Se on kummallista kun aina elareista puhuttaessa ajatellaan vaan, että raha käytetään lapsen vaatteisiin ja harrastuksiin eikä muuhun ole tarvetta, ja lopulla rahalla lähivanhempi kustantaa omia juttujaan. Lähivanhemmasta tehdään näissä keskusteluissa aina rahaa himoitseva hirviö. Olisi hyvä ottaa huomioon, että elatusmaksu koostuu monesta kustannuksesta. Laskelmissa lasketaan lapsen osuus asumismenoista ja ruokamenoista + päivähoitomaksut + muut tarpeet esim. vaatetus + kengät, terveydenhoito, harrastukset, parturi, hygienia, matkat kodin ja hoitopaikan välillä yms. yms. (kasvavalle lapselle uusia vaatteita ja kenkiä ostetaan jokaiseksi kaudeksi vuosittain).
Näistä kustannuksista saadaan lapsen elatukseen tarvitsema summa esim. 600 euroa/kk (tästä pelkän hoitomaksun osuus voi olla kuukaudessa esim. 300 euroa.
Elatustarpeesta vähennetään myös pois lapsilisä. Sitten katsotaan molempien vanhempien elatuskyky (tulot-menot ja tuloihin lisätään tuet ja lisätään etän menoihin esim. muut elatusmaksut). Lopuksi määritellään viivan alle jäävän summan perusteella missä suhteessa kumpikin vanhempi maksaa lapsensa elatuksesta. Onhan se kuitenkin oikeudenmukaista, että se kummalle enemmän käteen jää, maksaa suhteessa vähän enemmän kuin se, jolla rahaa on vähemmän.
Ruokamenoja + muita ei laskelmiin itse laiteta, tähän on olemassa eri ikäisille lapsille määritelty summa mikä on laskurissa valmiina. Vain erityiskulut kuten harrastukset (sovitun mukaan), ylimääräiset vakuutukset (sovitun mukaan tai kohtuulliset) tai normaalia suuremmat lääkemenot lisätään erikseen. Eli lapsen tarvitsemaan elatussummaan pystyy vaikuttamaan vain asumiskuluilla (vain kohtuulliset kulut lasketaan) + noilla yllämainituilla erityiskuluilla, muu on kaikille sama.
Uusi puoliso otetaan asumismenoissa huomioon puolikkaalla osuudella, muutenhan lapsen tarvitsema summa ei kauheasti muutu oli puoliso tai ei. Tämän vuoksi ei ole mitään väliä onko puoliso rikas tai ei. Laskelmassa kuitenkin puhutaan loppukädessä lapsen elatukseen tarvitusta rahasummasta, ja koska puolisolla ei ole elatusvelvollisuutta toisten ihmisten lapsiin, ei hänen tuloillaan pitäisi olla merkitystäkään sen enempää. Jos sitten puoliso haluaa osallistua kustannuksiin jotenkin, sehän on vain puolison kiltteyttä ja ylimääräistä rahankäyttöä, joka ei kuulu kellekään eikä vähennä etävanhemman elatusvelvollisuutta.
Onko se niin vaikea ymmärtää, että vaikka etävanhemmalta konkreettisesti siirtyy raha jonnekin ja lähivanhempi ei rahaa mihinkään konkreettisesti siirrä, niin kyllä se lähivanhempi omasta pussistaan maksaa lapsen kuluja myös.
Aina välillä ihmetyttää kun aikuiset, hyvin toimeentulevat ihmisetkin viitsivät taistella viimeiseen asti ettei vain mitään tarvitse maksaa. Lapsi on kuitenkin saatettu maailmaan, niin eikö jokaisessa naisessa ja miehessä voisi olla sen verran "munaa", että hoitaa homman loppuun asti ja huolehtii siitä lapsestaan.
Oma exäni kuuluu tähän viimeiseksi mainittuun ryhmään kun jokainen euro jonka saa kieroiltua pois elarisummasta on tärkeä. Tienaa reippaasti enemmän kuin minä, ei tapaa lastaan kuin muutaman kerran vuodessa ja silloinkin meillä (olisi mahdollisuus tavata lasta koska haluaa). Lapsen synttärit järjestän minä, myös exän sukulaisille (ja maksan tietty tarjoilut). Minä ostan lapsen vaatteet, tarvikkeet, käyn lääkärissä ja pidän huolen kaikista tarpeista ja kasvatan hänet. Asumiskulumme ovat maltilliset ja ajan vanhalla ja halvalla autolla. Lähes kaikki rahat menevät elämiseen, ostan hyvin harvoin itselleni mitään, edes vaatteita tai kenkiä, kampaajakäynneistä puhumattakaan. Elatustuki on meillä suhteessa minä n. 48 % ja exä n. 52 %. Tästä väännetään jatkuvasti ja koittaa selittää ettei ole reilua jne. Meillä kuitenkin exä tienaa 1000 € enemmän kuin minä eli jokainen osaa laskea mikä prosentuaalinen ero tienistissämme on. Onko tuo elarisuhdeluku (4 % eroa) niin kovin epäreilu?