Toisen rahoilla eläminen?

[niinpä.]

Ja jos töissäkäyvä ja opiskelija asuvat, yhdessä niin opiskelija ei saa asumislisää ollenkaan! Saa vainjos työtulot ovat n. 1300 €. Siis pelkkä opintoraha 230 euroa. Sillä ei paljon yhteistä vuokraa ja ruokia makseta..

 

[äiti hoitovapaalla]

Minä olen lapsen kanssa hoitovapaalla kotona, ja silti maksan lähes kaiken itse. Mies ei ole suostunut muuttamaan samaan talouteen, joten hoidan asumiskulut kokonaan yksin. Hän kyllä oleskelee täyspäiväisesti luonani, mutta esim. kolminkertaiseksi noussut sähkölasku, tv-lupa, vastikkeet, vakuutukset, laajakaista, lainat jne. menevät minun pussistani. Minulla on myös auto, jota mieskin toisinaan käyttää. Joskus hän ostaa siihen bensaa, mutta muuten kaikki laskut lankeavat minulle. Kaikki lapseen kohdistuvat kulut ruokaa ja vaippoja lukuunottamatta maksan minä.

Mies hoitaa ruokaostoksemme. Se on hänen osuutensa tähän perheeseen. Kodinhoitohan on luonnollisesti minun kontollani myös, koska tämä on minun kotini, ei hänen.

Mieheni on yrittäjä, mutta tienaa vähemmän kuin minä - vaikka tekee töitä (= on poissa kotoa) todella paljon. Mies ei todellakaan osta omilla rahoillaan minulle mitään, enkä voi odottaa, että hän edes ulos lähtiessämme tarjoaisi illan. Päinvastoin. Jos jonnekin todella haluan, saan maksaa itseni ja miehen kulut. Siinä teille tasa-arvoa toiseen ääripäähän vietynä.

Yhden asian tämä tekee helpoksi - arvatkaa minkä?

 

[hannaha]

Minä olen ollut kotiäitinä pian kymmenen vuotta eikä omia tuloja ole. Miehelläni ja minulla on ollut yhteinen tili siitä asti kun menimme naimisiin ja hoidan kaikkien laskujen maksut ja päivittäiset kulut tältä tililtä.

Jos haluan "törsätä" ja ostaa vaatteita tai kosmetiikkaa ihan vain itselleni ei tulisi mieleenkään kysyä miehen lupaa. Samoin mies ostaa itselleen mitä haluaa. Tietysti sen hetkisen rahatilanteen mukaan. Jos on ollut paljon muita menoja ja raha tilillä niukasti, sitten ei osteta ylimääräistä.

Mieheni elättää perheemme yksin, mutta ei koskaan kysele, mihin rahat menevät tai mitä olen ostanut. Mutta enpä minäkään tuhlaa vaan katson hyvin tarkkaan, mihin on varaa. Koskaan yli 15-vuotisen yhteiselomme aikana ei meille ole tullut riitaa rahasta.

Jotten nyt ihan loisen mainetta saa, kerron vielä, että elätin minäkin meidät molemmat pari vuotta kun hän vielä opiskeli ja minä kävin töissä. Nyt työnjako on selvä: minä hoidan kodin ja lapset, hän tienaa rahat elämiseen. Tämä on molemmille itsestään selvä asia. Ihmiset, joilla on yhteiset lapset, mutta ei yhteisiä rahoja, käyvät yli ymmärrykseni.

 

[kummaa]

Minä olen lapsen kanssa hoitovapaalla kotona, ja silti maksan lähes kaiken itse. Mies ei ole suostunut muuttamaan samaan talouteen, joten hoidan asumiskulut kokonaan yksin. Hän kyllä oleskelee täyspäiväisesti luonani, mutta esim. kolminkertaiseksi noussut sähkölasku, tv-lupa, vastikkeet, vakuutukset, laajakaista, lainat jne. menevät minun pussistani. Minulla on myös auto, jota mieskin toisinaan käyttää. Joskus hän ostaa siihen bensaa, mutta muuten kaikki laskut lankeavat minulle. Kaikki lapseen kohdistuvat kulut ruokaa ja vaippoja lukuunottamatta maksan minä.

Mies hoitaa ruokaostoksemme. Se on hänen osuutensa tähän perheeseen. Kodinhoitohan on luonnollisesti minun kontollani myös, koska tämä on minun kotini, ei hänen.

Mieheni on yrittäjä, mutta tienaa vähemmän kuin minä - vaikka tekee töitä (= on poissa kotoa) todella paljon. Mies ei todellakaan osta omilla rahoillaan minulle mitään, enkä voi odottaa, että hän edes ulos lähtiessämme tarjoaisi illan. Päinvastoin. Jos jonnekin todella haluan, saan maksaa itseni ja miehen kulut. Siinä teille tasa-arvoa toiseen ääripäähän vietynä.

Yhden asian tämä tekee helpoksi - arvatkaa minkä?

Kannattaisiko tuosta katkeruudesta puhua miehellesi eikä tänne? Ja minkä asian tuo tilanne tekee helpoksi..?

 

[äiti hoitovapaalla]

Kyllä kannattaisi ja olenkin puhunut. Ei auta, jos mies sanoo ettei hänellä ole rahaa ja yhteinen koti on liian iso kompromissi molemmille.

Usein tekee mieli erota eikä se olisi vaikeaa tässä tilanteessa.

 

[Hyihyi]

Kyllä kannattaisi ja olenkin puhunut. Ei auta, jos mies sanoo ettei hänellä ole rahaa ja yhteinen koti on liian iso kompromissi molemmille.

Usein tekee mieli erota eikä se olisi vaikeaa tässä tilanteessa.

Erota mistä? Otat siltä vaan avaimet pois, ja ero on selvä.

