyttämään valasmaista ruhoaan uimalaan.. :kieh: joku Greenpeacen jäsen mut kuitenkin raahaa takas mereen..

Meade kiitos. Metsästys jatkuu uusin tiedoin!

Pilke

Lähinnä olen huojentunut, että mulla on edes joku tsäänssi alatiesynnyttää. Edes yrittäminen on hyväksi vauvalle joten yritän parhaani.. Nyt kun on alla viimekertainen kokemus pitkittyneestä synnytyksestä se huomioiden ei tällä kertaa jäädä puoleksi vuorokaudeksi odottelemaan vaan jos synnytys pysähtyy, katsotaan pari tuntia ja sitten puukkoa. Toivoakseni ei.

Puudutusaineen toimimattomuus on harvinaista. Minulla on korkea lääkeresistanssi ja puudutusaineet ei muutenkaan toimi samoilla määrillä kuin yleensä ihmisillä. Nyt sekin on kirjattu ylös ja itse siitä vielä ponnekaasti huomautan (tai mies jos olen puhekyvytön) eli eiköhän kaikki mene hyvin. Heh, mut puudutetaan varmaan ihan muumioksi...

Kaikkea pitäisi saada aikaiseksi mutta jaksaminen loppuu kesken ja sit ottaa PATTIIN! mrrrrh.

Helppoa päivää kaikille!
Fee 36+5

 

Kyllä mä nyt vahvasti uskon että niiskuneiti on onnellisesti nyytti kainalossa, olisi se nyt ainakin Milanaa onnitellut, jos olisi koneen lähellä, tekisi mieli jo onnitella, mutta jos kuitenkin maltan odottaa ilmoitusta =)

Omaa (*) Taas yksi tuskainen yö takana... Ei todellakaan ole enää mitään herkkua kääntyä kyljeltä toiselle, vessassa ramppaukset ja sängystä pungertamiset yhtä tuskaa, ähinää ja voivotusta!! Nämä on jotain sanoin kuvaamattoman ihmeellisiä kipuja mitä nyt on ja sitten kun ei tiedä, että enteileekö nämä lähtöä vai ei??? Kassitkin on vielä pakkaamatta, mutta kyllähän nuo luulisi pakkaavan sitten kun tekee sitä lähtöä...?

Voimia ja jaksamisia kaikille, kyllä se tästä... :flower: :hug: :flower:

Öykä & Juniori 36+5

 

:flower:

Viime yö tuskaa myös täällä, kuuma, selkäkipuja, ja tosiaan se kääntymisen/nousemisen vaikeus. Tuntuu kuin lantio olisi useampana palasena, jotka muljuvat, rutisevat ja kolisevat yhteen tuolla kun erehdyn yrittämään jalkojani väärään asentoon. Nyt ei riitä enää tyyny polvien välissä nukkuessa, sen on pysyttävä matkassa myös sängystä sousemisen ajan...
Olen myös huomannut, että väsyn tosi helposti. Yksi aktiviteetti päivää kohden riittää, (esim kaupassa käynti tai imurointi) toinen vetää jo ihan rättiväsyneeksi. Sairaalassa kielsivät väsyttämästä itseä kauheasti näin loppumetreillä, kun ei koskaan tiedä koska niitä voimia sitten tarvitaan synnytystä varten.

Violet, rv 36+2

 

Milanalle lämpöiset onnittelut uudesta perheenjäsenestä!! :flower: :heart:

Voi kuinka on ihanaa lukea vauva uutisia, toivoisin jo tämän omanikin syntyvän. Tämä viikko olisi ollut hyvä aika syntyä kun esikoinen on mummon ja papan kanssa mökillä. Sitten en tiedäkään että saanko häntä hoitoon minnekään vai joudunko yksin synnyttämään...

