"Elättääkö" teidän vanhemmat perheenne?

Eivät elätä. Meillä on taloudellisesti todella tiukkaa nyt, ja joudumme välillä pyytämään muutaman kympin lainaksi vanhemmiltamme, jotka onneksi lainaavatkin. Mutta ne maksetaan aina takaisin, joten en laske sitä elättämiseksi. sen sijaan mieheni veljen vanhemmat kyllä elättävät, maksavat lainan, kuskaavat ja ruokkivat, hoitavat tämän lapsia jatkuvasti jne. Ja sitä mä en tajua.

 

Eivät elätä. Minun vanhempani elättivät nippa nappa minut lapsena.

 

Ei elätä, mut asumisen kans ovat auttaneet millä suuri vaikutus. Asutaan äidin omistamassa asunnossa ja vuokra ehkä noin 300e pienempi mitä vieraalle tämän kokoisesta asunnosta maksettaisiin. Tavoite olis että joskus voitais ostaa tämä omaksi kunhan velkataakka pienenee ja pankki myöntää lainaa.

 

Eipä oikeastaan. Käydään toki syömässä heillä, mutta muuten aikas lailla maksellaan ite mitä muksuille tarvitaan. Joskus auttavat isommissa hankinnoissa, kuten ostivat esikoiselle fillarin ja nyt sitten avustivat kumppareissa.
Mutta eivät avusta joka kk.

Mutta en pistäisi hanttiin jos haluaisivat useammin avustaa

 

Mikä siinä on vaikeaa tajuta, että jos ihmisellä on ylimääräistä rahaa, niin sitä rahaa haluaa antaa omille lapsilleen? Lähipubin Reiskalleko sitä pitäisi antaa? Vai pyyhkiä pehvansa seteleihin ja vetää vessanpöntöstä alas? Kyllä mun sydäntäni lähinnä ovat omat lapseni ja siksi haluan ensisijaisesti auttaa ja tukea heitä.

 

[QUOTE="mä";21973892]Eivät elätä. Meillä on taloudellisesti todella tiukkaa nyt, ja joudumme välillä pyytämään muutaman kympin lainaksi vanhemmiltamme, jotka onneksi lainaavatkin. Mutta ne maksetaan aina takaisin, joten en laske sitä elättämiseksi. sen sijaan mieheni veljen vanhemmat kyllä elättävät, maksavat lainan, kuskaavat ja ruokkivat, hoitavat tämän lapsia jatkuvasti jne. Ja sitä mä en tajua.[/QUOTE]

Meillä on sama. Kituutetaan ja ollaan tiukilla, mut omillaan, yleensä ollaan se osapuoli keltä lainataan rahaa. Meillä anoppilan väki kans pitää lapsiaan eri asemassa, toinen elätetään kotona ja annetaan kaikki mitä keksii pyytää, vaikka jo aikuinen mut toinen on saanut pärjätä teinistä itse.

 

Mikä siinä on vaikeaa tajuta, että jos ihmisellä on ylimääräistä rahaa, niin sitä rahaa haluaa antaa omille lapsilleen? Lähipubin Reiskalleko sitä pitäisi antaa? Vai pyyhkiä pehvansa seteleihin ja vetää vessanpöntöstä alas? Kyllä mun sydäntäni lähinnä ovat omat lapseni ja siksi haluan ensisijaisesti auttaa ja tukea heitä.

Näin minäkin toivoisin että voisin tulevaisuudessa tehdä! Jossainhan oli se tutkimuskin että nykypäivän keski-ikäiset ovat vauraita ja menestyviä ja heillä on rahaa mitä kuluttaa. Tietysti perheen pitäis laskea että pärjäävät omilla tuloillaan, mutta minusta on hienoa jos omistaan pidetään huolta, joka perheessä ei ole näin!

 

Mikä siinä on vaikeaa tajuta, että jos ihmisellä on ylimääräistä rahaa, niin sitä rahaa haluaa antaa omille lapsilleen? Lähipubin Reiskalleko sitä pitäisi antaa? Vai pyyhkiä pehvansa seteleihin ja vetää vessanpöntöstä alas? Kyllä mun sydäntäni lähinnä ovat omat lapseni ja siksi haluan ensisijaisesti auttaa ja tukea heitä.

Tää on tätä palstahenkeä?

 

Mun mielestäni on jotenkin vinksahtanutta että kieltäydytään rahallisesta avusta ja kituutetaan pienillä tuloilla. Kun kerran "ylpeys" estää rahan vastaan ottamisen.

 

Mikä siinä on vaikeaa tajuta, että jos ihmisellä on ylimääräistä rahaa, niin sitä rahaa haluaa antaa omille lapsilleen? Lähipubin Reiskalleko sitä pitäisi antaa? Vai pyyhkiä pehvansa seteleihin ja vetää vessanpöntöstä alas? Kyllä mun sydäntäni lähinnä ovat omat lapseni ja siksi haluan ensisijaisesti auttaa ja tukea heitä.

