Voi, ymmärrän teitä kaikkia niin hyvin! Ja samalla vähän helpottaa, etten ole ainut, jota mies ei tahdo viedä vihille.
Ollaan oltu yhdessä 6 vuotta,meillä on oma talo (ja yhteinen velka) sekä lapsia.
Jos MINÄ olisin mies, minua ahdistaisi suuresti isyydentunnustus! että jossain maistraatissa joku virkamies päättää, onko mies lapsen isä vaiko ei.
No, mun miestä tuo ei tunnu haittaavan. Se ei ole kosinut, ei olla kihloissa edes. Ei ole ollut puhetta naimisiinmenosta, muutenkuin että "ei tarvi".
Me vaan ollaan. Tuntuu tosi pahalta. odottaako mies jotain parempaa?
Olen ollut (muiden syiden vuoksi) eroamassakin, mutta sitäkään mies ei halunnut.
MITÄ se tahtoo? Se ei tahdo erota, muttei tahdo naimisiinkaan? Onko se mun kanssa vain lasten takia? Siltä munsta ainakin tuntuu. Häpeääkö se mua?
Onko syynä raha, vaikkapa tuleva perintö? Suostuisin avioehtoonkin, ettei tarvitsisi edes rahajuttuja miettiä.
On inhottavaa keksiä selityksiä, miksei olla naimisissa. On nöyryyttävää sanoa, ettei ole kosittu. Parempaakaan vastausta en ole keksinyt.
Mies vain naureskelee mun nöyryytykselle ja kyselyille.
Pahalta tuntuu minustakin
Niin pahalta, että jos se nyt kosisikin, niin suostuisinko? Kyllä tämmöinen jättää jälkensä sieluun.
Olen ottanut asiaa puheeksi, tottakai. Mies tuumasi vain, ettei tahdo, että mulla on tän asian takia paha olla, voidaanhan me mennä naimisiinkin.
Vastasin, etten tahdo naimisiin SÄÄLISTÄ vaan rakkaudesta. Olen kosintaa esikoisemme syntymästä asti odottanut. Nyt tuntuu, että on jo myöhäistä, en tiedä, tahdonko enää, on aika hylätty olo
Minä en kosi, en periaatteeestakaan, koska minusta se on miehen tehtävä. Enkä kosi siksikään, että tiedn, ettei mies suostu, niin monta kertaa olen asiaa vihjaillut.
(esim. karkauspäivänä olen puoliksi leikilläni puhunut, että kosinko sua, johon mies on sanonut, ettei suostu naimisiin. Lasten ristiäisiä suunnitellessa olen useamminkin maininnut, että toiset menee vihille samalla. Ja että eihän ne juhlat ole tärkeintä, maistraattikin käy (kirkkoon tahtoisin kuitenkin) mutta sekään ei käy, kun mennään vihille, niin kunnolla, kirkossa ja juhlien kanssa. )
Se ei vain tahdo mua. Mitä järkeä tässäkään on?