Minullakin tuntuu olevan tuo itku herkässä, ja sellainen ärtyneisyys ja masennus päällä. Ei huvita yhtään mikään ja kaikki tuntuu olevan liian suurten ponnistelujen päässä. Nyt kun poika ei ole ollut kotona en ole jaksanut/viitsinyt edes ruokaa laittaa :ashamed:

Saa nähdä mitä neuvolan täti perjantaina sanoo kun olen lopettanut raudan syönnin. Mulla meni maha niin kovalle että jouduin ottamaan levolacia, ja sitten sitä itseään riittikin koko päiväksi niin että oli jo paikat ruvella. Päätin siinä sitten että nyt saa loppua, hb oli kuitenkin noussut jo 116->126. Mikähän sen pitäisi olla jotta olisi hyvä? Mulla kun ei ole varaa alkaa kokeilemaan eri rautakuureja, ovat kuitenkin aika kalliita ja tässä olisi vielä muutama hankinta tehtävä vauvalle ennen syntymää.

Jotenkin mua niin masentaa kun oon varma et yli menee ja pitkästi. Mitään merkkejä ei oikein vielä ole mistään, mihin ihmeeseen ne kaikki supparitkin on kadonneet?! Onko kellään fakta tietoa auttaako esim. vyöhyketerapia tai akupunktio tms? Ihan vaan mielenkiinnosta voitaisiin laittaa kaikki synnytyksen aloituskikat pinoon... Kaikkihan varmasti sen kolmen s:n säännön tietävät, siis seksi, sauna ja siivous. Meillä ei ole ennen ollut tuosta mitään apua... Noh, kai se vauva sieltä tulee kun on valmis, eihän laskettuun päiväänkään ole enää kuin vajaa kolme viikkoa...

Jaksuja kaikille!!
Pauzi ja papunen 37+2

 

Zamppa: synnytyksen enteistä kirjoittelin tuolla edellisessä viestissäni, vilkaisepa kaksi sivua taaksepäin.

Feeniks: Pinna kireällä meikäläiselläkin. Miehelle tulee rähjättyä ja itku pääsee harva se päivä. Eniten pinnaani kyllä kiristää esikoiselle 2 v juuri päälle iskenyt uhmaikä, huutoraivari saattaa hänellä kestää joskus yli tunnin. Muuten kyllä aivan ihana tenava. Pojalla on t-paita jossa lukee espanjaksi (suomennettuna) Joskus enkeli, joskus demoni, mutta aina silti minä. Kuvaa tuota meidän kullanmurua täydellisesti .

Oma olo on ollut tänään omituisen hyvä. Ei ole tainnut kertaakaan supistaa saati vihloa alapäätä. Jaksoin ihan hyvin kirmailla pojan perässä puistossa aamupäivällä. Kai tämä on vain jotain tyyntä myrskyn edellä.

77mm ja Minimi 35+5

 

Mieki jo haluisin paukahtaa , vaan kukapa ei, kun alkaa viikkoja olla tarpeeksi.

tuntuu niin koomiselta et ensin on pitäny kuukausitolkulla maata sängyn pohjalla kuntoaan nollaamassa ja sitte ei tapahdu mitää ku saa alkaa liikkumaan.. siis ei tapahdu mitään muuta kuin väsymistä ja suorastaa uupumista pienen pienenki rasituksen jälkeen. tämä on niiiiin outo olotila kun ei jaksa yhtään mitään.

oon nyt koittanu vähän kävellä että ees jotenki päi selviäis siitä koitoksesta kun sen aika viimein on. jännittää vähä kuin käy ku viimeksi tuntu niin "helpolta" ku oli fyysisesti tosi hyvässä kunnossa.

kai tästä täytyy lähteä päikkäreille, pari päivää on väsymyskin ollu ihan hurjaa, aamulla ei jaksais nousta vaikka on kellon ympäri saanu nukkua ja oikeesti oon nukkunu vielä tosi hyvin piitkästä aikaa!

vointeja kaikille :heart:

 

Noniin, nyt sitten alkaa asennoituminen siihen että tämä odottaminen menee yli ja reilusti... . Eilen juttelin äidin kanssa näistä synnytysasioista. Pikkuveljeni on syntynyt viikolla 42+3 usean päivän käynnistelyn seurauksena. Itse olen kaksonen, ja myös tämä kaksosraskaus meni äidilläni lasketun ajan yli päivällä, kun käynnistely aloitettiin laskettuna päivänä. Niin että jos nämä jutut geeneissä periytyy, niin parempi ehkä alkaa totuttautumaan ajatukseen, että yli menee!

