~Elokuiset 2020~

Paljon onnea @Silmu75! Minkä kokoinen vauva oli noilla viikoilla? Toivottavasti saat pienen jo pian vierihoitoon!

Mulla siis viimeksi oli vaan terkka, kyllä hän vähän huuli pyöreänä ihmetteli noita mun lukuja. Siksi laittoi lähetteen polille, mutta kun tosiaan aika tuli vasta 38+3, ja meillä edelliset on syntyneet 38+2 ja 38+4, esikoinenkin 39+0, niin vähän myöhäiseltä tuntuu. Tietysti asia on, kuten @KeepGoing totesi, että eipä niistä edellisistä voi hirveästi mitään varmaa päätellä.

Me oltiin eilen ekaa kertaa mustikassa. Ostin sellaisen Bilteman varrellisen poimurin. Aika kauheasti kerää roskaa ja varvutkin vie mennessään, jos ei tue jalalla. Mutta ehkä mä vielä opin sitä käyttämään paremmin. Puhdistettua marjaa mulla oli kuitenkin saman verran kuin miehelläkin, joten ei se nyt ihan hukkalaite ollut. Nyt kyllä voisi vaikka vielä kumarrella ja kyykkiäkin, mutta pieni vauva liinassa ei sitten enää voi.

Huomenna pyörähtää käyntiin rv 37. Vastoin tapojani otin nyt kuitenkin jonkinlaisen auttavan sairaalakassin jo mukaan tänne mökille. Vähän vaatteita vauvalle, harsoja ja villahousut ja itselle alusvaatteet, imetyspaidan ja kestoliivinsuojat. Vauvan lakki unohtui, ja Lansinohia pitäisi käydä vielä ostamassa. Meillä on täältä noin tunnin matka kahteen eri sairaalaan, omaan sairaalaan Helsinkiin kaksi tuntia. Viime synnytyksen kestoksi kirjattiin puolitoista tuntia... Mutta kun ei millään jaksaisi kököttää kaupungissa.

 

@merin 2650g/45cm - olen ihan varma, että ne kaikista pienimmät mukaan otetut vaatteetkin on ihan liian isoja! Mutta ainahan vastasyntyneet näyttää mahdottoman pieniltä.

Lääkäri sanoi, että nyt otetaan happiviikset pois kun oma hengitys vaikuttaa hyvältä, saahan ne sitten takaisin jos tuntuu ettei vielä omin voimin jaksa. En tiedä kauanko siellä tarkkaillaan tilannetta ennen kuin uskaltavat kotiuttaa osastolle, kai nyt päivä tai pari.

 

Moikka, löysin vasta tämän keskustelun ja ajattelin kirjoitella kuulumisia. LA 25.8.2020, eli nyt menossa 33+5. Mitäs tässä kuuma keli, tuuletin onneksi helpottaa. Nyt "vaan" 30 astetta ja ensi viikoksi luvattu lämpöä keskimäärin 35 astetta. Asun siis eteläisessä Euroopassa. Jännittää, miten mies mahtaa päästä synnytykseen mukaan tän koronan takia. Painoa tullut joku 10kg ja päivittäin tulee liikuttua paljon. Meillä on 6kk ikäinen ison koirarodun edustaja lemmikkinä ja pitää huolen,että pysyy kunto hyvänä. Ei ole ollut mitään ongelmia raskauden suhteen, ei edes aamupahoinvointia. Keskiviikkona toiseen painokontrolliin. Poika oli kolme viikkoa sitten arvioitu 1580g kokoiseksi ja on ainakin kohtu kasvanut sen verran, vaikka kilon verran parissa viikossa nyt kiloja tullut, että eiköhän pieni omansa ota. Syön terveellisesti, en vaan yksinkertaisesti turpoa järkyttäviin mittoihin raskausaikana. Kolmas raskaus, edellisestä raskaudesta aikaa jo 12 vuotta ja itse olen 36v.

