Elämme ajassa muorin ja vaarin!

[Muori72]

Olen 35-vuotias perheenäiti ja mieheni on minua 8-vuotta vanhempi ja elää ilmeisesti aikakautta muorin ja vaarin..Olemme olleet 10 vuotta saman katon alla. Miehelläni on 15-vuotias tyttö edellisestä suhteesta ja yhteisiä lapsia meillä on 2. Nuorin on 10kk. Toisen lapsen saaminen oli minulle tärkeä juttu ja mieheni suostui siihen lopulta. Mieheni kyllä rakastaa lapsia, mutta aina sellaisella hetkellä, kun valitan jostain...(sillä olen lapsieni kanssa lähes 24 h).."itseppä halusit" ja siirtää vastuun kokonaan minulle. Jäin vielä kotiin hoitovapaalle ja hoidan pojan harrastukset ja kodin, eli olen mielestäni hyvä perheenäiti.Olen hoitanut myös aika paljon mieheni tytärtä, kun oli pienempi, mieheni ollessa töissä. Tällä hetkellä, kun olen kotiin jäänyt, mieheni ei tee kotitöitä. Eikä siinä mitään, teenkin sen ihan mielellään, mutta haluan vähän omaa aikaa..Olen sanonut siitä, mutta aina se sieltä tulee "itseppä halusit" Tiedän, että meille ei sovi se, että olen kotona! Edellisen lapsen ollessa pieni, meille tuli myös helposti riitaa. Sillä näinhän se on, että kotiäidin rooli on maailman huonoiten arvostettu ammatti. Ainakin, jos toinen elää vielä muorin ja vaarin aikaa...jossa naiset hoiti kotia. Kun olin töissä, meillä meni paljon paremmin, silloin miehenikin osallistuu kotitöihin. Mutta, kaikesta huolimatta, taistelen! Yritän nauttia, että olen saanut 2 ihanaa lasta, sillä työelämässä kerkeän olla mukana tarpeeksi vielä. Anteeksi unohdin 3 lasta, sillä mieheni lukeutuu myös joskus yhdeksi lapseksi, joskus tuntuu siltä..Heh, heh. En varmasti ole ainut nainen, jolla näin..Kertokaahan!

 

[Vilja']

Ensinnäkin, kotiäitiys ei ole ammatti, vaan valinta.
Toiseksi, ettekö te yhdessä ole tehneet päätökset niin lasten teosta, kuin sinun kotiin jäämisestä?

Onko miehelläsi omaa aikaa työn ja kotona olon välissä? Jos, niin myös sinulle se oma aika kuuluu, oletko sitä ottanut ja kuinka paljon sitä haluaisit?

Olen kyllä sitä mieltä, että kun lapset ovat pieniä, ei sitä omaa aikaa niin paljon kuulukaan olla, vaan perhe menee lasten ehdoilla ja yhdessä pääsääntöisesti. Toki harrastaminen kerran tai kaksi viikossa on ok, mutta esimerkiksi ravintolaillanvietot yms. ovat turhia.

 

[muori72]

Ensinnäkin, kotiäitiys ei ole ammatti, vaan valinta.
Toiseksi, ettekö te yhdessä ole tehneet päätökset niin lasten teosta, kuin sinun kotiin jäämisestä?

Onko miehelläsi omaa aikaa työn ja kotona olon välissä? Jos, niin myös sinulle se oma aika kuuluu, oletko sitä ottanut ja kuinka paljon sitä haluaisit?

Olen kyllä sitä mieltä, että kun lapset ovat pieniä, ei sitä omaa aikaa niin paljon kuulukaan olla, vaan perhe menee lasten ehdoilla ja yhdessä pääsääntöisesti. Toki harrastaminen kerran tai kaksi viikossa on ok, mutta esimerkiksi ravintolaillanvietot yms. ovat turhia.

Meillä ei ole ravintolaillanviettoja, sillä lapset ovat ainakin minulle ykkösasia. Miehelläni on vapaata omien harrastuksien parissa. Minulle riittäisi kovasti käynti esim. uimahallissa tai kuntosalilla. Alkoholia en ole juonut kolmeen vuoteen, eikä ole tarvettakaan. Ja keskusteltukin on kotiin jäämisestäni ja kumpikin tietää asian, mutta kyse oli siitä, että en haluaisi kuitenkaan kaikkea tehdä ihan itse, koska lapsenteko oli kuitenkin yhteinen päätös ja jokainen äiti tarvitsee myös pienen hengähdyksen joskus. Ei sellaista superäitiä ole olemassakaan, joka aina jaksaisi. En olisi jäänyt kotiin, jos en olisi sitä halunnut! Ja ennenvanhaa on ollut kotirouvia, eli kun on kysytty ammattia, vastaus on ollut kotirouva! Esim. äitini. Ei enää nykyään...

 

[Vilja']

Kun mies tulee kotiin, niin annat ovella pienen selvityksen täytyykö ruokkia tai muuta hoivajuttuja ja ilmoitat meneväsi uimaan ja olevasi siellä pari (?) tuntia. Jos mies ei lasten kanssa halua olla, palkkaat lapsenvahdin kotiin ja mieluiten niin, että mieskin on silloin kotona. Eiköhän hän huomaa asian järjettömyyden... ja lasku miehelle, sillä hän on perheen talousvastaava ja sinä hoitovastaava.