Onkos muuten teillä joilla jo synnytyksiä takana, raskauden kestot olleet samaa luokkaa kuin äidillänne?

Pauzi: Minullakin siis ihan sama tilanne, kaikenlaiset vähäisetkin oireet harjoitussuppareita myöten ovat tyystin kadonneet B) . Ajattelin että ainakin meinaan alkaa lenkkeilemään "kunnolla" heti kun ensi viikonlopun häät (serkun) on juhlittu!



inom 37+3

 

Tästä se lähtee.. Kohta on sivukaupalla synnytys kertomuksia luettavana... :heart: Itkeskelystä oli puhetta... Täällä kans!! Eilen oli ihan kamala päivä.. Havahduin iltapäivällä ettei vauva ole liikkunut koko päivänä aamun jälkeen.. Ei edes syönnin tai päiväunille asettumisen aikana... ISKI PIKKU PANIIKKI!!!!! :'( Soitin sit synnärille ja käskivät näytille... Koko matkan aikana (30km) ei ainuttakaan liikettä... Minä olin jo ihan varma ettei sieltä ikinä mitään kuulu enää ja turha on mitään sydän ääniä hakea... :'( Heti ottivat sydänkäyrää kun päästiin perille...ja voitteko kuvitella- kyllä se löi!!! :heart: Ja hyvin löikin... Minä purskahdin ihan älyttömään itkuun ja kätilö oli ihana kun lohdutteli ettei mitään hätää ole, ja hyvä että tulit tarkistuttamaan!!! Pitkästi ottivat käyrää ja kaksi liikettäkin sitten tunsin siinä maatessa... Lääkäri katto käyrän ja sano et ei mitään poikkeavaa, normaalisti lyö ja liikkuu!! Minä en vain jostain syystä tuntenut liikeitä... Ultrasivat vielä ja kattoivat kohdunsuun tilanteen... Kaulaa 2cm ja ulkosuu sormelle auki, sisäsuu kiinni ja vähän pehmennyt!!!

En voi sanoin kuvailla sitä kauhun tunnetta synnärille mennessä enkä sitä onnen ja ilon tunnetta kun kaikki oli hyvin!!!! :heart: :heart: Miehelle sanoinkin et nyt pidät puhuttelun pojalle ettei ikinä enää säikyttele äitiään noin!!! Miten tässä hengissä selviää mistään murrosiästä kun toinen saa sydärin partaalle jo tuolta nahkasta käsinkin...

Kokoa vauvalla oli n. 2.9kg mikä tuntuu kyllä aika paljolta näille viikoille... 36+3

Joku puhu siitä bebanthen voiteesta rintoihin,pitääkö se pestä sitten pois ennen imetystä? Sitähän voi laittaa vauvalle takapuoleenkin jos punottaa niin ajattelin et oiskohan tuota hyvä hommata? Ja muutenkin mitä rasvoja,öljyjä tms kannattaa hommata valmiiksi? Talkkia ja kylpyöljyä jo on,mutta tarviiko muutakin??

 

Nyt on äitipolilla taas käyty ja perätilassahan siellä kuitenkin oltiin. Vauvan tämän hetkinen painoarvio oli huimat 3,75kg Eli aikamoisen isoa kaveria odotellaan.. Sektiopäiväksi sovittiin ma 30.7 eli silloin meidän vauva autetaan maailmaan, jos ei sitä ennen itse tahdo käynnistellä synnytystä. Itseä jäi vaan mietityttämään, voiko vauva kasvaa noin paljon lyhyessä ajassa. Käytiin viikko sitten maanantaina edellisen kerran ja silloin vauvan painoksi arvioitiin 3,2 ja nyt jo yli 500g enemmän. Mikäköhän jättiläinen meille syntyy Lääkärikin jo sanoi, että eivät missään nimessä ala edes suositella alatiesynnytystä vaan automaattisesti leikataan kerta on noin iso ja perätilassa.