 

Niin, äskeisen kommentin kirjoittaja ja laitetaan nimimerkiksi vaikka mami kolmelle ,ei nyt sen omaperäisempää keksi kun hiki vaan valuu. Hattua nostan kaikille kesällä vauvan saaville ja varsinkin näissä keleissä raskaana oleville. Yksi heinäkuun vauva 12.vuoden takaa, mutta Suomen kelit pikku juttu.

 

Paljon onnea vauvan syntymän johdosta @Silmu75 ! Harmi, että sektio tehtiin niin aikaisin, mutta ihana kuulla että kaikki suureksi osaksi hyvin!

@merin oi meinaako se sun pikkuinen ottaa turbokasvuvaihteen päälle loppua kohti.. Jännä että painosi oli kuitenkin tippunut Miten muuten sen punkinpureman kanssa? Ja onko viime aikoina ollut suppareita?

Täälläkin oli neuvola keskiviikkona, ja iloksemme pikkuherra oli kääntynyt pää alaspäin Huojentavaa, että ei tarvitse yrittää kääntämistä. Se on kuulemma kivulias toimenpide. Meillä kasvu sf-mitan mukaan menee edelleen ihan keskikäyrällä. Painoa on minulla tähän mennessä tullut n. 9kg. Kuulemma ihan sopivasti noussut.

Ääh tää on ihan köpö kun nuo hymiöt häipyy aina jonnekin! En kyllä enää laita kolmatta kertaa niitä uudelleen

 

Niin ja tervetuloa mami kolmelle! En hoksannut paria viimeistä kirjoitusta ennen kuin postasin omani Tsemppiä kuumuuden keskelle! On varmasti tukalaa. Täällä Pohjois-Suomessa on nyt onneksi sopivan viileät kelit. Juuri nyt sataa.

 

@Hedvig, toivottavasti ei ole mitään turbokasvua, vaan johtuu vaikka mun vanhasta vatsalihaserkaumasta tai vauvan asennosta tai jostain.... Koko maha on ihan kummallinen pyöreä pallo tuossa edessä.

Supistuksia tulee edelleen, ja nyt on alkanut maitoakin tulla päivä päivältä selvemmin. Jotain siis vissiin on tapahtumassa... Onko muilla ollut vatsan toiminnassa muutoksia loppua kohden? Mulla mennyt nyt selvästi löysemmälle... Vau:n sivuilla sanottiin normaaliksi synnytystä enteileväksi oireeksi.

Punkin punoittavaa puremaa näytin silloin neuvolassa ja terkka olisi halunnut lääkärin konsultaation, mutta lääkäri sanoi, että vasta yli 5 cm puremaa katsotaan. Tuo oli n. 3 cm. Eilen ja tänään se on ollut rauhoittumaan päin, joten toivotaan, että on kuitenkin vain puremaärsytystä.

 

Mami Kolmelle, meinaat ilmeisesti synnyttää siellä, missä oletkin? Jännitit miehen pääsemistä synnytykseen - millaiset käytännöt siellä tällä hetkellä on?

Katsoin juuri HUS:n päivitettyä infoa joku päivä sitten. Oletteko muut husilaiset ymmärtäneet samoin, että jos ei mene perhehuoneeseen, mies saa olla seuraavina päivinä sairaalassa vain tunnin ja senkin ajan maski päässä? Perhehuoneeseen taas ei saa mennä, jos ei mies ole siellä koko aikaa? Me ainakaan emme voi ottaa perhehuonetta, kun on muut lapset kotona hoidettavina. Eikä se nyt maata kaada, jos hän saa olla siellä vain tunnin päivässä vierailemassa, mutta kiva tietää etukäteen, mitä odottaa. Tosin olen varautunut henkisesti siihen, että mua kuitenkin käsitellään koronapotilaana ja päädyn johonkin eristykseen, kun ei tämä krooninen nuha ole tästä sen kummemmaksi muuttunut... Pitää kai vaan ajatella, että kunhan lapsi syntyisi terveenä ja turvallisesti, niin kaikki muu on sivuseikkaa.

