Olemme alle nelikymppinen pari ja lapset 11 ja 13 vuotta, yhteisiä vuosia takana yli 15. En tiedä itkeäkö vai nauraa mutta välillä yhteiselo mieheni kanssa tuntuu vaikealta.
Mieheni on todella tarkka (voisi sanoa että pilkun n...a) monien asioiden suhteen, esim. siivous, puutarhanhoito, talon kunnossapito, lasten "käyttäytyminen" jne. jne..
Jatkuvasti touhuaa jotain ja tekee todella paljon hommia, ihan laidasta laitaan. Ikkunanpesusta - puutarhahommiin asti.
Suhteen alussa oli mielestäni tosi kivaa kun mies oli niin kova siivoamaan ja pitämään yhteisestä kodista huolta. Olin kuullut monilla ystäviltä ihan päinvastaista käytöstä yleensäkin avo/aviomiehista. Makaavat vain sohvalla ja edes pyytämällä eivät auto kotihommissa tai ruoanlaitossa.
No, tässä vuosien varrella tämä liiallinen pikkutarkkuus on alkanut ärsyttämään enemmän ja enemmän. Pari esimerkkiä; jos meille on tulossa vieraita siis vaikkapa ihan vain ystäväpariskunta kylään niin alkaa ihan mahdoton työleiri. Koko talon pitää olla tiptop kunnossa, yleensä mies leikkaa nurmikonkin :| ja viimeksi kävi ostamassa kukkiakin pihalle kun piha hänen mielestään näytti liian aneemiselta. Ei siinä mitään että siivoaa ja laittaa paikkoja kuntoon MUTTA samalla KOKO ajan moittii minua ja lapsia kun "te ette tee täällä mitään", jne... - siis suu paukkuu ihan koko ajan jotain negatiivistä, minusta ja joskus myös lapsista. Tälläisen työleiripäivän jälkeen koko perheellä on pinna kireällä eikä juhlatuulesta ole tietokaan. Ja varmasti itse teen hommia ihan yhtälailla. Ne minun tekemäni työt eivät vain näy ennenkuin ne jää tekemättä. Ei ne puhtaat silitetyt pyykin itsestään sinne kaappiin ilmesty - vaikka niin mies ilmeisesti ajattelee. Tuntuu että minun tekemälläni työllä ei ole mitään arvoa, ainoastaan hänen tekemällään on. Miehen tapa tehdä jokin homma on monesti myös se ainoa oikea - samaa hommaa ei yksinkertaisesti voi tehdä toisella tavalla. Toinen esimerkki; olin säästänyt pienestä palkastani koko perheen kaukolomamatkan. Myös organisoinut koko loman muutenkin, hankkinut vakuutukset, tarvittavat rokotukset koko perheelle (ja myös maksanut ne), järjestänyt perheen lemmikeille hoitajat loman ajaksi, hommannut matkalla tarvittavat lääkkeet, pakannut tavarat, jne. jne. Siis koko loman organisointi + maksaminen oli minun harteillani. Ei siinä mitään, itse sinne matkalle halusinkin ja halusin tarjota myös koko perheelle ikimuistettavan reissun toiselle puolelle maapalloa. Mies aloitti valittamisen jo alkumatkasta, lento oli liian pitkä (olihan se 13 tuntia mutta ei mikään ylivoimainen aikuiselle ihmiselle), perillä matkakohteessa oli milloin liian kuuma milloin taas sadekuuroja tuli liikaa. Merivesi oli liian suolaista, ruoan tulo ravintolassa kesti liian kauan tai sitten se oli pahaa. Koko ajan valittamista jostain ihan typerästä asiasta. Olimme lomalla ja moisen stressaamisen olisi voinut jättää kotiin. Itse en olisi edes kehdannut valittaa ko. asioista, tietäen minkä vaivan toinen osapuoli oli nähnyt lomamatkan eteen :kieh:
Mies myös vaatii lapsilta ihan mahdottimia. Molemmat lapset ovat tyttöjä ja näin olleen käyttäytyminen pitäisi olla sen mukaista. Ei riehuntaa, ei kiljumista - nämä mies kyllä sallii esim. kaverinsa pojille kun tulevat käymään. Saattaa sanoa tytöille että miksi katsotte tv:tä koko päivän, menkää ulos. Ja kun tytöt sitten menevät ulos pomppimaan trampoliinille ja nauravat ja kenties kiljuvatkin niin saman tien on ajamassa tyttöjä taas sisälle kun ulkona ei saa kiljua - naapurin häiriintyvät. Joskus mies myös sanoo lapsille tosi pahasti. Siis jotain todella henkilökohtaista joka osuu arkaan paikkaan. Ihan kuin haluaisi ilkeyttään loukata. Itseni kohdalla sen kestän mutta kun ilkeys kohdistuu murrosikäisiin tyttöihin jotka muutenkin joutuvat elämään jatkuvassa tunnemyrskyssä - sitä en hyväksy.