Ensi viikolla mennään vielä käymään, kun tahtovat katsoa sydänäänikäyrää. Kätilö epäili, että olisi lisälyöntejä tai jotain häikkää Sitä tahtovat siis vielä viikon päästä katsoa. Mutta muuten vaan odotellaan =)

 

Jännittää kyllä aina tulla lukemaan viestejä, kun täällä jo aletaan poksumaan! =)
Itsellä ei ole vielä yhtään sellainen olo, että synnytys lähestyisi. Tämäkin menisi varmasti yliaikaiseksi kuten esikoinenkin, jos ei leikattaisi ennen sitä. Sektioon on enää vajaat kaksi viikkoa!
Inom kyseli synnytysajankohdan "perinnöllisyydestä". Mä oon kuullu, että se on perinnöllistä, joten kannattaa kysellä milloin äitinne on synnyttänyt. Mun äitillä on menny molemmat yliajalle (tai siis yli lasketun ajan), samoin mun siskolla (3 lasta) ja niin tosiaan myös mulla esikoinen. Että tämän perheen kokemukset ainakin vahvistaa tätä perinnöllisyysteoriaa.

Zamppa kyseli synnytystä ennakoivista merkeistä... Mulla tuli selkeä verensekainen limatulppa viikkoa ennen synnytystä. Muita varsinaisia merkkejä ei ollut, paitsi että synnytystä edeltävänä päivänä mulla oli kamala nälkä ja söin koko ajan. Samoin nukuin kuin tukki. Luulen, että kroppa keräsi näin voimia synnytystä varten. Sitten alkoikin puolilta päivin ensin heikot supistukset, jotka vähitellen tihenivät ja voimistuivat. Ilta kymmeneltä lähdettiin sitten sairaalaan ja seuraavana aamuna oli poika syntynyt. Esikoinen syntyi siis rv 41+1 ja yritettiin kyllä kaikki mahdolliset synnytyksen käynnistämisniksit ennen sitä, mutta ei niistä tainnut olla apua. Uskon, että lapsi syntyy kun on syntyäkseen..

Itkuisuutta ja ärtyneisyyttä on havaittavissa täälläkin... Hermot on tosiaan kireällä uhmaikäisen esikoisen kanssa ja kyllä tuo ukkokin ottaa välillä pannuun, kun se ei aina osaa lukea minun ajatuksia! :ashamed: Huomaa kyllä että hormooneilla on oma osansa tässä, kun en tavallisesti kuitenkaan ole mikään kiukkupussi.

Huomenna taas neuvolaan... Tänään vauva on ollut ihmeen rauhallinen eikä ole oikein liikuskellut. Mietin jo että pitäisikö käydä tarkistuttamassa tilanne, mutta jospa odottaisi kuitenkin huomiseen... Ei haluaisi mennä turhaan tarkistamaan, mutta toisaalta parempi se kai on tarkistaa kuin joutua katumaan....

T. PihlajanMaria rv 37+2

 

Tänään tuli sitten taas käytyä neuvolassa. Onneksi oli oma terkkari paikalla. Viimeksi ollaan nähty kuukausi sitten.
rv 37+6
paino +500 g
turvotus +
RR 114/85
pissa ok
sf 35
tarjonta rt
syke +
liikkeet ++(140-150)

Minä olen alkanut asennoitumaan jo että tämäkin menee käynnistykseen. Itse asiassa pitäisin ihmeenä jos käynnistyisi omineaikoineen.

Inom: Minun äidin kertoman mukaan kaikki me sisarukset ollaan oltu yliaikaisia. Kaikki minun lapseni ovat olleet tähän saakka yliaikaisia. Jostain luin että mitä enemmän raskauksia ja ikää, niin sitä todennäköisemmin menee yliaikaiseksi. Itse koen hankalaksi sen että kun ei tiedä milloin alkavat käynnistämään. Kysin yliaikaisuus kontrollit yhdistettynä kyydin etsimiseen, mahdoton yhtälö. Minä asun julkistenkulkuneuvojen piirin ulkopuolella. Omalla autolla on tultava jos ei saa kyytiä. Mieskään ei voi joka kerta lähteä mukaan. Viimeksi sitten kun alkoivat käynnistämään niin minun autoni jäikin Kuopioon ja oli ongelma että miten sen sai sieltä pois. Aika kallista pitää autoa monta päivää parkkihallissa Kysillä! Olen ajatellut että jos vauveli ei synny laskettuun aikaan mennessä niin kokeilen vyöhyketerapiaa. Ei sekään takaa että siitä olisi apua mutta voihan sitä kokeilla. Kai sitä voisi itsekin painella kohtupisteitä mutta epäilen että siitä ei ole hyötyä jos ei ole asiantuntija.

