Toggle sidebar

ELOKUISET LEIJONANPENNUT 2009 - Elokuussa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Illusia85
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Täällä vielä ollaan. Kävin tiistaina äpolilla jossa annettiin leikkauspäivä ens tiistaille eli 41+5. Mä yritän keksiä kauheesti kaikkee ettei aika mee pitkäks(vaik menee silti). Mun äiti on käymäs meil ja ollaan kaikkee tehty; tänään käytiin ikeassa vaikkei paljoo sielt ostettukkaa, eilen oltiin mun siskolla ja käytiin kaupoissa, huomenna leivotaan pakastin täyteen pullia, lauantaina joudun käymään vielä jorvissa sydänkäyrällä, sen jälkeen käydään vähä shoppailemas.

Tuntemuksia ei minkäänlaisia, et jos synnytys alkais itellään. Pelkkiä pikkusupistuksia jotka ei tarpeeks kovia eikä tiheitä.
Otin muuten sairaalakassiin kantoliinan. oliko kellään muulla mukana tai aiotteko ottaa(jos täällä vielä on muita odottajia)? Jos tulee sektio niin ajattelin et ois hyvä olla sylissä mahd. paljon, en tiä.
Hassua ajatella et oikeesti on kohta vauva sylissä!
EN keksi enää mitään sepostettavaa kun olokin on ihan samanlainen ollu jo miljoona vuotta, joten heipähei ..........AINIIN! onnea kaikille uusille vauvansaaneille!......... Mut jos meit muita odottajia tääl viel on niin tsemppiä kärvistelijöille!
PojanÄiti ja mahavauva 41+0 (pitää varmaan vaihtaa nikkiä kun vauva syntyy, tytöltä jo kolme kertaa ultrassa näyttäny)
 
Onnittelut vauvan saaneille :heart: :flower: Auroralle erityistsempit ja onnentoivotukset!Komiankokoinen poika tullut! :heart: :heart: Toivotaan,että saat pian kotiisi hänet hoivattavaksi ja arkea opettelelmaan :heart:
PäksäkkäSun synnytykses on melkein kuin mun toisinto:imukupilla täälläkin ulos autettiin,mut meillä sydänäänet nousi jonnekin 170 tienoille,jonka vuoksi sit imukuppi ja siks ku äiti alkoi alkoi väsymään kun vauva oli liian ylhäällä vielä.Jouduin tavallaan itse ponnistelemaan hänet alaspäin sieltä..Outoa muuten,meillä vauva liikkui vielä synnytyssalissakin,vaikka vedetki melkein menneet jo..
AniitTäälläkin on jo "totuttu"Kelalta tulevaan jobinpostiin :hug:

Nyt menen takas nukkumaan miehen ja vauvan viereen,ku kahvia teki vaan välillä mieli ja kurkkasin tänne sivuille samalla.

T:Maria-s ja lauri-vauva 11 vrk
 
minä täällä taas. Neuvolassa käyty. sf oli taas noussu. plaaaaaaah. Kilpirauhaskokeilla kävin taas. Lähetteen tyksiin sain, pitää soittaa aikaa sinne tänään tai ma.

Eilen illalla kävin vessassa 5 min välein, mies jo sano että onko toi nyt enää pelkkää pissaa, mut mä en sitä muuksikaan usko. Alaselkää kolottaa kokoajan samoin mahaa, mutta kun se kipukaan ei muutu miksikään todella pahaks. Toisaalta olo on mitä parhain. Aattelin et nää viimiset ajat olis tuskasemmat. Henkisesti tää taitaa raskainta ollakin.

Aniit 41+0
 
Aniit Täällä miettinyt ihan samaa, että henkisesti taitaa olla kyl nyt raskain vaihe menossa... huoh... Kuitenkin samalla on niin virkeä ja hyvä olo, vois tosta vaan lähtee tekee ihan mitä vaan :)

Tekis vaan niin paljon mieli vastata kyselijöille että oon onnellinen äiti! mut ei.. vielä luen itteni "väsyneeksi" odottajaksi...
En tiiä mikä on sitten täällä käytäntö.. huolestutaanko missä vaiheessa kun ei tunnu eikä kuulu mitäään. 41+5 saa vasta ottaa yhteyksiä HUS:in ohjeen mukaan äp polille, eli mulla tarkottas ens tiistaita...
Pitkä odotus siis viikonlopun yli tiedossa... Pieniä vihlasuja silloin tällöi masussa mut en halua ees reagoida niihin sen kummemmin, ku ei muutu kovemmiks...