Tottakai sille Reiskalle, ei nyt saa aikuiselle lapselle mitään antaa/lahjoittaa vaikka varaa olisikin. Kun vanhemmilla on oma elämä hyvällä mallilla niin johan se on perkule jos eivät saa antaa/lainata sen mitä haluavat ja koska haluavat. Sehän on heidän oikeutensa päättää mihin rahansa lykkäävät ja jos se on omat lapset niin se siitä.

 

Enpä ole koskaan mitään kotoa ollut vailla, vanhempani ovat pienituloisia eläkeläisiä. Sen sijaan kuopuspoikaansa, nelikymppistä työssäkäyvää poikamiestä rahoittavat säännöllisesti saamatta koskaan mitään takaisin.

 

Miehen vanhemmat auttavat isommissa hankinnoissa lapsille kyllä ihan mielellään, oma äitini on jo antanut mulle/tytölle kultaa 'talteen' ja saan sieltä pikkuhiljaa myös antiikkiakin.

 

Ei ne meitä mitenkään elätä, sanan varsinaisessa merkityksessä.

Mutta monesti osallistuvat kyllä hankintoihin. Ja ihan omasta vapaasta halustaan ja ehdotuksestaan.

Ne on yleensä ns. "turhia", mutta kivoja juttuja, jotka olisi hankittu joka tapauksessa omista rahoista.
Äitini on esimerkiksi ostanut meidän lapsille ponin, ja miehen isä halusi ostaa meille ilmalämpöpumpun.
Kumpikin näistä(kin) olisi hankittu joka tapauksessa, mutta säästyi sitten omat säästöt ja rahat. En ole keksinyt yhtään syytä kieltäytyäkään tai kieltää vanhempia ostamasta jotain/antamasta rahaa, jos haluavat meidän arkeen ja juhlaan osallistua.

Mun vanhemmat on muutenkin paljon meidän arkielämässä mukana, ja äiti käy melkein joka viikonloppu yökylässä. Usein se tullessaan myös ostaa ne viikonlopun ruuat, jotka se itse myös kokkaa.

Kai senkin voisi toisaalta laskea elättämiseksi, mutta kun se sen ihan omasta tahdostaan tekee niin en mä siinä mitään väärää näe. Ja se on huomattavasti helpompaa kuin se, että mä rykäisen neljän muksun kanssa 20km reissun suuntaansa sinne marketiin, jonka ohi mun äiti ajaa meille tullessaan...

Periaatteessa siis niin, että äärimmäisen harvoin tulee mitään pyydettyä, mutta jos jotain ehdoin tahdoin halutaan antaa tai tarjotaan, niin en kieltäydy.

 

en ole saanut kotoa lähtöni jälkeen (19 vuotiaana muuttanut) killinkiäkään rahaa vanhemmiltani. En, vaikka olisin kärsinyt nälkää, taloudellista hätää, vaikka olisin pyytänyt lainaan, vaikka olisin tehnyt kuolemaa - ei killinkiäkään tipu. Sama jatkuu lasten suhteen (eli heidän ainoat lapsenlapsensa): ei joulu- tai synttärilahjaa, ei mitään huomiota, ei puhelinsoittoa, ei minkäänlaista välittämistä eikä edes kertaakaan ole otettu lapsenlapsia syliin tai koskettu heihin.

Panttaavat rahojaan itsellään saitoina ja kitupiikkisinä. No jäähän tuosta sitten aikanaan melkoinen perintö, mutta mitä hittoa sillä sitten vanhana tekee kun on talous ja elämä mallillaan. Paljon pahempi mieli on jäänyt siitä että kun apua todella olisin joskus tarvinnut (edes henkistä jos ei konkreettista) niin sitä ei ole saanut vaikka on pyytänyt.

Varmaan ovat onnellisia rahoissaan pyöriessä, mutta eikös se ollut niin että ei niitä kukaan sitten hautaan mukaansa saa...

 

Mun appivanhemmat antaa joka kuukaus n. 150€ ja isäni 50-100€. Tietävät, että meillä on tiukkaa (mä opiskelen ja mies on töissä ), ja haluavat auttaa. Koskaan emme rahaa kysy, ja jos on parempi kuukausi niin kieltäydymme ottamasta. Mutta yleensä antavat. Ja me ollaan 30-vuotiaita, että näin.

 

No ei kyllä elätä. Eivät elättäneet silloinkaan kun olin 3 pienen yh opiskelija. Ennemminkin minun "pitäsi" tukea heitä ( varsinkin äitiäni) taloudellisesti, ovat hyvin varattomia.

