Menisitkö naimisiin ihmisen kanssa joka on ollut jo kahdesti aiemmin naimisissa?

[Echo]

Eli esimerkkitapauksessa miehellä oli lapsia ennestään YHDEN ihmisen kanssa, jonka kanssa suhde oli kaatunut puolison mielenterveysongelmiin. Mielenkiintoista, jos tuosta saa sarja-avioitujan leiman. Onko sellainenkin nainen holtiton sarja-avioituja, joka jättää vaikka alkoholisoituneen miehensä? Tai ehkä sä vaan trollaat, kun arvaat että joku tuohon vastaa kuitenkin. No, tässä sait nyt haluamasi.

Mä olen jättänyt aikoinani yhden ihanan komistuksen joka oli muuten hyvä ja ahkera mies, mutta ainut harmi oli että oli viinaan menevä. Mutta kuvittelin jo vuosien päähän sen mihin mies turvautuisi kun vaippa-ja yövalvomisrumba alkaa ja ensimmäiset aviokriisit.

Jätin yhden tosi mukavan miehen jolla mulla synkkasi, naurettiin aina vedet silmissä toistemme jutuille. Syy: tällä oli lapsellista uhoa esim.liikenteessä. Ei jatkoon.

Jätin menemättä yhden komistuksen kanssa kanssa treffeille kun se yritti muitakin neitosia kuin vain mua. Ei jatkoon, se ei tuntenut itseään vaan sille olisi kelvannut kuka tahansa nainen joka nyt vain olisi kunnollinen.

*sädekehä kiiltää*

 

[Mörköäiti]

Mun on pakko vängätä hieman tuosta. Tuo kertoo lähinnä halusta sitoutua ja tietynlaisesta rauhallisuudesta. Ehkä jollain lailla kilttikin? Tärkeitä juttuja, mutta ne ei riitä.

Parisuhdetta muodostettaessa on lisäksi osattava nähdä onko tuo puolisoehdokas just itselle paras, vai olisiko hän paras jollekin toiselle. Pitää tuntea itseä, pitää tuntea muiden ihmisten ja vastakkaisen sukupuolen luonnetta. Kiltit ihmiset huolivat vähän liian helpolla itselleen sopimattoman puolison ja junnaavat semmoisen kanssa.

Mä tunnen kymmeniä hyviä, tasaisia ja sitoutumiskykyisiä miehiä joiden kanssa saisi ainakin joitakin vuosia kestävän suhteen. Mutta ei jokaisen niiden kanssa onnellista avioliittoa syntyisi. Jos olisin sinkku ja alkaisin olla joidenkin heidän kanssa niin ennen pitkää se parisuhde alkaisi tuntua puulta. Siinä on oltava jotain muutakin. Jotain...kemiaa, erityisempää synkkaamista. Kohtaloa.

Niin, on tuokin totta, että joskus noin voi käydä. Mutta ihan yhtä hyvin voi olla mahdollista, että tuossa esimerkkitapauksessa niin ei ole. Suhteet ovat kuitenkin kestäneet kohtalaisen pitkään ja jos toisen loppumisen syy oli puolison mielenterveysongelmat (sehän voi tarkoittaa mitä vain, mutta pahimmillaan se voi tarkoittaa vaikka sitä, että toinen kilahtaa totaalisesti ja on jopa uhka perheenjäsenilleen), niin ei tuosta voi sinänsä vetää mitään erikoisia johtopäätöksiä.

Aina ne juuri itselle oikeatkaan suhteet eivät kestä ikuisesti. Kukaan ei myöskään voi olla sellainen ennustaja, joka osaa nähdä kymmenien vuosien päähän tulevaisuuteen tai joka osaa analysoida kumppaninsa niin hyvin, että voidaan olla 100% varmoja, että suhde kestää loppuiän. Eikä siihen ole tarpeen pyrkiä. Kunhan on rehellinen itselleen ja toiselle ja pariutuu oikeasti itselleen sopivan kumppanin kanssa, on onnistumisen mahdollisuus joka tapauksessa hyvä - ja pitää muistaa, ettei suhde ole epäonnistunut tai huono vain siksi, jos se ei kestä loppuiän.

 

[Echo]

Niin, on tuokin totta, että joskus noin voi käydä. Mutta ihan yhtä hyvin voi olla mahdollista, että tuossa esimerkkitapauksessa niin ei ole. Suhteet ovat kuitenkin kestäneet kohtalaisen pitkään ja jos toisen loppumisen syy oli puolison mielenterveysongelmat (sehän voi tarkoittaa mitä vain, mutta pahimmillaan se voi tarkoittaa vaikka sitä, että toinen kilahtaa totaalisesti ja on jopa uhka perheenjäsenilleen), niin ei tuosta voi sinänsä vetää mitään erikoisia johtopäätöksiä.

Aina ne juuri itselle oikeatkaan suhteet eivät kestä ikuisesti. Kukaan ei myöskään voi olla sellainen ennustaja, joka osaa nähdä kymmenien vuosien päähän tulevaisuuteen tai joka osaa analysoida kumppaninsa niin hyvin, että voidaan olla 100% varmoja, että suhde kestää loppuiän. Eikä siihen ole tarpeen pyrkiä. Kunhan on rehellinen itselleen ja toiselle ja pariutuu oikeasti itselleen sopivan kumppanin kanssa, on onnistumisen mahdollisuus joka tapauksessa hyvä - ja pitää muistaa, ettei suhde ole epäonnistunut tai huono vain siksi, jos se ei kestä loppuiän.

Eikö kilahtamisen riski näy yhtään seurusteluaikana? Onko kyseessä ollut ensin tavallinen, tasapainoinen ja sosiaalinen puoliso joka on muuttunut muuksi, ilman että mitään oli ilmassa ennen sitä? Harvinaista olisi semmoinen, toki mahdollista.