Yhdeltä siis neuvolaan... voin sitte kertoa kuulumisia, jos täällä vielä muita :)
Sonjuska ja Nala 41+1
 
AniitHyvä,jos sulla olo muuten on hyvä.Pikku vinkkinä:Onks teil kamera siinä kunnossa,et sillä vois räpsiä kuvia?Kannattais ottaa pari hyvää ihan viime metrien masukuvaa muistoksi!mekin otettiin niitä jopa kävelylenkeillä miehen kanssa.niitä voi olla kiva kattella joskus myöhemmin sit. :heart:
SonjuskaJaksuja sulleki!Tiedä,josko jo viikonloppuna poksahtaa...
 
Maria mulla kulkee kamera koko ajan mukana, ku ei koskaan tiedä millon lähtö tulee ni sen ja neuvolakortin on oltava mukana ainaki. :) ei oo itseasiassa varmaan kolmeen viikkoon kuvaa otettu. tänään voiski ottaa. :)

Sonjuska mä sain ohjeen soittaa ite ajan sinne yliaikakontrolliin jonka pitäs sit periaatteessa olla ens ke. Oon ihan varma et laittavat mut sieltä kotiin. Onneks tässä on tunnin ajomatka niin ei ne voi mua ihan kamalasti pomputella. :D

Kiitokset tsempityksistä kaikille!
 
Neuvolasta soittivat. Ei oo kilpirauhasarvot muuttunu mihinkään lääkityksen myötä. Käski mua soittaan aikaa tänään jo sinne ä-polille. Sainki sitte ajan jo maanantaille, kandeja tutkimassa. :D nooo, muistanpa ite ajan opiskelijana. Pääasia et pääsen jo ma tutkimuksiin ja kuulee vähän mitä kuuluu. :)
 
Onnea Aurora :flower:

Kävin juuri Taysissa käyrillä kun neuvolassa oli syke vain 120 pintaan,niin terkka päätti et nyt riittää-mene käynnille..
No 45min makasin ja syke veti 110-145 väliä-eli aika outoa sahausta,mutta lääkärin mukaan ihan normaalia ja hyvää käyrää.Ultras ja painoarvio 3,6kg...kätilö veikkas et tutkii alapään,joten voin tulla vaikka ensi yönä takas:)No lääkäripä ei nähnyt syytä tutkimiselle vaikka kysyin et missä tilanteis tutkii..
No nyt vaan sit odotellaan ja odotellaan..valvotaan 03 ennen unen tuloa etc.muuta mukavaa rataa....Taitaa olla saunapvä tänää..Mieheltä tippu melkein silmät päästä kun sanoin et sä saat sitten edes auttaa alapään ronkkimisessa-no vitsihän se seksin ehdotus oli,mut voi toista raukkaa mikä ilme :laugh:
Sano muuten 3pvää sitten et ois petipuuhia ehdottanut mut olin juuri silloin limtulpista höpöttänyt et meni halut :whistle: Sanoin et nyt ei ole kk ollut seksiä niin ei sitä enää tässäkään vaiheessa tarvitse

Pompula81 40+4
 
Täällä kärvisteltiin koko viime yö epäsäännöllisten, mutta tosi kipeiden supistusten parissa. Niitä on ollut nyt päivälläkin, mutta olen saanut myös nukuttua. Ehkä illemmalla alkaa taas... Millainen muuten supisten kesto teillä on ollut? Mulla on jopa 2-3 minuuttia, tuntuu aika pitkälle ajalle. Sitten taukoa voi olla 10-30 minuuttia. Nyt päivällä on ollut useamman tunninkin tauko, mutta yöllä mentiin monta tuntia tolla 10-30 minuutin välillä. Sattuu ihan kunnolla, näillä suppareilla on pakko olla jotain vaikutusta tuonne alapäähän... Ensi yötä odotellessa! =)

Lymypiilo 40+1
 
Kiitti tsemppijöille ja tsempit pistän itekki jakoon! :) Lymypiilolla kuulostaa erittäin hyvältä :) Tai siis en sano et on kivaa et kärvistelet noitte pikku suppareiten kanssa, mut kuitenkin

Neuvola Kuulumisia
Tosi mukava "täti" oli-->nuorempi ku tähän asti, ni oli jotenkin, hmm.. erilainen tunnelma :)
Paino oli TIPPUNUT mulla kilon tiistailta, jolloin kävin viimeks. Sykkeet vaavilla oli 130 luokkaa, kuuntelin kivasti pitkään niitä ja tarkkaan monelta suunnalta. Kokeili ja "ronklasi" massua. Sillai ettei kumminkaa sattunut ja sano vaa et tästä voi olla apua. Kyselin osaako tehä koko arvioita ja veikkaili sitten että 3500-3700g. Eli ei olis täälläkää pelkoo et tulee se "monsteri" vauva :)
Sf mitta oli kuitenkin noussu 36 cm ja terkka sanoikin heti et en oo ennen sun massua tunnustellu mut tuntuu et jotenkin lapsivesi ois kuitenin vähentynyt. Sit kysy tuntuuko vihlontaa ni ei tuntunut mitää vihlontaa mut nyt tuntuu kyl jotenkin noi liikkeet erilailla.
Verenpaineet ok:128/74