Tälläisia mietteitä tällä kertaa. Jännityksellä odotan kuka saa nyytin seuraavana kainaloonsa! Kaikille jaksamista!

Edie

 

Feeniks & Pilkettä,
kiva, että täällä on muitakinkohtalotovereita, joilla "syynätään" tätä hommaa tarkemmin. Mulla siis esikoisen kanssa pitkä avautuminen, jonka jälkeen tehtiin päätös sektiosta, koska vauva (kookas) ei ollut laskeutunut. Leikkaava lääkäri heitti ilmoille, et mulla ois ahtaan puoleinen lantiokin vielä. Nyt sitten eilen olin magneettikuvassa ja huomenna saan tuloksia, miltä näyttäis, onko ees mahista alatiesynnytykseen. Itellä ois mielessä ainakin käynnistyksen yrittäminen, ennen kuin vaaveli on taas yli nelikiloinen...
Hipsu 37+1

 

...ja jäi vähän tyhjä olo sieltä. Tämä oli siis lääkäri käynti, siellä teki sisätutkimuksen josta epäili ahdasta lantiota, ultrasikin ja painoarvio tällä hetkellä vauvalla 2,3 kg. Pieni kaveri, ja sitä sanoikin että oikein hyvän kokoinen, ei yhtään liian pieni eikä iso. Laittoi minut vielä magneettikuvaukseen johon pääsinkin samantien. Tuloksista kuulen joskus sitten, viimeistään seuraavalla pelkopoli käynnillä. Selviää että synnytänkö alakautta...Hirmuisen ihana lääkäri olikin, puhui todella rauhallisesti ja vaikka itkua tulikin minulla niin ei puhetta katkaissut.

Menkkamaiset kivut on löytäneet tiensä alavatsalle... tiedä sitten mitä meinaavat, tuskin synnytystä ainakaan. Uskon että pehmittää vaan kohdunkaulaa.
Täällä kaveri on ollut raivotarjonnassa jo viikosta 30 alkaen ja lääkäri sanoikin että tästä eteenpäin kyllä siinä pysyykin. Varsin vilkas kaveri kyllä mahassa muuten on, johtuu varmaan pienestä koosta kun mahtuu noin riehumaan vielä. Maha tärisee ja heiluu jumalattomasti.

Eipä tässä sen kummempaa, ensi viikolla on neuvolan lääkäri (eli se kuuluisa viimeinen lääkäri käynti) ja sitten viikoittain neuvolassa terveydenhoitajalla. Eipähän tässä muutakaan tekemistä ole joten ompahan jotain tekemistä kun siellä ramppaa.

:flower: :flower: :flower: Vauvatuneille onnea!
Itsekin odotan oikein kovasti että saisin tämän rakkaan jo syliin (vaikka koko ajanhan se sylissä on).

TinniPinni 35+0

 

Millaisena te tunnette vauvan hikan? Olen jo parin kuukauden ajan olettanut, että vauvalla on hikka aina kun alkaa tasaisin väliajoin tärähtää masu. Tänään tosiaan sanoin äitipolilla kätilölle, joka otti sydänkäyrää, että nyt vauvalle tuli hikka ja kätilö epäilikin, että kyseessä on koko ajan olleet lisälyönnit. Minua tietenkin alkoi huolestuttaa ja mainitsin asiasta lääkärillekin, joka ei ottanut oikein mitään kantaa asiaan. Viikon päästä kuitenkin joudun menemään kontrolliin, jossa otetaan taas sydänkäyrää. Olenko siis koko ajan luullut lisälyöntejä hikaksi :ashamed: Toivottavasti ei ole mistään vakavasta kysymys, jos ovatkin lisälyöntejä. Saisivat vääntää kyllä nämä asiat minusta ihan rautalangasta tuolla, kun esikoista odotetaan ja hirmuisesti tulee yhdellä kerralla asiaa ja sitten vielä puolet jätetään tällä lailla ilmaan leijumaan, että saa itse pähkäillä :kieh:

 

Onnea Äippä-86 ja Milana ensimmäisistä elovauvoista!

