Elämänmuutos

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Kaiutin
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Kaiutin

Aktiivinen jäsen
20.12.2009
3 240
1
36
Oletko tehnyt elämänmuutoksen?

Mua huvitti, kun kampaajalla lueskelin jotakin naistenlehteä, jonka kannessa oli otsikko: nämä naiset tekivät rohkean elämänmuutoksen. Luin jutun, ja ne "rohkeat muutokset" olivat seuraavanlaisia:

Joku Irma-Petteri oli leikannut pitkät hiuksensa lyhyiksi. Se oli sitten se iso elämänmuutos. Toisessa tapauksessa joku perheenäiti oli luopunut autosta. Voi tsiisus (miehellä kuitenkin oli edelleen auto perheessä...). Siinä kolmannessa oli jo vähän yritystä kun joku yksinäinen ekoilija oli muuttanut maalle, mutta kuitenkin kämpästä löytyi kaikki mukavuudet ja autokin pihasta.

Oletteko tehneet jonkun elämämuutoksen, siis tietoisesti vaihtaneet raidetta ja toteuttaneet jotakin sellaista, joka on vaatinut radikaaleja toimia ja jäänyt pysyväksi elementiksi elämäänne?

En nyt osaa antaa mitään esimerkkejä, mutta en puhu mistään uskoontulosta vaan ihan tekoja vaativista elämänmuutoksista.

Miten sitten kävi? Kannattiko?

Itse pari vuotta sitten tein ratkaisun, joka on osoittautunut hyväksi. En pitänyt enää yhteyttä sellaisiin tuttaviin ja sukulaisiin, joist en oikeasti pidä. En osallistu kissanristiäisiin, poistin fb-tilini pari vuotta sitten (400 "kaveria"...) ja lakkasin ihan kylmästi kutsumasta juhliin yhtä sukulaista, jonka käyttäytyminen minua ja perhettäni kohtaan ei ollut mielestäni asiallista. Itse asiassa häihimme 10 vuotta sitten kutsulistaa tehdessämme jo mietimme, että miksi kutsua inhottavaa, pahantuulista juoruavaa tätiä, jonka seurassa kaikki ahdistuu? Jätimme kylmästi kutsumatta, vaikka muut sukulaiset olivat kauhuissaan: mitähän tästä tulee? mitähän se nyt sitten saoo ja keksii, ja mitä jos se kuulee, että kaikki muut sukulaiset kutsuttiin....? En jaksa enää sellaista, ja päätöksen jälkeen elämäni on helpottanut huomattavasti.
 
En tiedä voiko laskea elämänmuutokseksi mutta olen tietoisesti pudottanut kulutusta ja alkanut säästää enemmän. Tavoite on että saisin säästettyä 50% nettotuloista ja pääsisin itse säästetylle eläkkeelle 51 vuotiaana. Nuorin lapsi on tuona vuonna 18 vuotias.
 
Astuin henkiselle tielle. Se on kyllä elämänmuutos, joka tapahtuu pikku hiljaa, askel askeleelta. Konkreettista on se, että irtisanouduin vakituisesta työstäni, joka oli hyvin epätyydyttävää ja perustin yrityksen, jossa teen työtä, jota rakastan! Ennen en olisi uskaltanut, nyt en enää pelkää! En mitään, kun teen asioita, jotka tuntuvat hyvältä sisimmässäni. Ulkoisesti ei ole muuttunut varmaan juuri mikään, mutta sisäisesti täysin ja kaikki! :)
 
Mä väsyin olemaan se ainainen kuuntelija ja auttaja, ymmärtäjä ja asioiden eteen tekijä. Se, joka aina liikkui, kun pyydettiin. Se, joka aina teki aloitteen, joka aina kyseli: mitä kuuluu.

