Elämä sekaisin

[Punainen lintu]

Tuntuu että kaikki kaatuu päälle. Erosin pari vuotta sitten hankalasta ihmissuhteesta, aloitin pian seurustelemaan uuden miehen kanssa. Kaikki oli ihanaa kunnes muutimme yhteen. Mies opiskelee, itse olen työttömänä hakemassa opiskelemaan.
Olen aina silloin tällöin kärsinyt lievästä masennuksesta jonka olen kuitenkin saanut kuriin, mutta nyt se palasi oikein korkojen kera. Mies uhkaa jättää masennukseni takia, mikä ei suinkaan auta tilannetta, itse en kuitenkaan haluaisi mitään mielialalääkkeitä syömään.
Asun pääkaupunkiseudulla, kaukana sukulaisista ja ystävistä, miehellä taas kaikki näistä asuvat pienen matkan päässä, eikä hän ymmärrä yksinäisyyttäni. En tiedä mitä tehdä tilanteen ratkaisemiseksi, en ole hyvä solmimaan uusia ystävyyssuhteita, ja kotona ollessa ei uusia ihmisiäkään tuosta vain tapaa. Harrastan tanssia, käyn ihmisten ilmoilla, mutta silti tuntuu ettei täällä saa kehenkään kontaktia, kehenkään en ole onnistunut tutustumaan paremmin.
Haluaisin ystäviä, sisältöä elämääni, ja ennen kaikkea haluiaisin saada tilanteen ratkaistua mieheni kanssa. En vain haluaisi syödä lääkkeitä, mutta mies uhkaa jättää jollen mene lääkäriin. Yksi syy miksi kaihdan lääkäriin menoa on lapseni, josta meillä on yhteishuoltajuus exäni kanssa, pelkään että tämä saisi siitä aseen jos huoltajuuskiistaan syystä tai toisesta jouduttaisiin. Exäni on uhannut hakea lapsen huoltajuutta itselleen jos joskus saan lapsia nykyisen mieheni kanssa.

 

[mimasa]

mene lääkäriin ja ei se ole syy exäsi saada lapsenne huoltajuutta mikäli olet masentunut jos hoidat lapsen ja eikä myöskään se jos uuden miehesi kanssa hankit lapsen

 

[LisaMarie]

Yksi syy miksi kaihdan lääkäriin menoa on lapseni, josta meillä on yhteishuoltajuus exäni kanssa, pelkään että tämä saisi siitä aseen jos huoltajuuskiistaan syystä tai toisesta jouduttaisiin. Exäni on uhannut hakea lapsen huoltajuutta itselleen jos joskus saan lapsia nykyisen mieheni kanssa.

Tämä asia on kyllä ihan päinvastoin. Jos jotain tapahtuu -ja hoitamattomassa masennuksessa se on mahdollista- sitä voidaan käyttää suo vastaan, mutta kun haet itsellesi apua ajoissa, olet niskanpäällä, koska huolehdit asioistasi.

 

[kohtalotoveri]

Ymmärrän sua kyllä, miehet osaa olla tosi inhottavia... Kuitenki se lääkitys auttais sua saamaan masennuksen hallintaan. Ilman sitä et varmaan pääse siitä irti. Mulla on ollut masennusta, kylläkin olen lääkityksellä. Jos aloitat sen niin ei kai se voi olla este huoltajuudelle, kun koetat auttaa itseäsi? Voimia

 

[Punainen lintu]

Totta kai lapseni on hoidettu ja hyvin pidetty, siitä ei voi olla mitään huomauttamista kenelläkään. Lääkäriin menemisessä en oikein tiedä miten asia pitäisi käytännössä hoitaa, pitääkö minun vuodattaa koko paha oloni tälle, ja millä perusteella lääkkeet määrätään?
Miehen käytöksessä ahdistaa tämän kylmyys, tämän ainoa ratkaisu on "mene lääkäriin tai muutan pois". Kaipaisin tukea, lämpöä, tietoa siitä ettei hän jätä minua, olisi paljon helpompi uskoa tulevaan jos toinen ei uhkailisi jättämisellä.

 

[LisaMarie]

[quote="Punainen lintu"Lääkäriin menemisessä en oikein tiedä miten asia pitäisi käytännössä hoitaa, pitääkö minun vuodattaa koko paha oloni tälle, ja millä perusteella lääkkeet määrätään?

[/quote]
Kyllä pitää vuodattaa kaikki ja vähän vielä mielellään liioitella, jotta saat hoitoa. Lääkitys ei ole hoitoa, se on lääkärin tapa saada aasiakas nopeasti ulos ja seuraava sisään. Keskustelu on sitä oikeaa hoitoa. Jos lääkäri osaa asiansa, se lähettää sut psykologille ja sitten, jos ei siitä ole apua aletaan miettiä lääkitystä.
Itse olen tarvinnut ½vuoden jakson lääkitystä, koska todellisuudentajuni oli niin kadonut, etten pystynyt vastaanottamaan terapiaa, mutta se lääkitys ei ole se, mitä haet, vaan apu.
Masentuneen rinnalla on oikeasti raskasta elää, se tuki ei valitettavasti voi tulla puolioltasi, vaan esim. joku vertaistuki ryhmä voisi toimia. Itse masennuksen läpi käynenä ja tällä hetkellä masentuneen puolisona vastaan hyvin helposti, että "en ole terapeuttisi, en voi auttaa" Asia vaan on niin, että jos alan kantaa toisen murheita, olen kohta itse samassa jamassa.