P
Pöh
Vieras
Rakastuin tosissani 15 vuotta sitten, eli 16-vuotiaana poikaan, jonka kanssa en ikinä kunnolla seurustellut. Yks kesä hengailtiin yhdessä, mutta siihen se sitten päättyi. Monta vuotta meni niin, että ajattelin häntä päivittäin, mutta ei oltu yhteydessä. Kahdeksan vuotta sitten hän seisoi ihan ylläittäin edessäni eräillä festareilla ja sen jälkeen tapailtiin taas muutaman kuukauden ajan. Hän oli ns. pahapoika ja joutui vankilaan, oli siellä kolmisen vuotta. Tämä ajan kirjoilteltiin ja hän jopa kosi mua kirjeissään. Mutta tietenkään en voinut sellaiseen suostua, aattelin mitähän sukulaisen/ystävät/työkaverit sanois, vaikka mieli kyllä teki. Sain sentään patistettua hänet opiskelemaan, jättämään vanhat kaverit ja aloittamaan uuden elämän.
Kun hänen vapautumispäivänsä oli lähellä, niin työnsin väkisin tämän miehen mielestäni ja tapasin aviomieheni, joka on kaikkea mitä voin ikinä toivoa. Meillä on 3 lasta, ihana koti ja hyvä avioliitto. Viimeksi oon ollut tämän "pahan pojan" kanssa tekemisissä viitisen vuotta sitten, enkä ole pahemmin häntä ajatellut. Kunnes viime yönä näin hänestä unta ja koko päivä on mennyt taas häntä ajatellen.
Itseä risoo juttu ihan hirveesti. En halua olla olla missään yhteydessä häneen, mutta pakko oli hänet silti googlettaa ja katsoa vielä facebookista. Nykyään hän menestyvä ja juuri sillä alalla, jota hänelle ehdotin, ja hoitanut muutenkin elämänsä ok. Eli hienoa hänelle, mutta miten ihmeessä itse pääsen irti. Jos tietoisesti en halua häntä ajatella, niiin miks ihmeessä hän tunkee uniin ja siten valtaa ajatukseni moneksi päiväksi??? Kuinka vanhaksi pitää elää että unohtaa nuoruuden rakkaansa. Sellaisen, jonka kanssa ei oo edes ikinä "kunnolla ollut", vai tapahtuuko se ikinä?
Kun hänen vapautumispäivänsä oli lähellä, niin työnsin väkisin tämän miehen mielestäni ja tapasin aviomieheni, joka on kaikkea mitä voin ikinä toivoa. Meillä on 3 lasta, ihana koti ja hyvä avioliitto. Viimeksi oon ollut tämän "pahan pojan" kanssa tekemisissä viitisen vuotta sitten, enkä ole pahemmin häntä ajatellut. Kunnes viime yönä näin hänestä unta ja koko päivä on mennyt taas häntä ajatellen.
Itseä risoo juttu ihan hirveesti. En halua olla olla missään yhteydessä häneen, mutta pakko oli hänet silti googlettaa ja katsoa vielä facebookista. Nykyään hän menestyvä ja juuri sillä alalla, jota hänelle ehdotin, ja hoitanut muutenkin elämänsä ok. Eli hienoa hänelle, mutta miten ihmeessä itse pääsen irti. Jos tietoisesti en halua häntä ajatella, niiin miks ihmeessä hän tunkee uniin ja siten valtaa ajatukseni moneksi päiväksi??? Kuinka vanhaksi pitää elää että unohtaa nuoruuden rakkaansa. Sellaisen, jonka kanssa ei oo edes ikinä "kunnolla ollut", vai tapahtuuko se ikinä?
