Huokaus, olen ihan jumissa Dinon surullisen uutisen myötä, mietin kaikkea ja koitan olla miettimättä. Tulee niin huono omatunto kaikista aiemmista ajatuksista, elämästä vauva-arjen kanssa, omasta jaksamisesta yms.. kylläpä pysäytti tosiaan. Vaikka mullakin on ihan lähellä kokemusta siitä, kuinka asiat eivät mene kuten on suunniteltu, niin hävettää oma itsestään selvyytenä pitämä asia, että kaikki menisi hyvin. Kun mitä tahansa voi tapahtua - ja milloin tahansa. Toivottavasti Dino sai Caribbeen ajatuksista voimia ja hiukan valoa tunneliin, sillä vertaistuki ja muut saman kokeneet lienevät parasta terapiaa, näin ainakin kuvitttelisin.
Voi että, taas mua alkaa itkettämään, pitää lopetella... :'( Myötäelän kyllä tätä surua parhaani mukaan :hug:
runttis