Onko muilla suunnitelmat valmiina isompien lasten hoidon varalle? Meillä on aika pulma, lähellä asuvilla kavereilla niin pienet kodit, ettei kolmea lasta voi kenellekään viedä, varsinkaan näin korona-aikaan. Isovanhemmat ja muut ovat liian kaukana. Esikoinen kyllä pärjää muutaman tunnin pienempien kanssa mainiosti, mutta onkohan siinä joku virallinen ikäraja, minkä ikäisen kanssa saa jättää pikkusisaruksia? Mietin vaan, jos jäisivät ensi alkuun keskenään ja soitetaan matkalla kotiin hoitaja jostain lastenhoitopalvelusta, niin tuleeko siitä sitten lastensuojeluilmoitus...?

 

@merin toivottavasti tosiaan ihan vain jostain rakenteellisesta jutusta tai asennosta kysymys. Ja hyvä jos purema vaikuttaisi olemaan parempaan päin.

Minä kävin viime viikolla varmuuden vuoksi hammaslääkärillä kun purentalihas oli kipeytynyt tuosta vasemmalta ylhäältä. N.10v sitten sama kohta tulehtui pahasti, ja kaksi hammasta jouduttiin juurihoitamaan. Nyt ei onneksi ollut paha tilanne, käskettiin vaan lepuuttaa ja jumpata purukalustoa. Minulla on myös hammaskisko käytössä joka yö.

Minulla mahan toiminta on ollut alkuraskauden jatkuvaan sekaisuuteen nähden yllättävän rauhallista ottaen huomioon, että minulla on ärtyvä suoli. En ole huomannut erityistä löystymistä nyt loppuraskaudessa, vaan aika pehmeää meininkiä on ollut jo pitkään Toisaalta yleensä iltapäivästä voi olla jopa ummella.

Hittolainen tätä minun päänuppia! Varsinkin iltaisin vyöryy päälle melkoinen ahdistuneisuus. Se on sellainen inhottava, epämääräinen kalvava tunne, jossa ikään kuin koko ajan on varppeillaan jonkun pahan varalta. Se myös yrittää koko ajan "sanoa" että en saisi nauttia mistään, vaan pitäisi jotenkin olla koko ajan huolissaan jostain. Vähän vaikea selittää, mutta todella pirullinen tunne joka tapauksessa Yritän kaikesta huolimatta elää normaalisti ja tehdä kaikenlaista kivaa. Tänään kävin kävelylenkillä ja teki kyllä hyvää! Kunto olisi riittänyt käydä pidemmälläkin, mutta painava pissahätä pakotti kääntymään kotiin

Edit: lisään vielä, että tänään 36+1. Mitään synnytystä ennakoivaa oiretta en ole huomannut. En edes harjoitussuppareita..

 

@Hedvig, tsemppiä, voisiko ahdistava olo johtua jotenkin hormoneista? Oletko saanut puhuttua asiasta neuvolassa?

Mulla ollut viime päivinä sellaisia tosi saamattoman olon hetkiä. Oikein pitää piiskata itsensä tekemään asioita. Aamupäivät olen ollut mustikassa ja se on sujunut hyvin, mutta iltapäivisin pitää oikein tsempata, että jaksaa. Arkisten askareiden lisäksi haluaisin tehdä enemmän asioita lasten kanssa vielä ennen vauvan syntymää, mutta sitäkään ei meinaa oikein jaksaa...

 

Ohhoh mikä fontti mulle tuli edelliseen...

 