Ottaa kyllä päähän tämä miehen tapa arvostella koko ajan tekemisiäni. Teen minkä tahansa työn, niin mies tekee sen omasta mielestään paremmin. Tänäänkin ruokaa laittaessani, mies tuli keskenkaiken kaatamaan perunakattilasta vettä pois kun hänen mielestään siellä oli liikaa sitä. Ja huomautteli että muistathan katsoa kelloa koska vesi alkoi kiehumaan. AArggh - en tosiaankaan tarvitse ketään neuvomaan miten ruokaa tehdään.
Yleensä pystyn sulkemaan korvat miehen jatkuvalta nalkuttamiselta ja arvostelemiselta mutta joskus kuppi kiehuu yli ... Olemme lähdössä uudelle lomalle ensi talvena. Edessä taas pitkä 12 tunnin lento. Aluksi olin lähdössä tyttöjen kanssa kolmestaan mutta harkinnan jälkeen mies, yllätys yllätys, halusikin lähteä mukaan. Tytöt kyllä sanoivat ettei oteta iskää mukaan kun se kuitenkin taas pilaa meidän loman jatkuvalla ruikuttamisella :/
Tulipa vuodatusta :kieh:
Kaikesta huolimatta rakastan kyllä miestäni - joskus vaan on pinna kireällä tämän käytöksen vuoksi.
Mieheni on todella tarkka (voisi sanoa että pilkun n...a) monien asioiden suhteen, esim. siivous, puutarhanhoito, talon kunnossapito, lasten "käyttäytyminen" jne. jne..
Jatkuvasti touhuaa jotain ja tekee todella paljon hommia, ihan laidasta laitaan. Ikkunanpesusta - puutarhahommiin asti.
Suhteen alussa oli mielestäni tosi kivaa kun mies oli niin kova siivoamaan ja pitämään yhteisestä kodista huolta. Olin kuullut monilla ystäviltä ihan päinvastaista käytöstä yleensäkin avo/aviomiehista. Makaavat vain sohvalla ja edes pyytämällä eivät auto kotihommissa tai ruoanlaitossa.
