M
Muori72
Vieras
Olen 35-vuotias perheenäiti ja mieheni on minua 8-vuotta vanhempi ja elää ilmeisesti aikakautta muorin ja vaarin..Olemme olleet 10 vuotta saman katon alla. Miehelläni on 15-vuotias tyttö edellisestä suhteesta ja yhteisiä lapsia meillä on 2. Nuorin on 10kk. Toisen lapsen saaminen oli minulle tärkeä juttu ja mieheni suostui siihen lopulta. Mieheni kyllä rakastaa lapsia, mutta aina sellaisella hetkellä, kun valitan jostain...(sillä olen lapsieni kanssa lähes 24 h).."itseppä halusit" ja siirtää vastuun kokonaan minulle. Jäin vielä kotiin hoitovapaalle ja hoidan pojan harrastukset ja kodin, eli olen mielestäni hyvä perheenäiti.Olen hoitanut myös aika paljon mieheni tytärtä, kun oli pienempi, mieheni ollessa töissä. Tällä hetkellä, kun olen kotiin jäänyt, mieheni ei tee kotitöitä. Eikä siinä mitään, teenkin sen ihan mielellään, mutta haluan vähän omaa aikaa..Olen sanonut siitä, mutta aina se sieltä tulee "itseppä halusit" Tiedän, että meille ei sovi se, että olen kotona! Edellisen lapsen ollessa pieni, meille tuli myös helposti riitaa. Sillä näinhän se on, että kotiäidin rooli on maailman huonoiten arvostettu ammatti. Ainakin, jos toinen elää vielä muorin ja vaarin aikaa...jossa naiset hoiti kotia. Kun olin töissä, meillä meni paljon paremmin, silloin miehenikin osallistuu kotitöihin. Mutta, kaikesta huolimatta, taistelen! Yritän nauttia, että olen saanut 2 ihanaa lasta, sillä työelämässä kerkeän olla mukana tarpeeksi vielä. Anteeksi unohdin 3 lasta, sillä mieheni lukeutuu myös joskus yhdeksi lapseksi, joskus tuntuu siltä..Heh, heh. En varmasti ole ainut nainen, jolla näin..Kertokaahan!