Kiitos @merin ! <3 Toki voi liittyä hormoneihin, ja varmasti jossain määrin liittyykin. Toisaalta minulla on ollut ahdistuneisuutta/masennusta ennenkin, ja nyt kun raskauden myötä mielialalääkitys on ajettu minimiin, on silläkin varmasti osuutensa. Onneksi minulla on terapia, jossa käyn n. kahden viikon välein. Tällä hetkellä tuntuu, että tiiviimpikin tuki olisi tarpeen. Olen kyllä joka kerta maininnut neuvolassa ahdistuneisuudesta. On alkanut tuntua myös tosi yksinäiseltä, kun olen ollut jo yli kuukauden lomalla ja olen pääosin yksin päivät. Mies tekee pitkää työpäivää. Kavereita näen vain satunnaisesti. Olen kyllä yrittänyt olla aktiivinen ystäviin päin, mutta heilläkin on omat työnsä ja muut kuvionsa. Koronan vuoksi kaikenlaiset perheryhmät ym. ovat edelleen tauolla, ja itsekin olen vielä kovin arka liikkumaan eri paikoissa tartuntavaaran vuoksi, vaikka tiedän että tilanne on nyt taudin suhteen ihan ok. Nyt olisi aikaa vielä nauttia "huolettomasta" elämästä ennen pikkuisen tuloa, mutta täällä minä kotona kökin kaiket päivät Anteeksi synkänpuoleinen vuodatus. Kiva kuitenkin, että sain purkaa tänne

 

Hei, nyt menossa 34+1, jännää!

@Hedvig tuo ahdistus on ikävää, onneksi saat apua, ota kaikki mahdollinen apu vastaan. Mä olen uupumuksen ja masennuksen kokeneena etsimässä nyt terapeuttia ja tässä elämäntilanteessa se ei tunnu helpolta ja yksinkertaiselta. Mutta silti ajattelen, että ois nyt tärkeää pitää itsestään huolta...

@merin joo meillä on vähän mietitty tuota samaa lasten kanssa, että voivatko jäädä yksin, kun synnytys käynnistyy, toki meidän lapset 8 v ja 10 v, joten uskon, että hetken pärjäävät. Meillä kans isovanhemmat kaukana. Vois naapureilta kysellä apuja.. ollaan muutettu aika hiljattain, niin ei vielä tunneta niin hyvin uutta naapurustoa..

Oh @mamikolmelle hurjaa tuo lämpö, tsemppiä, mulle tää suomen +24 ' on tarpeeksi, onneksi on ollut viileä kesä!!

Jännät on ajat. Oon reissussa lasten kanssa vielä seuraavankin viikon. Nyt viikonloppuna meen mökille vähän kauemmaksi sairaaloista. Onneksi mun lääkärikaveri tulee sinne heh, no toivottavasti ei ny vielä synny muutamuin viikkoihin.. kovasti vauva möyrii ja tuntuu, että sillä on jo ahdasta, mulla on kuulemma pieni tämä maha. Musta se tuntuu kyllä isolta..

Mites teidän parisuhteet voi? Musta tuntuu, että kaipaan tosi paljon huomiota, mutta en sitä saa niin paljoa ku haluaisun ja sitte alkaa ärsyttämään tpisen läsnäolo. Sutten äksyilen...ääh, ei oo helppoa.

Tsemppiä kaikille!!

 

Hei kaikki! Onneksi löysin tämän ketjun. Täällä menossa rvko 35+2. Tytär syntyi kymmenen vuotta sitten elokuussa ja tämän tulokkaan LA on 19.8. Tämä raskaus on ollut täysin erilainen, kuin ensimmäinen! Toisaalta onhan itellekkin tullut salakavalasti 10 vuotta ikää lisää. Alkuraskauden pahoinvointia ja väsymystä, nyt liitoskipuja ja vielä enemmän väsymystä. Alkuraskauden rakenneultrassa ei lähdetty käymään, kun matkaa ultraan on yli 150km. Toiseen rakenneultraan mentiin ja sikiöltä löytyi niskaturvotusta ja kystat aivoissa, eli jännäksi meni odotus siinä vaiheessa! Kuljettiin pari kuukautta kasvunseurannassa ja jossain vaiheessa ei niskaturvotus ei ollut enää huomattava. Myös kystat katosivat ajan kanssa. Sitten yksi lääkäri huomasi napanuoran kiinnitymiskohdan olevan ihan istukan reunassa, joten kasvunseurantaa jatkettiin. Viime käynnin jälkeen lääkäri sanoi, että enää ei tarvitse sinne asti ajella, vauva kasvaa käyrien mukaan ja kaikki on niin hyvin, että neuvolaseurannalla jatketaan. Huh!
Vauva on todella vauhdikas ja nyt tuntuu asettuneen pää alaspäin, vihdoinkin. Harjoitussupistuksia tullut sarjatulella jo kuukauden ajan, ei väliä makoilenko vai olenko rasittanut liikkumalla. Todella epämukavia, muttei mielestäni hirmu kipeitä. Synnytyssairaalaan matkaa se 150km, joten jännittää, että miten keretään paikalle, kun lähtö tulee.