Voisi kyllä tulla sinulle halvemmaksi jos luovut tuon miehen pitämisestä. Semmonen on kallis lemmikki. Baarista saa sitten taas ilmaista hupia viikonloppuna jos sitä alkaa tekeen mieli.

 

[jolileji]

Siis yhteiseen talouteen muuttaminen on liian suuri kompromissi?! Mutta yhteisen lapsen kyllä olette hankkineet?

Tuntuu että arvot ovat nykyään monilla aivan päälaellaan kun lapsia hankitaan noin vaan, mutta omista rahoista pidetään kiinni kynsin ja hampain. (Voihan toki olla, että lapsi ei ollut suunniteltu, mutta vastuu siitä kuuluu silti molemmille.)

 

[äiti hoitivapaalla]

Kuten arvasit, lapsi ei ollut suunniteltu. Päätin ensimmäisestä päivästä, että kannan vastuun yksin, jos miehestä ei ole sitä jakamaan. Hän tosin halusi lasta enemmän kuin minä, joten en ajatellut pelaavani mitään upporikasta ja rutiköytää. Paljon jaeltiin lupauksiakin, puolin ja toisin. Ne ovat valuneet kuin vesi hiekkaan. Ensin omat lupauksensa petti mies, sitten minä.

Niin siinä sitten vain kävi, että vastuu alkoi kasautua yksille harteille. Aikani sitä vastaan kiukuttelin, kunnes otin lusikan kauniiseen käteen ja lopetin. Miehellä on kyllä isoja suunnitelmia, joilla tehdään elämästä ruusuilla tanssia, mutta minulle ja lapselle se merkitsisi muuttoa syrjäkylille. Tässä siis se kompromissin tekemisen vaikeus - toinen tahtoo pysyä maalla ja toinen kaupungissa. Olisiko meillä sitten yhteinen oikea koti(talous) ja perhe, onni ja autuus, en tiedä. Mutta sen tiedän, että yksinäisyys ja eristyneisyys olisivat todella, todella kovia paloja sulatella.

 

[jolileji]

No jos tilanne on tuo, otan todella osaa. Enpä tahtoisi olla housuissasi. Kuten sanot, yksinäisyys ja eristyneisyys olisivat todella vaikeita asioita elämässä. Tiedän tämän henkilökohtaisesti, koska olen muuttanut miehen asuinseudulle, kauaksi ystävistä ja sukulaisista.

Niinä hetkinä, joina olen rehellinen itselleni, en osaa sanoa, tekisinkö saman päätöksen uudestaan. Tämä on ollut sen verran vaikeaa, vielä melkein 15 avioliittovuoden jälkeenkin. Usein olen tuntenut oloni todella yksinäiseksi, varsinkin lasten ollessa pieniä.

 

[Katjuusa]

Olemme ensimmäistä lastamme odottava pariskunta ja käymme molemmat töissä. Palkkamme ovat n. 3150e/kk (brutto) ja 3400e/kk (brutto). Eli molemmille jää reilut pari tonnia kuussa käteen, miehelleni hieman enemmän kuin minulle. Meillä on omien tiliemme lisäksi yhteinen taloustili, jolle siirrämme molemmat 750e/kk. Tästä maksetaan asuntolaina, vastike, vesimaksut, sähkölasku, netti, Hesari, ruoka, pesuaineet, vakuutukset. Jos kuluja on enemmän, maksamme ne myös yhdessä. Molemmat hankkivat omat vaatteensa (minä ostan joskus miehelle, joka maksaa sitten minulle) ja erikoiskosmetiikkansa (partavaahto, meikit jne.).

Lapsen synnyttyä tilanne ei olennaisesti muutu, koska saan ihan ok päivärahaa. Mahdollisella hoitovapaalla asia pitäisi sitten miettiä täysin uusiksi, mutta jatkossakin meillä on varmasti sekä yhteinen että omat tilit.

Kuluttajina olemme aika erilaisia, joskin palveluita arvostamme molemmat. Minä ostan enemmän vaatteita ja teen mm. matkavaraukset miehen kanssa neuvoteltuani, maksut hoidamme puoliksi.

 

[tuli.]

Uteliaisuuttani kysyn Katjuusalta ja muiltakin avio/avopareilta joilla on lapsia.

Kun talous on tarkkaa sun ja mun rahat systeemiä, niin osallistuuko mies "talkoisiin" korvaamalla menetettyjä palkkasaatavia äitiysloman ajalta, vai hoidatko "omalla kustanuksellasi" teidän yhteistä lastanne?

 

[Ansku2]

Alustuksessa on omituinen lähtöasetelma. Toki seurusteluvaiheessa molemmat elivät omilla rahoillaan ja ensimmäiseen yhteiseen kotiinkin osdtetut huonekalut olivat joko minun tai hänen. Siinä vaiheessa kun sitoudutaan loppuiäksi yhteen ja tehdään lapsia niin on luontevaa että rahoistakin tulee yhteisiä. Äitiyslomalla olo kun vaikuttaa tuloihin aika rajusti. hullumpaa minusta on yhteisestä jääkaapista laskeskella vuosi vuoden perään, mitä kukakin syö jne.

haluan lisäksi huomauttaa, että vaikka äitiyslomien ajan mieheni on tienannut enemmän, niin minulla on kautta aikojen ollut varsin hyvä palkka ja meillä parhaiten tienaavan titteli on vaihdellut vuosien saatossa. En siis usko, että kumpikaan olisi itse asiassa hävinnyt tai voittanut tässä järjestelyssä. Olisin kyllä entistä enemmän yhteisten rahojen kannalla, jos tulot ovat kovin erilaiset, sillä mitä se sellainen yhteiselo on, jossa toinen venyyttää penniä ja toinen elää leveästi????