Äippäpolille käski maanantaina aamusta soittaa kun päiviä ois 41+4 jos ei siihe mennessä mitään.
Tääl on vaa nyt terkka reissun jälkee tullu otettuu päikkärit ja nyt jotenkin vihloo ala selkää ja masussa alavatsassa sellasta paineen tunnetta ja vihlontaa... Jos se miehen "tilaus" olis nyt pitänyt kutinsa ja tuli tänään :) Tulis heti "isin tyttö" :)

Mutta ei oo vielä toivo kokonaan mennyt :) Jos nyt alkais puuhastella, ku on koko päivän tehnyt mieli... supparitha oli jollai muullaki alkanut sen jälkee kunnolla ku oli imurin vartee tarttunut :)

Jaksuja kaikille!!!
Piristynyt Sonjuska ja Nala 41+1
 
Olen pahoillani etten kesäkuun puolivälin jälkeen ole täällä käynyt.. Netti tuntui vievän liikaa aikaa, joten osittain tarkoituksella jättäydyin "pois". :/

Mutta nyt olen siis 4 viikkoa ja 1 päivää vanhojen suloisien kaksospoikien ikionnellinen äiti!!

Raskaus mulla meni kyllä käsittämättömän hyvin, kahta viimeistä tuskaista viikkoa lukuunottamatta. Ei löytynyt enää asentoja, missä istua/maata, paras oli liikuskella hissukseen. En siis juurikaan nukkunut. A-vauvan pää oli todella alhaalla ja painoi sitten ikävästi tuonne alaosastoon ja aiheutti varmaan myös sen, että kokoajan tuntui olevan isompi tai pienempi vessahätä ja pytyllä oli sitten vaan pakko käydä vartin välein, vaikkei mitään ulos tullutkaan. Massu oli kireä ja laskeutui siinä parin viimeisen viikon aikana. Vatsa oli kaksosraskauteen ja raskausviikkoihin nähden pieni, mutta muhun verrattuna iso. Kiloja tuli raskauden aikana vain 9, joista suurin osa jäi tietysti synnytyssaliin ja loput pari olivat kai nestettä, joka lähti sitten parissa viikossa. Jalkojen turvotus tuli kuvioihin pari viikkoa ennen synnytystä, en tunnistanut niitä tukkeja omikseni, olivat varpaista polven yläpuolelle asti ihan järkyttävät. Ylös nostaminen tai hieronta auttoivat vain muutamaksi minuutiksi. Jalkaterät olivat tosi kipeätkin sen takia.

Laskettu aika oli siis 25.8. Kävin äitiyspolilla normaalissa tarkastuksessa 21.7 ja kohdunsuu oli silloin jo 2cm auki ja A-vauva kuulemma ihan siinä tyrkyllä ja synnytys olisi voinut käynnistyä milloin tahansa. Osaston ylilääkäri, josta tykkään todella paljon, antoi seuraavan ajan reilun viikon päähän eli 30.7. ja sanoi, että jos jostain syystä eivät synny ennen, niin voidaan sitten käynnistellä, jos mun vointi on jo kovin tuskainen. No sitä se oli kyllä jo tuolloin 21.7.. Laskin päiviä ja sitten tunteja siihen seuraavaan poliaikaan.. Kun se 30.7. klo 8 vihdoin koitti, päätin esittää vaikka vielä vaivaisempaa kuin olin, että pääsisin synnyttämään! Eipä tarvinnut esittää, kun olin jo 4cm auki ja A-vauvan pää suunnilleen näkyi jo.. Tämä ylilääkäri lähetti mut sitten suoraan synnytyssaliin ja kalvot puhkaistiin vähän klo 9 jälkeen. Supistuksia mulla ei ollut missään vaiheessa aiemmin ollut. Kalvojen puhkaisu aiheutti ne sitten tietysti ja kestin niitä siinä parisen tuntia ihan hyvin. Ilokaasu auttoi ihan mukavasti, mutta sitten pyysin epirduraalin, koska supistukset tulivat jo niin tiuhaan, etten ehtinyt rentoutua niiden välissä juuri ollenkaan. Eikä voinut tietää kauanko niitä vielä kestää ja tulevatko kivuliaammiksi. Epiduraali oli loistava valinta eikä sen laittokaan sattunut. Itse asiassa eniten synnytyksessä sattui kanyylien laitto, etenkin kun ensimmäistä ei saatu ekalla yrittämällä paikoilleen (hento käsi ja suonet?) ja oli pakko kokeilla toisesta kohtaa kämmenselkää. Se olikin sitten arka monta päivää. Itse synnytyksestä vielä; yhden jälkeen iltapäivällä olin täysin auki. Epiduraali ja ilokaasu otettiin pois ja oksitosiini-tippa tilalle (kaksossynnytyksessä käytetään kuulemma aina, että venynyt kohtu jaksaa supistella toisenkin vauvan ulos). Herra A ulkoistautui suunnilleen neljällä ponnistuksella klo 13.55 ja B sitten vartin päästä noin viidellä, ja oli kaiken lisäksi perätilassa (oli tietysti tiedossa etukäteen). Kaikki ne salissa olleet lähemmäs kymmenen henkeä (kaksossynnytyksessä on aina hirveä määrä väkeä) eli lääkärit, kätilöt jne olivat kuulemma aika ällikällä lyötyjä, kun mun kokoisesta hentoisesta synnyttäjästä löytyi sellaiset voimat.. Vaavit laitettiin samantien lämpökaappiin, näytettiin mulle nopsaan ja vietiin sitten keskolaan teho-osastolle tarkkailuun kokojensa ja ennenaikaisuutensa takia (painoivat 2300g ja 2355g).

