Olen pahoillani etten kesäkuun puolivälin jälkeen ole täällä käynyt.. Netti tuntui vievän liikaa aikaa, joten osittain tarkoituksella jättäydyin "pois". :/
Mutta nyt olen siis 4 viikkoa ja 1 päivää vanhojen suloisien kaksospoikien ikionnellinen äiti!!
Raskaus mulla meni kyllä käsittämättömän hyvin, kahta viimeistä tuskaista viikkoa lukuunottamatta. Ei löytynyt enää asentoja, missä istua/maata, paras oli liikuskella hissukseen. En siis juurikaan nukkunut. A-vauvan pää oli todella alhaalla ja painoi sitten ikävästi tuonne alaosastoon ja aiheutti varmaan myös sen, että kokoajan tuntui olevan isompi tai pienempi vessahätä ja pytyllä oli sitten vaan pakko käydä vartin välein, vaikkei mitään ulos tullutkaan. Massu oli kireä ja laskeutui siinä parin viimeisen viikon aikana. Vatsa oli kaksosraskauteen ja raskausviikkoihin nähden pieni, mutta muhun verrattuna iso. Kiloja tuli raskauden aikana vain 9, joista suurin osa jäi tietysti synnytyssaliin ja loput pari olivat kai nestettä, joka lähti sitten parissa viikossa. Jalkojen turvotus tuli kuvioihin pari viikkoa ennen synnytystä, en tunnistanut niitä tukkeja omikseni, olivat varpaista polven yläpuolelle asti ihan järkyttävät. Ylös nostaminen tai hieronta auttoivat vain muutamaksi minuutiksi. Jalkaterät olivat tosi kipeätkin sen takia.
Laskettu aika oli siis 25.8. Kävin äitiyspolilla normaalissa tarkastuksessa 21.7 ja kohdunsuu oli silloin jo 2cm auki ja A-vauva kuulemma ihan siinä tyrkyllä ja synnytys olisi voinut käynnistyä milloin tahansa. Osaston ylilääkäri, josta tykkään todella paljon, antoi seuraavan ajan reilun viikon päähän eli 30.7. ja sanoi, että jos jostain syystä eivät synny ennen, niin voidaan sitten käynnistellä, jos mun vointi on jo kovin tuskainen. No sitä se oli kyllä jo tuolloin 21.7.. Laskin päiviä ja sitten tunteja siihen seuraavaan poliaikaan.. Kun se 30.7. klo 8 vihdoin koitti, päätin esittää vaikka vielä vaivaisempaa kuin olin, että pääsisin synnyttämään! Eipä tarvinnut esittää, kun olin jo 4cm auki ja A-vauvan pää suunnilleen näkyi jo.. Tämä ylilääkäri lähetti mut sitten suoraan synnytyssaliin ja kalvot puhkaistiin vähän klo 9 jälkeen. Supistuksia mulla ei ollut missään vaiheessa aiemmin ollut. Kalvojen puhkaisu aiheutti ne sitten tietysti ja kestin niitä siinä parisen tuntia ihan hyvin. Ilokaasu auttoi ihan mukavasti, mutta sitten pyysin epirduraalin, koska supistukset tulivat jo niin tiuhaan, etten ehtinyt rentoutua niiden välissä juuri ollenkaan. Eikä voinut tietää kauanko niitä vielä kestää ja tulevatko kivuliaammiksi. Epiduraali oli loistava valinta eikä sen laittokaan sattunut. Itse asiassa eniten synnytyksessä sattui kanyylien laitto, etenkin kun ensimmäistä ei saatu ekalla yrittämällä paikoilleen (hento käsi ja suonet?) ja oli pakko kokeilla toisesta kohtaa kämmenselkää. Se olikin sitten arka monta päivää. Itse synnytyksestä vielä; yhden jälkeen iltapäivällä olin täysin auki. Epiduraali ja ilokaasu otettiin pois ja oksitosiini-tippa tilalle (kaksossynnytyksessä käytetään kuulemma aina, että venynyt kohtu jaksaa supistella toisenkin vauvan ulos). Herra A ulkoistautui suunnilleen neljällä ponnistuksella klo 13.55 ja B sitten vartin päästä noin viidellä, ja oli kaiken lisäksi perätilassa (oli tietysti tiedossa etukäteen). Kaikki ne salissa olleet lähemmäs kymmenen henkeä (kaksossynnytyksessä on aina hirveä määrä väkeä) eli lääkärit, kätilöt jne olivat kuulemma aika ällikällä lyötyjä, kun mun kokoisesta hentoisesta synnyttäjästä löytyi sellaiset voimat.. Vaavit laitettiin samantien lämpökaappiin, näytettiin mulle nopsaan ja vietiin sitten keskolaan teho-osastolle tarkkailuun kokojensa ja ennenaikaisuutensa takia (painoivat 2300g ja 2355g).