Tuo ravintolailta ei ollut juuri sinulle tarkoitettu, vaan yleistoteamus koska todella paljon pienten lasten äidit ja isät käyvät "rentoutumassa" ravintoloissa. Se rentoutuminen sitten vaan saattaa kostautua seuraavana päivänä entistä väsyneenpänä olona. Sekään ei ole mielestäni paha, jos puolisot YHDESSÄ käyvät vaikkapa illallisella kahdestaan ja ovat vaikka yön ylikin erossa lapsista (silloin tällöin) ja näin hoitavat parisuhdettaan, koska lasten ohella myös puolion tulee olla se ykkösasia. Lähinnä ärsyttää tuo joidenkin pienten lasten vanhempien vuoron perään ulkona ravaaminen. Siinä sittn ihmetellään kun rahat eivät tunnu riittävän mihinkään ja loppujenlopuksi kotona olokin alkaa tuntumaan tylsältä.

 

[entinen kotiäiti]

Mitä on oma aika?

Minulle se on sitä että saan olla rauhassa perheeni ja lasteni kanssa. Nautin siitä. Kaikki aika jota on olemassa onminulle omaa aikaa. Voin silloin joko tehdä työtä jotta saan rahaa, voin olla lasteni kanssa, koska nautin siitä, voin lukea hyvää kirjaa kunlapset nukkuvat, voin rakastella mieheni kanssa kun lapset nukkuvat jos meli tekee. Kaikki aika jota on on omaani ja voin itse valita mitä silloin teen. Työhön ei ole pakko mennä, mutta valitsen sen, koska haluan säilyttää tämän elintason. Lapsiani ei ole pakko hoitaa, voin vaikka antaa ne yhteiskunnalle kokonaan, mutta en halua tehdä niin.

Elämä on valintoja.

Uimaan voi mennä lasten kanssa ja nauttia siitä että lapset nauttivat, koska se sopii tähän elämäntilanteeseen.
Uimaan voi mennä myös koko perhe yhdessä. Meillä me molemmat nautimme lasten polskuttelusa, ei kummallakaan ole tarvetta riuhtaista itseään siitä irti koska olisi muka miellyttävämpää uida itse kuin nauttia lasten uimisesta. Jumpatakin voi jakuntoa kohentaa lasten kanssa yhdessä jos näin vain haluaa tehdä.

Minä ihmettelen usein mihin tämä maailma on menossa ja miksi kukakin on lapsia tehnyt. Elämä on valintoja, jokaiselle. Vain syy-seuraussuhde täytyy olla tiedossa.

 

[Joo joo ja joo]

Ymmärrän ihan hyvin tuon ap:n kirjoituksen. Vaikka kuinka on tehnyt valintoja ja vaikka kuinka on halunnut olla kotona lasten kanssa, niin ei sitä hoitovastuuta kuitenkaan vain toisen niskoille pidä sysätä.

Käsite "oma aika" voi olla niinkin pieni juttu, kuin että joskus haluaisi katsoa sen lempiteeveeohjelmansa ihan rauhassa, siis niin, että toinen aikuinen sillä aikaa pitäisi seuraa lapselle ja huolehtisi siitä. Tai että saisi edes kahvikupposensa juoda rauhassa, tai laittaa hiuksensa. Tai voisi istua saunan lauteilla puolikin tuntia ihan itsekseen.

Ja joskus se toinenkin voisi pistää lapsen potalle. Ettei esimerkiksi leipomassa olevan äidin tarvitsisi sitä kakkasouvia hoitaa siinä kesken kaiken.

Nämä on niitä arkielämän pieniä, mutta jokapäiväisiä tilanteita, joista kaikista se elämä koostuu. Tuollainen "itseppä halusit" on kyllä typerää. Ei sen varjolla voi kaikesta ulos luikerrella. Jos mies ei halua tehdä kotitöitä, tulee hänen ainakin osaltaan huolehtia siitä, ettei niitä kotitöitä toisen osalle aivan turhasta kartu, eli pitää ainakin omat jälkensä siivota.

 

[Lochite]

Minusta tuntuu, että miehesi haluaa jollakin tavalla rankaista sinua siitä, että sinä olet jollakin tavoin pakottanut hänet siihen tilanteeseen, että hän on kahden lapsen isän sijasta jo kolmen lapsen isä. Miehesi on kuitenkin jo varsin "vanha" eikä hän välttämättä ole alunperinkään halunnut kovasti enää tuon ikäisenä ryhtyä pikkuvauvan isäksi.

Toisaalta miehesi on myöntynyt tähän viimeisimpään raskauteen, joten jollette ole erikseen sopineet sitä, että sinä lupaat hoitaa kaikki lastenhoidot ja kotityöt, niin mielestäni miehesi pitäisi silti hoitaa oma osuutensa kotitöistä. Anelu ja pyytely ei ole koskaan kivaa, jos toinen ei suostu omaa osuuttaan tekemään, joten tietysti jos rahaa riittäisi, niin voisithan hankkia ulkopuolisen hoitajan, jotta saisit omaa aikaa edes silloin tällöin.

Mielestäni pitkässä juoksussa miehen käytös ei ole kovin fiksua, sillä se ei vahvista parisuhdetta eikä perhe-elämää eikä myöskään luo kovin hyvää lapsi-isä -suhdetta. Jos tarkastelet asiaa siten, että vertaat elämäänne muiden perheitten elämään tai jos mietit, että mikä on kohtuullista ja mikä ei, niin todennäköisesti pitkällä aikavälillä tulet halveksimaan miestäsi, koska hänessä ei ole aviomiestä ja isää niin paljon, että hän haluaisi vapaaehtoisesti keventää sinun taakkaasi.