 

Tervetuloa, @Make89! Hauskaa, että tänne tulee uusia vielä näin viime metreillä! Vanhoista ei monikaan enää ole ollut aktiivinen. Teilläpä onkin monenlaista jännitystä ollut odotuksessa, onneksi kaikki nyt näyttää olevan hyvin. Aika pitkä matka on teillä sairaalaan kyllä.

Me ollaan tänään lähdössä kotiin melkein kahden kuukauden mökkeilyn jälkeen. Nyt on 37+5, ja kaikki edelliset syntyneet välillä 38+2 ja 39+0, niin ei täällä uskalla oikein enää olla. Tosin mun maha on niin poikkeavan muotoinen jättipallo aiempiin verrattuna, etten yhtään ihmettelisi, vaikka tämä tekisi kaiken muunkin poikkeavasti ja viihtyisi yliajalle suorastaan. Jos nyt juuri olisi syntymässä, niin ei varmaan näin pallona enää olisi, vaan jotenkin... solakammin... Liikkuu myös reippaasti, ei ole ns. rauhoittunut synnytykseen vielä. Mutta ei viitsi ottaa turhia riskejäkään, ja varsinkaan isompia lapsia emme saa mihinkään hoitoon / hoitajaa heille, jos täällä ollaan synnytyksen koittaessa.

 

Heippa, täällähän on keskustelu käynyt vilkkaana!
Mulla oli eilen neuvolalääkäri. Oma paino on laskenut, sf-mitta ihan normaalisti kasvanut. Ajattelin että vihdoin tulee selvyys tästä tarjonnasta, mutta edes ultran kanssa lääkäri ei asiasta päässyt varmuuteen. Sanoi että jos mulla ei olisi sitä äitipolikäyntiä 27. päivä niin olisi laittanut lähetteen sitä varten. No, eiköhän siellä saada selville miten päin tämä pikkuinen oikein majailee. Ja toki näillä viikoilla saattaa vielä pyöriä ympärikin... Muut olleet kyllä jo tässä vaiheessa tiukasti pää alaspäin

Tervetuloa uusille, kiva saada vielä lisää porukkaa mukaan!

@merin vau, sulla on jo viikkoja hyvin kasassa! Ja joo samalla tavalla ymmärsin ton HUSin ohjeistuksen, toivottavasti kaikki sujuu hyvin ja voisi kotiutua esim synnytystä seuraavana päivänä.

Hyvää viikonloppua tänne kaikille!

KeepGoing 35+0

 

Onpa erikoista, @KeepGoing, että tarjonta ei selviä edes ultralla! Toivotaan, että hän asettuu raivotarjontaan ennen synnytystä kuitenkin.

Täällä ihan tajuton väsymys. Pitäisi jaksaa hoitaa kotia ja touhuta lasten kanssa, mutta nyt oli ihan pakko tulla sängylle lepäämään, ei kertakaikkiaan kykene olemaan pystyssä.

Neuvolakin oli tänään. Terkka taas eri, mutta oli tosi kiva ja osaavan oloinen. Hänen mielestään vauva ei tunnustelemalla vaikuttanut mitenkään ylisuurelta eikä saanut sf-mitastakaan niin valtavaa kuin viimeksi. Tai sai vähän isomman mitan, mutta ei suhteessa niin korkeaa kuin viimekertainen mitta olisi antanut odottaa. Kontrolliultra on kuitenkin torstaina.

 

@merin kiva että sulla oli nyt parempi neuvolakokemus!