On pareja jotka tietävät etteivät eroa koskaan. Se on vaan semmonen tieto, intuitio. Ja joistakin muista tietää että noilla tulee isompia avio-ongelmia/ero vaikka ihmisinä olisivat kunnollisia, ja joistakin toisista pareista vaan tietää että nyt tuo liitto kestää hautaan asti.
Niitä asioita ei voi selittää järjellä.

 

[Echo]

Mutta narsistit ovat ehkä poikkeus. No, tuntemani narskut on näyttäneet luonteensa vuoden-parin sisällä mutta uskon että on niin taitavia narsisteja joiden luonne näkyy vasta papin aamenen jälkeen.

 

[Mörköäiti]

Eikö kilahtamisen riski näy yhtään seurusteluaikana? Onko kyseessä ollut ensin tavallinen, tasapainoinen ja sosiaalinen puoliso joka on muuttunut muuksi, ilman että mitään oli ilmassa ennen sitä? Harvinaista olisi semmoinen, toki mahdollista.

Riippuu kai kilahtamisesta. Voihan olla, että kokenut psykiatrian ammattilainen pystyisi analysoimaan ja huomaamaan piileviä merkkejä tulevasta mahdollisesta sekoamisesta. Mutta kuinka moni tavallinen, nuori ihminen pystyy tähän? Jokaisen kohdalla sitä ei välttämättä huomaisi muutenkaan. Moni ominaisuus voi yhden kohdalla olla vaaran merkki ja toisen kohdalla vain persoonallinen ominaisuus.

Ja toisaalta eihän aina tarvita edes mitään sekoamista. Joskus ihminen voi muuttua elämän käänteiden seurauksena. Nuorena mukava, elämäniloinen, sitoutunut ja ihana ihminen voikin muuttua vastoinkäymisten seurauksena ilkeäksi, katkeraksi, holtittomaksi ja epäluotettavaksi. Jälkikäteen on helppo nähdä "merkkejä" tulevasta, mutta ei niitä etukäteen pysty huomaamaan. Ei edes kokenut ammattilainen, sillä joka ikisessä ihmisessä on monenlaisia puolia ja ominaisuuksia. Jälkiviisaus on helppoa.

On pareja jotka tietävät etteivät eroa koskaan. Se on vaan semmonen tieto, intuitio. Ja joistakin muista tietää että noilla tulee isompia avio-ongelmia/ero vaikka ihmisinä olisivat kunnollisia, ja joistakin toisista pareista vaan tietää että nyt tuo liitto kestää hautaan asti.
Niitä asioita ei voi selittää järjellä.

Varmasti suurin osaa tietää, etteivät eroa koskaan. Ja oikeassa ovatkin: sillä hetkellä se tunne on tosi ja ainoa olemassa oleva todellisuus. Mutta tilanne muuttuu joidenkin kohdalla, Sitten jälkikäteen luullaan, että ne yhdessä pysyneet tiesivät asian jotenkin syvemmin ja varmemmin, vaikka ihan samanlainen varmuus oli niillä muillakin.

Myöskään yhdessä pysyminen ei tarkoita, että ihmiset ovat täydellinen pari toisilleen. Ulkopuolinen voi viisastella ja ennustaa vaikka mitä ongelmia, mutta täytyy muistaa sekin, että ulkopuoliset eivät koskaan tiedä kaikkea. Niilläkin, joille ulkopuoliset ennustavat loppuiän kestävää suhdetta, voi olla vaikka mitä ongelmia, vaikka pysyisivätkin yhdessä. Sitten päästäänkin siihen kysymykseen, onko se suhteen pituus ja esimerkiksi avioliiton lopullisuus ainoa päämäärä? Josko sillä sisällölläkin olisi jotain merkitystä? Suhteen kestohan ei kerro mitään suhteen luonteesta, henkilöiden onnellisuudesta, rakkaudesta tai kumppanuudesta. Kyllähän moni on yhdessä, vaikka varsinainen parisuhde olisi jo päättynyt. Kuinka paljon tämä sitten on erilainen tilanne verrattuna siihen, että he olisivatkin eronneet? Niin, paitsi että se näyttää joidenkin mielestä paremmalta.

 

[Asiankannattaja]

Eikö kilahtamisen riski näy yhtään seurusteluaikana? Onko kyseessä ollut ensin tavallinen, tasapainoinen ja sosiaalinen puoliso joka on muuttunut muuksi, ilman että mitään oli ilmassa ennen sitä? Harvinaista olisi semmoinen, toki mahdollista.

Ei ole mitenkään harvinaista.
Edes pahanlaatuiset "kilahtamiset".
Synnytyksen jälkeistä masennusta ei voi ennakoida ennen synnytystä.
Pahanlaatuinen burn- out vaatii vuosia kehittyäkseen, samoin kuin alkoholismi.

Ja ihan vailla isompia kilahduksia tuskin kukaan on nelikymppisenä sama henkilö kuin kakskymppisenä joten vuosien kuluessa saattaa hyvinkin joutua itseltään kysymään, että tuonko kanssa astuin avioon?

 

[9mmmm]

Jos mä olisin nainen, niin ennemmin mä karttaisin miestä jolla on takanaan kolmekymmentä kihlausta, liuta lapsia, eikä ensimmäistäkään avioliittoa.

ööh entä jos sitä miestä nyt ei vaan huvita avioliitto? tai vituttais olla sukulaisten pällisteltävänä siinä alttarilla ja jauhaa schaissea kun ei voi muusta jutella mut muuten hyvä mies? ni vesittäiskö se jos olisit nainen niin tämän suhteen sitten?