No, tässä vuosien varrella tämä liiallinen pikkutarkkuus on alkanut ärsyttämään enemmän ja enemmän. Pari esimerkkiä; jos meille on tulossa vieraita siis vaikkapa ihan vain ystäväpariskunta kylään niin alkaa ihan mahdoton työleiri. Koko talon pitää olla tiptop kunnossa, yleensä mies leikkaa nurmikonkin :| ja viimeksi kävi ostamassa kukkiakin pihalle kun piha hänen mielestään näytti liian aneemiselta. Ei siinä mitään että siivoaa ja laittaa paikkoja kuntoon MUTTA samalla KOKO ajan moittii minua ja lapsia kun "te ette tee täällä mitään", jne... - siis suu paukkuu ihan koko ajan jotain negatiivistä, minusta ja joskus myös lapsista. Tälläisen työleiripäivän jälkeen koko perheellä on pinna kireällä eikä juhlatuulesta ole tietokaan. Ja varmasti itse teen hommia ihan yhtälailla. Ne minun tekemäni työt eivät vain näy ennenkuin ne jää tekemättä. Ei ne puhtaat silitetyt pyykin itsestään sinne kaappiin ilmesty - vaikka niin mies ilmeisesti ajattelee. Tuntuu että minun tekemälläni työllä ei ole mitään arvoa, ainoastaan hänen tekemällään on. Miehen tapa tehdä jokin homma on monesti myös se ainoa oikea - samaa hommaa ei yksinkertaisesti voi tehdä toisella tavalla. Toinen esimerkki; olin säästänyt pienestä palkastani koko perheen kaukolomamatkan. Myös organisoinut koko loman muutenkin, hankkinut vakuutukset, tarvittavat rokotukset koko perheelle (ja myös maksanut ne), järjestänyt perheen lemmikeille hoitajat loman ajaksi, hommannut matkalla tarvittavat lääkkeet, pakannut tavarat, jne. jne. Siis koko loman organisointi + maksaminen oli minun harteillani. Ei siinä mitään, itse sinne matkalle halusinkin ja halusin tarjota myös koko perheelle ikimuistettavan reissun toiselle puolelle maapalloa. Mies aloitti valittamisen jo alkumatkasta, lento oli liian pitkä (olihan se 13 tuntia mutta ei mikään ylivoimainen aikuiselle ihmiselle), perillä matkakohteessa oli milloin liian kuuma milloin taas sadekuuroja tuli liikaa. Merivesi oli liian suolaista, ruoan tulo ravintolassa kesti liian kauan tai sitten se oli pahaa. Koko ajan valittamista jostain ihan typerästä asiasta. Olimme lomalla ja moisen stressaamisen olisi voinut jättää kotiin. Itse en olisi edes kehdannut valittaa ko. asioista, tietäen minkä vaivan toinen osapuoli oli nähnyt lomamatkan eteen :kieh:
Mies myös vaatii lapsilta ihan mahdottimia. Molemmat lapset ovat tyttöjä ja näin olleen käyttäytyminen pitäisi olla sen mukaista. Ei riehuntaa, ei kiljumista - nämä mies kyllä sallii esim. kaverinsa pojille kun tulevat käymään. Saattaa sanoa tytöille että miksi katsotte tv:tä koko päivän, menkää ulos. Ja kun tytöt sitten menevät ulos pomppimaan trampoliinille ja nauravat ja kenties kiljuvatkin niin saman tien on ajamassa tyttöjä taas sisälle kun ulkona ei saa kiljua - naapurin häiriintyvät. Joskus mies myös sanoo lapsille tosi pahasti. Siis jotain todella henkilökohtaista joka osuu arkaan paikkaan. Ihan kuin haluaisi ilkeyttään loukata. Itseni kohdalla sen kestän mutta kun ilkeys kohdistuu murrosikäisiin tyttöihin jotka muutenkin joutuvat elämään jatkuvassa tunnemyrskyssä - sitä en hyväksy.
Ottaa kyllä päähän tämä miehen tapa arvostella koko ajan tekemisiäni. Teen minkä tahansa työn, niin mies tekee sen omasta mielestään paremmin. Tänäänkin ruokaa laittaessani, mies tuli keskenkaiken kaatamaan perunakattilasta vettä pois kun hänen mielestään siellä oli liikaa sitä. Ja huomautteli että muistathan katsoa kelloa koska vesi alkoi kiehumaan. AArggh - en tosiaankaan tarvitse ketään neuvomaan miten ruokaa tehdään.
Yleensä pystyn sulkemaan korvat miehen jatkuvalta nalkuttamiselta ja arvostelemiselta mutta joskus kuppi kiehuu yli ... Olemme lähdössä uudelle lomalle ensi talvena. Edessä taas pitkä 12 tunnin lento. Aluksi olin lähdössä tyttöjen kanssa kolmestaan mutta harkinnan jälkeen mies, yllätys yllätys, halusikin lähteä mukaan. Tytöt kyllä sanoivat ettei oteta iskää mukaan kun se kuitenkin taas pilaa meidän loman jatkuvalla ruikuttamisella :/
Tulipa vuodatusta :kieh:
Kaikesta huolimatta rakastan kyllä miestäni - joskus vaan on pinna kireällä tämän käytöksen vuoksi.