Parin viikon mökkeilyn jälkeen luin jännityksellä viestejä missä vaiheessa ensimmäiset vauvelit ovat syntyneet ja olihan niitä siis jo! Vietimme siis miehen kanssa 2 viikkoa ihan oikeaa kesälomaa ja loput hän pitääkin sitten synnytyksen jälkeen.

Omasta tilanteesta sen verran, että täällä on nyt 2 viikkoa tiedetty sektiopäivä eli samana päivänä ollaan Tays:iin menossa kuin Hemu2 eli maanantaina 30.7. Minullahan syynä oli siis se etinen istukka eli istukka syntyisi ensin ollen kokonaan kohdunsuun edessä. Minulla siis tilanne, että missään tapauksessa ei saisi lähteä syntymään omia aikojaan vaan silloin on jo kiire sairaalaan vauvan hyvinvoinnin vuoksi. Aikaimoisessa jännityksessä tuo mökkeily siis meni, sillä lääkäri kyllä kielsi saunan, seksin ja siivouksen lisäksi myös mökkeilyn pienten mökkiteiden takana. Meidän mökiltä ei olisi ajeltu tänne Tampereelle saakka vaan oltaisiin jääty jo matkanvarrelle Lahden keskussairaalaan jonne olisi ollut tunnin matka. Tuon kauemmaksi lähimmästä sairaalasta en kyllä olisi uskaltanut lähteäkään. Tietoisen riskin tuossa kyllä otimme mutta uskoin ettei esikoinen nyt vielä 35-36 viikoilla olisi ollut maailmaan tulossa kun mitään kipeitä supistuksiakaan ei ollut vielä ollut. Saunottuakin tuli joka päivä mutta kohtuullinen aika ja keskilauteilla. Nyt kuitenkin onnellisesti kotona 10 min matkan päässä omasta sairaalasta. Jännittää kovasti ajatus siitä että jo viimeistään kahden viikon päästä sitä pidellään sylissä muutaman päivän ikäistä omaa nyyttiä!

Virtsu + Sintti 36+6

 

Hemu, minä olen tulkinnut hikaksi sellaisen tasaisesti toistuvan nytkähdyksen. Eli tunnen sen itse sisältäpäin ja kun laitan käden mahan päälle, tuntuu kuin tuntisin tasaisen sydämmen sykkeen. Jossain vaiheessa jo ajattelin, että voisiko se olla hikan sijasta esim. napanuoran sykettä mutta ei kai sitä nyt noin vahvasti pysty tuntemaan. Muutama viikko sitten alkoi vauvan hikka useampana päivänä heti kun menin nukkumaan ja käännyin vasemmalle kyljelle. Toiselle kyljelle kääntyminen ei auttanut mitään joten piti vain odotella sen loppumista ennen kuin sain lopulta unenpäästä kiinni. Itsestäni tuo mahan nytkähtäminen tasaisesti tuntuu näet epämukavalta. Minä en ole huomannut kysellä tästä hikkaamisesta mistään mutta minulla ne ovat tosiaan aina tuntuneet vain tuolla vasemmalla puolella.

 

Tea84: Minä olen kyllä tykännyt bebanthenista, sitä ei tarvitse pestä pois kun vauva alkaa syömään, ja on erinomainen rasva vauvan pyllyllekin. Itse pidän sitä aina kotona, vaikka esikoinen on jo 3,5v. Suosittelen. Sit mulla on sen lisäksi vauvalle talkkia ja öljyä. Näillä ainakin pärjäsin esikoisen kanssa, uskon että myös nytkin.

