Minä olen lapsen kanssa hoitovapaalla kotona, ja silti maksan lähes kaiken itse. Mies ei ole suostunut muuttamaan samaan talouteen, joten hoidan asumiskulut kokonaan yksin. Hän kyllä oleskelee täyspäiväisesti luonani, mutta esim. kolminkertaiseksi noussut sähkölasku, tv-lupa, vastikkeet, vakuutukset, laajakaista, lainat jne. menevät minun pussistani. Minulla on myös auto, jota mieskin toisinaan käyttää. Joskus hän ostaa siihen bensaa, mutta muuten kaikki laskut lankeavat minulle. Kaikki lapseen kohdistuvat kulut ruokaa ja vaippoja lukuunottamatta maksan minä.
Mies hoitaa ruokaostoksemme. Se on hänen osuutensa tähän perheeseen. Kodinhoitohan on luonnollisesti minun kontollani myös, koska tämä on minun kotini, ei hänen.
Mieheni on yrittäjä, mutta tienaa vähemmän kuin minä - vaikka tekee töitä (= on poissa kotoa) todella paljon. Mies ei todellakaan osta omilla rahoillaan minulle mitään, enkä voi odottaa, että hän edes ulos lähtiessämme tarjoaisi illan. Päinvastoin. Jos jonnekin todella haluan, saan maksaa itseni ja miehen kulut. Siinä teille tasa-arvoa toiseen ääripäähän vietynä.
Yhden asian tämä tekee helpoksi - arvatkaa minkä?