 

En ole kuullutkaan 100% perintöverosta...

Jos perintönä jää vaikka kesämökki, vero lasketaan sen arvon mukaan. Eli jos/vaikka mökkiä ei haluta myydä, siitä pitää kuitenkin maksaa verot, jotka voivat olla useita (kymmeniä) tuhansia.

 

No joo, käytännössä taitaa olla näin. Auttoivat mua kun opiskelin ja nyt taas, kun jäin lapsen kanssa kahdestaan. Kyllähän tää itsekunnioitusta nakertaa, mutta pitäiskö mun antaa lapsen kärsiä tai mennä sossuun? Jotenki outo ajatus ettei vanhemmat auttais, jos niillä on varaa. Ihan samalla tavalla aion minäkin auttaa lastani sitten kun se sitä tarvitsee.


Tarkotus olis, että kun meen töihin niin pärjäisin omillani. Eihän tää mikään ihanne tilanne ole..

 

Eivät elätä mutta rahaa kyllä laittavat välillä tilille kun isompia hankintoja on lapsille ostettavana tai kun on synttäreitä =)

 

Noh, ensimmäiseen ammattiin opiskellessani en saanut minkäänlaista taloudellista tukea. En tosin sitä osannut kaivatakaan, vaikka tulot olivat todella pienet.

Nyt opiskelen jälleen, ja asiani olen järjestänyt tottakai niin, etten muiden rahoja tarvitse. Äitini kuitenkin haluaa osallistua esim. lapseni harrastusmenoihin, enkä tietenkään avusta kieltäydy.

 

Ei elätä ! Itse häpeäisin, jos olisimme meidän vanhempiemme varojen varassa.

 

No ei todellakaan taidetaan tienata enemmän kuin kummankaan meidän vanhemmista

 

16 vee muuttanut kotoa ja siittä lähin itseni elättänyt, voin olla nyt yli 10 vuoden päästä tyytyväinen elämän tilanteeseeni ja voin surutta sanoa, että kaiken olen itse kokoon kasannut. Välillä on ollut tiukkaa ja raskasta kun töitä on tehty opiskeluiden ohessa, mutta onpa kasvattanut luonnetta. Velipojat ei millään tule toimeen omillaan toinen on sinkku ja toisella 4 lasta ja joka kuukausi käsi ojossa ollaan, en ymmärrä, aikuisia ihmisiä ovat molemmat.
Ennakkoperintöä en ikävä kyllä ymmärrä, olen sanonut vanhemmilleni, että tekevät nyt niitä asioita mistä ovat haaveilleet, jäähän niillä sitten mahdollisesti kiinteistöt yms. perinnöksi. Samat sanat on appivanhemmille sanottu.

 

Eivät elätä.

Jossakin perhe-elämämme alkuvaiheessa saimme mieheni vanhemmilta apua ruokakassien, lastenvaatteiden ja -tarvikkeiden muodossa, mutta viimeiset vuodet olemme tulleet toimeen omillamme. Yleensä kädestä suuhun meiningillä. Oma isäni on itse asiassa pyytänyt vuosien varrella minulta useaan otteeseen pienempää ja isompaakin vippia, aluksi tyhmänä lainailin mutta sittemmin olen ymmärtänyt että kyseessä on pysyvästi raha-asiansa sotkenut narsisti, joten sinne suuntaan en enää raha-asioista edes keskustele. Toisinaan olisi ollut ihan mukava, kun olisi ollut vanhemmat joiden puoleen kääntyä äärimmäisessä hädässä ja rahapulassa...mutta sitten on marssittu sossuun. Hengissä selvitty silti

 

[QUOTE="vieras";21974151]16 vee muuttanut kotoa ja siittä lähin itseni elättänyt, voin olla nyt yli 10 vuoden päästä tyytyväinen elämän tilanteeseeni ja voin surutta sanoa, että kaiken olen itse kokoon kasannut. Välillä on ollut tiukkaa ja raskasta kun töitä on tehty opiskeluiden ohessa, mutta onpa kasvattanut luonnetta. Velipojat ei millään tule toimeen omillaan toinen on sinkku ja toisella 4 lasta ja joka kuukausi käsi ojossa ollaan, en ymmärrä, aikuisia ihmisiä ovat molemmat.
Ennakkoperintöä en ikävä kyllä ymmärrä, olen sanonut vanhemmilleni, että tekevät nyt niitä asioita mistä ovat haaveilleet, jäähän niillä sitten mahdollisesti kiinteistöt yms. perinnöksi. Samat sanat on appivanhemmille sanottu.[/QUOTE]

Jospa joku haaveilee mieluummin ajasta aikuisten lastensa kanssa kuin reissuista tai hankinnoista?