Hemu2: Mulla ainakin vauvan hikka tuntuu sellaisena tasaisena nykimisenä vatsassa. Samalta tuntui esikoisen kanssa joten olen varma että hikka se on. Mä luulen et jos sulla se nykiminen/tärähtely kestää joskus useita minuutteja, niin se on sitä hikkaa. Tuntuisi oudolta että tuntisit ne lisälyönnit, tunnetko sitten vauvan normaalin sykkeen? Minä en ainakaan. Mutta tämä on vain minun mielipide, en uskalla kovin varmaksi mennä sanomaan. Toivottavasti teidän pienellä olisi kaikki hyvin!! :hug:

 

Kiitos paljon Virtsulle ja Pauzille Hikkaa sen täytyy olla =)

Meidät sitten Virtsun kanssa leikellään samana päivänä Taysissa. Ollaankohan viereisissä synnytyssaleissa Toistaiseksi maanantain kohdalle ei oltu vielä merkitty kovinkaan montaa sektiota(huomasin kun selailivat sitä ajanvarauskirjasta), joten kuka tietää vaikka törmäillään..

 

Heippa taas!

Valtavasti tulee tänne tekstiä.. johtuiskohan, että lähes kaikki taitaa alkaa olla äitiyslomalla.. =)

Tänne kuuluu ihan hyvää. Vauva on laskeutunut ja kiinnittynyt, kohdunkaulaa ei ole jäljellä enää ja kohdunsuu on sormelle auki.. ja pehmeä myös on. Kipeitä supistuksia tulee oikeastaan päivittäin, mutta ei mitenkään säännöllisesti.

On tämäkin, ensin yritetään kaikilla mahdollisilla lääkkeillä pitää vauva mahassa ja nyt pikkuinen saisikin jo alkaa syntymään! :heart: Aika menee niin hirveää vauhtia ja jotenkin on ihan haikea olo, kun tietää että tämä aika on pian ohi.. Vaikka onhan se maailman ihaninta saada pikkuinen syliin!! Mutta siis raskausaika on ohi.. Tunteet on kyllä niin pinnassa, että huh huh.... pienikin asia saa loukkaantumaan ja itku tulee HERKÄSTI! Mutta ilmeisesti sitä on meillä elokuisilla liikkeellä..

T:Vauvamaha82 ja pikkuinen 35+6

 

Onnittelut ekoille elovauvoille!

täällä vielä ollaan yhtenä kappaleena. jotain ongelmia on supistusten kanssa. Ei kuulema kehitä riittävän voimakkaita. Sen verran on supistuksissa voimaa että avaa paikkoja, mutta liian hitaasti.
kätilö sanoi et jos ei laskettuun aikaan mennessä ole tapahtunut mitää, käynnistetään.
musta alkaa tuntua että mussa on jotain vikaa, ku ei supistukset ole riittävän voimakkaita.
Kipu on häiritsevää mut kotiin vaan laittavat odottamaan.. nukkuminen on hankalaa, n. 2½ tuntia yössä tulee nukuttua, mut ei auta ku eivät tee mitää.

että tämmöstä tänne! Kidutusta ja kärsimystä!

niiskuneiti83 ja veeti-irina 38+4

 

=) oikein mukava lukea tekstejä! yhtäläisyyksiä esim loppuraskausajan vaivoja tuntuu olevan monella. samoin kun mitä pitäisi vielä muistaa ja mitä loppukesän vauvalle päälle... paljon kysymyksiä, ja vastauksia saa ajan kanssa.
itseäni kolmatta odottavana mietityttää tuo "lima tulppa", kun en siihen ole "vielä törmännyt ennen", eikä kukaan läheisistänikään. ?

hikkaamisesta... tämä kuten aikaisemmatkin ovat olleet kovia hikkaamaan, parhaimmillaan parikin kertaa päivässä. ensi alkuun se oli ihanaa, mutta nyt jo tulee kommenttia "eikai taas!" isältänsä perinyt!

