Alkuperäinen kirjoittaja -:-:
En vaan jaksa vaivata päätäni moisilla asioilla.
Tästä alle kaupungin elatusmaksun summasta siirrän ko. lapsen tilille satasen ylimenevän osan ja satanen jää elämiseen (samoin tein esikoisen kanssa) . Eli niin laskien tämän lapsen elatuksen tarve on 300?/kk. (elari, lapsilisä ja oma osuus). Ikinä en ole laskenut paljon se oikeasti on, kaikki kulut maksetaan nykyisen mieheni kanssa yhdessä, niinkuin yhteisten lastenkin.
Joskus on ihan järkevää jättää rettelöimiset rahasta sikseen. Meillä ei koskaan ole mitään elatussopimusta tehtykään, joten exä on maksanut näiden pian 18 vuoden aikana 0 euroa kuukaudessa elareita. Erottiin exästä edellisen laman aikaan ja exä oli useinkin lomautettuna. Maksoi elareita jo edellisestä liitosta olevasta lapsestaan ja jos olisin halunnut, olisin voinut ottaa yhteyttä lastenvalvojaan ja sanoa, että mulle kans. Mutta en tehnyt niin. Mitäs iloa tolle pojalle olisi ollut isästä, joka olisi murtunut asuntolainansa alle ja joutunut jonnekin sillan alle asumaan? Exän exä piti ihan kiitettävästi huolen siitä, että jokainen penni, minkä ikinä oli mahdollista exältä saada, sen myös sai. Mitä iloa mun pojalleni olisi ollut siitä, että mäkin olisin alkanut lypsää exää? Ei niin yhtään mitään.
Mä elin siihen aikaan kotihoidontuen ja lapsilisien sekä satunnaisten sairaanhoitajakeikkojeni varassa ja pärjättiin, kun oli suu säkkiä myöten. Kun lama loppui, exän taloudellinen tilanne parani ja mäkin olin jo palannut takaisin töihin, niin meillä meni taloudellisesti ihan kivasti ilman elatusmaksuja. Joten en nähnyt mitään syytä alkaa karhuta exältä elatusmaksuja senkään jälkeen.
Junnu taisi olla siinä viiden tai kuuden vanha, kun exä ensimmäistä kertaa oivalsi, mitä olin tehnyt. Tai itse asiassa jättänyt tekemättä. Kaverinsa kun olivat olleet aivan äimänä, että "mitä helvettiä...eiks se ämmä muka vaadi sulta yhtään rahaa?" Muistan kuin eilisen sen illan, kun exä soitti ja kysyi, voisko tulla pikaisesti käymään. Tuli, halasi lujaa ja kyyneleet silmäkulmissa kiiltäen sanoi, että mitä ikinä poika tarvitsee, soita.
Tiedän, että näiden pian 18 vuoden aikana olen "rahoittanut" exäni asuntoa noin 40 000 euron arvosta. Exä on ostanut pojalleen tietokonetta, telkkaria, polkupyörää, lätkävarustetta jne. Siitä huolimatta olen "jäänyt tappiolle", kun en ole tulojen mukaisia elatusmaksuja koskaan vaatinut.
Exän tytär taas on jatkanut aikuiseksi tultuaankin samaa isänsä lypsämistä kuin äitinsä aikanaan. Soittaa isälleen vain saadakseen rahaa. Joskus pyytää lainaksi, mutta ei maksa lainojaan takaisin. Tekee jopa niin törkeästi, että jos kauppakeskuksessa tuleekin isäänsä vastaan, isänsä huomattuaan lähtee kiireen vilkkaan toiseen suuntaan, kun velka faijalleen on maksamatta
Exä tietää, että tyttärelleen hän on vain lompakko. Junnu - täyttää siis 18 v marraskuussa - ei ole koskaan isältään rahaa pyytänyt. Kerran on pyytänyt Visaa lainaksi, mutta silloinkin antoi ensin isälleen käteisenä sen summan, mitä oli Visalla tarkoitus maksaa.
Noh, exä on tehnyt testamentin. Siitä ei tiedä exän exä, ei exän tytär eikä mun junnunikaan. Eikä tarvitsekaan tietää. Exä, exän nyxä ja minä tiedetään.