Mä kärsin tällä hetkellä ihan järkyttävästä unettomuudesta, se vaikeuttaa päivistä suoriutumista ihan todenteolla. Kahtena edellisenä yönä nukkunut pätkissä noin 2-3h/yö. Mikähän tähän vois auttaa?! Onneksi mies jää lomalle tän viikon jälkeen niin saa sit edes päivisin levätä.

Nyt ei kyllä aivotoiminta riitä mihinkään pidempään kirjoitteluun, väsymys vaivaa ihan liikaa...

KeepGoing 35+3

 

Pitkästä aikaa jaksan kirjoitella tönnekin. Ei mitään sen kummempaa, kuin katkonaisia ja lyhkäisiä unia ja väsymystä runsaasti.

Onnea @Silmu75 tulokkaasta! <3 Aika hurjan aikaisin tekivät sektion, mutta kai heillä oli syynsä...

Mulla on maha tosi alhaalla ja maanantain neuvolalääkäri totes, että kaikki on synnytystä vaille valmista. Mitä sit meinaskaan, kun paikat oli vielä kyllä ihan ok kiinni. Sanoi, että sais mennä kyllä sinne 37-viikoille. Ja nää edelliset on tulleet 41+6 ja 42+1, että ihan en vielä ite pidättelis hengitystä. Sf-mitta oli nyt normaali, luulen, että oli vauvan asennosta kiinni eniten. On nyt ihan raivotarjonnassa kunnolla, kun aiemmin ollut osittain poikittain, vaikka pää alhaalla.

Onko muilla ollut nivelkipuja? Mulla särkee kaikki nivelet, varsinkin sormet. Aamuisin jää keskisormien nivelet "jumiin" nyrkkiin laittaessa ja naksahtaa auki, kun vetää. Tosi ärsyttävää. Eipä ainakaan nyt sitte kauheasti enää neulota vauvalle...

Lisäksi alaselkä on alkanut kipeytyä. Välistä en meinaa päästä liikkumaan, kun on ollut levossa. Ja jalkapohjat on ihan älyttömän kipeät! Tietty siihen varmaan vaikuttaa kertyneet 20 jotain kiloa. Rautavajeen väsymys aiheuttaa jatkuvaa nälkää ja selkäkipu pitää huolen, ettei pysty kunnolla liikkumaan. Mustikassa kyllä on nyt pariin otteeseen käyty, mut jalat ja selkä on sen jälkeen kyllä tosi kipeät.

Ferritiini oli 2kk raudansyönnin jälkeen tippunut 10:een. Mut koska hb on ihan ok, niin kuulemma ei hoideta ennen synnytystä. Eikä kuulemma synnytyksen jälkeenkään, jos hb ei tipu. En voi tajuta, kai se nyt pitää hoitaa, kun olo on kaamea! Rauta ei vaikuta siis keräytyvän ollenkaan noilla suun kautta otettavilla ja lisäks ne aiheuttaa voimakasta ummetusta (mikä taas aiheuttaa vissiin mulle virtsatulehduksia, nyt oli jo toinen putkeen).

Eli joo, paljon enemmän kaikkea vaivaa, kuin 7 ja 9 vuotta sitten. Pakko olla iästä kii. Ja nyt on mullakin ahdistus lisääntynyt. Oon ihan varma, että vauva on jotenki epänormaali, kun on ollut kaikkea kummaa niinku välistä pienikokoinen ja kummissa asennoissa ja varmaan sillä on raudanpuute ja parasetamolin syönti on aiheuttanu sille autisminkirjon häiriöitä... Ehkä ne on jotku hormonit sitte, jotka tän tekee. Pitäis vaan yrittää olla stressaamatta, koska ei sekään tee vauvalle hyvää.

Sori, tuli kauhea valituspostaus.

lyrae 35+5

 

Heh @lyrae, kaikkea sitä tulee mieleen! Mä oon huolissani meidän vauvan käsistä, kun en tunne niiden liikkeitä lähes koskaan. Jalat kyllä heiluu senkin edestä. Jos vauvalla kädet on, niin toinen vaikuttaa olevan jumissa mun nivustaipeessa, siellä välillä tuntuu joku mötikkä.