tuntemuksia ennen synnytystä... kyllä sen vaan tietää "harjoitussupistuksiin" verrattuna mitkä alkaa olla niitä oikeita. mutta koska sairaalaan, on parikin kertaa laitettu kengät jalkaan ja käyty istumassa autossa, mutta palattu takaisin sisälle "kärvistelemään".
kun eka vauva lähti syntymään: ilta kymmeneltä kuului vatsasta aivan kuin pox ja kun nousin niin vettä alkoi valumaan. ja puolilta öin oltiin sairaalassa, tarkkailussa aamuyöhön asti, kuudelta aamulla synnytyssaliin ja vasta yhdeksältä aamulla ponnistutti ja tulokas oli 4050g ja 53cm. synnytyksen kesto 11h(otin epiduraalin ja siihen tosi tyytyväinen).
toinen vauva supisteli viikkoja aikaisemmin la.ta. ja viimeiset yöt olivat aika levottomia, sitten yksi aamu vaan oli fiilis, että tänään tapahtuu, ja niin tapahtuikin, iltapäivällä käskin isää viemään isoveljen mummolaan ja tulevan pian takaisin, ilta kuudelta oltiin sairaalassa, pääsimme suoraan tutkimusten jlk saliin, kerkesin saamaan epiduraalin,kalvot puhkaistiin ja lapsivesi humpsahti, huilasin hetken kun yhdeksältä ponnistutti ja toinen poika mitoin 3950g ja 53cm syntyi.

lähtölaskenta 4viikkoa täällä tätä kolmatta odottavalla alkanut
-mizu (36 tasan) :wave:

 

Ei siis niiskuneiti ollut jakautunut, meidän luuloistamme huolimatta... Jaksuja sulle supistusten kanssa! :hug:
Täällä on tänään ollut niin kipeä selkä ettei puhettakaan että olis liiemmälti mitään tehnyt. Onneksi nuo lapset on jo isoja ja omatoimisia. Ruoan olen irvistysten kanssa laittanut... :ashamed:
Tuntuu niin kamalalta kun pitäis nauttia tästä loppuajasta ja kylästellä ja laitella vauvan tarvikkeita kasaan, mutta kun ei vaan kykene...
Kaikki vaan lohduttelee etteihöän sinne enää niin kamalan kauaa ole, mutta kun päiväkin tuntuu kestävän ikuisuuden ja itkettääkin koko ajan! :snotty:

Esikoinen, 5 v, on niin suloinen kun se aina käy silittelemäss ja kyselee, onko sinulla äiti pää kipeä, koskeeko selkään? Sen avulla sitä jaksaa taas vähän aikaa ja miettii että kohta tämäkin kullanmuru on noin iso jo.. =)

Mutta supistuksia on koko ajan ja alaselkä kipeä, että eihän sitä tiedä vaikka kohta tämä jo täältä tulisikin... Toivottavasti =)

Viikoja tasan 35 *poks*

 

Kohtalotoveri täällä!!!Elikkäs en ole kirjoitellut sen kummemmin,mutta heräsin noin 03.30 sunnuntaiaamuna supistuksiin ja olin sitten varma,että nyt se vihdoin lähti käyntiin.Kipu oli aaltomaista,mutta tasaisen varmaa ja hereillä makailin kuuteen asti jolloin kävin ulkona vähän happea haukkaamassa ja kuopuskin siinä heräsi sitten sekä mies.Kerroin,että vihdoin taisi lähtö tulla.Mies vei sairaalaan lasten kanssa minut siinä yhden aikaan päivällä ja kohdunsuu oli noin 4cm auki.Sitten yhtäkkiä ei mitään!!!!Olin yönkin sairaalassa ja olin varma,että ellei supistukset siitä ylly,saan oksitosiinia avuksi.MUTTA VIELÄ MITÄ!!!!Kotiin passitettiin kamalan pitkän odottelun ja supistelun jälkeen siinä kahden maissa maanantaina.Ymmärrän kyllä että vauvalle on ihan hyvä saada olla vielä masussa,mutta itse olen aivan puhki.Eli mullakin kohtu tekee koko ajan työtä,mutta ei tarpeeksi.Lisäksi on ne tulehdukset päällä minulla,ja se tekee olon huonoksi.En tiedä kuinka kauan tässä jaksaa arkielämää pyörittää.....olo on kuin olisi leikkauspöydältä takaisin arkirumbaan vetäisty!

Olipas kiva kuulla,etten ole ainoa,sillä ajattelin jo,että kuvittelenko olotilani ja supistukset (vaikka näkyihän ne käyrilläkin)!

Tsemppiä!!!


kassu ja alma 37+4