Ikävin hetki oli se pari tuntia synnytyksen jälkeen, kun mulle tuli kamala horkka, sellainen kylmyys ja mieletön vapina ja hampaiden kalina ja viimeisillä voimillani sinnittelin, että pysyin tajuissani. Makasin siis sen koko ajan siellä synnytyssalissa. Lopulta sain ruokaa ja vaikka ensin tuntui, etten pysty mitenkään syömään, se auttoi. Olinkin ehtinyt olla 12h syömättä.. Horkka johtui suurimmaksi osaksi varmaan siitä, että menetin hurjasti verta, hemoglobiini laski synnytyksessä 128 -> 89, oli "vähän" seko olo seuraavana aamuna.. Toisaalta jännityksen laukeaminenkin varmaan pahensi sitä jälki-olotilaa. Luin myöhemmin, että epiduraalikin voi saada aikaan vapinaa ja huimausta. Mutta en tiedä, voiko se tulla tuolla tavalla jälkikäteen. En edes muista, että olen syöttänyt pullosta vauvaani siellä keskolassa synnytyksen jälkeisenä iltana vai oliko se heti seuraavana aamuna, mutta tosiaan ihmettelin myöhemmin näkemiäni valokuvia tilanteesta.. Onneksi olo parani sitten sen synnytyksen jälkeisen päivän aikana tosi nopsaan ja palauduin synnytyksestä suunnilleen samantien.

Henkilökunta synnytysosastolla, synnyttäneiden vuodeosastolla ja keskolassa oli aivan ihanaa ja muutenkin jäi joka tavalla hyvä fiilis!! Kai sairaalakammonikin on nyt lähes historiaa, sen verran positiivinen kokemus tuo oli!

Kotiuduin sairaalasta 4 yön jälkeen. Pojat olivat siellä lasten teho-osaston tehohuoneessa vuorokauden ja sitten vielä 10 päivää omassa huoneessaan. Käytiin mieheni kanssa heitä siellä hoitelemassa ja syöttämässä muutaman kerran päivässä. Opittiin paljon hyödyllisiä käsittely- ym juttuja sen osaston henkilökunnalta ja kaikenkaikkiaan "pehmeä lasku" vauva-arkeen oli vain hyvä asia. Eli ei oikeastaan harmittanut, että kotiuduin viikon ennen vauvoja. Painot lähtivät ennen kotiutumista hyvin nousuun ja muutenkin pojat olivat hyvävointisia alusta asti.

Kotiutuminen on sujunut hyvin, onhan tässä kädet täynnä töitä, mutta kyllä näiden pienten ihanuuksien takia vähän valvookin..! Mun maito riittää melkein molemmille, syövät noin neljän tunnin välein. Hiukan joudutaan lisäämään Tuttelia välillä. Eli maitoa onneksi alkoi tulla heti synnytyksen jälkeen, pitää vaan muistaa juoda PALJON!! Nyt kun mieheni on kotona (isyysloma 3 vkoa + kesäloma 3 vkoa) syötetään yleensä niin, että mä imetän toista ja mies antaa samaan aikaan toiselle mun maitoa pullosta.