Mulla on eilisestä asti tullut välillä ihan pientä vaaleanpunaista vuotoa. Soitin huvikseni äitipolille, ja sanoivat saman, mitä arvelinkin, että voi ihan rauhassa seurailla. Viime yö oli kyllä kamala: tuli supistuksia noin 5 minuutin välein ja tuntuivat kuukautiskivun tyylisesti alavatsalla. Niitä kesti puolenyön maissa toista tuntia, mutta jotenkin sekavasti ajattelin, että nyt olen kyllä niin väsynyt, etten millään jaksa lähteä synnyttämään. Samaa toistui yöllä heräillessäni, mutta aamulla ei tietoakaan enää mistään supistuksista.

Vauva myös liikkui yöllä huonosti, herättelin häntä sitten välillä. Nyt päivällä liikkunut taas normaalisti. Yksi outo juttu yöllä oli, että vatsan vasemmassa sivussa tuntui joku kova reuna. Ajattelin vauvan käsivarreksi, mutta minkäänlaista reaktiota en saanut aikaan sitä tönimällä. Jossain vaiheessa se sitten oli kadonnut.

 

@KeepGoing, hankalaa tuollainen unettomuus! Mulla oli samaa juurikin noilla viikoilla. Nyt olen pari viikkoa nukkunut taas kuin tukki, jos ei viime yötä lasketa. En mä tiedä, teinkö mitään erityistä sen loppumiseksi, ehkä eniten olen panostanut siihen, ettei tarvitsisi yöllä käydä vessassa. Toivottavasti helpottaa sullakin pian ja saat taas nukuttua.

 

On kyllä hauskaa, että uusia tulee tänne vielä näin loppumetreillä - joka ei kyllä haittaa mitään, lämpimästi tervetuloa vaan!

Tosi ikäviä kyllä nuo nukkumisvaikeudet ja väsymys. Minäkin nukun tosi pätkittäin, mutta minulla on sillä tavalla helppoa, että voin ottaa päiväunia milloin vain ja tasata siten unisaldoa. Toista se on varmasti teillä, joilla on lapsia jo ennestään :/ Paljon voimia teille!

@lyrae ihmejuttu kyllä että sitä ferritiiniä ei hoideta, jos sen alhaisuus kuitenkin tuntuu sun olossa. Voisi kuvitella, että se olisi tulevan synnytyksenkin kannalta tarpeen. Ja tsemppiä sen ahdistuksen/stressin kanssa! I feel you. Minä otin eilen illalla pienen annoksen tarvittavaa kun nousi taas kova ahdistus pintaan. Onneksi olen kuitenkin pärjäillyt noilla "hiiren annoksilla", kuten lääkäri asian ilmaisi.

@merin huh onpa sinulla ollut taas suppareita! Ei varmaankaan mene enää kauan kun pääset tositoimiin. Kovasti tsemppiä sitten siihen milloin se koittaakin!

Pikkumies oli meilläkin ankkuroitunut nyt "lähtötelineeseen" pää alaspäin, joten nyt sitten vain rauhassa odottelua mitä tuleman pitää. Hyvinkin voi mennä vielä viikkoja, mutta olisi hienoa jos ei menisi kovin yliajalle..

Hedvig ja pallero 37+2

 

Ainiin @La Mer kiitos paljon tsempistä noihin minun mielen ongelmiin liittyen ja tsemppiä sinullekin terapeutin etsintään! Kannattaa kyllä tosiaan pitää itsestään huolta ja hakea sitä terapiaa, jos suinkin jaksaa <3 Minulla on myös uupumistaustaa noiden mielialavaikeksien lisäksi. Onko sinulle suositeltu jotain tiettyä terapiasuuntausta? Minulle suositeltiin kognitiivista, mutta ainakin täälläpäin kognitiivista psykoterapiaa tarjoaville on niin kovat jonot, että minunkin piti "tyytyä" ratkaisukeskeiseen terapiaan. Toki siitäkin on hyötyä, mutta se ei ymmärtääkseni samalla tavalla pureudu niiden ajatus- ja tunnetilojen mekanismeihin kuin kognitiivinen terapia. Nimensä mukaisesti fokus on juuri käytännön ratkaisujen etsimisessä ja oivaltamisessa, mikä ei sinänsä ole ollenkaan huono, mutta se ei hoida sitä sisäistä tunneproblematiikkaa kovinkaan tehokkaasti. Terapeuttini on kyllä tosi tsemppaava ja asiallinen, mutta hänellä ei toisaalta ole varsinaista mt-alan koulutusta, vaan on pohjakoulutukseltaan somaattisen puolen sh, joka on käynyt ratk.keskeisen psykoterapiakoulutuksen.