Ikävin hetki oli se pari tuntia synnytyksen jälkeen, kun mulle tuli kamala horkka, sellainen kylmyys ja mieletön vapina ja hampaiden kalina ja viimeisillä voimillani sinnittelin, että pysyin tajuissani. Makasin siis sen koko ajan siellä synnytyssalissa. Lopulta sain ruokaa ja vaikka ensin tuntui, etten pysty mitenkään syömään, se auttoi. Olinkin ehtinyt olla 12h syömättä.. Horkka johtui suurimmaksi osaksi varmaan siitä, että menetin hurjasti verta, hemoglobiini laski synnytyksessä 128 -> 89, oli "vähän" seko olo seuraavana aamuna.. Toisaalta jännityksen laukeaminenkin varmaan pahensi sitä jälki-olotilaa. Luin myöhemmin, että epiduraalikin voi saada aikaan vapinaa ja huimausta. Mutta en tiedä, voiko se tulla tuolla tavalla jälkikäteen. En edes muista, että olen syöttänyt pullosta vauvaani siellä keskolassa synnytyksen jälkeisenä iltana vai oliko se heti seuraavana aamuna, mutta tosiaan ihmettelin myöhemmin näkemiäni valokuvia tilanteesta.. Onneksi olo parani sitten sen synnytyksen jälkeisen päivän aikana tosi nopsaan ja palauduin synnytyksestä suunnilleen samantien.
Henkilökunta synnytysosastolla, synnyttäneiden vuodeosastolla ja keskolassa oli aivan ihanaa ja muutenkin jäi joka tavalla hyvä fiilis!! Kai sairaalakammonikin on nyt lähes historiaa, sen verran positiivinen kokemus tuo oli!
Kotiuduin sairaalasta 4 yön jälkeen. Pojat olivat siellä lasten teho-osaston tehohuoneessa vuorokauden ja sitten vielä 10 päivää omassa huoneessaan. Käytiin mieheni kanssa heitä siellä hoitelemassa ja syöttämässä muutaman kerran päivässä. Opittiin paljon hyödyllisiä käsittely- ym juttuja sen osaston henkilökunnalta ja kaikenkaikkiaan "pehmeä lasku" vauva-arkeen oli vain hyvä asia. Eli ei oikeastaan harmittanut, että kotiuduin viikon ennen vauvoja. Painot lähtivät ennen kotiutumista hyvin nousuun ja muutenkin pojat olivat hyvävointisia alusta asti.
Kotiutuminen on sujunut hyvin, onhan tässä kädet täynnä töitä, mutta kyllä näiden pienten ihanuuksien takia vähän valvookin..! Mun maito riittää melkein molemmille, syövät noin neljän tunnin välein. Hiukan joudutaan lisäämään Tuttelia välillä. Eli maitoa onneksi alkoi tulla heti synnytyksen jälkeen, pitää vaan muistaa juoda PALJON!! Nyt kun mieheni on kotona (isyysloma 3 vkoa + kesäloma 3 vkoa) syötetään yleensä niin, että mä imetän toista ja mies antaa samaan aikaan toiselle mun maitoa pullosta.
Ulos saatiin lähteä viime viikolla ja ollaan nyt sitten oltu jo pari kertaa vaunulenkillä koko perhe ja nukutettu pojat vaunuihin ulos pariksi syöttöväliksi joka päivä. Kuten oletettiinkin, nukkuvat siellä todella sikeästi ja pidempään kuin sisällä!
En ehtinyt lukea kaikkia teidän kirjoituksia.. Toivottavasti kaikilla on kaikki hyvin!!
Hyvää vointia kaikille toivotellen,
Lilliputtien ylpeä äiti!!