Ulos saatiin lähteä viime viikolla ja ollaan nyt sitten oltu jo pari kertaa vaunulenkillä koko perhe ja nukutettu pojat vaunuihin ulos pariksi syöttöväliksi joka päivä. Kuten oletettiinkin, nukkuvat siellä todella sikeästi ja pidempään kuin sisällä!

En ehtinyt lukea kaikkia teidän kirjoituksia.. Toivottavasti kaikilla on kaikki hyvin!!

Hyvää vointia kaikille toivotellen,

Lilliputtien ylpeä äiti!!
 
Voih, nyt pitää tulla vielä viimeisen kerran ilmoittautumaan tänne, sillä huomen aamuna sit lähdetään käynnistykseen. Kylläpä jo jännittää.. saas nähdä saako koko yönä ollenkaan nukuttua.

Kuulun nyt siis virallisesti niihin noin 2% synnyttäjistä joilla ei lähde vauva itsestään syntymään vkn 42 mennessä (näin luin jostain lappusesta). Toivon todella että alkais nopeasti lääkkeillä paikat pehmeneen ja aukeemaan.. en kestä jos menee 57h!!! :kieh:

Palailen siis sitten luultavastikin syyskuun puolella tarinoimaan vauvautuneiden puolelle ;) ERITYIS SUPER TSEMPIT VIELÄ ODOTTAVILLE!!! Ei ole montaa päivää teilläkään enää :flower: :heart:

Marizzza ja jytky 42+0
 
Tulin tännekin puolelle taas kurkkimaan kuulumisia:)

Lilliputit-80, Olipa kiva kuulla susta =) Täällä olikin muutamaan kertaan kyselty teidän vauvauutisia. Oikein paljon onnea koko perheellenne :flower:

Onnea myös kaikille muille vauvan saaneille:flower:

Marizzza, Tsemppiä huomiselle!!! Toivottavasti sun synnytys käynnistyy nopeasti, ettei tarvis enää kauaa odotella. Itselläni toinen synnytys käynnistettiin rv 40+3 ja samana iltana jo vauva syntyi.

Ja jaksamisia muillekin, jotka vielä odottavat:hug:

RangaTanga + tyttönen 14vrk
 
Porukka sen kun vaan vähenee... Tosin syyskuu jo pukkaa päälle, et on ihan syytäkin.

Tänään olisi LA, mutta eipä taida olla ihan niin tarkka vauva tämä tai sitten tulisi oikein syöksy synnytys :D No, positiivista sinäänsä, että tänään on tullut jo suht kipeitä supistuksia illan mittaan jonkin verra, että ehkä jotain edistystä havaittavissa.

Eilen oli neuvola, jossa ei taaskaan mitään uutta. Maanantaina sitten uudestaa, kun menee yli LA, niin saa alkaa ramppaamaan siellä.

Olen ilmeisesti onnistunut reväyttämään yhden vatsalihaksen, joten saattaa olla aika epämielyttävä synnytys tulossa :o Terkkari sitä tuossa eilen miettikin, että mitenköhän noiden supistuksen kanssa sitten jaksaa. Jos alkaa tuntua oikein pahalta, niin soittelen sitten jo hyvissä ajoin äippäpolille, jos vaikka jotain apua saisi sieltä...

Heidi-79 + nyytti 40+0 POKS POKS
 
aaaa, käytiin pitkällä etanakävelyllä. Yllätin itsenikin että jaksoin kävellä. Sen jälkeen onki sitte supistellu mukavasti. :)

maria toivon mukaan ei tarvii kotiin lähteä maanantaina enää. :) ja kassin otan varmasti mukaan. :)

Kiva kuulla Lilliputtien kuulumisia! On teitä mietitty. :)

Marizzzalle oikein paljon tsemiä huomiselle!

Lymypiilon tilanne vaikuttaa hyvälle, koita jaksaa!