Tuli päivä. Ja mä siivosin noi energiasyöpöt pois elämästäni. Aukaisin silmäni kokonaan auki. Mä olin ollut naivi siinä uskossani, että olisin heiltä saanut jotain. Että kun minä annan itsestäni, niin se toimisi toiseenkin suuntaan. AUtomaattisesti, pyytettömästi.

Eihän se mitään kivaa, helppoa ja iisibiisiä ollut. Ei tietenkään. Mutta. Olipa vaan niin vapauttavaa. Tuon päätökseni ja siivoamiseni jälkeen mä sain oman energiatasoni takaisin, mun on helpompi olla ja ihan hengittääkin. Ja nyt mä todellakin tiedän, ketkä ihmiset ovat minua varten ja ketkä todella arvostavat minua juuri tällaisena ja jotka ovat puhtaasti minun arvostukseni ja ystävyyteni väärtejä :).
 
  • Tykkää
Reactions: himpatti
Irrottauduin ystäväpiiristäni monta vuotta sitten. Yksinäistä tietenkin oli, mutta parempi niin. Nyt ehkä elämäntavat on muuttunut, eli terveellisesti ja ekologisesti yritetään elää. Ennen kiinnostanut tippaakaan, jos heitin sähkölaitteen vaikka biojätteeseen. Nyt kaikessa huomioidaan hiilijalanjälki ja oma terveys. Nyt on hyvä omatunto :)
 
Muutin pääkaupungista Pohjois-Karjalaan ja menin naimisiin palstamiehen kanssa. Olin asunut 9 vuotta yksin kahden tyttäreni kanssa ja nyt lapsia yhteensä 5 kpl. Työpaikkaan ei tullut muutoksia, mutta kaikki muu meni uusiksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja jassåå;26934599:
lakkasin pitämästä yhteyttä isääni ja isän puolen sukuun- elämäni parani ja musta tuli onnellinen.

No kun tuon kerroit, niin kerron minäkin. Säästelin tätä, halusin ensin nähdä, kertooko kukaan mitään itsestään.

Minä sanouduin irti sadistisesta ja narsistisesta äidistäni tasan kaksi vuotta sitten heinäkuussa. Hän pyöritti lapsiani, manipuloi ja mitään mitä minä tässä elämässäni tein hän ei arvostanut. Ajattelin väärin, kasvatin lapseni väärin, kohtelin miestäni väärin (jota hän aika ajoin haukkui vääräksi valinnaksi ylipäätään), opiskellin typerää alaa, kotini on liian siisti (kertoo kuulemma mielisairaudesta), kissoja on liikaa ja veljeni on aina parempi. No, 32 vuotta riitti sitä, ja nyt on harmonia palannut perheeseemme. Lapset tietävät paikkansa, ovat tasapainoisia ja luottavaisia, ja mummu ei manipuloi ja touhua selän takana. On se vaan uskomatonta, että miten tiukassa sitä ihmislapsessa on ajatus äidin hyvyydestä: vaikka saa "turpaansa" jatkuvasti, sitä aina jollakin tasolla ajattelee, että sehän on äiti, ja ei tämä voi olla totta. Olen todella tyytyväinen ratkaisuuni -kuten myös mieheni ja lapseni.
 
[QUOTE="vakkari harmaana";26935005]Tähän astisen elämäni suurin muutos tapahtuu reilun 9 viikon päästä, kun tämä perhe muuttaa Espanjaan.[/QUOTE]


Minne päin Espanjaa? Pysyvästi vai jollekin työkomennukselle, joka on määräaikainen? menetkö oman työn vai miehen työn mukana?
 
No viime aikoina avioeron vois laskea tuohon kastiin. Menetin pintaliitoelämän okttaloineen, autoineen ja materiaaliluksusksineen. Luovuin myös henkisestä väkivallasta ja huonosta olosta. Olen törkeän tiukilla rahallisesti mutta onnellisempi kuin vuosiin. Olen myös tehnyt tuon ikävät ihmiset karsinnan, se on ollut todella hyväksi omalle elämälle.
 

Yhteistyössä