Moi,
Tsemppiä kaikille baby bluesia kokeville! Te olette voiton puolella jo ihan siksi, että olette tiedostaneet asian. Mulla yksi kaveri sulkeutui ja eristäytyi esikoisen saamisen jälkeen ihan kokonaan, ja tietysti siinä vähän myöhemmin puhjennut koronauhka oli suynä kaikkeen mahdolliseen. Mitä nyt ymmärsin hommistaan, niin vaikutti vahvasti synnytyksen jälkeiseltä masennukselta, jota ei tiedostanut tai halunnut tunnistaa. Siitä seurasi jos jonkinlaista... En nyt lähde tässä avaamaan enempää, mutta sanon vaan, että hyvä te, kun ette arkaile nimetä asiaa! Silloin se varmasti menee nopeammin ohikin.
Omaan mielialaan vaikuttaa paljon se, tuntuuko arki kaoottiselta vai hallitulta. Ihan se, että saadaan kotityöt tehtyä ja paikat on edes välillä järjestyksessä, antaa positiivista energiaa. Keittiön tasojen siivouksesta voi saada yllättäviä kicksejä. ;D Lisäksi mulla on noita omia juttuja, käyn töissä maanantaisin ja samalle illalle osuu myös jumppa. Siitä saa mukavasti puhtia kotona olemiseen alkuviikoksi.
Sitten otin vielä yhden etäkielikurssin torstai-illalle, ja huomaan sen myös olevan tosi tärkeä henkireikä. Se, että saa sen puolitoista tuntia keskittyä johonkin ihan muuhun kuin jatkuvaan äiti-sitä-ja-äiti-tätä, antaa ihmeesti voimia taas. Ensin olin ajatellut pitää tuosta kieliharrastuksesta nyt taukoa. Mutta kurssimateriaaleja voi nyt kätevästi lukea imettäessä ja kokea ehkä jopa joskus vähän edistyvänsä.
Muuten koen, että vauvasta saa sellaista vauvaenergiaa erityisesti kun hän: nukkuu tyytyväisenä kantoliinassa, ottaa katsekontaktia ja hymyilee sekä tekee suloisia äännähdyksiä, nukkuu yöllä mun kainalossa ja kun silittelen pehmeää ihoaan. Nyt hän on alkanut myös yhä enemmän tuoksua vauvalle, alussa sitä makeaa tuoksua ei juurikaan ollut.