Oikein hyväntuulinen Aniit 41+0
 
No nyt vihdoin saan aiakiseksi kirjoittaa mun synnytyskertomukseni.
Limatulppa irtosi 41+1 aamulla kokonaisena könttinä.
Supistukset alkoivat seuraavana aamuna 41+2 n. 6.20. Tunnin verran olivat aika vaimeita, mutta selvästi napakampia kuin aiemmin. Söin siinä sitten aamupalaa ihan rauhassa, kun yhtäkkiä n. 7.30 alkoi tulla kipeitä supistuksia heti n. 5 min välein. 8.00 soitin miehelle, että alkaa tulla pikku hiljaa töistä kotiin. Sanoin, ettei mitään tulipalokiirettä, mutta nyt taitaa olla tosi kyseessä. Mies oli kotona 8.30. Kävelin olohuonetta ja keittiötä ympäri, ettei supistukset vaan lopahtaisi. Pian en pystynyt kävelemään, kun kipristelin vain sohvalla ja suihkussa. 9.30 soitin sairaalaan. Sanoivat, että olisin kotona niin kauan kuin pystyisin. No en kauan pystynyt/halunnut olla enää kotona vaan olimmekin sairaalassa n. 10.15.
Saapuessamme sairaalaan oli kohdunkaula hävinnyt kokonaan, mutta olin vain sormelle auki! Kätilö sanoi, että meillä olisi n. pari tuntia vapaata tekemistä. Ehdotti, että lähtisimme vaikka kävelylle. Sanoin heti, että en halua ulos lähteä. Kivut olivat jo sen verran kovia. Yritin katsoa taukohuoneessa tv:tä, mutta muutaman minuutin jälkeen palasin takaisin synnytyshuoneeseen kärvistelemään. Pari tuntia meni kauratyynyn ja miehen hieronnan voimalla. Tämän jälkeen otin ilokaasun. Vähän myöhemmin mulle laitettiin 9 kpl aqua-rakkuloita. Niiden laittaminen sattui pirusti, mut ne kyllä auttoivat pahimpien kipujen kanssa. Seuraavaksi menin kuumaan suihkuun, jossa olinkin tunnin verran.n. klo 15 sanoin kätilölle, että haluan epiduraalin. Paikat olivat tässä vaiheessa auki 3cm. Kätilö oli sitä mieltä, että yrittäisin sinnitellä ilman vielä tunnin, jotta aukeaminen ei hidastuisi entisestään. Kätilö sanoi tulevansa takaisin klo 16 ja katsovansa tilanteen sitten uudestaan. 16.20 soitin kelloa, kun kätilöä ei kuulunut. Oli mennyt avustamaan toista synnytystä ja opiskelija sanoi, että kätilöllä kestäisi vielä hetken. 16.40 soitin kelloa uudestaan, koska voimat tuntuivat todella hiipuvan. Kätilö tulikin heti toisen soiton jälkeen ja alkoi valmistella epiduraalia. Lääkäri laittoi epin vihdoin ja viimein klo 17.30. Vartin päästä tuntui kuin olisin ollut taivaissa. Kaikki kipu oli poissa ja saatoin hetken hengähtää! laittoivat samalla oksitosiinitipan, jotta supistukset eivät laantuisi puudutuksen aikana. Parin tunnin päästä vaikutus alkoi hävitä ja kärvistely saattoi alkaa uudestaan. Tunnin kipristelin taas ilokaasun ja miehen hieronnan voimalla. klo 21.00 pyysin epiduraalia lisäannoksen, jonka sainkin. Tässä vaiheessa olin 5cm auki! Usko meinasi loppua, kun ajattelin, että 13,5h takana ja puolessa välissä mennään. N. klo 22.00 tunsin kuinka puudutus alkoi pikku hiljaa hävitä. Samalla tunsin, että mulla tuli kakka. Kovasti pahoittelin kätilölle tätä ja sanoin, että kylläpä on noloa. Ihana kätilö vain naureskeli ja sanoi, että on joskus aiemminkin tällaista nähnyt. Totesin sitten vain, että tuntuu koko ajan että kakattaa ihan kauheasti. Kätilö katsoi ja sanoi, että kyllä sieltä vähän kakkaa tulee, mutta niin tulee vauvakin. En meinannut tajuta yhtään, että vauva tosiaan tulee. Miten voi olla, että ensimmäiset 5cm avautuu 13 tunnissa ja loput parissa tunnissa! Sain luvan ponnistaa pari kertaa kevyesti. Kun vauvan pää todella alkoi painaa sain luvan ponnistaa aina, kun tulee supistus. Ponnistin kunnolla ehkä 5 kertaa ja vauva oli ulkona klo 22.45 Ponnistusvaihe ei tuntunut missään, koska epiduraali vaikutti yhä alakerrassa. Ponnistusvaihe kesti 7min! Sain neljä pientä tikkiä, "kosmeettisia" haittoja sanoi kätilö:)
Istukka syntyi hetken päästä ilman ongelmia. Koko touhussa menetin vain pari desiä verta.
Hetken päästä kävelin itse suihkuun ja pystyin heti istumaan.
Olin todella onnellinen, että tuskaisen pitkän päivän jälkeen selvisin ponnistusvaiheesta niin helpolla.
kaiken kaikkiaan synnytyksestä jäi hyvä mieli ja kaikki meni tosi hyvin, vaikka rupeama olikin pitkä.