Mutta sepä noista mt-puolen jutuista

Kysyit @La Mer myös itse kenenkin parisuhdekuvioista. Meillä on varsin hyvä tilanne, ja mieheni paijailee kovasti minua ja vauvamasua ym. Mutta kuten tuossa aiemmin taisin kirjoittaa, olen toisaalta kokenut välillä olevani yksinäinen, kun miehellä ollut niin paljon hommia ja muutkin sos.kontaktit välillä rajallisia. Otin asian puheeksi viime vkloppuna kun oloni oli niin kurja ja itkuinen. Tämän jälkeen mieheni on pyrkinyt huomioimaan minut paremmin, ja onneksi hommatkin ovat hänellä helpottaneet, kun eräs projeki, jota hän on töiden lisäksi hoitanut, tuli päätökseen. Joskus on ollut sellaisia tilanteita, joissa olisin kaivannut ihan käytännön apua mieheltäni (esim. jalkojen rasvaaminen), ja hän on reagoinut tyyliin "ääh, onko pakko", ja silloin on kyllä tämä hormonihirmu pillahtanut kauheaan loukkaantumisitkuun Nyttemmin hän osaa tällaisissakin tilanteissa toimia tahdikkaammin

Tulipas kirjoitettua paljon :O Mutta mikäs tässä kun uni loppui taas jo reilusti ennen viittä. Kohta varmaan otan aamupäiväunet kun mies heräilee töihin..

 

Hellurei!

Onpa taas vierähtänyt aikaa edellisestä.

@Silmu75 lle onnea uudesta perheenjäsenestä! Ja tervehdys kaikille uusille!

Mulla oli tänään loppuraskauden lääkärikäynti. Vauva oli oikeassa asennossa, mutta muuten mikään ei viitannut siihen että synnytys olisi käynnistymässä lähipäivinä, mikä on siis tietysti ihan hyvä, kun huomenna alkaa "vasta" 37. viikko. Lääkäri muuten sanoi hetken juttelun jälkeen että "susta kyllä näki heti että sulla on kaikki mennyt hyvin kun niin reippaasti kävelit tota käytävää". Että hänen tekisi mieli oikein joskus hoputtaa ja taputtaa tahtia sellaisille laiskoille lorvijoille, jotka raahautuvat hitaasti ja vastentahtoisesti kohti huonetta. Mutta tottahan se on - ei mulla oo ollut mitään varsinaisia kipuja eikä mitään muutakaan ihmeellistä.

Painoa mulle on tullut alusta n. 13,7 kg, mikä välillä vähän kauhistuttaa, kun olen ollut koko elämäni melko hoikka, ja paino on ennen tätä pysynyt lähes samana viimeiset 20 vuotta. Näytän kuitenkin mielestäni vieläkin ihan kivalta, ja uskoisin että synnytyksen jälkeen keho palaa vähitellen vanhoihin uomiinsa. Olen myös yllättynyt siitä miten tasaisen hyvä mun mieliala on. Paria hiukan huonompaa hetkeä (vai päivää?) lukuunottamatta olen ollut koko ajan ihan oma mukava itseni.

Vähän tylsältä tuntuu tämä odottelu, mutta eiköhän loppuaika mene kuitenkin aika vauhdilla. Kohtahan tässä ollaan jo elokuun puolella!

Metsäntähti 35+6