Elämän epäoikeudenmukaisuus..

[Fleur de la Cour]

Kun olen töissä niin elän keskellä kuolemaa useasti, nuoria ihmisiä kuolee lähelläni, tuskat kuoleman hetkellä on kovat ja mielessä pyörii, että miksi ihmeessä, miksi elämän pitää olla tällaista, miksi ihmiset ei saa elää täyttä elämään ja kuolla sitten nukkuessa kuten joskus käy. Elän myös työssäni keskellä medikalisaation suurimpia saavutuksia ja joskus mietin onko siinäkään järkeä. Kun tulen palstalle niin luen aina uudestaan ja uudestaan viestejä joissa jonkun ehkäisy on pettänyt ja nyt epätoivoisena miettii raskaudenkeskeytystä. Elämän epäoikeudenmukaisuutta ja medikalisaation saavutuksia. Lisäksi itse en tule raskaaksi, vaikkemme ole enää vuosikausiin käyttäneet ehkäisyä, joten mikä ihmeen tarkoitus elämällä loppujen lopuksi mahtaa olla? Lisäksi ihan turha sanoa jotain kohtaloista, enkä usko oikein fatalistiseenkaan ideaan elämässä. Ja lisäksi, mikään tuska ei kyllä ihmistä vahvista!

 

[r u u s a]

Tiedä sitten.

Kummasti helpottaa, kun oppii elämään oman elämänsä vertaamatta sitä toisten elämään.

Ja nauttimaan siitä mikä annetaan. :/

 

[isoäiti mölykylästä]

Kun olen töissä nin elän keskellä kuolemaa useasti, nuoria ihmisiä kuolee lähelläni, tuskat kuoleman hetkellä on kovat ja mielessä pyörii, että miksi ihmeessä, miksi elämän pitää olla tällaista, miksi ihmiset ei saa elää täyttä elämään ja kuolla sitten nukkuessa kuten joskus käy. Elän myös työssäni keskellä medikalisaation suurimpia saavutuksia ja joskus mietin onko siinäkään järkeä. Kun tulen palstalle niin luen aina uudestaan ja uudestaan viestejä joissa jonkun ehkäisy on pettänyt ja nyt epätoivoisena miettii raskaudenkeskeytystä. Elämän epäoikeudenmukaisuutta ja medikalisaation saavutuksia. Lisäksi itse en tule raskaaksi, vaikkemme ole enää vuosikausiin käyttäneet ehkäisyä, joten mikä ihmeen tarkoitus elämällä loppujen lopuksi mahtaa olla? Lisäksi ihan turha sanoa jotain kohtaloista, enkä usko oikein fatalistiseenkaan ideaan elämässä. Ja lisäksi, mikään tuska ei kyllä ihmistä vahvista!

näitä asioita olen minäkin pohtinut. ja vaikka kuinka sanotaan, että mikä ei tapa se vahvistaa, mutta mä en tohon sananlaskuun usko.

 

[Fleur de la Cour]

Tiedä sitten.

Kummasti helpottaa, kun oppii elämään oman elämänsä vertaamatta sitä toisten elämään.

Ja nauttimaan siitä mikä annetaan. :/

Ei ole kyse siitä ettenkö olis varsin tyytyväinen elämääni tällä hetkellä, mutta toisinaan sitä tuntee itsensä kovin pieneksi ihmiseksi, elämässä jaetaan niin kummia kortteja ihmisille eikä niille oikeen mitään voida, vaikka kuinka koitettais.

 

[niinjuuri]

Se mikä ei tapa, vahvistaa, vain siinä tapauksessa, että tarinalla on onnellinen loppu. Meillä kolme vuotta kärsittiin -siis todella kärsittiin, sain istukkasyövän ja vaikka mitä- kun yritimme saada perheenlisäystä. Nyt, kun vauva on vihdoin tulossa, on helppo hurskastella että kokemus vahvisti meitä ja niin edelleen. Ihan oikesti näkökulma kaikkeen kärsimykseen on ihan erilainen, kun on happy ending. Mutta niin kauan kuin ei sitä ole, ei kärsimyksessä ole mitään jaloa ja tavoiteltavaa. Ja esim. oman lapsen kuolemasta ei varmasti pysty koskaan sanomaan, että onneksi kohdalleni sekin tuli. Korkeintaan voi oppia olemaan kiitollinen siitä ajasta, jonka sai lapsen pitää, mutta on kipeää väittää olevansa kiitollinen siitä, että sai haudata oman lapsen.