Tähän päivään asti kaikki mennyt hyvin. Viime yönä mulle nousi 39 asteen kuume. Aamulla kättärille päivystykseen ja tuloksena kohtutulehdus. Sain kaksi antibioottikuuria yhtäaikaa. Toivotaan, että menee niillä ohi, ettei tarvitse mennä osastolle suonensisäiseen.

Vauva on "kiltti" nukkuu ja syö. On se vaan niin ihana olla äiti :heart:

Rimprenssa ja Leppis 1vko
 
Pikaisesti ilmoitan että meille syntyi ihana pieni prinsessa keskiviikkona 26.8. klo.19.42. Neidillä oli painoa 3640g ja pituutta 51 cm. Pipo mitta 35,2cm. Synnytys meni tosi hyvin ja kirjoittelen siitä tarkemmin ku ollaan rauhoituttu ku äskön kotiuduttiin. Neiti syntyi raskausviikolla 39+3.

vv06 ja jj09 ikionnellinen äippä :heart:
 
Synnytys tarinaa

Laskettuaikahan oli 16.8 sunnuntaina.

Lauantai-sunnutai välisenä yönä olin ihan varma vessa reissun jälkeen että tihkui lapsivettä ja päätettiin että mennään aamulla näytille kun mitään supistuksia tai muuta ei ollut tullut.
16.08.09 Aamupäivällä soittelin sairaalaan ja hurautettiin sitten sinne jossa mukava Marika-kätilö otti käyrät ja teki sellaisen prom-testin jossa selvisi että ei ainakaan lapsivettä ollut. Lähetti kotiin vielä odottelemaan.

No iltapäivällä sitten alkoi jo vähän poltella selkää kun valmistin siskon kanssa makaroonilaatikkoa kotona. Vessa reissulla huomasin punertavaa vuotoa siteessä ja innoissani soitin sinne synnärille taas että olisko se kuitenkin lapsivettä? Taas kätilö käski odotella jos alkaa enemmän vuotamaan tai supistelemaan. Lannistuneena ajattelin jälleen kerran että ei se synny koskaan!

Niin kuin meillä on tapana, mentiin sunnuntai käynnille meidän isälle jossa huomasin että supistuksia alkoi tulemaan tiheästi ja ne alkoi jo vähän sattumaankin, olin kuitenkin ihan hiljaa enkä viitsinyt huolestuttaa koko perhettä.

19:30 tuli ensimmäinen oikeesti napakka supistus kun Taina-sisko toi mua kotiin iskältä. Kotiin päästyäni istuskelin Janin kanssa sohvalla ja alettiin kellottaa supistuksia, ja nehän tuli jo 4min välein.

23:00 Päätin kauratyyny selän takana että nyt lähdetään sinne sairaalaan, vaikka ei ne kivut mitään mahdottomia ollut, mutta oli supistellut jo kolme ja puoli tuntia säännöllisesti ja väli oli 3min. Pakkailtiin tavarat rauhassa ja hurautettiin sairaalaan.

00:00 Saavuttiin sairaalaan jossa kätilö totesi että olen 5cm auki joten saliin vaan! Kivunlievityksistä kyselivät ja sanoin ilokaasun riittävän kauratyynyn kanssa näin alkuun.

03:00 Olin 8cm auki. Kivut oli vieläkin siedettäviä ja ilokaasun ansiosta hihittelin salissa ja istuin keinutuolissa. Jani valitti että on tylsää. Mietiskeltiin kauankohan mahtaa kestää että vauva on ulkona ja veikatiin että klo: 6.00 aamulla syntyy (vikaan meni).

06:00 Kätilö tuli tarkistamaan tilannetta, ja olin melkeen täysin auki, päätettiin puhkaista kalvot kun tilanne ei ottanut edistyäkseen, vauva oli kovin ylhäällä eikä tahtonut laskeutua alas. Tarjosivat taas puudutusta, mutta päätin koittaa vielä ilman koska se olisi voinut vielä pitkittää lisää synnytyksen edestymistä.
Kalvojenpuhkaisun ja oksitosiini-tipan asennuksen jälkeen alkoikin muuttua ääni kellossa. Kivut alkoi jo tuntumaan aikamoisilta. Huh...
Istuin jumppapallon päällä ja olin kuulemma hassun näköinen. Sain Aqua-rakkulat selkään ja ne veikin kaikki kivut selästä MUTTA...Kivut tuntuivat miljoonkertaa pahempina vatsan puolella, silkkaa kidutusta. Aloin olla väsynyt valvomisesta ja heikko olo alkoi hiipiä kun olin syönyt viimeksi edellisenä päivänä 17:00

9:00 Kivut oli niin kamalat että makasin kyljellään ja ujelsin vaan. Lääkäri tuli teteamaan että auki ollaan mutta kohdunsuulla on ikävä reuna joka ei ota hävitäkseen ja vauva on edelleen ylhäällä. Lääkäri tilasi anestesia lääkärin, enää ei kysytty haluanko, se oli nyt otettava se puudute jotta saisin nukuttua ja kerättyä voimia ponnistus vaiheeseen.

9:30 Anestesia lääkäri tuli. Se oli äreä vanha ukko joka tiuski mulle kun en mitenkään pystynyt olemaan paikallani kyljellään kun se koitti tökkiä sitä spinaalia mun selkään. Lopulta ne keksi, että voisin istuakkin, jolloin se onnistui kerta heitolla. Asentoa vaihtaessani olin huokaissut surkeen kuulosena että "anteeks ku mä olen näin hankala..." Tätä heittoa ihmettelen itsekkin! Minä joka yleensä kiljun pienestäkin ja olen kovin tempperamenttinen ja mullehan ei vittuilla-tyyppiä. Synnytys pehmensi mua sit vissiin! Puudutteen saatuani nukahdin kuin lapsi ja Jani lähti syömään.

12:00 Aloin heräillä ja Jani istui mun vieressä ja kyseli multa ristisanatehtäviä "Onko misteli jouluoksa?" Ja mua perkele ponnistutti niin vietävästi eikä kyllä kiinnostanut mistelit siinä kohtaa. Tunto alkoi tosiaan palautua pikku hiljaa. Sain aina supistuksen tullessa ihan varovasti ponnistella kyljellään että vauva tulisi alemmas.

12:20 Alkoi sitten ne "tositoimet" ja sain alkaa ponnistaa. Ne oli elämäni pisimmät 35min! Ja tuskaisimmat myös! Onneksi tekivät sen episiotomian, koska muuten se ei varmaan olis syntynyt ikinä! Lantioluut ja istuma luut huusi hoosiannaa kun tuo viisi kiloa iloa runnoi itsensä ulos. Ja voi sitä helpotusta kun poika oli ulkona, 17.08.2009 klo: 12:55 huikein mitoin jotka kuulin vähän myöhemmin: 5035g ja 53cm pipo 37,8cm
Repeämiä ei tullut, kiitos sen episiotomian ja tikkejä tuli muutama. Istukka oli täydellinen ja painoi sekin huikeat 900g! Kätilö varoittelikin että pitää nousta varoen sängyltä kun kuuskiloa kadonnut sisältä että sisuskalut valahtaa paikoilleen nin voi tuntua oudolta. Ja tyhjältä se maha tuntuikin! Jani pesi pojan ja minä kävin suihkussa. Sitten päästiin ihmettelemään toisiamme koko perhe. Oli se huikee kokemus. Kaiken kaikkiaan mulle jäi todella hyvä fiilis. Kipuja join vaan sen kolme ja puol tuntia kalvojenpuhkasusta spinaaliin ja tietty ponnistusvaihe. Voisin synnyttää uudelleenkin, ei paha. Mutta raskausaika oli niin syvältä että sitä täytyy kyllä harkita tarkkaan ryhtyykö siihen enää uudelleen!

Citilda ja Eddie 12vrk

 
ONNEA jälleen kaikille uusille vauvoille ja koko perheille!!! :heart: :flower: Kyllä ne kaikki on kohta syntynyt, tsemppiä vaan vielä viime metreille masujen kanssa!

Mä vasta tänään sain "ilmoittauduttua" tuonne uuteen pinoon. Ihan riittävästi on esikoisen ja pienen tytön kanssa tässä tavallisessa arjessa. =)
 

Similar threads

G
JOULUKUUN odottajien tammikuu - nyt syntyvät viimeisetkin :)
Viestiä
107
Luettu
3K
Lapsen saaminen
Äippä-75
Ä
N
Marraskuun masuasukit <3 MEIDÄN KUU!!!
Viestiä
532
Luettu
72K
Lapsen saaminen
Melanie75
M
S
Heinäkuun hurmaajat - MEIDÄN KUU, (74. hurmaaja syntynyt)
Viestiä
2K
Luettu
44K
Lapsen saaminen
Pai80
P
K
Huhtikuiset 2018
Viestiä
54
Luettu
18K
Lapsen saaminen
Marsha
Marsha
K
** Noin kolmekymppiset ekakertalaiset vol.11 **
Viestiä
343
Luettu
36K
Lapsen saaminen
Syksy2010
S

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa